Kohtaamisia Venetsiassa

Jos jotakin ennalta matkakohteesta googlaan, niin ruokaa.
En niinkään tiettyjä ravintoloita, vaan paikalle tyypillisiä herkkuja.
Perinteisiä ja nykytrendejä.

Olen enemmän fiilistelijä kuin nähtävyyksiä kieli vyön alla juokseva.
Työmatkaajana nähtävyyksille ei usein jää aikaakaan, mutta syödähän aina pitää.
Kulinaristiset elämykset avaavat myös paikallista kulttuuria ja perinteitä.

Kun selvisi, että joulukuisen Pohjois-Italian työmatkamme yksi haastateltavista löytyy iki-ihanasta Venetsiasta, olin innoissani.
Emme olleet käyneet yhdessä lempikaupungeistamme vuosiin.
Itse asiassa läheltä piti, etten olisi käynyt siellä ikinä.

Olen matkustanut mitä kummallisimpiin paikkoihin, mutta vältellyt monia must-see -kohteita turistirysinä.
Venetsiassa aiemmin käynyt Ismo puhui minut onneksi ympäri toissavuosikymmenellä ja jo ensimmäisellä kerralla Venetsian rautatieasemalta ulos astuessamme olin välittömästi myyty leffalavastemaisen kanaalinäkymän avautuessa eteemme.

Parasta kaupungissa ovat autottomuuden lisäksi sen hiljaiset, salamyhkäiset kujat, joilla ei ole tietoakaan tuhansien risteilyturistien massoista.
Sesongin ulkopuolella kuulee myös venetsian kieltä ja tutustuu helposti kaupungissa asuviin alkuasukkaisiin.

Olemme vaeltaneet Venetsiaan sittemmin yhä uudelleen, kunnes viime vuodet ovat kuljettaneet meitä enemmän Aasian suuntaan, jättäen Euroopan ja Italian vähän paitsioon.
Nyt olimme vihdoin palaamassa kanaalien ja kala-annosten ääreen.

Etelän pizzat ja pastat syödään siellä etelässä, missä ne osataan tehdäkin.
Niinpä siis testailen rohkeasti pohjoisen jokilaaksojen kalaisampaa ruokavaliota, vaikken edes erityisemmin pidä kalasta ja usein pelkkä hajukin ällöttää.
Maku taas saattaa yllättää. Näin kävi tälläkin kerralla.
Yllätyksiä tuli muitakin.

Osuin ennen reissuamme netissä sattumalta artikkeliin, jossa itse kymmentä ravintolaa Venetsiassa, Padovassa ja Pariisissa pyörittävä Raf Alajmo antoi ravintolavinkkejään Venetsiaan.

En ole niinkään maineikkaiden ravintoloiden, enkä etenkään kaikille vinkattujen paikkojen perään, koska yleensä niiden taso laskee kuin osso buccon häntä siinä vaiheessa kun ne tulevat suuren yleisön tietoisuuteen.
Suosin ennemmin pieniä paikallisten kippoloita, joissa ruoka on nonnien rakkaudella valmistamaa ja joissa asiakkaat näyttävät siltä kuin eivät olisi paikoiltaan poistuneetkaan vuosikymmeniin.

Kaikenlaisia kohtaamisia

Kun Roomassa asuva nuoruudenystäväni hurautti moikkaamaan meitä Venetsiaan joulunpyhinä, etsimme illallisen jälkeen sopivaa paikkaa jälkiruokajuomille.
Venetsia ei ole mikään yökiitäjien menomesta, joten pohdimme mikä paikka mahtaisi olla vielä auki.
Kellohan ei tässä vaiheessa ollut vielä kymmentäkään.

Mieleeni muistui Alajmon haastattelu ja yksi hänen mainitsemistaan vinoteekeista, jonka olimme jo oivaltaneet sijaitsevan aivan hotellimme kulman takana.

Sinne siis!

Olimme syöneet illallista italialaisittain aikaisin, joten saapuessamme jälkkäreille tuohon ruokaakin tarjoavaan viinibaariin, olimme sen ainoat asiakkaat.

Hetken kuluttua alkoi houkuttaa illallispaikassamme skippaamamme jälkiruuankin syöminen, joten tilasimme juomien lisäksi tiramisun jaettavaksi kolmeen pekkaan.
Se oli niin taivaallista, että tilasimme vielä toisenkin.

Sillä välin Enoiteca Mascareta alkoi täyttyä.
Ensimmäisenä paikalle saapuneet paikalliset kävivät toivottamassa hyvää joulua ja kilistämässä laseja kanssamme.
Alajmon haastattelussaan suureksi persoonaksi mainitsema baarin omistaja Maurokin lipui pian sisään seurueineen.
Hän tuli jutustelemaan kanssamme ja pian jo kävi kutsu istahtaa hänen pöytäänsä.

Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja kohta jo otimme riehakkaita selfieitä yhdessä kuin serkukset, kas kun olemme molemmat tunnettuja taltuttamattomista Einstein-pehkoistamme.
Äänekkäitäkin vaikutamme molemmat olevan, Mauro sen sijaan on mustanpuhuvaa itseäni huomattavasti värikkäämpi pukeutuja.
Hänen persoonallinen tyylinsä on nähtävyys itsessään!

Kun lopulta maltoimme istua alas tutustumaan muuhunkin seurueeseen, katseeni osuu pöydän toisella puolella istuvaan partasuuhun.
Hän vastaa hämmästyneeseen katseeseeni ja saan kysyttyä ”Oletko Raf Alajmo?”.
Kyllä vain.

Mitä ovatkaan ne Venetsian tyypillisimmät ruuat ja missä kannattaa syödä?
Lue postauksestani Rentoa ruokailua bacaroissa ja muita Venetsian ruokaperinteitä.

P.S.

Mauro on ehkä Venetsian kiinnostavimpia ”nähtävyyksiä”, mutta jos menet Enoiteca Mascaretaan, kunnioita hänen toivettaan:
Jo ulko-ovessa on kyltti, jossa toivotaan, että palaute annetaan paikan päällä kasvotusten, eikä TripAdvisorissa.
Meillä ei ollut mitään moitittavaa, mutta kehutkin annoimme suoraan isännälle.

Enoiteca Mascareta
Calle Lunga Santa Maria Formosa 5183

Tilaa jutut sähköpostiisi, niin pääset lukemaan ne heti tuoreeltaan.