Viinitilan herratar Riikka Sukula janoaa oppia

Riikka Sukula päätyi miehensä Jyrkin kanssa puolivahingossa pitämään viinitilaa Italiassa. Uteliaalla mielellä ja vieraanvaraisella asenteella pärjää hänen mukaansa missä vain. 

Artikkelimme on alunperin julkaistu Oma Aika -lehden numerossa 2/2019 otsikolla “Viininviljely on yksinäistä puuhaa”.

(Alkuperäinen otsikko ei ollut meidän muovaamamme, joten palautin sen lähemmäksi työnimeämme “Viinitilan herratar haluaa aina oppia uutta”. Terkuin Tanja editistä)

Viinitarhuri viittoilee kohti vihreitä kukkuloita ja taivaanrantaa.
-Multa kysytään joskus, että etkö sä koskaan kyllästy tähän maisemaan. Mun on pakko silloin kysyä takaisin, että ootko sä sokee?

Riikka Sukulan räväkkä vastakysymys on aiheellinen. Sukuloiden viinitilan terassilta avautuva maisema on nimittäin erinomaisen kuvauksellinen. Vastapäisen kukkulan laella on pieni kylä kirkkoineen ja linnoineen. Viinitarhoja erottuu kumpuilevassa maisemassa niin pitkälle kuin silmä siintää. Talvella näkyvät lumihuippuiset Alpit. Olemme Piemontessa Pohjois-Italiassa, lähellä tryffeleistään kuulua Alban kaupunkia.

Riikka ja Jyrki Sukula päätyivät viinitilallisiksi Italiaan lähes puolivahingossa. 2000-luvun alussa heillä oli Suomessa kukoistava ravintolabisnes, jonka sivutuotteena he alkoivat tuoda maahan italialaisia viinejä, ensin omien ravintoloidensa käyttöön.

-Siihen aikaan Suomessa ei juuri ymmärretty italialaisviinien päälle. Oli kalliita huippuviinejä ja halpoja ja huonoja, mutta hyviä ja kohtuuhintaisia ei niinkään, Riikka muistelee ja kaataa terassilla talon erinomaista punaviiniä laseihin.

Oman maahantuonnin myötä heräsi myös kiinnostus viinin tuotantoon. Sukulat halusivat perehtyä aiheeseen paremmin, kuin pelkillä viinitilavierailuilla oli mahdollista. Tuttu tuottaja sanoi, että ainoa keino siihen on alkaa tehdä itse.

-Hän näytti meille tämän tilan ja muistutti, että viininviljely on niin pitkäjänteistä hommaa, että sitä ei kannata aloittaa vasta eläkepäivinä. Barolo-viineillä kestää neljä vuotta päästä korjuusta markkinoille ja viininviljelijän kvartaali on neljännesvuosisata, joten kyllä tässä kärsivällisyyttä oppii, Riikka naurahtaa.

Sukulat luopuivat vähitellen yhteisistä liiketoimistaan Suomessa ja muuttivat viininviljelijöiksi Italiaan.

Koulunpenkiltä Kanadaan

Riikka hankki Italiassa työn ohessa itselleen myös viinitieteen maisterin arvon. Kolme vuotta siitä meni oppisopimuksella omalla tilalla. Se ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen tutkintonsa. Alunperin hän suoritti hotelli- ja ravintola-alan MBA-tutkinnon Torontossa, jonne hän lähti suoraan ruotsin ylioppilaskokeesta.

-Siihen aikaan muut menivät ravintolakouluun Sveitsiin, jos halusivat alan huippukoulutusta. Mä menin Kanadaan ja ihastuin Torontoon. Kanadassa tehdään muuten myös hyviä viinejä, Riikka huomauttaa.

Erityisen hyviä ja tunnettuja viinejä tehdään Barolon alueella Italiassa, juuri siellä, missä Sukuloiden tila sijaitsee. Riikan mukaan se on Champagnen ohella ainoa viinintuotantoalue maailmassa, jossa puolentoista hehtaarin kokoinen viinitila, jollainen heillä on, antaa perheelle elannon. Sukuloiden viinitarhat ovat vielä poikkeuksellisesti talon ympärillä, eivätkä pieninä palstoina ympäri laaksoja ja kukkuloita.

“En ole ennen asunut maalla, enkä edes omakotitalossa.”

Pariskunta hoitaa tilaa kahdestaan ja lisäksi Jyrkillä on töitä Suomessa. Riikka käy vanhan kotimaan kamaralla enää harvoin. Lapsiperheen arki on nykyään Italiassa.

Viinitilan emännyys on Riikalle sikälikin uutta, että hän ei ollut asunut sitä ennen edes omakotitalossa, maaseudusta puhumattakaan. Viinialan opintojen lisäksi myös ensimmäisen koulutuksen kautta tulleista asiakaspalvelutaidoista on kuitenkin apua nytkin. Tilalla käy nimittäin vuosittain kaksi tuhatta vierasta, lähinnä Suomesta, USA:sta ja Norjasta, joihin Sukuloiden viinejä viedään.

-Meille mahtuu kerralla kaksikymmentä ihmistä keittiöön viinejä maistelemaan. Tällä alueella se on jo massamatkailua, Riikka hymähtää.

Vieraiden tuliaislaukkuihin sujahtaa samalla suurin osa tilan vuosituotannosta ja vierailta tulee usein reissun jälkeen kiitokseksi vielä postikortti.

Vieraanvaraisuus kantaa

Riikka korostaa, että vieraanvaraisuustaidot antavat eväitä moniin töihin.

-Mulla on jonkinlainen vieraanvaraisuusgeeni, mutta vieraanvaraisuustaitojen opettelu kannattaa alalla kuin alalla.

Hän ottaa esimerkiksi aviomiehensä. 

-Jyrki on edennyt kokista elintarviketehtailijaksi. Hän on aina valmis kokeilemaan jotain uutta ja oppimaan uusia asioita. Sen takia hän on televisiossakin, eikä kuuluisuuden takia, niin kuin usein kuvitellaan. 

Jotta aika ei kävisi viininviljelyn ja asiakaspalvelun ohessa vahingossakaan pitkäksi, on Riikka hankkinut työpaikan myös kodin ulkopuolelta. Hän on markkinointitehtävissä eräällä vanhalla paikallisella viinitilalla, jonka perinteisellä tavalla valmistettua kuohuviiniä hän myös maistattaa.

-Tuntui mukavalta saada pitkästä aikaa alaisia ja työyhteisö. Viininviljely on kuitenkin aika yksinäistä puuhaa. Hienoa on myös se, että siellä uskallettiin palkata ulkopuolinen johtaja. Italia on perheyritysten maa siihen pisteeseen, että johtajaksi palkataan mieluummin luku- ja kirjoitustaidoton pikkuserkku, kuin joku oman suvun ulkopuolelta, hän naljailee.

Riikka auttaa myös paikallisia huippuravintoloita löytämään suomalaisia alan opiskelijoita harjoittelijoiksi, mutta sen hän tekee omaksi ilokseen.

-Täällä on ravintoloissa paljon kovempi työtahti kuin Suomessa. Siinä taatusti oppii. Ravintolat taas luottavat minuun ja tietävät, että saavat kauttani hyviä tyyppejä. Esimerkiksi albalaisessa kolmen Michelin-tähden ravintolassa on aina suomalainen harjoittelija, Riikka kertoo.

Suomalaisia tuovalla ilmasillalla on ollut myös odottamattomia seurauksia. Sekä yksi harjoittelijoista että Sukuloiden au pair ovat alkaneet seurustella italialaisen kokin kanssa.

-Nyt mä olen kyllä sitä mieltä, että nää romanssit saa loppua, Riikka virnistää.

“Pelkkä auringonpaiste ei pitemmän päälle riitä, eikä verkostoja ja ystäviä kuitenkaan saa uudesta yhteisöstä hetkessä.”

Olemme osa yhteisöä

Järkevä tekeminen ja paikallisyhteisöön sopeutuminen ovat Riikan mielestä tärkeitä kenelle tahansa ulkomaille asumaan mieliville. Eläkkeelläkin ulkomaille muuttavilla olisi hyvä olla vähintään rakas harrastus, jonka parissa aika kuluu. Pelkkä auringonpaiste ei pitemmän päälle riitä, eikä verkostoja ja ystäviä kuitenkaan saa uudesta yhteisöstä hetkessä. 

-Jos hyvää tekemistä riittää, niin voi muuttaa mihin vain. Täällä pyrimme työn ohella osallistumaan kaikkiin paikallisiin tapahtumiin ja olemaan mukana yhteisön toiminnassa. Lasten kautta on tietysti tullut tuttavaperheitä, hän kuvailee.

Kielitaitokin karttuu ajan myötä, etenkin kun pääsee sisälle paikallisiin ympyröihin.

-Kun muutin tänne, mun italian kieli riitti ravintolassa tilaamiseen. Jos jokin on mielekästä, sen oppii. Ja lasten mennessä kouluun sain ihan uuden sanavaraston, Riikka kertoo.

Keskustelu pihakivetystä uusivien työmiesten kanssa käy Riikalta sujuvasti ja sujuvasti käy myös miehiltä kivetyksen teko. Joskus taloon tilattujen remonttimiesten kanssa on kuitenkin ollut aikatauluongelmia, mutta Riikan kielitaito ja asenne ovat riittäneet loistavasti asian korjaamiseen.

-Mä oon silloin kysynyt, että oletko sä muka oikeasti ammattilainen, kun sulla menee näin kauan aikaa yksinkertaisen asian korjaamiseen ja sä annat vain selityksiä siitä, miksi homma ei etene. Yleensä silloin on tullut asioihin vauhtia, hän naurahtaa.

“Kun muutin tänne, mun italian kieli riitti ravintolassa tilaamiseen.”

Koska ollaan Italiassa, myös pihaa laittavat kivimiehet pitävät riuskasta työtahdista huolimatta tiukasti kiinni ruoka-ajoista. Ruoka on Italiassa pyhä asia ja sitä kunnioitetaan. Kouluissa on tunnin ruokatunti, jolla tarjotaan kolme ruokalajia. Ateriaa ei nautita seisten, eikä yksin.

-Sukulaiset esimerkiksi menevät lesken luokse syömään. Täällä käytetään puhtaita raaka-aineita ja ruoka on selkeää. Yksinkertaisen ruuan tekeminen vaatii rohkeutta, Riikka muistuttaa.

Luksusta ei saa rahalla

Riikka on silminnähden tyytyväinen elämäänsä ja perheensä elämäntapaan. Vaikka Alba on pieni kaupunki, eikä Barolon aluekaan suuren suuri ole, tunnelma on matkailijoiden ansiosta kuitenkin kansainvälinen.

-Täällä on sopivasti kaikkea. Tänne tulevat turistit eivät myöskään ole ensi kertaa matkassa, eivätkä etsi täältä massaturismikohdetta. He etsivät luksusta ja luksus on sellaista, mitä ei saa rahalla, hän toteaa. 

Alban alueella tarjolla onkin shoppailun sijaan yksilöllisiä kokemuksia, kuten esimerkiksi aterian nauttiminen maatilan isäntäperheen kanssa samassa pöydässä.

“Tänne saapuvat turistit etsivät luksusta, ja luksus on sellaista, mitä ei saa rahalla.”

Yrittäjäperheen pitää kuitenkin varautua myös pahimman varalle. Riikan mukaan he ovat oppineet siihen, että kaikki ei välttämättä onnistu kerralla. Viinin tuotanto taas on maataloutta, joka on altis säälle ja ilmastonmuutokselle. 

-Meillä on onneksi huonojen vuosien varalta muitakin tuloja, kellarissa kolmen vuoden varastot ja aina voimme vaikka nostaa hieman hintoja, hän sanoo.

Lomaakin perhe ehtii sentään pitää joskus, mutta sen aika ja paikka on mietittävä huolella.

-Lomaa varten on pakko lähteä jonnekin muualle. Ei sitä täällä kotitilalla pysty pitämään, Riikka miettii.

Vaikka asiat ovatkin mukavasti, ei Riikka aio jäädä laakereille lepäämään. Kun kysymme Riikalta, aikooko hän olla viinitilan herratar loppuelämänsä, on vastaus valmiina.

-Toivottavasti en!

Riikka etsii jatkuvasti uusia haasteita niin nykyisestä ympäristöstä kuin muualtakin. Piemontesta lähtöisin oleva slow food -liike on yksi yhteistyökumppani, vaikka Riikka sanookin sen olevan nykyään jo melkoisen kaupallistunut. Uudet opinnotkin kiinnostaisivat ja Riikan mielestä elämä onkin uuden oppimista varten.

-Mä olen aina sanonut, että olen liian tyhmä opiskellakseni samaa alaa väitöskirjaan asti ja opiskelu on myös virkistävää, hän nauraa. 

Kuka?

Riikka Sukula
yrittäjä ja viinitilallinen, MBA, viinitieteen maisteri.

Perhe: Naimisissa kokki ja yrittäjä Jyrki Sukulan kanssa, kaksi tytärtä.
Asuu: Italian Piemontessa, Serralunga d’Alban kylässä.
Harrastukset: Opiskelu, matkustelu, lukeminen, ruuanlaitto.

P.s. Azienda Agricola Sukula ottaa vastaan vieraita, mutta älä mene sopimatta, vaan varaa aika etukäteen.

Saisiko olla lisää viiniä?
– Klikkaa tästä itsesi uusille tiloille!