Pitäisikö Suomen liittyä NATOon vai ei? Miksi tai miksi ei?
Miksi Suomen pitäisi tai ei pitäisi liittyä NATOon juuri nyt?
Ensinnäkin, näitä päätöksiä ei pitäisi tehdä paniikissa, jos minulta kysytään.
Ja kysytäänkin usein.
Ikään kuin suomalaisuuteni kantaisi koko kansan mielipidettä.
Ulkosuomalaisen mielipide tuntuu olevan tärkeä.
Ei toki Suomessa, päin vastoin.
Paikallisia kiinnostaa expatien mielipiteet.
En ole asiasta juurikaan mitään mieltä, mutta meiltä ulkosuomalaisilta näitä säännöllisesti tivataan.
Koska asun Serbiassa, niin varmastikin olen samaa mieltä kuin serbit yleisesti.
No en.
Mitä serbit yleensäkin ovat mieltä?
Tuskin sitä mitä kuvittelet.
Tässä pari ajatusta aiheesta:
Suoraan sanottuna serbejä ei voisi vähempää kiinnostaa politiikka,
he kun ovat täysin kyllästyneitä siihen.
Vaikka siitä jauhavatkin aina tilaisuuden tullen.
Silloinkin lähinnä sisäpolitiikasta,
eivätkä jostakin Kosovo-kysymyksistä, kuten Suomessa tunnutaan ajattelevan.
Aloitetaanpa vaikkapa siitä, että meillä vierahilla mailla asustelevilla journalisteilla on lähtökohtaisesti sellainen pelisääntö, että meidän pitää suhtautua kriittisesti asemapaikkoihimme.
Saatamme joutua luovimaan melkoisesti, jos maassa ei tunneta lehdistönvapautta.
Yksinkertaisimmillaan saatamme suojella itseämme esim. jättämällä kertomatta oman kotiosoitteemme julkisesti.
Joskus laki määrää, että se osoite on julkistettava (meillä yrittäjillä).
Tämä pätee Suomessakin.
Oma osoitteeni on siis julkinen ja kaikenlaista hiihtäjää ovella välillä käykin, viimeksi poliisi.
Mielipiteeni voin silti julkistaa vapaasti.
Ainakin suunnilleen Euroopassa.
Melkein yhtä vapaasti kuin Suomessa.
Sillä erotuksella, että siinä missä suomalainen poliisi koputtaa ovelle, kun läheisesi on kuollut,
jossakin muualla viranomainen hakkaa ovellesi kun demokratia on kuollut.
Meillä viimeksi toissa viikolla.
Tuolloin syy oli kadonneet naapurimme.
He kun eivät ole erityisen hallitusta myötäileviä.
En tiennyt missä he olivat.
Mitä Serbiassa ajatellaan?
Mitäs luulisit? Ukrainan sota repii vanhat haavat auki.
NATOn pommituksia ei muistella hyvällä. Ei haluttaisi edes muistella.
Mutta minkä sitä ihminen traumoilleen voi.
Serbien väittäminen Venäjä-mielisiksi on kohtuutonta.
Suurin osa onkin nostanut täällä jo kätensä pystyyn.
– Olemme lännen mielestä pahiksia. Sama sitten.
Onneksi suurin osa ei ole käyttänyt tätä oikeutuksena säntäillä kaduille vastustamaan Eurooppaa.
Miksi ihmeessä edes olisivat, kun Serbia on osa Eurooppaa, vaikkei unionin jäsen olekaan.
Suomi tuskin oli pudonnut puusta, kun muinaiset itäroomalaiset viljelivät viinejään Pannonian tasangoilla.
Pikatie NATOon
Jos – ja kun – tätä asiaa on puitu vuosikymmeniä, miksi juuri viime viikkoina on tullut kiire?
Eikö tämä paniikki anna Venäjällekin signaalin, että Suomi on heikko, meillä pelätään?
Eikö juuri nyt ole se tilanne, että meidän pitäisi laittaa jäitä hattuun?
Todeta, ettei meitä pelota.
Ei ole pelottanut ennenkään.
⁃ Terve tuttu toveri siellä rajan takana!
Jos ylität rajan muutoin kuin rauhallisin aikein, niin täältä pesee.
Euroopan parhaimmistoon kuuluvat ilmavoimat tiputtavat aikeenne heti alkuun.
– Jos tulet ystävänä, pistetään sauna lämpiämään, kuten tähänkin asti.
Otatko teetä vai votkaa товарич?
Jos menemme NATOon, olemme peloissamme.
Tämä on signaali, jonka annamme.
Itään ja länteen.
Liittymistahtoamme, jäsenyyspyrkimyksiämme, luetaan eri maissa eri tavoin.
Kukin käyttänee sitä omassa propagandassaan.
Haluamallaan tavalla.
Ei Suomi ole Sveitsi.
Kumpikaan ei ole puolueeton maa, vaikka toisin väitetään.
Molemmat ovat ottaneetkin varsin erilaisen roolin tässä ns. puolueettomuudessaan.
Suomi ei ainakaan ole kovin avokätisesti sallinut venäläistä rahanpesua maan rajojen sisäpuolella.
Eihän meillä ole korruptiotakaan, eihän?
Jos mennään NATOon, tehdään se rauhallisina aikoina.
Ilman provosointeja ja suuria tunteita, hätiköimättä.
Tehtiin miten tahansa, niin älkää nyt jumaliste ainakaan kansanäänestystä järjestäkö!
Siellä Suomessa.
Itse en lähtisi mutupohjalta äänestämään, mutta luultavasti aika moni lähtisi.
Jätetään tämä asiantuntijoiden käsiin.
Toivon heiltäkin maltillista otetta.
Ei pikaisia päätöksiä, vaan pitkään harkittuja, perusteltuja mielipiteitä,
kuuntelua, ajattelua, historian luotaamista,
ja päätöksiä siltä pohjalta.
Viisaita sellaisia. Päätöksiä.
P.S. Poliisi etsi naapuriamme rattijuopumuksen vuoksi.
Edit. Kirjoitin tämän postauksen maaliskuussa 2022, mutta jätin sittenkin julkaisematta. Journalisti kun olen, en halunnut ottaa kantaa ja ikään kuin näyttää mitä mieltä pitää olla. Juuri siksi koska journalistin ei kuulu ohjeistaa, vaan jakaa tietoa päätöksenteon tueksi. Nyt aikaa on kulunut jo lähes neljä vuotta ja maailma mennyt vieläkin hullummaksi. En osaa sanoa tuon menneen tiedon valossa oliko Suomen liittyminen NATOon tärkeää. Nyt on kuitenkin myöhäistä rypistää, joten voinen julkistaa tämän juttuni. Laitan julkaisupäivämääräksi alkuperäisen kirjoituspäivän, vaikka julkaisinkin tämän sellaisenaan vasta 23.1.2026.
