Yöjuna Belgradiin ja loikoilua lautoilla

*Sisältää kumppanilinkkejä majoitussuosituksiin

Yöjuna Zagrebista saapuu Belgradin päärautatieasemalle.
Asemanseutu on rähjäinen ja poliisi hätistelee kahta vanhaa juoppoa pois matkaavaisten tieltä.
Aurinko on vasta nousemassa, kello ei ole vielä edes kuutta aamulla.

Kesäkuun 15. päivä 2016

Olemme aloittaneet Balkanin kierroksemme edellisenä päivänä.
Tarkoituksenamme on kiertää kuukauden ajan entisen Jugoslavian maita.

Reittiä pohtiessamme olimme ajatelleet jättää Serbian kokonaan väliin.
Maan huono maine aiheutti lieviä ennakkoluuloja meillekin.
Serbia vain olisi jäänyt ainoaksi maaksi, missä emme olisi käyneet, nyt tai aiemmin, joten päätimme sittenkin pistäytyä Belgradissa edes parin päivän verran. Sen ajan nyt viihtyy missä tahansa.

Lähdimme kompuroimaan väsyneinä kuoppaisia teitä kohti Novi Beogradia, mistä olimme varanneet edellisenä päivänä majoituksen kahdeksi yöksi.
Ylitimme Sava-joen siltaa pitkin ratikoiden rämistessä ohitsemme. Koko silta rämisi huolestuttavasti.

Ensivaikutelma ei ollut erityisen lupaava.
Matkan varrella ohitimme kulahtaneen näköisen grillin ja kunnostusta kaipaavia asuintaloja. Kuhmurainen asvaltti vilisti jalkojemme alla ja vaihtui lopulta nurmikkokenttään.
Oikaisimme läpi tyhjän, suuren puiston ja saavuimme tunnin verran vaellettuamme Tonavalle.

Lepoa laineilla

Rannassa kellui useampikin lautta. Yksi näistä olisi kelluva hostellimme.
Tiirailimme lauttojen nimikylttejä ja löysimme omamme, Arka Barkan.
Suomalaisittain hauska nimi tarkoittaa yksinkertaisesti arkkilauttaa.

Näin aikaisin ei yksityistä huonettamme voisi vielä saada, mutta kun ei ollut oikein muutakaan paikkaa mihin mennä ja uni painoi silmiä, päätimme kirjautua sisään etuajassa.

Ystävällinen respa kertoi, että saamme huoneemme heti kun se vapautuu ja saadaan siivottua. Odotellessamme voisimme syödä ilmaisen aamiaisen.
Voileipien ja kahvin ahmimisen jälkeen kellahdin lautan terassin sohvalle.
Tonavan laineet keinuttivat lauttaa lempeästi ja nukahdin.

Parin tunnin kuluttua saimme oman huoneemme, mikä oli ennemminkin asunto: Siinä oli erillinen pieni makuuhuone, sekä keittonurkkauksella varustettu olohuone.
Oma parveke oli aivan vedenpinnan tasolla.

Huonouninen kun olen, tämä paikka on jäänyt mieleen yhtenä parhaimmista paikoista nukkua.
Jos nukuinkin pari vuotta myöhemmin mainiosti Siperian junamatkalla junan rytmikästä kolinaa kuunnellen, niin täällä uni tuli vähintään yhtä helposti aaltojen rytmissä.

Arka Barkan yksityiset huoneet ovat belgradilaisittain kalliita, jopa kuutisenkymppiä per yö, vaikka keskustasta löytää kivoja asuntoja kahdellakympillä.
Hostellista kun on kyse, täältä löytyy kuitenkin myös dormityylistä majoitusta.

Onpa lautalla pieni saunakin. Paino sanalla pieni.
Varasimme tuon saunan ja ostimme mukaamme piccolopullot kuoharia.
Ovesta sisään astuttuamme pokka kuitenkin petti: hädin tuskin mahduimme kaksin lauteille ja noin neliön kokoinen suihkuhuone luonnollisesti kuumeni samoihin lämpöasteisiin kuin varsinainen löylyhuone.
Päädyimme lopulta pienoisen naurukuoleman jälkeen nauttimaan kuoharimme oman huoneemme parvekkeelle.

Lautalla on myös terassibaari, missä voi käydä vaikkei yöpyisikään.
Jokitaksitkin pysähtyvät laiturille, joten jos haluaa päästä nopeasti kaupunkiin, täältä on helppo hypätä kyytiin ja viilettää kylille.

Me tosin kävelimme tuon muutaman kilometrin matkan.
Kun opimme mukavamman reitin, niin lähes koko matkan sai taaplata puistossa tarvitsematta mennä ruuhkaisten katujen varsille.

Synttärisimat Savalla

Lautat ovat muutenkin belgradilainen erityispiirre: Parin asuntolautan lisäksi jokien varsilta löytyy lukuisia ravintola-, baari- ja yökerholauttoja moneen makuun.

Musiikinkuuntelun, syömisen, juomisen, nahankäristämisen (iltapäivällä) ja tanssimisen (illalla) lisäksi yhdellä lautoista voi jopa uida: sen keskeltä löytyy uima-allas, mitä voi hyödyntää ilmaiseksi, kunhan tilaa jotakin baarista.
Lautoista on innostuttu kaupungissa niin, että uusia näkee hinattavan jokia pitkin harva se päivä, eikä pian näe metsää puilta tai jokea lautoilta, sen verran tiheässä niitä alkaa paikoin olla.

Matkalla Tonavalta Savan kautta keskustaan voi pysähtyä ottamaan drinksun jollekin lukuisista baarilautoista. Näin mekin teimme jättäessämme Arka Barkan kolmen yön kuluttua.

Tuo päivä oli syntymäpäiväni ja meidän piti olla jo matkalla Sarajevoon, missä ystävämme odotti meitä vierailulle ja syntymäpäiväni viettoon.

Toisin kävi: Olimme ehtineet ihastua Belgradiin parissa päivässä niin, ettemme halunneetkaan lähteä.

Olimme varanneet Arka Barkasta vielä yhden lisäyön ensimmäisen kahden yön varauksen jatkoksi.
Koska tilaa majatalossa ei kuitenkaan ollut pidemmäksi aikaa, varasimme sen jälkeen yhdeksi yöksi huoneen Eden Garden -hotellista keskustan kävelykatu Kneza Mihailovan varrelta ja ilmoitimme Jukalle saapuvamme Sarajevoon suunniteltua myöhemmin.
(Sorry friend!)

Hotelli oli mainio, huone suorastaan luksusta, mutta sitä voi suositella vain meidän kaltaisillemme vanhoille pareille, kas kun kylppärin seinät ovat lasia. (Look hun, istun kakalla!)

Söimme syntymäpäiväillalliseni ydinkeskustassa ravintola Operan terassilla ja nautimme täysillä Belgradista vielä kaksi ylimääräistä päivää ennen matkan jatkamista.

Serbien ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja rauhallisuus, jopa ujous, pääsi iskemään ihan puskista. Ennakkoluulot karisivat vauhdilla.

Kesäkuun 14. päivä 2017

Koko elämämme ehti muuttua vuodessa enemmän kuin osasimme ennustaa.
Olimme lähteneet Balkanin-kierroksen jälkeen, syksyllä 2016, puolen vuoden reissuun puolisoni saatua kauan haaveillun vuorotteluvapaan.

Tuo matka muuttui kesken kaiken odotettua pidemmäksi.
Ismon työpaikalla aloitettiin yt-neuvottelut puolivälissä reissuamme ja niissä jäi se kuuluisa lyhyin tikku käteen.

Silloin sijaitsimme Espanjassa ja kysyimme itseltämme ja toisiltamme, mitäs nyt.
Mitä me oikein tekisimme isona.
Ismo oli työskennellyt seitsemäntoista vuotta samalle työnantajalle, minä taas olin tehnyt reissutyötä yrittäjänä jo parin vuosikymmenen ajan.
Miksi me palaisimme Helsinkiin, minne olimme päätyneet alunperin töiden vuoksi.

Belgrad muistui mieleemme.
Palasimme Serbiaan 14.6.2017.
Päivää vaille vuoden ensivisiitistämme.

Tällä kerralla vuokrasimme mukavan asunnon vanhastakaupungista.
Söin jälleen synttäri-illalliseni ravintola Operan terassilla.
Jopa tismalleen saman annoksen kera saman serbialaisen punaviinin kuin vuotta aiemmin.
(Biftek Taljata eli tutummin tagliata = pihviviipaleita kirsikkatomaatti-rukolasalaatilla ja Kovačevićin viinitilan Aureliusta).

Ajatuksenamme oli viivähtää kaupungissa kuukausi selvittämässä ajatuksiamme ja pohtimassa tulevia tulojamme.
Tuo kuukausi venyi melkein kolmeksi.

Aloimme työskennellä yhdessä, samalla alalla kun olemme.
Jatkoimme reissaamista, kirjoitimme juttuja eri lehtiin vanhoille asiakkailleni ja etsimme uusia.

Matkojen välissä palasimme yhä uudelleen Belgradiin.
Nautimme viime kesänä kolmannen kerran peräkkäin syntymäpäiväateriani samassa ravintolassa.
Kävimme yli neljäkympin kohoavilla kesähelteillä viilentymässä vanhoilla tutuilla lautoilla.

Vuokrasimme saman asunnon niin monesti, että muualle Eurooppaan töihin lähtenyt vuokranantajamme kutsuu nykyään asuntoamme meidän kodiksimme, ei omakseen.
Pitkän taipaleen jälkeen on mukavaa kun on joku paikka mitä kutsua kodikseen.

Nyt olemme olleet täällä kohta puoli vuotta paria lyhyttä työkeikkaa lukuunottamatta.
Käymme Suomessa kesäkuussa rakkaan ystäväni tyttären ylioppilasjuhlissa ja palaamme jälleen syntymäpäiväkseni Belgradiin.

Tälle vuodelle olen kuitenkin toivonut juhlaillalliselle jotakin muuta paikkaa.
Täällä kun riittää satoja hyviä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
(Mihin katosivat ne ajat kun vietimme vuoroin kummankin synttäreitä matkoilla eri maissa?!)

Haaveilen vielä paluusta Arka Barkaan.
Siellä yöpymisessä ei ole ollut oikein järkeä viime aikoina, kun meillä on oma asunto täällä, mutta josko joskus pieni miniloma muistojen verestämiseksi…

Belgradin vanhaa rautatieasemaakaan ei enää ole.
Sitä mille ensimmäisen kerran saavuimme.
Se on korvattu uudella ja uljaalla.
Mitä nyt on vähän kesken, vaikka vanhalta asemalta on purettu jo raiteetkin.

Siinäpä se osa kaupungin viehätystä:

Hullusti ajoitetut ratkaisut.
Epäloogiset uudistukset.
Kerroksellisuus.
Uuden ja vanhan kohtaaminen.
Rähjäisyys ja tuoreus.
Uudet luovat ideat.

Belgrad on aina Belgrad.

*Tekstissä mainitsemani majoituslinkit ovat Booking.comin affiliate-linkkejäni.
Mikäli varaat majoituksesi niiden kautta, saatan saada pienen provision, minkä avulla tuotan tämän blogin sisältöä.
Kaikki majoitukset perustuvat aitoihin kokemuksiini, ne on varattu ja maksettu itse, eivätkä majapaikat ole tietoisia tekemistäni arvioista.

P.s. Lisää erikoisia majoitusvinkkejä Belgradiin voit tutkia täältä.