– Normalna? Tavalliset? kohottaa tarjoilija kulmiaan ja kantaa pöytään punaviinin ja pienen oluen.
Igor astuu ovesta sisään ja heilahtaa pöytäämme: – Te olette palanneet! Mulla on teille asiaa!
Hän puhuu kuin papupata ja on pian kertonut koko elämäntarinansa ammatinvaihdoksista ulkomaille muuttamisiin, armeija-ajoistaan isänsä murhaan Jugoslavian hajoamissotien aikana ja siitä kuinka hän tuhlasi isänsä miljoonaperinnän maailmalla luksuselämään hienoine autoineen ja seurustelunsa ”väärään” uskontokuntaan kuuluvan tytön kanssa.
Olemme me aiemminkin jutelleet, mutta kuulleet vain pätkiä hänen elämästään. Todetessaan, että me näemmä palaamme aina, hän uskaltaa jo luottaa meille vähän kipeämmätkin muistonsa.
(Hän kyllä tietää ammattimme ja antaa myös luvan kertoa tarinansa).
Olemme tulleet pieneen korttelibaariimme Kvarticiin.
Sisään astuessamme kaikki nostavat kättä.
Meitä tervehditään englanniksi, me vastaamme serbiaksi.
Ollessamme juttutuulella, muut liittyvät seuraamme.
Jos meillä on kahdenkeskistä keskusteltavaa, saamme olla rauhassa.
Serbeillä on mainio tilannetaju sosiaalisuuden suhteen.
Kävimme Kvarticissa tai Kvartissa, kuten nimi usein lyhennetään, ensimmäisen kerran kesällä 2017.
Olimme silloin vuokranneet ensimmäistä kertaa asuntomme, missä nyt asumme jo kolmatta kertaa.
Kvart tarkoittaa kirjaimellisesti korttelia ja onkin meille aito korttelikapakka, aivan kulman takana kotoamme.
Kesällä 2018 palaamme Belgradiin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen.
Emme ehdi edes istahtaa terassille, kun tuttu tarjoilija säntää sisältä ja hyppää kaulaani.
Ihmettelemme miten hän voi muistaa meidät.
Olemme käyneet Kvartissa toissakesänä vain muutaman kerran, kun kaupungissa on niin paljon muitakin kiinnostavia kuppiloita tutustuttavaksi.
Hämmästyksemme ei pääty tähän: tarjoilija Anja kipaisee sisälle hakemaan punaviinin ja pienen oluen.
Emme olleet ehtineet niitä edes tilata, mutta tuohan se oli vakiotilauksemme ollut, kaikki ne kolme kertaa edelliskesänä.
Belgradissa korttelikapakassa istutaan harva se ilta, mutta baari saattaa vaihtua
Nykyään käymme Kvartissa lähes aina kun menemme ulos syömään tai baariin, vähintään yksillä jälkiruokajuomilla.
On meillä muitakin suosikkipaikkoja, mutta täällä on myös ystäviä.
Tapaamisia ei tarvitse sopia erikseen soittelemalla, tutut naamat löytyvät paikalta harva se ilta.
Belgradissa ystäviä tavataan kahviloissa ja ravintoloissa.
Saman kahvikupillisen ja rakija-lasillisen äärellä saatetaan istua parantamassa maailmaa tuntikausia.
Ravintolamaailma myös uudistuu nopeasti, baareja syntyy ja kuolee sitä tahtia, ettei ehdi rakijaa sanoa.
Lempiravintolaksi muodostunut paikka saattaa sulkea ovensa niin nopeasti, että jäät turhaan nykimään ovenkahvaa vielä eilen loistaneen mainosvalon alle.
Mutta ei hätää, viimeistään parin kuukauden päästä paikalle on remontoitu jotakin uutta ja usein vielä parempaa.
Ravintolasuosituksia täältä ei siis kannata antaa, ei ainakaan lehtiin.
Jutun ilmestyessä paikkaa ei välttämättä enää ole.
Siksi suosituksia kannattaakin kysyä vasta paikan päällä tai vaellella ympäriinsä ja mennä rohkeasti sisään kiinnostavan näköiseen baariin tai seurata mistä kuuluu parhaat jazz-soundit.
Yleensä sieltä uudestakin paikasta löytyy tuttuja naamoja. Kenties siksi, että edellinen paikka on sulkenut ovensa, tai vain vaihtelun vuoksi.
Tai sitten on möksähdetty vanhoille tutuille ja lähdetty etsimään uutta juttuseuraa.
Sitäkin tapahtuu; serbit kun pitävät mieluummin mykkäkoulua, kuin tuhlaavat aikaansa kinasteluun.
Me yritämme kuitenkin pitää korttelikapakkaamme Kvarticia pystyssä käymällä siellä melkein viikottain.
Ja olemme myös pysyneet puheväleissä kaikkien kanssa.
Teemme myös parhaamme pitääksemme ajantasalla Belgradin baarit -listaustamme tänne matkaavia varten.
P.s. Talven tultua pitää siirtyä terasseilta sisätiloihin, mikä tuo hiukan lisähaastetta EU:n tupakkalakeihin tottuneille.
Talvi on onneksi lyhyt ja terassilla tarkeneekin yleensä helmikuulta marraskuun loppuun asti.
(Teksti päivitetty 3.9.20)