Tapanina Taiwanilla – Kaohsiung ja eriskummallinen motelli

Taiwanin matka alkaa erikoisesti. China Airlinesin lento lähtee Nagoyan lentokentältä Japanista kohti Taiwanin pääkaupunkia Taipeita. Meidät otetaan kumartaen jonon ohi koneeseen, koska olemme länsimaalaisia turisteja. Meitä nolottaa, mutta muut matkustajat eivät ole millänsäkään.

Olemme viettäneet joulun 2013 Japanin Alpeilla Takayamassa ja lennämme tapanina Taiwaniin, joka on meidän joululomamme päämatkakohde. Taiwanilaisella China Airlinesilla on ollut aikaisemmin turvallisuusongelmia, tai kuten ystäväni meille Facebookissa kommentoi: ”Se on erittäin suosittu lentoyhtiö. Moni on valinnut sen jopa viimeiseksi yhtiöksi, jolla koskaan lentää.”

Ne ajat ovat onneksemme jo mennyttä kauraa.

Jouluja Japanissa

Peruslipun hintaan kuuluvat ruuat ovat hyviä ja palvelu koneessakin erinomaista. Lentoemäntä kulkee kysymässä matkustajilta viinipullo kädessä, haluaisivatko nämä kenties lisää ilmaista juomaa. Meidän kohdallamme hän tyhjentää pullon laseihimme. ”Ajattelin, että pitäisitte siitä!” Hyvin ajateltu.

Motellihuone on kuin minikylpylä

Taiwanin matkan ensimmäinen majapaikkammekin on erikoinen. Taipein lentokentältä junailemme luotijunalla katsomaan maan eteläosan suurkaupungin Kaohsiungin nähtävyyksiä. Majoituimme ennalta varaamaamme kohtuuhintaiseen, 51 € yöltä maksavaan motelliin, jonka varsinainen käyttötarkoitus paljastuu meille vähän majoittumisemme jälkeen.

Kaohsiung on 2,7 miljoonan asukkaan kaupunki ja Taiwanin toiseksi suurin. Taiwan (tai oikeastaan Formosa) on ilmastoltaan subtrooppinen saari, joten joulu-tammikuussakin tarkenee periaatteessa hyvin: päivisin lämpötila nousee usein liki 30 asteeseen.

Saavumme illansuussa Kaohsiungin päärautatieasemalle, joka on etäällä keskustasta monien luotijuna-asemien tapaan. Mietimme kätevintä tapaa päästä hotellillemme. Miljoonakaupungissa on metro, joten ehkäpä se.

Setvittyämme metrokarttaa hyvän tovin löydämme hotelliamme lähimmän aseman, josta lienee lyhyt taksimatka perille. Meillä ei ole aavistustakaan paikallisesta taksien hintatasosta, mutta se osoittautuu halvaksi ja kuskit luotettaviksi.

Vitosella pääsee pitkänkin matkan, mutta osoite on hyvä olla kiinaksi vaikka jollain lapulla. Oman kiinan kielen ollessa vajavainen kannattaa apua pyytää vaikkapa hotellin vastaanottovirkailijalta, heiltä se yleensä sujuu.

Etsimme hotellimme sisäänkäyntiä tovin, sillä se on outo, niin kuin olemme mekin respan mielestä. Vastaanotto on nimittäin pieni koppi hotellin autohallin sisäänajoluiskan alapäässä ja meitä katsotaan hieman kummeksuen, kun astelemme halliin jalan. Myös sisäänkäynti huoneeseemme tapahtuu autohallista, huoneistomme parkkiruudun vierestä nousevia portaita pitkin.

Huone on suorastaan tyrmäävä. Ison tilan toisella puolella on parisänky, oleskelutila, sähkötakka ja sen yläpuolella toinen televisioista. Toisella puolella matalan seinämän takana on kylpyläosasto isoine, lattiaan upotettuine kaakeloituine poreammeineen. Täällä on tietysti toinen televisio kylpijöiden katsottavaksi.

Sängyn vierestä lipaston päältä löytyy vedenkeitin ja makeutettua pikakahvia, mutta myös – kondomeja. Alamme aavistella jotain.

Kylpyläpuolen takia huoneessa haisee myös selvästi ja huolestuttavasti home. Ikkunat on peitetty niin, että niistä ei näe ulos, mitä ihmettelemme, mutta ne saa raolleen. Jonkun aikaa tuuletettuamme homeen haju livistää kiltisti ulkoilmaan.

Valot sytytettyämme huoneessa on alkanut soida kiinalainen popmusiikki, samanlainen kuin Blade Runner -elokuvassa. Hillitsen vaistomaisen tunteeni hankkia ase ja lähteä jahtaamaan replikoita Harrison Fordin tapaan. Sen sijaan etsin katkaisimen, josta radion saa pois päältä ennen kuin tulemme hulluiksi.

Käymme hakemassa viereisestä 7/11-kaupasta iltapalaa, otamme ensimmäisen kylvyn hulppeassa ammeessamme ja vetäydymme yöpuulle.

Huoneen tarkoitus selviää

Aamulla toteamme saaneemme hintaan kuuluvan aamiaisen. Huoneestamme on toinenkin uloskäynti taloa kiertävälle luhtiparvekkeelle. Se kulkee pikkuruisen eteisen läpi ja eteiseen on ulommassa ovessa olevan luukun kautta sujautettu aamiaisboksi.
Sisältö muistuttaa näöltään jauhelihaa, mutta on järjettömän makeaa. Sotku jää syömättä ja päätämme maiskutella jotain parempaa kaupungilla, jonne olemme pian lähdössä.

Kun laskeudumme portaat autotalliin, hoksaamme niiden juurella vekottimen, joita Suomessa ei ole osunut silmiin: seksivälineautomaatin.

Tajuamme tässä vaiheessa, että olemme lemmenhotellissa. Tänne voivat rakastavaiset, ehkä jopa salarakastavaiset, ajaa autolla suoraan huoneensa alakertaan, halutessaan ostaa automaatista välineitä ja vetäytyä sitten huoneeseensa lemmenleikkeihin vaikka koko viikonlopuksi.

Ikkunoista ei näe sisälle, eikä henkilökunta häiritse aamutuimaan aamiaista tuodessaan, eikä kyllä muutenkaan. Anonymiteetti on hyvin taattu.

Huone on kuitenkin erittäin mukava, hintaansa nähden jopa ylellinen myös meidän kaltaisellemme julkiparille, joka haluaa arjen luksusta. Miksei se sovi ihan sinkullekin (vaikka sinua voidaan katsoa portilla vielä pitempään kuin meitä). Vietämme iltaisin aikaa porealtaassamme nauttien lähikaupasta ostamaamme punaviiniä, tilkan taiwanilaista viskiä ja lepäilemme sen jälkeen tekotakkatulen loisteessa. Lomallahan tässä ollaan.

Kauppakeskuksen ennustajia emme osanneet ennustaa

Nyt on kuitenkin päivä ja lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Käveltyämme pienen Love-joen vartta keskustaan huomaamme, että Kaohsiung on nykyaikainen suurkaupunki kuumeisine elämänrytmeineen, pilvenpiirtäjineen, kiinankielisine neonvaloineen ja katkeamattomana virtana soljuvine automobiileineen.

Muita länsimaalaisia ei juuri näy sen paremmin katukuvassa kuin sisätiloissakaan. Siihen nähden yllättävänkin monet asukkaat puhuvat englantia, mutta kovin yleistä se ei ole.

Ilma ei vaikuta erityisen trooppiselta, sub tai ei, vaan ennemmin viileältä. Eipä tänne toisaalta rantalomaa olla tultu viettämäänkään ja huoneessakin on se sisäamme.

Koska olemme aamiaisen väliin jättäneinä nälkäisiä, suuntaamme näköpiirissä olevaan sushibaariin, jossa on sushiliukuhihna. Ahmimme mahamme täyteen yhden sushiannoksen kustantaessa 75 eurosenttiä. Japanilainen ruoka ei kyllästytä vielä pätkääkään, päin vastoin, tähän tuulensuojaan mahtuu.

Piipahdamme keskustan jättimäisessä tavaratalossa ja neljännen kerroksen liukuportaiden päässä meidät kohtaa näky, johon ei Euroopan tavarataloissa tai ostoskeskuksissa törmää: Kokonainen rivi ennustajien koppeja! Jokaisessa on asiakas kuuntelemassa tietoja tulevaisuudestaan ja lisää on jonossa odottamassa.

Emme kuitenkaan asetu tulevaisuudestaan kiinnostuneiden jonon jatkoksi, vaan Tanja ostaa paperiosastolta muistikirjan ja minulle Mujilta joululahjaksi mukavat japanilaistohvelit, jotka osoittautuvat sittemmin hyvin kestäviksi. Nyt ne alkavat olla niin kuluneet, että annan kissamme Neron teroittaa tossuihin kynsiään niiden ollessa jalassani.

Vaan illallispaikkakin pitää löytää. Emme ole suoraan sanoen kovin innostuneita kiinalaisesta ruuasta, mutta läheltä hotelliamme löydämme kiinnostavan japanilaispaikan, Akiran. Onko se oikeasti kiinnostava jää nähtäväksi, sillä paikka on menossa kiinni.

Isäntä kuitenkin opastaa meidät kädestä pitäen toiseen japanilaisravintolaan melkein kulman takana. Ei ollenkaan huono vaihtoehto tämäkään. Juuri Japanista tulleina tervehdimme ilolla paikan liharuokia ja palvelua.

Japanilaisten ravintoloiden paljous ei ole sattumaa. Taiwan oli Japanin alaisuudessa 1895-1945. Aikakausi merkitsi saarelle huomattavaa kehitystä infrastruktuurissa, teollisuudessa ja koulutuksessa, mutta samalla tuon ajan Japanille tyypillistä julmaa hallintoa, joka joukkomurhasi niin kiinalaisia kuin saaren alkuperäisväestöäkin.

Myöhemmin pahat teot unohdettiin ja Japanista lähimpänä teollisuuden suurvaltana tuli Taiwanin suuri investoija. Saaren luotijunat ovat japanilaista alkuperää, kuten myös niiden täsmällisyys. Samalla maahan on muuttanut japanilaisia ja toisaalta Japanin työmarkkinat ovat imeneet taiwanilaista työwoimaa.

Lohikäärmeen vatsassa Lootusjärvellä

Seuraavana aamuna karautamme taksilla nähtävyyksien pariin. Vuorossa on ehkä Kaohsiungin suosituin turistikohde, Lootusjärvi. Alue on muokattu matkailunähtävyydeksi 1950-luvulla, mutta sen rakennuskanta on osin paljon vanhempaa.

Järven ympäristö on perinteistä temppelialuetta. Pyhättö, jossa piipahdamme, on kiinalainen konfutselaistemppeli 1600-luvulta, jolloin han-kiinalaiset alkoivat muuttaa hollantilaisten valloittamalle saarelle. Paholaisia ja jumalia esittävine puisine koristeveistoksineen erittäin vaikuttava näky.

Suden suuhun ei Taiwanilla ole mahdollista joutua, mutta lohikäärmeen kyllä. Keskellä järveä on nimittäin valtava lasikuituinen lohikäärme, jonka kidasta voi kävellä sisään ja peräpäästä ulos. Erittäin loogista.

Matkan varrella louhikäärmeen sisällä voi ihastella tai kauhistella niin ikään jumalten ja paholaisten patsaita. Kaikkea tämäkin otus on nälkiinsä onnistunut syömään.

Me olemme haukanneet aamupalaa 7/11-marketissa, jossa tosin jatkuvasti tarjolla olevien tuhatvuotisten munien tuoksu pitää ruokahalun sopivan alhaisena. Kyseiset munat ovat kanan-, hanhen- tai viiriäisenmunia, joita syödään täällä suurena herkkuna ja joita on saatavissa joka marketissa tuoreina, jos niin voi sanoa.

Munia on säilötty viikkoja tai kuukausia mustan teen, kalkin, suolan ja tuhkan sekoituksessa ja niiden väri on muuttunut prosessissa sinisenmustaksi. Haju on ammoniakkinen, eli kammottava. Maistaa emme tohtineet, vaikka ruuan suhteen kokeilunhaluisia olemmekin.

Lootusjärvellä koemme onnenhetken. Rantamilta löytyy kahvila, joka tarjoaa aivan oikeaa kahvia! Kaupoissa on myynnissä kahvijauhetta, johon on sekoitettu sekä maitojauhetta että sokeria. Samaa on tarjolla hotellihuoneessammekin.

Hinta kahvilassa on suolaiset viisi euroa kupilta, mutta mieluummin suolainen hinta, kuin makea kahvi. Yleinen havaintomme on, että taiwanilaiset rakastavat makeaa missä tahansa muodossa.

Taiwanin matkamme jatkuu uuden vuoden viettoon

Osaamme opastaa tässä vaiheessa jo taksin hotellille. Sinne emme jää vielä pulikoimaan. Käymme Aasiassa mieluusti hierojilla, koska se yleensä on hyvinkin edullista. Niinpä otamme läheisessä hierontaliikkeessä pitkien kävelylenkkien väsyttämille jaloille jalkahieronnan. Illallisella haluamme testata uudelleen japanilaisravintolan, johon eilen yritimme ja bingo: Akira on auki.

Pääsemme puoli vuotta myöhästyneelle Tanjan synttäri-illalliselle. Isäntä palvelee meitä itse ja opastaa pöytään, jonka keskellä on kolo hiiliä varten. Hiilet asetetaan paikoilleen ja sytytetään ja pian eteemme aletaan kiidättää kasviksia ja lihapaloja kypsennettäväksi kuumassa liemessä. Kunnon teppanyaki lämmittää mukavasti vilpoisessa illassa ja vatsa täyttyy toimeliaan päivän päätteeksi. Palvelu on ystävällistä, kuten taiwanilaiset ylipäätään tuntuvat olevan.

Kaohsiung on jättänyt itsestään ystävällisen kuvan, mutta muutama päivä täällä on kuitenkin riittävästi. Etelä-Taiwanin keskus on siisti ja vehreäkin, mutta kuitenkin teollisuuskaupunki, jossa ei matkailijalle ole erityisen paljon nähtävää.

Myöhemmin Taipeissa luemme paikallisesta China Postista, että Kaohsiungissa on paljastunut juomavesiskandaali. Lyijyputket ovat pilanneet veden ja ihmisiä saanut myrkytyksen. Putkien ei tietenkään pitänyt olla lyijyisiä, mutta Euroopasta ostettu lyijy oli ollut asentajalle halvempaa kuin paikallinen teräs…

Me poistumme kaupungista kuitenkin terveinä kohti pohjoista ja uudenvuoden viettoa. Suuntana on maan vanhin kaupunki Tainan.