Venetsia tunnetaan lukemattomista kanaaleistaan, silloistaan, palatseistaan ja kirkoistaan. Sillat ja kanaalit ovat kenen tahansa ylitettävissä, kirkkojen ovet ovat auki, mutta myös monet palatsit ovat matkalaisille avoinna – hotelleiksi muutettuina.
Kaikki nämä ovat sitä, mitä Venetsiassa kannattaa katsella.
Seisomme Venetsian Castellon kaupunginosassa, Campo Santa Maria Formosalla eli Santa Maria Formosan aukiolla. Kaupungin tunnetuimmalle sillalle Rialtolle on vajaan kymmenen minuutin kävelymatka. Takanamme on silta, jonka olemme aukiolle päästäksemme ylittäneet. Sen ali virtaavan kanaalin rannalla venemiehet lastaavat rahtia rantalaiturille ja puhuvat keskenään kieltä, jota emme pinnistämälläkään aivan ymmärrä – venetsiaa!
Oikealla puolellamme on aukiolle nimensä antanut kirkko ja edessä tuleva majapaikkamme muutamaksi yöksi, keskiaikaisesta palatsista hotelliksi muutettu Hotel Scandinavia. Maksamme huoneestamme jouluna 2019 alle satasen yöltä.
Keskellä aukiota erottuu kivetyksestä reilun metrin korkuinen pyöreä kivirakennelma. Se on kaivo, jollaisia löytyy vähintään yksi kaikilta Venetsian aukioilta.
Seisomme ikivanhan asutuksen keskellä. Hotellimme perustukset ovat Bysantin ajalta ja Santa Maria Formosan kirkko perustettu samoihin aikoihin kuin kaupunkikin, 600-luvun lopulla. Nykyinen ulkoasu on toki uudempi.
Kerrotaan, että Neitsyt Maria ilmestyi silloiselle piispalle poutapilvenä ja kehotti rakentamaan kirkon sille paikalle, johon pilvi päättyy. Alkuperäinen nimi oli juhlavasti Siunatun neitsyen puhdistumisen kirkko. Kansa kuitenkin väänsi nopeasti sen pilven muodon mukaan Uhkean Pyhän Marian kirkoksi ja sellaisena se edelleen tunnetaan.
Kuinka kaikki alkoi, eli lyhyt kertaus Venetsian syntyhistoriaan
Muutamat Italian niemimaan heimot pakenivat vieraita valloittajia 500-luvulla, Rooman valtakunnan hajottua, lukuisten saarien muodostamaan laguuniin Pohjois-Italian rannikolla. Sinne perustettiin sittemmin myös Konstantinopolin eli Itä-Rooman alainen piispanistuin ja vähitellen yhteisö sai yhä enemmän valtaa ja itsenäisyyttä.
Sen hallitsijaa alettiin kutsua dogeksi, joka on muunnos latinan hallitsijaa tarkoittavasta sanasta dux (josta muodostui myös useiden eurooppalaisten kielten herttuaa tarkoittava ilmaus).
Perimätiedon mukaan ensimmäinen doge valittiin vuonna 697, jota pidetään Venetsian, La Serenissiman syntymävuotena. Ensimmäinen asiakirjoissa mainittu doge oli kuitenkin nimeltään Ursus kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Kahdeksas (tai kymmenes) doge, Agnello, valittiin vuonna 811 ja hänen aikanaan hiekkasärkkien muodostamille saarille alettiin rakentaa kanavaverkkoa, jonka ylittivät lukuisat sillat.
Venetsialaiset puhuivat ja puhuvat osin edelleen omaan kieltään, joka eroaa nykyitaliasta merkittävästi. Sitä saattaa kuulla siellä, missä edelleen on venetsialaista paikallisasutusta, kuten juuri Santa Maria Formosan liepeillä.
Karanteeni lienee tunnetuin sana, jonka alkuperä on venetsian kielessä. Venetsialaisilla on tietysti myös oma italian kielen murteensa.
Kanavat ovat Venetsian katuverkko
Kanaalit, sillat, kaivot, kirkot ja palatsit ovat historiallisia rakennelmia, jotka kaikki Venetsiaan matkaavat huomaavat, ja juuri kanaaleistahan kaupunki on maailmankuulu.
Mikä on näiden maa- ja vesimerkkien historia? Mitä Venetsiassa kannattaa katsella?
Aloitetaan helpoimmasta, eli kanaaleista.
Venetsian suurin ja tunnetuin kanaali on Suuri kanaali eli Canal Grande. Jokainen kaupungissa käynyt on sen nähnyt ja monet muutkin kuvissa. Se on 3,8 kilometriä pitkä ja kiemurtelee ässän muotoisena kaupungin halki rautatieaeman kulmilta Pyhän Markuksen aukion viereen.
Canal Grandeen yhtyy lukuisia muita kanavia. Leveimpiä kutsutaan nimellä rio, joka on hyvin venetsialainen määre. Niihin taas yhtyy pienempiä kanavia, joihin yhtyy toisia kanavia ja tuloksena on todellinen vesireittien labyrintti.
Satunnaiselle kävijälle kanaaliverkosto näyttäytyy sekavana sokkelona, mutta se on Venetsian katuverkko. Jalankulkijoille on tietysti omat kujansa, katunsa ja aukionsa. Moottorikäyttöiset maakulkuneuvot ja fillarit jätetään Venetsian vanhassa kaupungissa pysäköintitaloon rautatieaseman lähelle.
Venetsialaiset tuntevat kanaalinsa hyvin ja on ammattiryhmiä, joiden on pakko osata niiden verkosto käytännössä ulkoa. Näitä ovat esimerkiksi ambulanssikuskit, palolaitoksen pelastajat, poliisit, taksikuskit (kyllä, kaikki nämä käyttävät veneitä) – ja tietysti gondolieerit.
Gondolieerit pitävät ikivanhaa perinnettä yllä
Venetsian kanaaleissa sukkuloi vielä pari sataa vuotta sitten neljä tuhatta gondolia ja parhaimmillaan 1500-luvulla jopa 10 000. Silloin nämä tasapohjaiset veneet olivat tärkein kuljetusmuoto ja ensimmäisen kerran ne mainitaan jo vuonna 1094. Nykyään gondoleita on enää neljäsataa ja ne ovat yksinomaan turistien ajeluttamista varten.
Sekä gondoli että sen kuski, gondolieeri, ovat tarkan sääntelyn alla. Gondolin metallinen keula esimerkiksi on ässän muotoinen, kuten Canal Grande ja sen kuuden sakaran sanotaan symboloivan Venetsian kuutta kaupunginosaa, sestriereä.
Gondolieeri käy läpi kuuden kuukauden koulutuksen ja joutuu läpäisemään sen päätteeksi useita kokeita esimerkiksi kaupunkituntemuksessa ja vieraiden kielten osaamisessa. Sekä tietenkin gondolin sauvomisessa. joka on oma taiteenlajinsa.
Ennen vanhaan gondolin omisti kolme miestä, joista kaksi oli sauvojia ja yksi hoiti toimistohommat. Nykyään tällaisia yhtymiä on enää yksi.
Ensimmäinen naisgondolieeri läpäisi testit vuonna 2010.
Vesibussit ovat venetsialainen tapa liikkua
Arjen vesiliikenne hoidetaan nykyisin gondolien sijaan moottoriveneillä. Niillä kulkevat rahti ja matkustajat ja hoituu hälytysliikenne.
Gondoliajelu on varmasti romanttinen, kiintoisa ja unohtumaton kokemus hyvin koulutetun sauvoja-oppaan kyydissä, mutta myös melkoisen hintava. Edullisemman ja nykyään autenttisemman kanaalikokemuksen saa hyppäämällä vesibussin, vaporetton, kyytiin.
Reittiliikennettä ajavat vaporettot kuljettavat matkustajia pitkin Canal Grandea, ympäri Venetsian keskustaa ja saarilta toisille, kuten Lidoon, Muranoon ja Buranoon. Vesibussien kylkien kolahtelu pysäkkien laitureihin on erittäin autenttista venetsialaista äänimaisemaa.
Vaporettoihin on saatavilla sekä kertalippuja että useamman päivän kortteja, joita voi ostaa automaateista ja kioskeista. Matkatavaroiden määrä vaporettoissa on nykyään rajoitettu, joten turistin kannattaa miettiä, millaisella laukkumäärällä hän kaupunkiin matkustaa.
Venetsiahan on myös kieltänyt pyörillä varustettujen laukkujen vetämisen kaduilla meluhaittojen takia, joten kevyesti matkaavilla asiat sujuvat kaiken kaikkiaan helpommin.
Rialto ja muut sillat
Kaikkiaan kanaalien yli kulkee noin neljäsataa siltaa. Jotkut johtavat umpikujaan eli yleensä kanaaliin päättyvälle kujalle, toiset taas vain jonkin asunnon ulko-ovelle. Useimmat ovat pieniä ja kapeita, mutta isoimpien kanaalien ja tärkeimpien kulkureittien sillat voivat olla melko leveitäkin.
Alunperin Canal Granden yli johti vain yksi silta, Ponte di Rialto. Enempään ei katsottu olevan tarvetta.
Maininnan arvoisia siltoja ovat lisäksi esimerkiksi Ponte dell’Accademia lähellä San Marcon aukiota ja Ponte dei Sospiri (Huokausten silta), Ponte de le Tette eli Tissien silta, Ponte dei Pugni (Nyrkkien silta) sekä Ponte della Paglia eli (Heinäsilta).
Lue lisää Venetsian silloista ja niiden taustoista artikkelistamme Venetsialaiset sillat – tissejä ja huokauksia.
Palazzot kertovat Venetsian mahdista
Koska Canal Grande on kaupungin ”pääkatu”, aatelisto rakennutti sen varrelle komeita palatseja. Ne seisovat siellä ylväinä ja ehkä hieman surumielisinä tänäkin päivänä.
Ensimmäiset palazzot nousivat pääkanaalin varrelle jo 1100-luvulla. Niihin tuotettiin rakennusaineita ja koristeita Bysantista, mikä näkyy niiden ulkoasussakin. Selviä vaikutteita on myös arabiasta, eli alueilta, joiden kanssa Venetsia eniten kävi kauppaa.
Venetsialais-bysanttilaista tyyliä edustaa myös Pyhän Markuksen basilika, jossa on myös romaanisia ja ilmiselviä arabialaisia vaikutteita.
Tämä suuntaus jatkui pari sataa vuotta, kunnes kuvioihin astui venetsialainen gotiikka.
Palazzojen ikkunat Canal Granden varrella ovat korkeat ja julkisivun puolella on usein loggia, eli eräänlainen pylväiden taakse kätkeytyvä terassi. Pohjakerrokseen pääsee veneellä, Venetsiassa kun ollaan. Vaikka ne ovat keskiaikaisia aatelispalatseja, puolustuksellista tarkoitusta niillä ei ollut. Laivasto oli Venetsian muuri ja laguuni vallihauta.
Merkittäviä palatseja Canal Grandella ovat esimerkiksi Ca’ d’Oro, Ca’ da Mosco, Ca’ Rezzonico, Palazzo Foscari ja tietenkin Palazzo Ducale, eli dogien palatsi.
Asuinpalatsien lisäksi rakennettiin myös ulkomaalaisten kauppiaiden fondacoja. Näyttävät Fondaco dei Turchi ja Fondaco dei Tedeschi olivat turkkilaisille ja saksalaisille kauppiaille varattuja rakennuksia, jotka olivat samaan aikaan kauppatavaroiden varastoja ja kauppiaiden asuinrakennuksia. Sana fondaco tulee arabian kielestä.
Apostoli Markuksen jäännökset ryöstettiin
Arabeilta ja bysanttilaisilta tuli siis reippaasti vaikutteita venetsialaiseen kulttuuriin. Molemmilta haettiin vähän muutakin.
Tarinan mukaan 800-luvulla muutamat venetsialaiset seikkailijat, ehkäpä jopa silloisen dogen johdolla, ryöstivät apostoli Markuksen jäännökset arabien eli saraseenien hallussa olleesta Egyptin Alexandriasta. Ne kätkettiin salakuljetuksen ajaksi sianlihan alle, jotta niitä ei tutkittaisi.
Pyhästä Markuksesta (San Marco) tuli Venetsian suojeluspyhimys, jonka leijonasymboli esiintyy rakennusten seinissä ympäri Välimerta ja Pohjois-Italiaa Venetsian muinaisen valtapiirin alueella.
Saraseenit eivät kuitenkaan jättäneet asiaa sikseen. He lähettivät tiettävästi agenttejaan hakemaan pyhäinjäännökset takaisin. Dogen salainen poliisi oli kuitenkin tehokas ja saraseeniagentteja kohtasi karu kohtalo Venetsian kujilla ja kanaaleissa.
Muistona noilta ajoilta on joitain paikannimiä ja tiettävästi Cannaregion sestieressä on erään talon seinään korkokuvattu saraseenin pää.
Viikingin kaiverruksia keskellä Venetsiaa
Venetsialaisten pitkälti rahoittama neljäs ristiretki vuonna 1204 ei päättynyt muslimien hallussaan pitämään Pyhään maahan, mikä olisi ollut vähän niin kuin ristiretkien idea. Sen sijaan retkeläiset päätyivät ryöstämään kristityn Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin, mikä puolestaan oli venetsialaisten idea. Bysantti kun oli paitsi kauppakumppani, myös paha kilpailija.
Osa ryöstösaaliista on nähtävillä julkisesti ja maksutta keskellä Venetsiaa. Pyhän Markuksen katedraalin edustan komeat kivihevoset ovat Konstantinopolista, samoin kuin Castellossa sijaitsevan Arsenalen edustan kivileijonat.
Arsenale oli Venetsian telakka, Välimerta keskiajalla hallinneen merimahdin syntysija. Se sijaitsee hieman turistivirtojen ulkopuolella ja alue on siksi käymisen arvoinen.
Toisesta leijonapatsaasta erottaa läheltä katsottuna riimukirjoitusta. Sen on epäilemättä raapustanut joku Bysantin keisarin henkivartiostoon kuulunut viikinkisoturi aikansa kuluksi, tai aikansa graffitina.
Vuonna 2001 raportoin toimittajana Venetsian filmifestivaaleilta ja tutustuin vapaa-ajalla kaupunkiin. Olin kahvilla parinkymmenen metrin päässä leijonista sijaitsevalla terassilla, kun ystäväni lähetti tekstiviestin, että Spede Pasanen on kuollut. Kulttuurit kohtasivat oudolla tavalla.
Vaikutteita vietiin ympäri Eurooppaa
Venetsia oli yksi keskiajan Euroopan mahtavimmista valtioista. Sen talous perustui erityisesti siihen, että se toimi välittäjänä Kiinan, Ottomaanivaltakunnan ja Euroopan väliselle kaupalle. Marco Polohan oli venetsialainen ja vaikkei hän ehkä Kiinassa käynytkään, jokin venetsialainen kauppavaltuuskunta niin teki. Polon kotitalo löytyy edelleen Venetsian keskustasta läheltä Rialton siltaa, ja miksipä ei löytyisi.
Venetsia hallitsi laivastonsa avulla Välimerta ja alueita niin saarilla kuin vaikkapa Dalmatian rannikolta. Se paitsi sai vaikutteita muualta, myös levitti niitä. Niinpä venetsialaisten ravintoloiden perinneruokia löytää yhä Montenegron rannikon mereneläviä tarjoavista ruokapaikoista, montenegrolaisilla nimillä.
Venetsian edustajat vierailivat Serbian despootin hovissa 1400-luvulla vahvistamassa diplomaattisuhteita. Tonavan varrella kohoavan Smederevon linnan ikkunoiden muoto näyttääkin kovin tutulta Venetsiassa käyneiden silmiin.
Niin, miksi keskiaikaiseen palatsiin perustetun hotellin nimi on Scandinavia? Koska sen omistanut perhe kävi 1400-luvulla kauppaa erityisesti Skandinaviaan.
Kirkoissa on tunnelmaa ja taideaarteita
Uhkean Pyhän Marian eli Santa Maria Formosan kirkko on jouluyönä 2019 täynnä. Meille tehdään kuitenkin penkin päässä hymyillen tilaa.
Emme yleensä käy joulukirkossa tai kirkonmenoissa muutenkaan. Kun Hotelli Scandinavian ovelta kirkkoon on viisikymmentä metriä, emme kuitenkaan voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Olemmehan kuitenkin Venetsiassa. Tunnelma on lämmin ja rento, mutta vetäydymme kuitenkin kesken menojen hotellihuoneeseemme.
Venetsiassa riittää kirkkoja melkein joka kortteliin ja kynnys on yleensä kirjaimellisesti matala, porrasaskelmia kun ei ole lainkaan tai vain pari. Hyvin usein kirkot ovat barokkiajalta, mutta paljon vanhempiakin löytyy pääkirkko Pyhän Markuksen basilikan tapaan.
Keskiaikaisista kirkoista vaikuttavimpiin kuuluu SS Giovanni e Paolo eli Pyhien Johanneksen ja Paavalin kirkko Castellossa, sairaalan vieressä. Älkää tehkö, niin kuin me teimme, eli luulko sairaalaa kirkoksi. Vältytte siltä, että vahtimestari katsoo oudosti kysyessänne, voitteko tulla shortseissa ja lyhyessä hameessa sisään.
Yksi upeimmista renessanssikirkoista on Scuola Grande di San Roccon kirkko San Polossa. San Roccon veljeskunta rakennutti päämajansa ja kirkon sen oheen 1400-luvulla, mutta sisustamista jatkettiin vielä 1700-luvullakin.
Pääkonttorin ja kirkon koristeluun palkattiin alueen parhaat ammattimiehet, kuten Tintoretto, Tiapolo ja Tizian. Maalausten ohella veistoskoristelu on upeaa. Jos mietit, mitä Venetsiassa kannattaa katsella, niin täältä löydät taidekokoelman venetsialaisilta mestareilta.
Mistä saavat kaivot vetensä?
Entä kaivot? Miten meren ympäröimiltä pieniltä hiekkasärkiltä voi löytyä makeaa pohjavettä?
Ei mitenkään. Venetsian aukioiden alla on valtavat vesisäiliöt, joihin kerättiin hiekan läpi suodatettua sadevettä pihoilta ja katoilta.
Maasta kohoava korkea kivirengas estää tulvivaa merivettä, acqua altaa, tunkeutumasta kaivoon juomavettä pilaamaan.
Vanhoja kaivoja löytyy edelleen kaikilta aukioilta vähintään yksi, suurimmilta useampiakin, samoin palatsien sisäpihoilta.
Ja mihin laskevat venetsialaiset jätevetensä?
Vaikka juomavesi tulee nykyään mantereelta vesijohtoja pitkin, jätevesien suhteen tilanne ei ole välttämättä yhtä hyvä. Edelleen talojen vesirajoissa näkee neliskulmaisia aukkoja, joista jätevedet lorisevat puhdistamattomina suoraan kanaaliin.
Tästä kuvottavasta tosiasiasta huolimatta sitkeä käsitys siitä, että Venetsiassa löyhkää, ei pidä paikkaansa. Olemme käyneet kaupungissa useita kertoja myös lämpimään vuodenaikaan, eikä hajua ole nokkaan osunut. Ehkä joillain muilla on ollut huonompi tuuri.
P.s. Mietitkö missä Venetsiassa kannattaa yöpyä?
Poimi vinkit Acqua Altan aikaan Venetsiassa -jutustamme. Sen lopussa on vinkit muutamaan majapaikkaan, joissa me olemme majoittuneet. Mukana on mm. entinen palatsi, sekä edullinen perushotelli, kaikki keskellä Venetsian “vanhaa kaupunkia”.
Venetsia on kiehtova kohde, paljon tässä oli tuttua, mukavasti uuttakin. Viimeksi Venetsiassa kierreltiin pojan kanssa sillä tavalla, että otettiin joku kohde ja lähdettiin sinne ilman karttaa. Sitten 20 min päästä arvuuteltiin missä ollaan ja lopulta katsottiin Google Mapsin sijainnista, että ei olla siellä päinkään kun luultiin 😀 Ja sama toistui joka kerta, todella hankala suunnistaa Venetsiassa, ilman karttaa. Mutta kivaa!
Sitä paitsi Venetsia on parhaimmillaan aina myöhään illalla tai aikaisin aamulla, kun päiväturistit ovat kaikonneet. Tekisi mieli mennä taas Venetsiaan.
Haha, toi on just hyvä tapa suunnistaa Venetsiassa! Tosin lopputulos on toisinaan sama myös kartan kanssa 😃Illat ja aamut on siellä tosiaan parhaita, kun päiväturistit eivät ole vielä saapuneet tai ovat jo lähteneet. Ikävä on sinne kyllä myös.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Olemme käyneet Venetsiassa kahdesti. Pidän paikasta ja sain tästä jälleen kipinän käydä siellä uudestaan.
Kiitos Minna! Kiva että oli innostava teksti! Kyllä sinne tosiaan taas pitäisi uudelleen päästä.
Viikinkien kirjoitukset olivat uutta tietoa! Jännä, miten paljon kaikkea yksi kaupunki on nähnyt.
Ja aikaisin aamulla Venetsia on parhaimmillaan! Siellä on ihanan rauhallista, ja on kiva herätä uuteen päivään yhdessä kaupungin kanssa 🙂
No todella, sieltä kyllä löytyy aina jotain uutta ja ihmeellistä! Aamut ovat tosiaan hyvää aika vaellella kaupungilla, kun ei ole ruuhkista tietoakaan.
Olipa kattava ja informatiivinen postaus Venetsiasta, vaikka ollaan siellä käyty, tuli tässä paljon uutta faktaa esille. Venetsia on kyllä erikoinen kaupunki, mekään ei kyllä haistettu siellä mitään erikoista 😀
Kiitos Elina! Venetsia on tosiaan niin ainutlaatuinen kaupunki, että siitä löytää aina jotain uutta ammennettavaa. Ihmettelen myös, mistä tuo legenda hajusta on syntynyt, kun emme me eikä nähtävästi kukaan muukaan ole sellaista havainnut.
Tämäpä tuli hyvään saumaan kun meillä on ollut suunnitelmissa käydä Venetsiassa tänä kesänä. Se tosin saattoi nyt mennä kun lähdettiinkin yllättäen ajelemaan Norjaan. Mutta se on tosiaan meidän lähiaikojen suunnitelmissa. Tuo jätevesiasia tosin… hui! Luulisi, että nykyaikana systeemejä voisi jo vähän modernisoida.
Hyvä sitten että on teille ajankohtainen! Kieltämättä vähän erikoista, että jätevesiasia on yhä retuperällä, toivottavasti senkin saisivat jossain vaiheessa kuntoon.
Tosi mielenkiintoinen postaus, joka opetti paljon uutta. Gondoleilla ajelu ei tosiaan ole halpaa lystiä, taidettiin maksaa 100 euroa joskus vuonna 2004 😀
Kiva kuulla! Jotain tuollaista luokkaa muistelin tosiaan hinnan olevan, ei ihan halpaa lystiä.
Olipas mukava postaus, kiitos! Jajuu, jos joskus pääsen Venetsiaan niin aion kurkistella kirkkoja ihan olan takaa, juuri tuon mainitsemasi syyn vuoksi, niissä on aikansa hienointa taidetta.
Tallinnan Lentosatamassa on nyt meneillään sympaattinen Venetsia-näyttely. Näyttely on avoinna tammikuulle 2024 ja se kertoo kivalla tavalla Venetsian historiasta ja näytteillä on jopa yksi gondoli.
Kiitos ja kiitos vinkistä! Venetsian kirkoissa tosiaan riittää nähtävää ja niitä riittää! Kannattaa tosiaan kurkistella sisään😊
Olipa kattava katsastus Venetsiasta ja sen nähtävyyksistä! Luin mielenkiinnolla.
Meren alla voi olla valtavia määriä makeaa vettä, kuten esimerkiksi täällä Maltan ympärillä. Tosin, täällä pohja on kalliota. Eli, osaa Maltan juomavettä pumpataan nytkin maan alta ja osaa suodatetaan merivedestä.
Oli hyvää tietää, ettei Venetsiassa haise. Kun on aikomusta käydä siellä nyt kesällä 🙂
Kiitos Nadine! Kyllä juu meren pohjassa vettä voi olla, mutta tuolta sitä ei löydy. Kiinnostavaa kuulla, että Maltalla sitä on hyödynnettäväksi, oikein hyvä niin.
Hyvää matkaa! Ei tosiaan ainakaan meidän aikana kertaakaan lemunnut😊
Mielenkiintoisia faktoja! Meidän oli tarkoitus mennä keväällä Venetsiaan, mutta paikka vaihtui aikataulusyistä Roomaan. Turistimassat ei houkuttele, mutta siitä huolimatta Venetsia olisi kiva joskus nähdä omin silmin. Pitäisi varmaan matkustaa sesongin ulkopuolella.
Kiitos! Sesongin ulkopuolella tosiaan on rauhallisempaa ja jopa joulukuussa voi hyvinkin tarjeta päivällä istua terassilla. Mutta jopa huippusesonkina on yllättävön helppo löytää rauhallisia kujia ja kolkkia, pahimmat turistivirrat kun ovat pienehköllä alueella ja päivisin. Joten kannattaa viipyä ainakin pari yötä.
Kiitos uusista faktoista, en ole todellakaan tullut miettineeksi mistä venetsiaaiset saivat vetensä. Se, että jätevedet laskettiin (ja lasketaan vieläkin!) suoraan mereen ei sinänsä ollut yllätys. Venetsia on todella kaunis kaupunki, mutta valitettavasti erittäin ruuhkainen, sinne kannattaa mennä vain sesongin ulkopuolella. Erinomainen asia on, etteivät suuret risteilijät enää saa rantautua sinne.
Mukavaa että oli hyödyksi 😊Sesongin ulkopuolella on tosiaan nautittavampaa vierailla siellä, mutta sesonkiaikanakin pystyy löytämään rauhallisempia kolkkia hieman turistivirtojen ulkopuolelta. Tuo risteilyrajoitus oli kyllä hyvä!
Olipa kiehtova postaus Venetsiasta ja sen historiasta, kiitos! Itse en ole siellä koskaan käynyt, ehkä siksi että valtavat turistimassat ja niiden tuomat lieveilmiöt eivät oikein houkuttele. Mutta kyllähän se sellainen vähintään “kerran elämässä” -kohde on, eli eiköhän sinne joskus vielä päädytä.
Kiitos Anne! Ehdottomasti kannattaa käydä ja viipyä vähintään pari päivää. Iltaisin on paljon rauhallisempaa, kun päiväturistit lähtevät ja pitemmällä ajalla ehtii löytää niitä rauhallisempia ja paikallisempia kolkkia.
Ja aikaisin aamulla on aivan ihanaa!
Pistäydyimme Venetsiassa kerran, taisi olla jo syksy, sillä vierailumme loppupuolella kaupungin aukiot olivatkin jo veden vallassa – kokemus sekin. Sittemmin kertausreissun ideaa on häirinnyt liian pahasti jostain televisio-ohjelmasta mieleen jäänyt Donna Leonin haastattelu, jossa hän kertoo miten ikänsä kaupungissa asuneet vanhat ihmiset eivät enää pysty, hitaampina, siellä edes liikkumaan, turistimassojen vallattua kaupungin. Kuullosti jotenkin niin surulliselta, että ajatus palaamisesta Venetsiaan on jäänyt.
Acqua alta on tosiaan aika erikoinen kokemus, josta toivottavasti myös venetsialaiset jäävät jatkossa paitsi. Donna Leon ehkä hieman liioitteli. San Marcon aukion ja Rialton sillan tuntumassa kadut ovat kyllä ruuhkaiset, mutta vain muutaman minuutin kävelyn päässä on jo aika väljää.
Kiitos kiehtovasta historiikistä! Venetsia jäi kyllä meidänkin mieliin upeana paikkana ja emme havainneet hajuhaittoja. Tuosta laukkujen vetämiskiellosta emme olleet tietoisia. Onneksi majapaikkamme oli ihan aseman kupeessa, joten pitkiä matkoja emme meteliä aiheuttaneet.
Kiitos kiitoksista! Uups, onneksi ette sitten ehtineet pidemmälle laukkujen kanssa 😀 Rautatieaseman seutu on muuten ihanaa, en ikinä unohda sitä näkymää kun ensi kerran astuin ulos asemalta, vaikka siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Aivan kuin leffalavaste!
Haaveilen Venetsiasta aamukuudelta ennen turistilaumoja. Toisaalta ehkä en silloinkaan yksin ole?!?!
Just silloin Venetsia on ihanimmillaan! Me ollaan kävelty aamuvarhaisessa Venetsiassa, eikä siellä kyllä montaa ihmistä vastaan tule.
Kiinnostavaa historiaa, kiitos.
Kondolilla olen itsekin tietty matkustanut ensimmäisellä vierailullani siellä. Se ei tehnyt isoa vaikutusta kuitenkaan, koska olen soutuveneessä ollut melkoisen paljon elämäni aikana. Sen sijaan maan historia koskettaa syvältä ja siihen on mukava uppoutua reissuilla.
Kiitos Mare kirjoittaja-Ismon puolesta! Italian historia ja kulttuuri ovat kyllä erittäin kiehtovia ja jaksavat kiinnostaa loputtomiin!
Huh enpä ollut tiennnyt, että veneitä onkin ollut tuollainen määrä 1500-luvulla, mutta tietysti moottoriveneet ovat muuttaneet tilannetta paljon. Paljon oli myös muuta itselleni tuntematonta faktatietoa, kuten koulutus ja se, että useita kokeitakin vielä pitää läpäistä. Mielenkiintosta myös, että kokemuksenne mukaan Venetsian löyhkä ei pidä paikkaansa, sitä kuulee nimittäin monilta.
Me ollaan aina ihmetelty sitä löyhkästä puhumista, koska ei olla törmätty tuohon ongelmaan yhdelläkään Venetsian reissullamme ja mulla on vielä sellainen superhajuaisti, että se on asian tuntevien keskuudessa jopa vitsi. Multa salaa ei voi syödä edes kurkkua toisessa huoneessa 🙂 Kiva kuulla, että postauksessa tuli uutta tietoakin!