Serbialaista energiaa

eli vaihtovirtaa ja ruskohiiltä

Serbian iso poika on tietenkin koko maailman tuntema sähkäri Nikola Tesla.
Hän oli syntynyt Itävallan keisarikunnan alueella Kroatiassa, mutta oli äitinsä puolelta serbi.

Kahdeksaa kieltä sujuvasti puhunut kosmopoliitti opiskeli ja työskenteli ympäri maailmaa, ennen Yhdysvaltoihin muuttamistaan muun muassa Itävallassa, Unkarissa, Ranskassa ja Saksassa.

Vaihtovirran keksijän lapsuudenhaave oli valjastaa Niagaran putoukset.
Niinpä hän päätyi työskentelemään Thomas Editonin laboratorioille New Yorkiin.

Teslan keksintöjä on patentoitu muutama sata, mutta luvussa ei suinkaan ole mukana kaikkia hänen aivoituksiaan.
Vähemmälläkin ansaitsee oman museonsa, jollainen löytyy Belgradista.
Eikä ole ihme, että sähköautovalmistaja Tesla Motors on nimetty hänen mukaansa.

Neron yksityinen elämä kulki sekin arvoituksellisia polkuja. Joidenkin lähteiden mukaan hänen elämänsä rakkaus oli pelastamansa loukkaantunut pulu.

Melkein yhtä yllätyksellistä on se, ettei Serbia on kovastikaan edennyt energiasaralla neronsa lähdettyä.

Kun olimme aiemmin oleskelleet täällä vain kesäisin, nyt talveksi tänne muuttaneina ennalta hieman jännitti tarkenisiko vuonna 1900 rakennetussa talossamme.
Lämpöpatterit toki olivat, mutta tulisiko niihin lämpöä?

Huoli oli turha. Laskeuduimme takaisin Belgradiin (luonnollisesti Nikola Teslan lentoasemalle) marraskuun ensimmäisenä päivänä ja arvelimme, että kenties joulukuulla lämmitys voisi alkaa toimia, eikä tuplatäkkejä tarvittaisi.
Ehdimme olla täällä kuitenkin vain pari päivää, kun patterit alkoivat jo puhkua lämpöä.

Ja kyllä ne hohkaavatkin!
Lämpötila nousi hetkessä 26 asteeseen.
Yritimme kääntää lämpöjä vähän maltillisemmiksi, mutta melko turhaan.
No, asteen verran viileni.

Olimme ajatelleet tehdä talvella uuniruokia lämmittääksemme asuntoamme.
Pidimme kiinni suunnitelmastamme jo marraskuulla, mutta ulko-ovi oli kyllä aukaistava uunin päällä ollessa.

Ihmettelimme tutuillemme miksi lämpöjä ei saa laskettua.
He tokaisivat huvittuneina, että useimmilla ei edes ole patteriventtiileitä, ainoastaan on- ja off-asennot.
Eräs naurahti, että yrittäkääpä vaan jäähdyttää asuntoanne, niin kyllä kaupunki lisää pökköä pesään.
Hetken luulimme sitä vitsiksi, mutta nyt olemme jo oppineet että hän oli ihan tosissaan.
Aloimme ymmärtää miksi naapurimme pitää ikkunoita auki jopa näin joulukuun alun pikkupakkasilla.

Ruskohiilen tuoksu kaupungissa on melkoisen voimakas, mutta tuntuu jo kotoisalta, vaikka silmiä vähän kirveleekin.

Nikola Tesla ehkä vei osaamisensa muualle, mutta hänen nimeään kantava säätiö pyrkii pitämään huolen siitä, että tulevaisuudenkin Serbiassa kasvaa pieniä keksijöitä rahoittamalla oppilaitosten toimintaa.

Ehkäpä jonain päivänä energiankulutuskin muuttuu himpun verran ympäristöystävällisemmäksi.

Lue myös Moottori-lehteen tekemämme juttu Nikola Tesla -museosta.
Muita Serbia-artikkeleitamme löydät täältä.