*Sisältää bussiyhtiön affiliatelinkin
Italian-reissumme oli lipsahtanut kuuden viikon mittaiseksi ja meillä alkoi olla jo kiire Espanjaan.
Matkustimme maata pitkin Roomasta Bilbaoon reilussa kahdessa kuukaudessa.
Tässä osassa matkaamme yöbussilla Torinosta Montpellieriin.
Illallinen Torinossa oli kaikki mitä kaupungissa ehdimme kokea.
Lähdimme Italiaan heinäkuun loppupuolella (ennen pandemiaa) aikomuksenamme ehtiä viettää sen jälkeen reilusti aikaa myös Pohjois-Espanjassa, sekä pitää välissä viikon mittainen rantaloma Ranskassa.
Muita aikatauluja meillä ei ollut, mutta lokakuuksi olimme menossa Suomeen ja palaamassa sieltä Belgradiin marraskuun alussa.
Työaikataulumme venyivät ja paukkuivat. Haastateltavia ei ole maailman helpointa tavoittaa kesälomakaudella, joten päädyimme reissaamaan ympäri Italiaa: Roomasta Firenzeen ja takaisin Roomaan. Sieltä jälleen kohti pohjoista ja Piemontea.
Eipä sillä, että pistäisimme koskaan pahaksemme Italiassa vietettyä aikaa.
Olisimme mieluusti jääneet vielä Torinon syyskuisille slow food -messuillekin (Salone del Gusto e Terra Madre), mutta työt odottivat myös Baskimaalla.
Edellisestä lomastakin oli jo aikaa, joten halusimme pitää kiinni haaveilemastamme lekottelusta Välimeren rannalla.
Helteisestä Italiasta jäätävälle rantalomalle Ranskaan
On jo syyskuu, kun saamme työmme purkkiin Piemontessa. Otamme nopeasti suunnan kohti länttä ja Ranskaa.
Edullisimmaksi ja kätevimmäksi matkustustavaksi osoittautuu *Flixbus.
Kaukoliikenteen lippuja saa alkaen vitosella, eivätkä matkat pidemmilläkään taipaleilla maksa yleensä kuin kymppejä.
Yhtiöllä on hyvät verkostot Euroopassa – itse asiassa Euroopan laajimmat -, mutta ihan joka kylään näillä pitkänmatkan busseilla ei pääse. Meidän valintamme oli tällä kerralla mennä yöbussilla Torinosta Montpellieriin.
Otamme junan Albasta Torinoon hyvissä ajoin, jotta ehtisimme syödä illallista ennen bussin lähtöä. Lähtöpäivänä sataa vettä kaatamalla ja tuuli oli hyytävä.
Torinon Porta Susan rautatieasemalla kuivia vaihtopaitoja repuistamme kiskoessa mieleeni juolahtaa tämän saattavan olla jo hiukan liian myöhäinen ajankohta rantalomalle.
Pikainen perinneillallinen Torinossa
Flixbussimme lähtöpaikka on Corso Vittorio Emanuele II:n bussiasemalla, joten etsimme mukavaa illallispaikkaa sen välittömästä läheisyydestä.
Haahuiltuamme aikamme tihkusateessa pitkin Torinon katuja, palaamme lähemmäksi rautatieasemaa ja bussin lähtöpaikkaa.
Porta Susalta johtavan Corso Inghilterran ja Vittorio Emanuele II:n kulmassa tärppää.
Perinteisen oloiseen Ristorante Quattro Soldiin valuu myös paikallista populaa, me asetumme toiveikkaina jonon jatkoksi.
Vanha herra edeskäypä seisoo korkean puutiskin takana ja tarkastelee varauskirjaansa huolellisesti.
Kyllä vain, pöytä löytyy.
Kun meidät ohjataan peremmälle tiiliholviseen huoneiseen, havaitsemme saaneemme viimeisen vapaan pöydän. Jälleen on matkalaisilla onni myötä.
Quattro Soldi erikoistuu tarjoilemaan tyypillisiä piemontelaisia perinneherkkuja, joten valinta osui nappiin.
Ehdimme siis maistella alueelle tyypillistä ruokaa täälläkin, vaikkakin vauhdikkaasti:
Olisimme mieluusti istuneet viimeistä iltaa Italiassa pitkän kaavan mukaan hitaasti nautiskellen, mutta bussin lähtöaika patistelee meitä haukkaamaan appeemme normaalia nopeammin.
Alkuun valitsemme bruschettat ja tutkiskelemme samalla primi-listaa.
Pohjois-Italiassa kun olemme, jätämme pastat väliin ja valitsemme gnoccheja.
Mykyjen lisäksi annos sisältää guancialea, pekonin tyylistä possunposkea. Asia jää kiireessä tarkistamatta, mutta Piemontessa juustoinen tomaattikastike on mitä luultavimmin valmistettu Castelmagnosta.
Pöytään tuodaan myös valtava parmesaanikimpale (vai oliko se sittenkin pecorinoa?), josta saa raastaa annoksen päälle haluamansa määrän.
Eli paljon.
Ruokailumme jää primiin, secondeihin eli varsinaiseen pääruokaan ei ole aikaa.
Niin ainakin tässä vaiheessa luulemme.
Huitaisemme silti nassuihimme vielä jälkkärit, vaikka emme yleensä makeita harrasta.
Kyllä sitä kuitenkin yksi tiramisu pitää tempaista ennen Italiasta lähtöä!
Yöbussilla Torinosta Montpellieriin
Il conto per favore ja kiireen vilkkaa kohti pysäkkiä, minne?
Corso Vittorio Emanuele II:n varrella pysäkkejä riittää. Mikä onkaan se oikea?
Näkyvyys kadunvarrelle on hyvä, joten uskomme näkevämme bussin helposti, pysähtyy se sitten mihin kohtaan tahansa.
Busseja tulee ja menee.
Lähtöaika lähestyy ja menee.
Kai me ollaan oikeassa paikassa?
Eräs seurue on seissyt jalkakäytävän laidalla yhtä pitkään kuin mekin.
Kysäisen heiltä ”Montpellieriin?”.
Kyllä vain, samaa autoa odottelemme.
Toisin kuin meillä, heillä on puhelimissa dataa ja Flixbussin app ladattuna.
Bussi on kuulemma pari tuntia myöhässä, näyttää appin seuranta.
Quattro Soldin menun pihvit vilahtavat mielessämme hyytävässä iltatuulessa seistessämme.
Ne, joita emme ehtineet syödä.
Pysäkin viereiseltä kioskilta saamme ostettua vesipullot, toilettia ei asemalla ole. Tai tarkemmin sanottuna on, mutta se on lukittu.
Matkalaukkukansa luikkii vähin äänin yksi kerrallaan puskapissalle viereisen puiston puiden taakse.
Lopulta bussi saapuu, täpötäytenä.
Tuutirullaa mistäs tiesit tänne tulla, tulin pitkin Torinon tietä…
Meitäkin jo unettaisi.
Lippujemme mukaiset paikat ovat jo varattuina, mukaan sentään mahdumme.
Takapenkillä on ahdasta ja ilman mahdollisuutta kallistaa penkkiä ei nukkumisesta voi edes uneksia.
Hyvää yötä ja näkemiin Italia!
Keula kohti Ranskaa, Grenoblen kautta Montpellieriin.
Haluatko tustustua paremmin Piemonten ruokiin?
Lue lisää postauksesta Tryffelikaupunki Alba on kulinaristin unelmakohde.
Tryffelikaupunki Alba on kulinaristin unelmakohde
Huomenta Aurinkokuninkaan maa!
Aamu sarastaa Ranskanmaalla, hädin tuskin.
Bussi jättää viimeiset matkustajat Montpellierin aamukasteisille laitamille.
Muut häipyvät kiireen vilkkaa, koteihinsa kenties, kuka ties.
Me jäämme seisomaan väsymyksestä ja kohmeudesta kankeina odottamaan auringonnousua ja tajunnan heräämistä.
Missä me tarkkaan ottaen olemme?
Miten me pääsemme pois täältä?
Edellisestä Montpellierin oleskelustamme on jo kolme vuotta, ja silloin asuimme keskustan liepeillä. Lähiöt ovat tuntematonta seutua.
Ratikka täältä kuitenkin kulkee. Ainakin seisomme raiteiden vieressä.
Onneksi bussi oli myöhässä. Olisi aika karua odottaa tunteja aamun ensimmäistä ratikkaa.
Nyt on sentään jo melkein aamu.
Tuijotamme pysäkin karttaa miettien mihin tämä raitiotie vie.
Syötämme kolikoita ja korttia koneeseen toivoen saavamme oikeanlaiset kertaliput ulos masiinasta.
Miten tämä nyt toimikaan?
Vielä kiihkeämmin toivomme ratikan saapuvan.
Ja se saapuu.
Aivan sama lähteekö nyt vai tunnin päästä.
Kunhan saa istahtaa takaisin lämpimään.
Tästä se rantaloma alkaa!
Palavas-les-Flots – rantalomailua periranskalaisittain
Mikä *Flixbus?
Flixbussilla on Euroopan kattavin kaukoliikenteen linja-autoverkosto.
Yhtiö operoi 28 maassa yli 2000 kohteeseen.
*Tutustu ja varaa lippusi tästä
Miinukset
- Lippujen paikkavarausnumerot eivät aina pidä paikkaansa.
- Autot yleensä täyteen buukattuja ja matkaajilla paljon tavaraa.
- Myöhästymiset
- Ei taukoja
- Toisinaan reittejä on operoitu muiden liikennöitsijöiden autoilla, jolloin varustelutaso ei välttämättä ole ollut vastaava kuin Flixbussin logoissa liikkuvissa busseissa. Koskee lähinnä lyhyitä reittejä.
Plussat
- Kätevä app lippujen ostamiseen ja liikenteen seuraamiseen
- Uusi kalusto
- Tilavat kaksikerrosbussit
- WC bussissa
- Wifi
- Pistorasiat jokaisella penkkirivillä
- Aikatauluja on muokattu huomioimaan liikenneruuhkia ja nykyään myöhästymiset tuntuvat olevan harvinaisempia.
Paluuviite: Maata pitkin Italiasta Espanjaan - Please Be Seated for Takeoff
Jatkamalla blogini selaamista hyväksyt keksit.
Yksittäistä kävijää ei voida tunnistaa evästeiden avulla. Dataa käytetään ainoastaan tilastoimiseen, kuten kävijämäärien seuraamiseen ja suosituimpien postausten analysointiin
Jep, näen siis kävijämäärät yksittäisten postausten kohdalla, mutta en kerää tietoja muuten.
Rakastan busseja! Täytyykin tutustua tuohon linjaan, kiitos linkkivinkistä! Grenoble ja Bilbao ovat itselle tuttuja, Italia itsessään suuri rakkaus. Tässä jutussa yhdistyi moni oma suosikki. <3
Kiitos Monni, mukava kuulla! ❤️
Me välttelemme pitkiä bussimatkoja. Pitkänä ihmisenä Mikon olisi tuskallista olla bussissa pitkään. Pisin bussimatka ulkomailla lienee Tribidadista Havannaan, lähes kuusi tuntia.
Ymmärrän hyvin. Mekin matkustetaan paljon mieluummin junalla kuin bussilla, vaikka ollaan aika lyhyitä. Eräs tuttavamme on pitkä ja hän sanoo matkustavansa bussilla juuri sen vuoksi. En käsitä tuota ollenkaan, kun junissa jalat saa jopa suoraan penkin alle, kun taas bussissa saa istua polvet suussa.
Siltikin on kyllä tullut tehtyä pitkiä bussimatkoja, mulla pisin taitaa olla 38 tuntia, Ismon kanssa yhdessä on tehty parikymmentä tuntisia.
Pisimmät pätkät on tullut bussilla köröteltyä Kaakkois-Aasian reppureissussa. Bussin vaihto oli aamuyöllä jossain Phnom Penhin syrjäisemmillä kulmilla. Odoteltiin bussi, kyseltiin, käskettiin odottaa. Jossain kohtaa taas kyseltiin. Tuli kiire heille viedä meidät tuktukilla isommalle asemalle, josta bussi lähti. Joku 24 tunnin bussiretki tuli siitä kokonaisuudesta.
Meillä ei muistaakseni ole Kaakkois-Aasiasta mitään huikean pitkiä bussireissuja. Tuosta kiireestä muistuu tosin mieleeni kun mentiin Malesiassa väärälle bussiasemalle. Joku paikallinen tyyppi lähti sitten ajamaan meitä niin, että mentiin melkein kahdella pyörällä kurveissa.
Oikealla asemalla tyyppi vielä juoksi ostamaan meille lippuja ja kehotti meitä pidättelemään bussia. Ehdittiin kyytiin ja matkattiin yön yli aamuksi Kuala Lumpuriin.
Aika vähän olemme pitempiä matkoja bussilla taittaneet, mutta joskus muita vaihtoehtoja ei vaan ole löytynyt. Muistan ainakin matkan Skopjesta Sofiaan, jota ensin piti jännittää, että miten sellainen löytyy, kun aikataulut olivat kaikki kyriirisillä kirjaimilla, joten normaali kyllä sitä nyt muutaman sanan kielestä kuin kielestä saa selvää ei toiminut ja sitten rajalla, että saako sen passinsa takaisin, kun ne palautettiin isossa nipussa ja bussi jatkoi matkaansa ja passinipusta jokainen sitten yritti löytää omansa. Ai niin, Riikasta Vilnaankin on joskus matkustettu bussilla, mutta se oli jo ihan “eurooppalainen” kokemus. Mietittiin kyllä silloin, kun samainen bussi taisi jatkaa Varsovaan asti, että miten olisimme kestäneet noin pitkää matkaa bussissa, mutta ei lähdetty kokeilemaan 🙂
Kiertomatkapätkät turistibusseilla ovatkin sitten ihan eri lukunsa.
Mä matkustan paljon mieluummin junalla kuin bussilla, mutta monilla reiteillä on paljon paremmat bussiyhteydet ja ovat ne usein huomattavasti junia edullisempiakin. Tuo Torino-Montpellier ei ollut kuin seitsemisen tuntia.
On kyllä tullut istuttua lähelle vuorokauden mittaisia bussimatkoja ja kerran yhtä soittoa Tampereelta Minskiin (tietysti parin tunnin tauko laivassa.)
Täällä Balkanilla on kyllä tosi hyödyllistä osata vähintään kyrilliset aakkoset, vaikkei muuten paikallisia kieliä osaisikaan.
Mä taas tykkään tuosta tavasta, että passit kerätään kasana. Se sujuu huomattavasti nopeammin kuin se, että jokainen palloilee erikseen rajavartijan luo ja aina joku eksyy johonkin.
Hauskaa sinänsä, jäin miettimään, että onkohan tämän nykyisen blogini ensimmäinen postaus juurikin vinkki Skopje-Sofia -bussiaikataulusta!
Paluuviite: Tryffelikaupunki Alba on kulinaristin unelmakohde - Please Be Seated for Takeoff
Mukava lukea sun matkakokemuksia! Eiköhän tässä kohta päästä jälleen reissuun!
Kiitos Irina, kiva kuulla! Nyt näyttää kovasti siltä, että ihmiset alkaa jo matkailla normaalisti. Ite aattelin, että ehkä me pysytään vielä kotona kun ollaan tällä tietoa viimeistä kesää Belgradissa, niin miksei nautittaisi siitä. Silti houkuttelis tehdä edes pieniä reissuja muuallekin.