Hyppäämme aamusella Agia Napassa päätien varren pysäkiltä bussiin.
Uhraamme lyhyestä Kyproksen lomastamme mielihyvin yhden allaspäivän suunnataksemme sisämaahan pääkaupunki Nikosiaan. Se ei ole mikä tahansa pienen saarivaltion pääkaupunki, vaan maailman ainoa edelleen jaettu pääkaupunki.
Turisti matkustaa käytännössä aina Kyproksen tasavaltaan eli saaren kreikkalaiselle, Euroopan unioniin kuuluvalle eteläpuolelle, jota Kyproksen valtiolla tarkoitetaan. Matkanjärjestäjien kohteet sijaitsevat täällä ja tänne saapuvat myös useimmat kansainväliset lennot.
Kyproksen tasavallan puolelle, Larnakan lentokentälle, mekin tulla tupsahdimme Belgradista. Sieltä jatkoimme matkailijoiden suosimaan Agia Napan rantakohteeseen. Kuitenkin lähellä Agia Napaa sijaitseva Famagusta oli suosittu turistikohde vielä 1960-luvulla. Sitten tuli äärinationalismi ja kuten sillä tapana on, pilasi kaiken.
Kahviloiden jaettu kaupunki Nikosia
Lähdemme suunnistamaan Nikosian linja-autoasemalta kohti vanhaa kaupunkia. Olemme kaupungissa vain päiväseltään, joten yritämme olla tehokkaita, mitä kaupungin katselemiseen tulee.
Agia Napassa maskipakosta lipsutaan ulkotiloissa. Suurin osa porukasta siellä onkin toki turisteja, joilla ei maahan ole mitään asiaa ilman täyttä rokotussarjaa tai PCR-testiä. Nikosiassa sen sijaan sääntöä noudatetaan tunnontarkasti ja ihmisillä on maskit kadullakin.
Vanhankaupungin hermokanava on kapeahko kävelykatu Ledras, joka nykyisin johtaa kreikkalaispuolen halki suoraan vihreällä linjalla olevalle rajanylityspaikalle.
Tutkiskelemme kadunvarren tarjontaa. Päätämme, että johonkin lukuisista mukavan näköisistä kahviloista pitää pistäytyä. Ensin käymme kuitenkin tutustumassa kaupungin pohjoisosaan eli turkkilaispuoleen.
Nationalismi johti Kyproksen kahtiajakoon
Kreikankielinen väestö on asunut saarella jo 3000 vuotta, mutta turkkilaisperäinen väestökin saapui saarelle jo 1500-luvulla ottomaanivalloituksen jälkeen. Molemmat kansanosat elivät vuosisatoja suhteellisen rauhanomaista rinnakkaiseloa. (Jatkossa käytän kyproksenkreikkalaisista ja -turkkilaisista henkilöistä vain muotoja kreikkalainen ja turkkilainen.)
Brittien haltuun siirtyneen saaren etniset jännitteet alkoivat kuitenkin kasvaa viime vuosisadalla. Ne johtivat toisen maailmansodan jälkeen jatkuviin väkivaltaisiin yhteenottoihin, jotka jatkuivat maan itsenäistyttyä Britanniasta vuonna 1960.
Kyproksenkreikkalainen terroristijärjestö EOKA ajoi enosista, maan liittämistä Kreikkaan, mikä tietysti oli turkkilaisvähemmistölle ajatuksenakin kauhistus.
Tilanne äityi niin pahaksi, että Kyprokselle lähetettiin YK:n rauhanturvaajia, myös suomalaisia. Vuoden 1974 Kyproksen kriisissä Kreikan sotilasjuntta tuki vallankaappausta, jossa EOKA otti vallan. Se johti Turkin maihinnousuun Pohjois-Kyprokselle.
Vallankaappaajat luovuttivat ja Kreikan juntta kaatui siinä sivussa. Turkki miehitti saaren pohjoisosan ja miehitys jatkuu edelleen.
Nikosia oli jo vuoden 1963 levottomuuksien jälkeen jaettu kahtia YK:n muodostamalla ja valvomalla niin sanotulla vihreällä linjalla. Se jakaa kaupungin ja koko maan kahtia edelleen. Turkkilaispuolelle kuuluu noin kolmannes saaresta.
Nikosian pohjoispuolta hallitsee nykyään Turkin tukema niin sanottu Pohjois-Kyproksen tasavalta, jonka on tunnustanut vain Turkki. Eteläpuolta pitää pääkaupunkinaan EU:iin kuuluva kyproksenkreikkalaisten Kyproksen tasavalta.
Ennen niin suosittu Famagustan rantalomakaupunki jäi turkkilaiselle puolelle ja on nykyään käytännössä aavekaupunki.
Rajan ylittäminen on tehty hankalaksi
Raja-asema alkaa puisella tunnelilla, jonka yläpuolella oleva kyltti ilmoittaa meidän saapuvan ”Pohjois-Kyproksen tasavaltaan”. Tunnelin toisessa päässä odottavat varsinaiset ”raja-asemat”. Vastaan tulee turisteja, joiden yritys ylittää raja on syystä tai toisesta torpattu.
Kreikkalainen rajavartija viittoo meidät eteenpäin ja pääsemme jonottamatta myös turkkilaisten raja-aseman luukulle. Meillä on valmiina passien lisäksi Kyproksen omat covid-passit.
Tiskin takana on kaksi naispuolista ja yksi miespuolinen rajavartija. Miehellä on natsat olkapäillä. Esitämme passimme ja paperitulosteemme Kyproksen covid-passista.
Ei kelpaa. ”Me emme ole Kyproksen tasavalta, joten meitä eivät kiinnosta Kyproksen luvat tulla maahan”, ilmoittavat rajavartijat.
Okei, hetkinen. On meillä puhelimissamme myös Serbian koronapassit, todisteet Serbiassa otetuista tuplarokotuksista.
Naispuoliset virkailijat valpastuvat. No kyllähän Serbian todistukset tietysti käyvät! (Ne käyvät Turkissakin.)
Vaan miespuolinen kollega on sitä mieltä, että eivät käykään, käännytetään nämä nyt vain takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin.
Mietimme, että näin korona-aikana todistetusti rokotettujen matkalaisten rahojen luulisi kelpaavan silläkin puolella, mutta herrahan ei tietenkään olekaan matkailuviranomainen, vaan kaikkivaltias rajabyrokraatti.
Paitsi ettei ole. Naiset toivottavat meidät tervetulleiksi. Mies on niin nöyryytetty, ettei edes enää katso meihin päin. Ei kiinnosta, hei hei, me ylitetään raja teidän puolelle just nyt!
Pohjois-Nikosiassa meno on kuin turkkilaisessa basaarissa
Rajan ylitettyämme ihmetyttää yhä enemmän rajavartijan innokkuus käännyttää matkailijat. Turkkilaiskorttelit vihreän linjan pinnassa ovat yhtä basaaria, nyt vain ilman asiakkaita. Kauppiaat kauppaavat tuotteitaan, mutta eivät edes järkyttävän asiakaspulan vallitessa tunkeilevasti.
Tulee surullinen olo heidän puolestaan, vaikka tuotteet eivät poikkea hyvässä tai pahassa mistä tahansa manner-Turkin basaarista. Nahka on epäilemättä aitoa, halvat t-paidat puolestaan todennäköisesti lähes kertakäyttötavaraa ja tinkiminen kuuluisi tietysti asiaan.
Emme kuitenkaan lähde kaupantekoon, kun ei ole tarvetta millekään tarjolla olevalle.
Käyskentelemme ympäriinsä jonkin aikaa, mutta tämä puoli kaupunkia ei vakuuta. Pyörähdämme nopeasti 1932 perustetussa kauppahallissa, jossa on hiljaista sielläkin. Paikallisia asiakkaita on jonkin verran ja miehet pelaavat yhden sisäänkäynnin luona backgammonia, niin kuin on varmaan tehty vuodesta 1932.
Jos kreikkalaisella puolella maskipakkoa noudatetaan tarkasti, tuntuu tällä puolella maski olevan täysin tuntematon käsite niin sisällä kuin ulkonakin.
Satavuotias tekstiilikauppa saa rahamme
Takaisin kohti rajanylityspaikkaa kävellessämme pysähdymme kuitenkin yhden liikkeen eteen. Ulkona telineissä on villaisia ja pellavaisia huiveja ja liinoja, väreiltään (mustavalkoinen) ja hinnoiltaan meidän makuumme. Olisiko tuossa uusi käsipyyhe kylpyhuoneeseen?
Liikkeen omistaja, nuorehko mies, tulee ulos ja pyytää sisälle katsomaan muitakin malleja. Miksipä ei.
Sisällä kaupassa on hyllykaupalla tekstiilejä ja näin on ollut jo aika pitkään: Mies kertoo, että liike on kulkenut suvussa jo noin sata vuotta. Hän tuo näytille vanhan tilikirjan, jonka merkinnät päättyvät vuoteen 1956. Kaikki merkinnät ovat arabiaksi, joka on muuten yksi Kyproksella edelleen puhutuista kielistä.
Aikoinaan asiakkaina olivat niin kreikkalaiset kuin turkkilaiset, mutta levottomuuksien yltyessä ja johtaessa lopulta Nikosian kahtiajakoon kreikkalaiset kaikkosivat. Tilalle tulivat turistit, mutta heidänkin tulonsa katkesi pandemiaan ja matkailijavirtojen elpyminen tuntuu olevan hidasta. Eikä ihme, kun rajalta ei tahdo päästä läpi edes koronapassilla.
Täältä haluaisimme jotain ostaakin, mutta sääliostoksia emme harrasta. Sitä ei mahdollista tulotasomme, emmekä halua tarpeetonta tavaraa nurkkiin pyörimään.
Onneksi valikoimista löytyvät uudet pyyhkeet niin kylppäriin kuin keittiöönkin ja vielä monikäyttöinen rantapyyhe, joka pääsee testiin vielä reissun aikana. Omistaja esittelee auliisti erilaisia kuosivaihtoehtoja ja antaa yhteystietonsa. Tuotteet saa kuulemma myös kotiin kuljetuksella vieraisiin maihinkin.
Käymme vihreää linjaa takaisin tasavallan puolelle, kun kreikkalainen rajavartija huikkaa kopistaan. ”Anteeksi, tuotteko te maahan savukkeita? Ai ette, hyvä, ei sitten mitään!” Kädenheilautus kopista ja tullimuodollisuudet on hoidettu.
Olemme siis harkinneet kahvittelua, mutta aika on mennyt yllättävän ripeästi ja vatsojemme mukaan on jo lounasaika. Poikkeamme Ledralta samansuuntaiselle Onasagorou-kadulle. Sen ja Ledran välissä olevan talon läpi kulkee leveä käytävä, jonka varrella on kaksi ravintolaa. Astumme sisään Onasagoroun puolella sijaitsevaan Evroullaan.
Kansankuppila tarjoaa taas herkkuruokaa
Evroulla on lähikortteleiden työntekijöiden mutkaton lounasravintola ja avaa heille ovensa puolelta päivin.
Me olemme paikalla kahdelta ja paikka kuhisee väkeä edelleen. Kiireinen tarjoilija juoksee ohitsemme ja huikkaa, että hetken päästä saattaisi olla pöytä kahdelle vapaana.
Näin tapahtuu, mutta käytävän varren pöytien sijaan meidät ohjataan isoon sivuhuoneeseen, josta on juuri vapautunut ikkunanvieruspöytä. Ulkona on lämpöä elokuiset 35 astetta, joten ikkuna on auki. Tarjoilija tuo ruokalistat pöytään ja näyttää pikaisesti, että listan alkupäässä kerrotaan kunkin viikonpäivän lounasvaihtoehdot ja lopusta löytyvät joka päivä saatavissa olevat annokset.
Tutkimme listaa yrittäen selvittää, mitä sen esittelemät annokset pitävät sisällään. Pöytään tuodaan päätöstämme avittamaan leipää ja lisukkeita, kuten voita ja pepperoneja.
Päädymme tilaamaan Tanjalle sitruunamaustettua kanaa orzo-pastalla, sekä Ismolle sheftalian, eli leivitetyt yrttimaustetut jauheliharullat. Lisäksi otamme jugurtit ja juomaksi sitruunamehua.
Oikeastaan kuvittelemme jugurttien sijaan tilaavamme ayrania, suolalla maustettua ja vedellä jatkettua jugurttia, joka on erinomainen hellejuoma, mutta kyllä me saamme ihan ehtaa kreikkalaistyylistä jugurttia.
Sitruunamehu yllättää Serbiassa asuvat. Se on nimittäin makeutettua, mitä serbialainen limunada ei ikinä ole, jollei nimenomaisesti niin pyydä.
Ruuat ovat aivan taivaallisen hyviä, annokset riittäviä isoruokaisellekin ja paikan tunnelma erinomainen. Juuri tällaisissa kansankuppiloissa pitää ihmisen lounaansa syömän, oli hän melkein missä tahansa päin maailmaa.
Pääruuat maksavat vitosen annokselta ja koko satsi vajaat kaksikymppiä. Tarjoilija puhuu erinomaista englantia ja on hyvin avulias ja kärsivällinen.
Laskua maksaessamme käy ilmi, että paikan hienouden ovat huomanneet lähistön nälkäisten työntekijöiden ja meidän lisäksemme muutkin. Tarjoilija näyttää seinällä olevaa New York Timesin artikkelia paikasta. Hän myös esittelee meidät ravintolan omistajattarelle, joka tervehtii iloisesti tiskin takaa.
Tarjoilijamme pyytää myös kehumaan Evroullaa TripAdvisorissa ja mainitsemaan hänet tuntomerkkien kera: ”Kaksimetrinen, sinisilmäinen ja fiksu mies, paras tarjoilija Kyproksella.” Emme käy sanomaan vastaan.
Kaupat sulkevat iltapäiväksi
Ruuan päälle haluamme ne kahvit jossain näkemistämme kahviloista, mutta tarkemmalla tutkiskelulla useimmat niistä eivät olekaan niin mukavia, etenkin äänekkään taustamusiikin vuoksi. Äänekäs tarkoittaa sitä, että jopa terassipöydissä on vaikea keskustella huutamatta.
Monet tarjoavat myös vain jokaisesta trendikahvilasta löytyviä erikoiskahveja. Me haluaisimme kuitenkin kyproslaisen kahvin, mutta sen saaminen tuntuu mahdottomalta. Jotkut kahviloista ovat lisäksi vetäytyneet iltapäivätauolle.
Nikosiassa käydessä kannattaakin huomata, että monet liikkeet sulkevat eteläeurooppalaiseen tapaan ovensa iltapäiväksi, avatakseen jälleen myöhemmin.
Olemme panneet kuitenkin myös merkille sen, että Nikosiassa on paljon outletteja, joista jotkut ovat vielä auki. Laatu kuitenkin tuntuu käyvän turhankin hyvin käsi kädessä hintojen kanssa ja useimmat rätit ja lumput ovat ylihinnoiteltuja jopa kahden euron tarjoushintaan.
Koronapassi on matkustusasiakirja bussiin
Busseja Agia Napaan ei mene tuhkatiheään, joten menemme takaisin viiden vuorolla. Matka-aika on pari tuntia, joten olemme takaisin sopivasti illallisaikaan.
Bussi saapuu ja tulomatkasta poiketen kuski kysyy kaikilta koronapassin. Agia Napasta Nikosiaan päin kyytiin tuleekin lähinnä meitä rokotettuja tai testattuja turisteja. Toiseen suuntaan taas kyytiin on tulossa muitakin, kuten pian huomaamme.
Edellämme bussiin pyrkii nuori mies, joka saattaa olla kotoisin Saharan eteläpuolelta. Kuski tiukkaa koronapassia, jolloin nuorukainen alkaa kaivella taskujaan. Kuski ottaa meidät sisään hänen ohitseen. Katselemme penkeiltämme, kuinka passin ”etsiminen” jatkuu. Kaverilla ei selvästikään sellaista ole, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että hänellä ei ole oleskelulupaa, jolla rokotukset saisi.
Lopulta kuski komentaa miehen ulos ja käskee tätä ottamaan yhteyttä poliisiin, jos haluaa bussiin, bussiyhtiö kun ei ole koronasääntöjä keksinyt. Ennen lähtöä hän kertoo matkustajille selkeällä ja kuuluvalla äänellä, mitkä ovat säännöt matkan aikana:
”Jokainen pitää maskia koko ajan. Jos ei huvita, niin terve menoa ulos. Jos huomaan matkalla, että joku ei pidä maskia, niin ulos vain, missä ikinä ollaankin, pysäytän bussin tienposkeen. Ja jos poistuminen ei miellytä, niin tervetuloa painimaan kanssani!”, ilmoittaa vantterarakenteinen kuljettajamme.
Mahdollisia vastalauseita ei maskien läpi kuulu.
Lue tästä Agia Napasta ja Kyproksen matkustusohjeista koronan aikana:
Agia Napa lähinnä – koronana Kyproksella
Miten Nikosiaan pääsee
Nikosia on hyvä ja erittäin suositeltava päivämatkakohde rantalomaa Kyproksella viettäville.
Sinne pääsee paikallisbussien lisäksi myös järjestetyillä bussireissuilla, joita voi varata pakettimatkojen järjestäjien lisäksi myös paikallisilta matkatoimistoilta esimerkiksi Agia Napasta.
Edestakainen matka intecity-bussilla maksaa yhdeksän euroa hengeltä meno-paluulipulla.
Tästä voit katsoa aikataulut.
Jos meillä olisi ollut hieman enemmän aikaa, olisimme ehkä käyneet esimerkiksi jossain kaupungin keskiaikaisista ortodoksikirkoista. Niitä näemme kuitenkin kotona Serbiassakin, joten menetys ei ollut vakava.
Me olimme tyytyväisiä siihen, mitä koimme ja näimme, ja loistava lounaamme oli meille ruokamatkailijoille visiitin ehdoton kohokohta.
Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset (+ 1 floppi) - Please Be Seated for Takeoff
Tulipa flashback lähes parinkymmenen vuoden taakse, kun pakettimatkalla Agya Napassa ollessa päätettiin käydä päiväreissulla Nikosiassa. Ei siis ylitetty rajaa, mutta muistan kyllä pokkarikameralla ottaneeni kuvan tästä jaetun kaupungin muurista ja ihmetelleeni asiaa kovasti…
Haha, tuohan on ihan pakollinen kohde Kyproksella käydessä. Mehän majoituttiin kans Agia Napassa, vaikka omatoimisesti oltiinkin. Oli just hyvä kohde muutaman päivän pulikointiin. Varsinkin nyt pandemian aikana kun oli tosi hiljaista.
Ennen kun meidän piti lähteä Kyprokselle, luinkin ettei pohjoiseen pääse. Soitin varta vasten Nikosian suurlähetystöön ja virkailija sanoi, että raja on kiinni ja piste. Ajattelin, että sinne on turha edes yrittää. Täytyypä pitää tämä mahdollisuus kuitenkin mielessä, kunhan nyt päästään koko Kyprokselle ensin jossain vaiheessa. Kelpaakohan siellä Suomen koronapassi..
Onpas sitten hyvä, että tuli kirjoitettua tämä postaus! Tuntuu olevan vähän tuurista ja rajavartijasta kiinni onnistuuko rajan ylitys. Periaatteessa Suomen koronapassin pitäisi kelvata, mutta ovat sitä mieltä, etteivät kuulu EU:iin, joten ei tarvitse passiakaan hyväksyä. Saattavat vaatia lisäksi PCR-testin. Mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Kiva kertomus Retkestä Nikosiaan ja Kyproksen tilanteesta. Me olemme käyneet Nikosiassa yli 30 vuotta sitten. Olisikin kiva käydä uudelleen. Samaten koko saarella. Minulla on muistikuva, että jokunen vuosi sitten Kyproksen pohjoiselle puolelle olisi tarjottu reissuja.
Kiitos Ismon puolesta! Olisi varmasti hauska käydä katsomassa vieläkö paikat näyttää tutuilta! Kyllä pohjoispuolelle pääsee myös suoraan lentämällä. Ainakin Turkish Airlines lentää. Se saattaa olla jopa helompi tapa kuin tuo tasavallan puolelta maitse meneminen, se kun tuntuu olevan vähän tuurista kiinni.
Mekin toki, maabongareina, aikoinaan ylitimme tuon rajan – onneksi aikaan ennen koronaa, joten koronapassihässäkkää emme kokeneet. Kyllä tuokin raja selvästi erottaa kaksi erilaista maailmaa. Pohjoisen puolella halusimme vielä jatkaa matkaa Kyreniukseen emmekä innostuneet auton vuokraamisesta, mutta onneksi sitten löytyi sellaisia kimppatakseja ja pienellä jonottamisella jossain enemmän tai vähemmän kämäisessä “taksitoimistossa” pääsimme sellaisen kyytiin sen täyttyessä ja eteenpäin Kyreniukseen. Paluumatkakin onnistui, ongelmitta – ja rajan ylitys. Tuota rajaa tutkailimme myös eteläiseltä puolelta sen yhden jossain määrin kuuluisan hotellin tienoilla, hotellin, joka nyttemmin on jäänyt rajavalvonnan käyttöön tai ainakin raja-alueelle. Tosissaan tuntuivat rajavalvoja rajoilla edelleen olevan, vuosikymmeniäkin hommaa hoidettuaan 🙂
Onhan tuo ihan pakollinen piste bongata!
Ihan jo senkin takia päätin käyttää kaikki neuvottelutaitoni rajan ylittämiseen. 😊
Korona tuntuu olevan vain tekosyy ja jälleen yksi keino poliittiseen pään aukomiseen.
Koko Kyprokselle ei pääse ilman rokotustodistusta ja flight passia, mutta toki pohjoisen pitää kehitellä omat dokumenttivaatimuksensa.
Että juuh, kovin ovat tosissaan, se on se kun on saanut vallan ja tärkeän tehtävän.
En vain ymmärrä sitä intoa estää ulkomaisia turisteja tulemasta, ikään kuin haluaisivat oman väkensä pysyvän köyhinä. Kuten Ismo kirjoittikin, oli kyllä surullista katsoa niitä toimettomia kauppiaita.
Nuo kimppataksit ovat monin paikoin tosi kätevä ja (joskus ainoa) tapa päästä paikasta toiseen ilman omaa autoa. Täällä Balkanillakin tulee käytettyä.
Paluuviite: Kyproslainen saa maistaa omaa viiniään – onneksi myös turisti - Please Be Seated for Takeoff
Kiva lukea Kyproksesta ja myös sen pohjoispuolesta! Meille molemmat puolet ovat melko tuttuja kun ollaan viihdytty saarella välillä pidempiäkin aikoja. Pohjois-Kyproksesta harvoin kirjoitetaan, mutta sielläkin on vaikka mitä nähtävää, ja matkustaminen (ja pre-korona myös rajanylitykset) varsin helppoa. Nikosian pohjoispuoli on eteläistä rähjäisempi, mutta kyllä tykättiin tunnelmasta ja muutamista upeista rakennuksista, kuten kirkosta moskeijaksi muutetusta Selimiye Camiista.
Pieni korjaus tuohon Famagusta mainintaan, jos sallitte; koko Famagusta ei missään nimessä ole aavekaupunki, vain se siihen kuuluva entinen rantaloma-alue Varosha. Famagusta itseasiassa on ihan mahtava vierailukohde, sillä sen muurien ympäröimä historiallinen keskusta on todella upea!
Kiitos, Anne, sinullekin Ismon puolesta! Muistankin, että olitte siellä vähän pidempäänkin. Pohjoinen olisi kyllä monin tavoin kiehtovampi matkakohde, meillä jäi nyt vain tuohon Nikosian pikapiipahdukseen.
Oho, noinko siellä lukee, täytyypä korjata, siinä on tullut ajatusvirhe. Eli ei toki Famagusta ole aavekaupunki, vaan paikka josta monet käyvät tähyilemässä nykyisin suljettuun aavekaupunki Varoshaan.
Famagusta oli meilläkin listalla, mutta olimme lopulta Kyproksella niin lyhyen aikaa, ettemme ehtineet sinne asti.
Ai että, näitä ruoka-aiheisia juttuja on kyllä kiva lukea. Onneksi tällä kertaa en ollut lukiessa nälkäinen. Maukkaan näköisiä murkinoita taas joka tapauksessa.
Ja kieltämättä, ihmeen hankalalta rajanylittäminen kuulosti.
Kiitos, Mikko, sinullekin Ismon puolesta!
Mukava kuulla, täällä nimittäin juuri kirjoittelen seuraavaa ruoka- ja viiniaiheista postausta. 😊
Politiikka, huoh. Saas nähdä tuleeko mikään koskaan muuttumaan Kyproksella.
Itse olin Limassolissa viikon enkä viihtynyt. Kävin Nikosiassa ja vihreää linjaa katsomassa. Rajan yli ei päässyt. Tai olisi päässyt muttei enää takaisin jos sen ylittää. Tämä siis 90-luvun puolimaissa. Kävin jossain kuuluisassa kirkossa. Mieleen on jäänyt lähinnä tosi matala ovi. Tämä kuulemma siksi että hyökkääjä ei pääse kirkkoon hevosenselässä. Kiitos kivasta jutusta. Nälkä tosin rupeaa nappaamaan kun tällaisia lukee.
Kiitos Ismon puolesta! Limassolissa me ei käytykään, mutta ennalta tutkien mihin mennään, päädyttiin yllättäen sinne pahimpaan turistirysään Agia Napaan. Se oli altaalla loikoiluun ihan sopiva paikka, sitä kun ei tule harrastettua missään missä on erityistä nähtävää. Luulen kyllä, että normaaliaikoina emme viihtyisi, nyt elokuussa turisteja oli vain kourallinen. Meillä jäi tuo kirkkokin katsastamatta, mutta iloitsen että päästiin rahan yli. Se on ollut vähän se syy päästä käymään tuolla, varsinkin kun Kypros oli ainoa EU-maa, jossa en ollut käynyt. En tiedä tuleeko mentyä uudelleen, mutta ruoka oli kyllä tosi hyvää ja pelkästään se jo riittäisi syyksi palata Kyprokselle.
Mukava päiväkuvaus, leppoinen meininki.
Ikävä, jotta rajalla on tuollainen alemmuuskompleksinen toppari, joka vähentää kauppiaiden tienistiä.
Oijoi, oispa kesä ja Kreikassa 🙂
Kiitos Ismon puolesta! Oli kyllä aika erikoinen tapaus, mutta joillekin se politikointi ja oma päteminen on tärkeää. En muista mainitsiko Ismo jutussa, mutta me oltiin itse asiassa ainoat, jotka rajan pääsivät ylittämään. Muilta vaadittiin tuoretta PCR-testiä rokotetodistuksista ja Kyproksen flight passista huolimatta. Mutta pysyttiin sitkeinä ja kyselin että minkäs maan ehtojen mukaan mennään. Olispa tosiaan kesä ja lämmin!