Patikointi Sarajevon vuorille ja synttärit Sudenpesässä

Eräänä kaatosateisena kesäkuun aamuna heräsimme majatalosta Sarajevon vanhassakaupungissa.
Edessämme oli 18 kilometrin patikointi Sarajevon vuorille tapaamaan ystäväämme.

Jukkakin lähti keskustasta ja viestitteli olemmeko aivan varmoja, ettemme hyppäisi hänen kanssaan samaan taksiin, kun keli oli mitä oli.
Vakuutimme, että haluamme kävellä.

Hyvät vuoripatikointimahdollisuudet kun olivat yksi syistä, miksi olimme halunneet juurikin Balkanin-kiertueelle.

Patikointi Sarajevon vuorille alkoi märissä merkeissä

Taaperrettuamme vasta puolisen kilometriä taivas repesi totaalisesti.
Olimme vielä kaupunkialueella ja säntäsimme kansallisteatterin sisäänkäynnin pylväikön alle ja katsoimme toisiamme ihmetellen onko tässä touhussa mitään järkeä.

Yritimme pitää kännykkää sateelta suojassa ja tarkistimme kartasta suunnan.
Sateen laantuessa rankkasateesta peruskaatosateeksi loikkasimme takaisin tielle ja lähdimme kipittämään kartan suuntimaan.

Sadehan luonnollisesti yltyi uudelleen, mutta painoimme sitkeinä sisseinä kohti vuoristoa ja siellä sijaitsevaa yli satavuotiasta perinnetaloa, Vukov Konakia eli Sudenpesää.

Talon suomalainen emäntä Nepu oli antanut meille reittiohjeet, jotka kuuluivat lyhyesti näin:
Kulje tietä pitkin Vučja Lukaan.
Tieltä ei saa astua, koska Bosnian ja Republika Srpskan vuoristossa on edelleen sotien jäljiltä raivaamattomia jalkaväkimiinoja.
Vuorelle johtaa myös miinaraivattu polku, mutta se taas kulkee ampumaradan läpi.

Tietä pitkin siis.
Puskapissalle ei uskaltanut poiketa kauas tieltä. Autoliikennettä on onneksi vähänlaisesti.
Pelottavinta matkalla olivat talojen raivokkaasti haukkuvat vahtikoirat.

Tietä pitkin vaeltaessa ei myöskään ollut eksymisen vaaraa, reitti on helppo.
Alkumatkasta katselemimme kaunista hautausmaata. Pian myös idyllisiä kyliä ja vanhaa kiviporttia, Višegradska kapijaa.
Talojen seinissä näkyi vielä luodinreikiä muistuttamassa surullisesta lähihistoriasta.
Toisaalta oli myös paljon rakenteilla olevia omakotitaloja merkkinä uudesta elämästä.

Tuo 1700-luvulla rakennettu portti on muuten hyvä maamerkki reitille: kun saavut T-risteykseen, käänny vasemmalle läpi portin.
Aikoinaan tämän portin kautta kuljettiin Sarajevosta Istanbuliin asti, nimensä mukaisesti Višegradin kautta.

Mitä ylemmäs taivalsimme, sitä kauniimmiksi maisemat kävivät.
Taakse katsoessamme Sarajevo alkoi siintää alhaalla laaksossa.
Sadekin taukosi pikkuhiljaa, mutta ilma oli viileä, eikä se ylöspäin lämpene.
Vukov Konak sijaitsee 1300 metrin korkeudessa.

Melkein perillä odotti taksi ja perillä suomalainen sauna

Matkaa oli jäljellä vielä viitisen kilometriä, kun kohdallemme pysähtyi taksi, jonka kyydistä Jukka vilkutti iloisesti.
Tässä kohtaa loikkasimme kyytiin.
Ei siksi, että olisimme luovuttaneet, mutta sen vuoksi, ettemme halunneet tuhlata sitä vähää aikaa, jonka ehtisimme ystävämme kanssa viettää, pitkästä aikaa.

Kuski nakkasi taksikyltin katolta takapaksiin. Sarajevon taksin ei ole sopivaa ajaa asiakkaita Republika Srpskan eli Serbitasavallan puolelle, vaikka valtion rajoja ei matkalla ylitetäkään.

Perille päästyämme Jasmin lämmitti meille aidon suomalaisen saunan, jonka tämä Bosnian kroaatti on rakentanut ilahduttamaan vaimoaan.
Viluiset matkalaiset riisuivat mielissään märät vaatteensa ja kävivät kylpemään.

Saunan terassilla vuoristomaisemia tuijotellessa olo oli raukea.
– Tähän voisi jäädä ikuisesti!

Alunperin Jukka oli kutsunut meidät Vučja Lukaan viettämään syntymäpäivääni, mutta jämähdimme Belgradiin ja saavuimme Sarajevoon pari päivää myöhässä.
Patikointi Sarajevon vuorille oli kuitenkin yksi parhaimmista synttäreistäni, vähän myöhässäkin vietettyinä.

Siirryimme hitaasti talon edessä sijaitsevalle terassille ruokailemaan.
Myöhemmin istuimme vielä sisällä takkatulen ääressä turisemassa rakijalasillisten äärellä.
Unta ei tarvinut yön koittaessa houkutella.

Seuraavana aamuna siirryimme takaisin Sarajevon historialliseen keskustaan ja yövyimme vielä yön ystävämme luona.
Olemme kirjoittaneet aiemmin Vukov Konakista myös Autoliiton Moottori-lehteen.