Viinimatkalla Valjevossa

Toissa perjantaina sommelier ja viinibloggaaja Tomislav kurvasi talomme eteen Hyundaillaan poimimaan meidät mukaansa viinitilaretkelle Länsi-Serbiassa sijaitsevaan Valjevoon.

*Sisältää affiliatelinkkejä auton vuokraukseen ja majapaikkaehdotukseen

Muutama viikko sitten kirjoitin Serbian fantastisista viineistä ja mainitsin viinitiloja olevan täällä paljon, mutta autottomien tavoittavan ne hieman hankalasti.

Jälleen kuvaan astui Tomislav Ivanović kuin ajatukseni lukien.
Hän lähetti alkuviikosta meseviestin ja kysyi haluaisimmeko kenties lähteä käymään viinimatkalla Valjevossa.
Emme olleet käyneet koko vuonna kertaakaan Belgradin ulkopuolella, joten olimme enemmän kuin innoissamme päästessämme minimatkalle.

Toma seisoi kotiporttimme edessä puoli yhdeksältä aamulla valmiina matkaan.

Tien päällä taas

Pelkästään pääkaupungissa vierailevalta jää kokematta maan upeimmat maisemat, joita on tarjolla jo lyhyen matkan päässä Belgradista.

Julkista liikennettä kaupunkien välillä on varsin hyvin, mutta luontokohteisiin päästäkseen on melkein välttämätöntä vuokrata auto.
(Tai löytää auton omistavia kavereita, kuten meille on onneksemme käynyt.)
Aina voi myös mennä bussilla lähimmälle pikkupaikkakunnalle ja ottaa sieltä taksin loppumatkaksi, koska hinnat ovat kohtuullisia.
Se ei välttämättä ole hullumpi idea varsinkaan kokemattomammalle kuskille.

EU-maiden välissä sijaitsevan Serbian maanteitä rasittaa unionin sisäinen kauttakulkuliikenne, kuin myös Saksasta Turkkiin matkalla olevien kesälomalaisten virta.
Serbialaiset taas ajavat rantalomille Kreikkaan ja Montenegroon.

Serbian tiet eivät ole parhaimmassa kunnossa liikennemäärien kannalta, saati sitten raskaanliikenteen tarpeisiin.
Niitä kuitenkin kunnostetaan jatkuvasti ja tulevaisuudessa automatkailu Serbiassa tulee olemaan entistä vaivattomampaa ja turvallisempaa.
Belgradin ja Valjevon välille avatun uuden moottoritien ansiosta saavuimme Milijan Jelićin viinitilan portille himpun ennen kello kymmentä, jolloin tila alkaa ottaa vastaan vierailijoita.

Aiemmin jopa kolmesta neljään tuntia kestänyt matka sujuu nyt reilussa tunnissa.
Tänä vuonna liikenne on toki sattuneesta syystä hiljaisempaa kuin koskaan.

Älä aja viinipäissäsi tai edes pienessä sievässä

Ennen kuin autoilet viinitiloille maistelemaan, pidä mielessä, että rattijuopumuksen raja on Serbiassa 0,2 promillea, paitsi motoristeille, ammattikuskeille ja noviiseille, joille se on tasan nolla.
Älä siis edes harkitse nieleväsi viinitiloilla maistelemiasi juomia, jos aiot ajaa.

Liikenne on tarpeeksi vaarallista selvin päinkin, etenkin niillä vanhoilla, kapeilla ja mutkaisilla, valtateillä.
Kauttakulkuliikenteen kuskit ajavat usein monta päivää putkeen samoilla silmillä, ja pahimmillaan kännissä. Ylinopeudet ja törkeät ohitukset ovat tavallisia.
Täällä kuolonkolareista iso osa onkin ulkkareiden aiheuttamia.

Jos aiot nauttia viinejä enemmän kuin maistelun verran, jää yöksi, äläkä lähde seikkailemaan auton kanssa.
Edullista majoitusta on tarjolla pilvin pimein.
Näiden varoitusten jälkeen ajetaan tilan portista sisään ja päästään itse asiaan.

Jelićin viinikellarissa odottaa yllätys

Serbiassa viineillä on pitkä historia, mutta ottomaanivallan aikana viinitilat muutettiin hedelmätarhoiksi.
Kun viljely myöhemmin aloitettiin uudelleen täysin tyhjästä, päästiin valitsemaan alueelle parhaiten soveltuvat rypäleet kasvatettaviksi.

Tällä hetkellä laadukkaat pientilat ovat kovassa nosteessa Serbiassa, eivätkä tilat pysty vastaamaan edes kotimaisen kysynnän tarpeisiin.
Vinarija Milijan Jelić on etulyöntiasemassa jo vuonna 2002 aloittaneena.
Tuotanto on vakautettu jo aikaa sitten ja vuosikertaviinejäkin on saatu pullotettua jo vuosikausia. Laatu on tasaista ja ammattitaitoa on ehtinyt kertyä runsaasti.

Tila tuottaa 17-18 000 pulloa vuodessa, viljellen viiniä viidellä eri palstalla, yhteensä kahdenkymmenen hehtaarin alalla.

Suhteellisen vanhana tilana Jelićillä on mahdollisuus kypsytellä viinejä ja siihen he myös panostavat.
Vasta-alkajien murheena on usein taloudellisten resurssien puute.
Odotteluun ei ole varaa, vaan viinit on pullotettava ja saatava myyntiin nopeasti, jotteivat kulut kaadu niskaan.

Tilan työntekijä Milomir Tomić on ovella vastassa.
Hän esittelee alkuun tuotantotilat, sekä kellarin.

Tynnyreiden päätyjä tutkaillessani hämmästyn: Eräässä lukee Nebbiolo.
(Tai oikeastaan serbiaksi Nebiolo).
– Siis tuo piemontelainen rypäle, josta tehdään ihan vain sellaisia vaatimattomia tuotteita kuin Barolo ja Barbaresco.

Milomir hymyilee ylpeänä huomiolleni ja kertoo, että Valjevon kasvuolosuhteet ovat hyvin samantyyppiset kuin Italian Piemontessa.
Näillä samoilla leveysasteilla ilmasto on luonnollisesti vastaava, on laaksoa ja kukkulaa, kuin myös lämpötilan vaihteluita ja sumua.

Milomirilla on aihetta ylpeyteen: Nebbiolo on erittäin vaativa rypäle, joka vaatii paitsi tietynlaiset kasvuolosuhteet, niin on myös altis taudeille.
Rypäle kerätään yhä useimmiten käsin.
Näin siitä valmistettujen viinien hintakin nousee korkeaksi.

Mainitsipa Riikka Sukulakin pari vuotta sitten heidän Azienda Agricola Sukula -tilallaan Serralunga D’albassa juttukeikalla käydessämme, että Barolo on ainoa viini shamppanjan lisäksi, jolla voi hankkia elannon hyvin pienellä tilalla ja tuotantomäärällä.

Siirrymme Vinarija Milijan Jelićin maisteluhuoneen puolelle.
Hinnasto kertoo neljän viinin maistelun maksavan 360 dinaaria eli kolmisen euroa.

Maisteltuamme jo kuutta eri viiniä Milomir yllättäen kysyy haluaisimmeko kenties maistaa myös Nebbioloa.
Ei tarvitse kysyä kahdesti!

Tämä herkku ei totisesti kuulu normaaliin maistelusettiin, joten Milomir kipaisee kellariin laskemaan puoli lasillista tätä harvinaisuutta siitä tilan ainoasta tynnyristä.
Tämän viinin tuotantomäärä on Jelićillä 500-700 litraa vuodessa.

Nebbiolon jälkeen olimme jo varmoja, että tämä oli tässä.
Siirryn tutkiskelemaan hinnastoa miettien mitä ostaisimme mukaamme.

Tomislav kutsuu minut takaisin lasien ääreen.
Milomir haluaa esitellä vielä yhden viinin!
Kyseessä on rosén asemaa kesäviininä uhkaava pienoiseksi trendiksikin noussut oranssi viini.

Oranssi viini on oikeastaan se alkuperäisin viini, jota on valmistettu tuhansien vuosien ajan.
Periaatteessa se on valkoviiniä, mutta toisin kuin valkkarista, siitä ei poisteta rypäleiden kuoria heti valmistuksen alkuvaiheessa, vaan ne jätetään joksikin aikaa tuomaan väriä.

Yleisimmin oranssin viinin valmistukseen käytetään Pinot grigiota, joka luovuttaa runsaasti väriä.
Vaikka täälläkin tehdään valkoviiniä Pinot grigiosta, oranssin rypäleenä käytetään alueelle tyypillisempää Moravaa, josta Jelićin Morange saa nimensäkin.

Moravan lisäksi Prokupac on alueelle tyypillinen rypäle.

Tomislav kertoo, että toistaiseksi viiniä kulutetaan Serbiassa henkilöä kohti vasta 13,5 litraa vuodessa ja kuohuvat ovat yksinomaan isoja juhlia, kuten häitä varten.
Kulutuksen kasvaessa serbialaisetkin ovat valmiita tutustumaan myös muihin rypäleisiin.

Milijan Jelićin kaikki kahdeksan viiniä ovat hämmästyttävän persoonallisia ja erilaisia keskenään.
Päädymme valitsemaan niistä viittä kotiin viemisiksi, yhtä punaviineistä kaksikin pulloa, jotta raaskisi nauttia ensimmäisen jo piakkoin.
Poimimme mukaamme jopa valkoviinin ja oranssin viinin, vaikka olemmekin yleisesti punaviinien ystäviä.
Myös Nebbiolo tarttui mukaan kypsymään lisää ja odottelemaan erityistä hetkeä sen avaamiseen.

Belgradissakin on hyviä viinikauppoja, mutta tiloilla hinnat ovat erittäin edullisia, joten tuliaisiin kannattaa varata rahaa mukaan.

Lähtiessämme ovella tulee vastaan ranskalainen viinitilallinen, joka on ensi kertaa tutustumassa serbialaiseen viinitilaan.
Hänen vaimonsa on kuulemma kotoisin Valjevosta.

Emme olleet kuitenkaan pelkästään viinimatkalla Valjevossa, vaan aioimme katsella muitakin nähtävyyksiä.
Jatkoimme matkaamme kuuden viinipullon laatikot takakontissa, myhäillen, että jos tuleekin uusia ulkonaliikkumiskieltoja koronan vuoksi, niin meillä on sentään hyvää viiniä!

Lasaruksen kallio

Kumpuileva Valjevo on maisemaltaan viehättävä.
Täällä mannerilmasto kohtaa Välimeren ilmaston ja kasvisto on monipuolista. Sypressit tuovat mieleen Italian ja kasvaapa täällä myös runsaasti villiorkideoitakin.

Myös itse kaupungin pieni keskusta vanhoine taloineen on vierailun arvoinen paikka.
Pittoreskissa kaupungissa kuvataankin 1800-1900 -lukujen vaihteeseen sijoittuvia elokuvia.

Me ajelimme kiharaisia teitä ohi tekojärven Lazarov kamenin näköalapaikalle eli Lasaruksen kalliolle.
Puolen vuoden miljoonakaupungin keskustassa oleskelun jälkeen on mahtavaa päästä tuoksuttelemaan metsää ja myös kävelemään maastoon.

Matka ei onneksi ole pitkä.
Hyvin nopeasti tuli huomattua, että patikointikunto oli jännästi kadonnut korona-aikana sohvaperunana istuessa.
Loivatkin nousut helteessä nostivat hien pintaan.

Perillä totesimme, että maisema olisi kyllä paljon suuremmankin vaivan arvoinen.
Ihailimme jyrkänteen laidalla alhaalla vihreinä virtaavia vesiä ja vastapuolella siintäviä vuoristomaisemia.

Pustinjan luostari säilöö Serbian historiaa

Alueella ajellessa huomio kiinnittyy erääseen paikalliseen erikoisuuteen, nimittäin kotipihojen hautakiviin.
Olin pohtinut voisiko tuo liittyä johonkin paikalliseen uskonnolliseen riittiin ja kysellyt tuosta tavasta useiltakin serbeiltä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän selitystä.

Länsi-Serbiasta kotoisin oleva Toma osasi vihdoinkin valaista asiaa.
Vuoristossa maan omistaminen on tärkeää, joten syy onkin niin yksinkertainen, että hautaamalla isovanhemmat kotipihalle ajateltiin maan pysyvän paremmin suvun omistuksessa.

Jos tontin olisi myynyt hautoineen, olisi se ollut kuin olisi, noh, myynyt kirjaimellisesti oman mummonsa.
Vaikka tässä asiassa syy onkin pragmaattinen, on uskonto Serbian ortodokseille tärkeä.
Maassa on valtava määrä pieniä luostareita. Osa on uudempia, mutta myös vanhoja ja jopa UNESCOn maailmanperintölistattuja löytyy.

Me valitsimme tällä kertaa kohteeksemme vähemmän tunnetun Pustinjan nunnaluostarin.
Osa luostarista on uudempaa perua, mutta sen kirkko on peräisin jo 1200-luvulta.
Syrjäisen sijaintinsa vuoksi se sai jäädä rauhaan niin ottomaani- kuin saksalaisvalloittajiltakin.
Luostarin nimi tarkoittaakin autiomaata.

Myös 1500-luvulta peräisin olevat kirkon alkuperäiset freskot ovat säilyneet hyvin.
Sisällä kirkossa ei saa kuvata, mutta upeita freskoja pääsee kyllä ihailemaan.

Sisäänpääsy on maksuton, mutta on suotavaa ostaa vaikkapa pari nunnien tekemää mehiläisvahakynttilää tai jättää pieni tippi, jotta luostari säilyy myös jälkipolvien ihailtavaksi.

Varaa mukaan myös pidempää vaatetusta eli peitä polvet ja hartiat.

Vielä vähän valjevolaisia herkkuja

Iltapäivä alkoi jo olla pitkällä, mutta halusimme pysähtyä vielä yhdelle näköalapaikalle, vaikka upeita maisemia näki auton ikkunasta koko matkankin ajan vuoristoteitä ajellessamme.

Kapija podrinjan näköalatasanne on aivan tien varressa ja niinpä sinne oli pysähtynyt muitakin matkaavaisia ihailemaan maisemia.
Me teimme vain pikaisen pysähdyksen, jonka jälkeen piti jo kiirehtiä lounaalle.

Toma valitsi ruokailupaikaksemme Valjevon keskustan liepeillä, Gradać-joen rannalla sijaitsevan kalaravintola Vidran.

Sisämaa Serbiassa parhaat kalat saakin lautaselleen vuoristoalueilla, joiden puhtaista puroista kalastetaan muun muassa taimenta.
Sellaistet uivat myös meidän lautasillemme.

Innoikkaimmat voivat kalastaa myös itse, kunhan kalastusluvat ovat kunnossa.
Me emme nyt kalastaneet, vaan poikkesimme pyörähtämässä vielä pienellä kävelyllä Valjevon keskustassa ja joimme kupilliset kahvia ennen kuin käänsimme nokan takaisin kohti kotikaupunkiamme Belgradia.

Kuka Tomislav?

Ystävämme Tomislav Ivanović on serbialainen viiniasiantuntija ja -bloggaaja.
Hänen bloginsa Vinopedia kuuluu serbialaisten Top 3 -blogien joukkoon ja on niistä ainoa myös englanniksi julkaistava.
Serbialaisiin viineihin keskittyvä Vinopedia valittiin vuonna 2016 Euroopan parhaaksi viiniblogiksi.

Mikäli haluat tarkempia tietoja Serbian viinialueista, tiloista ja niiden viineistä, suosittelen tutustumaan Tomislavin blogiin.

Mistä vuokrata auto ja missä yöpyä?

Tällä kerralla kävimme Valjevossa vain päiväseltään, mutta jos haluat hengähtää kaupungissa yön yli, edullista majoitusta on hyvin tarjolla.

Me majoituimme *tässä ystävällisten isäntien vaatimattomassa, mutta siistissä asunnossa aivan Valjevon keskustassa viime marraskuussa.
Hintapyyntö oli kokonaiset parikymppiä yöltä.

Mikäli tulet Serbiaan lentäen ja aiot jatkaa matkaa autolla saman tien, suosittelen vuokraamaan auton jo lentokentältä.
Jos taas aiot viettää ensin muutaman päivän Belgradin keskustassa, kannattaa kentältä tulla bussilla tai taksilla, ja ottaa vuokra-auto alle vasta keskustasta lähtiessäsi.

*Täällä voit vertailla eri yhtiöiden vuokrahintoja ja tarjolla olevia autoja.

Maantie- ja vuoristoajoon ei kannata valita kaikkein pienintä autoa, vaikka hinnat houkuttelisivatkin.
Tehokkaampia ja myös turvallisempia vähän isomman kokoluokan autojakin on saatavilla kohtuulliseen hintaan.
Mikäli olet aikeissa kiertää Balkania enemmänkin, tarkista myös vakuutusten kattavuus ja lupa viedä auto maasta.