Roma invicta – Voittamaton roomalainen ruoka

*Sisältää affiliatelikkejä majoituksiin

Italialaista keittiötä ei oikeastaan ole edes olemassa.
Kaikilla alueilla on omat herkkunsa ja paikalliset erikoisuutensa.
Maakunnilla, kaupungeilla ja jopa aivan pienen pienillä kylillä on myös omat pastansa.
Eri pastalajeja lienee noin tuhat, näin ainakin italialainen kulinaristiystävämme arvioi.

Roomalainen ruoka on oma valintani. Oli sitten kyse pastasta tai muista einehistä.

Note: If you prefer to read in English click here: 3 Tips where to stay in Rome & what to eat

Cucina Romana, roomalainen keittiö, ammentaa kauhallaan köyhästä historiasta.
Vähiä ja arvokkaita raaka-aineita on kunnioitettu aina.

Cucina povera – köyhäin keittiö

Italialainen ruoka perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin ja italialaiset kokkaavat ruokansa rakkaudella ja ylpeydellä.
Albalaiset vitello tonnatot vievät kielen mennessään, kuin myös firenzeläiset tryffelit, mutta parasta on roomalainen ruoka pyhässä yksinkertaisuudessaan.
Jos pitäisi valita yksi ruoka, jota söisin lopun ikääni, se olisi aivan taatusti pasta. Erityisesti roomalainen pasta.

Cucina Romana, roomalainen keittiö, ammentaa kauhallaan köyhästä historiasta.
Vähiä ja arvokkaita raaka-aineita on kunnioitettu aina.

Cacio e pepeä, pecorinolla ja mustapippurilla höystettyä pastaa, ei voita mikään.
Voisin syödä sitä joka ikinen päivä.
Tarkemmin ajatellen juuri niin teenkin aina Roomassa ollessamme.

Rooman kaltaisessa turistien valtaamassa kaupungissa ei aina ole ihan yksinkertaisinta löytää hyvää ravintolaa.
Täällä ei päde sääntö olla menemättä ravintolaan, missä ei istu ennestään ketään.
Roomasta ei löydä ravintolaa, joka olisi tyhjillään, oli taso mikä hyvänsä.

Samoin on vaikea löytää paikkaa, missä olisi vain roomalaisia.
Paras on kysyä neuvoa paikallisilta.

Olen vuosien varrella syönyt esimerkiksi Piazza Navonan liepeillä niin erinomaista, keskinkertaista, kuin täysin surkeatakin ruokaa.
Erään Espanjalaisten portaiden liepeillä sijaitsevan ravintolan ohi kuljin vuosikymmenen verran uskaltautumatta sisään sen keskeisen sijainnin vuoksi.

Vasta viime elokuussa testasimme Sugo d’Oron (Via di Propaganda 22) ensimmäisen kerran roomalaisen ystävämme kehuttua paikkaa.
Eikä suotta. Ruoka oli niin suussa sulavaa, että palasimme sinne toistamiseenkin samalla reissulla.
Testaa täällä vaikkapa vasikanleikettä ja artisokkia.

Sugo muuten on yhtä kuin roomalaisten ragu tai bolognese-kastike.

Neljä roomalaista peruspilaria – roomalaisen keittiön kannatteleva voima

• I Cacio e pepe
• II Gricia
• III Amatriciana
• IV Carbonara

Nämä neljä pastaa ovat ne roomalaisista roomalaisimmat ruuat, jotka löytyvät käytännössä jokaisen trattorian listoilta.
Ensimmäistä lukuunottamatta näiden pääraaka-aineet ovat pastan lisäksi kinkku ja juusto.
Roomalaiset suosivat pecorinoa parmesaanin sijaan ja guancialea pancettan tilalla.

I

Cacio e pepe on minimalistisuudessaan vaikea kokattava.
Tämä on ainoa neljästä Rooman kuuluisasta pastasta, mikä ei sisällä lihaa.
Pastan kastike valmistetaan mustapippurilla höystetystä pecorinosta.

Vähät raaka-aineet eivät anna anteeksi kokin virheitä.
Mitään ei voi peittää kauhallisella soosia.
Ruuanlaittoon intohimoisesti suhtautuva roomalainen ystävämme syö cacio e pepensä ravintolassa.

Onnistuessaan tämä ruoka hipoo täydellisyyttä.
Kulinaristisena minimalistina en osaa kuvitella paljonkaan parempaa ruokaa.

Vasta viime kesänä opin, että myös edesmennyt Anthony Bourdain ylisti cacio e pepeä ja kehotti jättämään Vatikaanin vierailun väliin, jos aikaa ei olisi sekä visiittiin että pastan syömiseen.

II

Pasta alla gricia on näistä neljästä roomalaispastasta kenties vähiten tunnettu nykypäivän Rooman ulkopuolella.
Sinänsä erikoista, koska nimenomaan gricia on pastoista se, joka on todennäköisimmin saapunut alueelle muukalaisten mukana.
Tai ehkäpä juuri siksi.

Visigoottien kuningas Alarik oli osallisena Rooman valtakunnan tuhoamiseen 400-luvun alkupuolella, mutta jätti kenties jälkensä myös nykyisen Rooman kaupungin ruokakulttuuriin alueelle muuttaneiden germaanileipureiden, ”gricien”, kokkaaman pasta alla grician muodossa.
Roomassa kärsittiin tuohon aikaan myös nälänhädästä Alarikin estettyä Afrikasta saapuneiden ruokakuljetusten pääsyn kaupunkiin.
Ei ihme, että kinkkujuustopasta maistui myöhemmin.

Germaanit siirsivät leipäreseptinsä eteenpäin lapsilleen, mutta varjelivat niitä mustasukkaisesti päätymästä roomalaisten tietoon.
Ahkerat leipurit ehtivät kokata itselleen vain pikaisia arkiruokia, kuten pasta alla griciaa.
Tämän reseptin he vuosivat jossakin vaiheessa roomalaisille, jotka edelleen herkuttelevat tällä simppelillä pastalla.

Yhden teorian mukaan gricia olisi keksitty Laziossa sijaitsevassa Griscianon kaupungissa, jonka kautta tie idästä vei Roomaan.

Toiset kutsuvat griciaa amatricianan valkoiseksi versioksi.
Todennäköisemmin gricia on tomaatilla höystettyä pikkuveljeään vanhempi versio, tai siis alkuperäisempi.

Pidän griciasta kovasti ja jopa cacio e pepe joutuu usein luovuttamaan paikkansa sille roomalaisessa ravintolassa ruokaillessani.

III

Amatriciana on käytännössä pastaa tomaattikastikkeella ja guancialella (pekonia muistuttavaa kypsytettyä possunposkea).

Se on siis luultavimmin grician modernisoitu versio ajalta, jolloin tomaatti saapui Lazion alueelle.
– Etelän tomaatit saavuttivat Lazion ilmeisen myöhään.
Kuten nimestä voi päätellä, tämän pastan synnyinpaikka lienee Griscianon liepeillä sijaitseva Amatrice.
Täältä resepti levisi koko Lazioon yhtä matkaa tomaattien kanssa.
En ole suuri tomaattikastikkeiden ystävä, joten gricia päätyy lautaselleni huomattavasti varmemmin kuin amatriciana, olkoon kumpi hyvänsä näistä se alkuperäinen.

IV

Carbonaraa ei tarvinne esitellä.
Tämä pekonista ja kananmunista valmistettu pasta on ruoka, mitä kokkaan itsekin reissuillani kaikkialla maailmassa. Siksi syön sitä harvemmin ravintolassa.

Yhdellä poikkeuksella: Mennessäni ensimmäistä kertaa pastaravintolaan Italian ulkopuolella, tilaan yleensä pasta carbonaran.
Tutulla peruspastalla on helppo todeta paikan laatu.

Roomalainen ruoka on aina roomalainen ruoka, mutta ikuinen kaupunkikin muuttuu

Roomalainen ruoka ei tokikaan ole pelkkää pastaa: Se on myös vasikanleikettä, lammasta, artisokkia, sisäelimiä ja paljon muuta. Mereneläviäkin rakastetaan ja arvostetaan.

Itseasiassa pastahan ei edes ole pääruoka, vaan sillä täytetään vatsa ennen varsinaisia pääruokia.
Aikoinaan liha oli arvokasta herkkua, joten sitä syötiin maltillisesti pastasta kylläisinä.

Jos menee sormi suuhun, niin ota se pois ja laita ruokaa tilalle.
Ei yksinkertaiseen ruokaan tarvitse monimutkaisesti suhtautuakaan.

Nuoremman polven roomalaiset harvemmin enää syövät pitkän kaavan mukaan viiden ruokalajin aterioita ja nykyään on ihan bene tilata ravintolassa pelkkä pasta.

Harva tosin jättää jälkiruokakahvia väliin ja talo tarjoaa usein lasillisen sitruunalikööri limoncelloa, etenkin jos olet tilannut yhtään enemmän kuin yhden annoksen.
Napolilaisen pizzankaan syöminen ei ole enää niin loukkaavaa, kuin joskus aikoinaan.
Sitä syövät myös itse roomalaiset suurella ruokahalulla.
Kuin myös kaikkialla muuallakin trendikkäitä minihampurilaisia.

Buon viaggio e buon appetito!

Cacio e pepen reseptin löydät aiemmin minimalismiblogiini kirjoittamastani postauksesta Italian yksinkertainen ruoka
Ismo taas kirjoitti Italian eri keittiöistä.

Pari hotellivinkkiä Roomaan

*Hotellien linkit ovat Booking.comin affiliate-linkkejäni, joten varatessasi huoneen näiden linkkien kautta, saatan saada varauksista pienen komission.
Omat majoitukseni olen kuitenkin valinnut ja maksanut itse, eivätkä majapaikat ole tietoisia yhteistyöstäni varauspalvelun kanssa.

Halutessasi kohtuuhintaisen yöpymispaikan Rooman parhaimmilta paikoilta, kannattaa tsekata hotelli, jossa yövyimme.
Kohtuuhintainen on suhteellinen käsite, mutta Roomassa tämä oli hinta/laatu-suhteeltaan paras majapaikka, missä olen ikinä yöpynyt (siis Roomassa), 86 euron yöhintaan (+ kaupunkivero 3,50 €/hlö/yö).

*Relais Arco Della Pace sijaitsee kivenheiton päässä Piazza Navonalta, lukuisten ravintoloiden reunustamalla kävelykadulla osoitteessa Via Arco della Pace 2.

Hotellin kattoterassilta, tai niitä on oikeastaan kaikkiaan kolme, on näkymät Pietarinkirkolle ja Rooman keskustan kattojen ylle.
Varsin mainio paikka ihailla auringonlaskua.
Eipä ole myöskään tullut aiemmin ihailtua Pietarinkirkkoa elokuun helteillä bikinit päällä prosecco-lasi kädessä, kuten tuolla terassilla teimme. (Siippa ei tosin suostunut bikineihin, vaan tyytyi pelkkään proseccoon).

Olimme varanneet perushuoneen, mutta saimme upgreidauksen kalleimpaan, pari askelta katolta sijaitsevaan ylimmän kerroksen huoneeseen.
Tämän ullakkohuoneen kylppäristä löytyi myös oma poreallas.

Hotelli on oikeastaan yhteisen olohuoneen käsittävä iso huoneisto, mutta huoneet ovat yksityisiä ja niissä on omat kylpyhuoneet.

Huomaa:

Avaimet haetaan majapaikasta jonkin matkan päässä sijaitsevasta respasta, osoitteesta Via dei Gabrielli 92.
(Tämä kerrotaan kyllä varauksen yhteydessä ja hotelli myös lähettää asiasta viestin, mutta kaikki matkaavaiset eivät kenties lue erityismainintoja sivustolta tahi seuraa sähköpostiaan reissussa).

Jos yövyt mieluummin Piazza di Spagnan eli Espanjalaisten portaiden lähettyvillä, niin myös Piazza Barberinilla sijaitseva *Roma Resort Trevi on varsin mainio majapaikka.
Tässä roomalaisittain kohtuuhintaisessa huoneessa oli myös oma parveke.
Maksoimme tästä elokuun turistisesonkiaikaan 73 € yöltä (+ kaupunkivero 3,50 €/hlö/yö).
Hotelli sijaitsee osoitteessa Via delle Quattro Fontane 171/172.

Käymisen arvoisista nähtävyyksistä Roomassa voit lukea Kohteena maailman Ramin ja Kukkulalta-blogin Helin mainiosta Suuri Rooman opas – 30 vinkkiä Italian pääkaupunkiin -listauksesta tai Iltalehden bloggaaja Milja Köpsin todella kattavalta Roomaopas -sivustolta.

Tilaa tästä tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi: