Liikkumiseni päästöt 2020

Oli viittä vaille, ettei vuosi 2020 jäänyt kokonaan lennottomaksi. 
Ja kokonaan reissuttomaksi.
Vuoden alussa päätin aloittaa liikkumiseni päästöjen kirjaamisen. 
– Kuinka monta matkaa milläkin kulkuneuvolla tulisi liikuttua. 

Olipa mainio vuosi aloittaa. Sitähän voisi pitää itseään oikeinkin ekologisena matkailun suhteen.

Lokakuun 24. päivä lensimme vuoden 2020 ensimmäisen ja ainoan lentomme.
Melkoinen muutos ihmiselle, joka on lentänyt aiemmin kymmeniä lentoja vuodessa. 
Plus muut matkustustavat siihen päälle.

Kun muut elämäntapavalinnat eivät riitä kompensoimaan matkailua

Minimalistina olen kirjannut vuosikausia ylös kaikki tavaraan liittyvät ostot ja poistot, budjettia olen pitänyt kahdeksanvuotiaasta asti. 
En osta turhaa, en haluaisi ostaa edes tarpeellista, ja keksin luovia tapoja ratkaista milloin minkäkin esineen puuttumisen.

Syksyllä vilustuin, koska en ole saanut aikaiseksi hankkia kunnollista villatakkia.
Muutamaan vuoteen.
Sähkönkulutuksemme oli Suomessa asuessamme murto-osan verrattuna vastaavassa asunnossa asuvien keskivertokulutukseen, vaikka työskentelin kotoa. Tai no, silloin kun olin kotona. 
Mutta ne liikkumiseni päästöt. 

Ennen nomadielämäämme jouduin lentämään työkeikkojen välissä edestakaisin Suomeen. Ismolla oli vielä silloin vakituinen työ Helsingissä. 

Kymmenien vuosittaisten lentojen päälle kertyi tuhansia kilometrejä junamatkoja, autoilua ja bussikyytejä.
Suomessa työskennellessäni ajoin pahimmillaan tai parhaimmillaan 8000 km/kk, joten kotimaatakin tuli koluttua riittämiin. Lopulta kyllästyin ajamiseen kokonaan. 

Tuhosin ilmakehää enemmän kuin mitä pystyin yksinkertaisella elämäntavallani säästämään.
Olisin rehellisesti sanottuna voinut asua metsässä laavussa itsekasvatettua porkkanaa purien, enkä silti olisi saanut kompensoitua liikkumiseni päästöjä. 

Nomadielämä ekologisempien valintojen tukena

Nomadielämässä päästösäästöt helpottuivat. 
Yhteen kohteeseen saattoi jäädä, kunnes oli aika lähteä seuraavaan. 
Ei turhia menopaluulentoja. 
Lentämisen määrä puolittui hetkessä.
Entistä enemmän matkapäiviä, mutta hitaammalla tahdilla.

Nyt meillä on taas kiinteä tukikohta, johon palata reissuiltamme. 
Viime vuodenvaihteessa oli sopiva aika alkaa tarkkailla matkoja.
Pohtia miten välttää edestakaisin ramppaamista ja ehtiä silti kotiin reissujen välissä.
Miettiä voisiko lentoja vaihtaa maata pitkin matkustamiseen. 

Asumme vihdoin Manner-Euroopassa. 
Unelmani lapsuudesta asti. 
Maitse pääsee mantereen laidalta toiselle, kunhan vain on jokunen ylimääräinen päivä aikaa matkustamiseen. 

Päätimme pysyä Euroopassa pari vuotta ja keskittyä työssämme Eurooppa-aiheisiin.
(Eurooppaan paluusta tulee tänä keväänä jo kolme vuotta.)
Lämpimät Kaakkois-Aasian talvet ja Japani-aiheisen kirjani jatkaminen saisi jäädä hetkeksi odottamaan.
Kaukolennoille ei näin olisi tarvetta.

Omat liikkumiseni päästöt 2020

Otsikko on hiukan harhaanjohtava. 
Päästöjen kirjaaminen realistisesti olisi hiukan hankalaa. 
Laskenta tulisi tehdä keskiarvopäästöjen mukaan, kun todellisia ei ole saatavilla.

Pitäisi huomioida ruuhkissa seisominen, kulloinenkin lämpötila, käytetty polttoaine, moottoritilavuus, onko taksi tulituore luksusmalli vai vanha Yugo, kuinka paljon autossa on matkustajia, mikä on lennon täyttöaste ja niin pois päin. 

Niinpä listaan ainoastaan kuljetut matkat kilometreinä eri kulkuneuvoilla. 
Se lienee ainoa kohtuullisesti vertailukelpoinen mittari mahdollisia tuleviakin vuosilistauksia varten. 

Eipä tuossa viime vuoden listassa muuten suurta työtä ollut. 
Lockdown-kuukaudetkin on helppo päätellä nollakuukausista.
Ehkäpä joskus myöhemmin tässä tilastoinnissa on enemmän järkeä, mutta kun tuli aloitettua kirjanpito ennen kuin oli tietoa millaiseksi maailma muuttuu, niin tässäpä tämä nyt sitten on. 
Blogin vuoden luetuimpien postausten top 12 -listan taas voit lukea täältä.

En erittele tässä työ- ja vapaa-ajan liikkumisia. Mainitsen kyllä osassa matkan syyn, kuten työpalaverit ym, mutta suurin osa liikkumisistamme menee jonnekin työn ja vapaan välimaastoon. 
Kirjoitamme retkiltämme paitsi tätä blogia, niin myös lehtijuttuja. Monilla mainituista reissuista olemme olleet ystävien kutsumina ja kyydittävinä.
Etenkin kesän lopulla teimme päivämatkoja pääkaupungin ulkopuolelle päästäksemme liikkumaan ja hengittelemään raitista ilmaa lockdownin jälkeen.

Työtä vai vapaata? Ei sillä ole merkitystä.
Minimalistina lasken henkilökohtaisiin tavaroihini myös työvälineet, vaikka joidenkin mielestä niitä ja sitä sun tätä ei pitäisi laskea mukaan. Sama pätee reissuihin.
Kalkuloikoot muut miten tahtovat, minä lasken sen mitä kulutan, kilometrit joita taivallan, syystä mistä hyvänsä.

Jalkaisin kuljemme eniten, keskusta-asukkeja kun olemme. 
En nyt kuitenkaan laske tähän mukaan pastamoottorikäyttöisiä matkoja, vaan ainoastaan jonkinlaiset sähkö- tai polttomoottorivekottimin liikutut taipaleet.
Eli muut kuin omin jaloin kuljetut matkat.

Kilometrit kuukausittain

Tammikuu

Taksireissu sairaalaan (menopaluu) ~17 km
Vuosi alkoi siis railakkaasti ensiavussa mystisen taudin lähettämänä. 
(Hyvin mahdollisesti koronan, mutta siihen ei ollut vielä testejä tarjolla.)

Yht. 17 km

Helmikuu

Taksimatka suomalaisten saunailtaan lähettilään residenssille (menopaluu) ~10 km

Yht. 10 km

Maaliskuu

Yht. 0 km

Huhtikuu

Yht. 0 km

Toukokuu

Yht. 0 km

Kesäkuu

Taksimatka x 3 poliisiasemalle oleskeluluvan hakureissulle (paluut kävellen) ~10 km 
Taksi kakkoslähettilään läksiäisiin residenssille (menopaluu) ~10 km
Taksi työtapaamiseen residenssille (paluu kävellen) ~5 km

Yht. 25 km

Heinäkuu

Taksi x 2 poliisiasemalle (taas oleskelulupapapereita viemässä ja kävellen takaisin) ~7 km

Sunnuntain hengailua ystävien kanssa Ada Ciganlijan biitsillä
Taksi ~8 km
Kaverin kyydillä Adasta Senjakiin (hänen kotiinsa) ~20 km
(Tämä matka ei olisi montaakaan kilometriä, mutta auringon laskiessa miljoonakaupungin kaikki asukkaat poistuvat ainoalta biitsiltään Sava-joen rannalta yhtä aikaa. Ruuhkat ovat älyttömiä, joten me kierrettiin vähän pidempää ”maaseutureittiä” pitkin. Ei siitä kyllä mitään hyötyä ollut, kun moni muukin oli keksinyt saman.)
Car:go (paikallinen Uber) kaverilta Senjakista kotikulmille ~5 km

Kaverin kyydillä päiväretki Valjevoon ~250 km
Taksi palaveriin residenssille ja takaisin kotiin ~10 km
Taksilla kylään kaverille ~6 km
Kaverin kyydillä päiväretki Kragujevaciin ~300 km

Yht. 606 km

Elokuu

Kavereiden kanssa päiväretki Itä-Serbiaan ~400 km
Taksi palaveriin residenssille ja kotiin ~10 km
Ystävien kanssa visiitti Smederevon linnoitukselle ~140 km
Ystävien kanssa talojen katselukierros Belgradin laitamilla ~100 km 

Yht. 650 km

Syyskuu

Taksi kokoukseen residenssille ~10 km 
Taksi työtilaisuuteen residenssille ~10 km

Pressimatka Bačiin
Taksi Novi Beogradiin ~4 km
Autokyyti Bačiin~300 km

Yht. 324 km

Lokakuu

Taksi työkeikalle ~11 km
Bussi työkeikalta ~11 km
Pressimatkan taksit ~8 km ja bussi ~500 km

Montenegron jooga- ja patikointimatka 
taksi ~10 km, juna ~300 km, taksi ~20 km 
automatka patikkareitin alkuun ja takaisin ~40 km
automatka rantajoogaan ja takaisin ~15 km
taksi Tivatin lentokentälle ~30 km
lento Belgradiin ~300 km
taksi kentältä kotiin ~20 km

Taksi residenssille ~10 km

Yht. 1275 km

Marraskuu

Yht. 0 km

Joulukuu

Yht. 0 km

Koko vuosi yht. 2907 km

Eri kulkuneuvojen osuudet matkanteossa

Yksityisauto ~1565 km / 53,8%
Taksi ~231 km / 7,9%
Bussi ~511 km / 17,6%
Juna ~300 km / 10,3%
Lento ~300 km / 10,3%

Muuttiko 2020 matkailua pysyvästi?

Vuonna 2020 lentoliikenteestä karsiutui karkeasti noin 90 prosenttia. 
Vielä keväällä hehkutin itsekin, että luonto kiittää, opimme pysyvästi uusia tapoja jne. 

Mitä sitten opimme? 
Ainakin sen, ettei ilmastonmuutosta voi pysäyttää lentämistä lopettamalla. 
Lentoliikenteen päästöt ovat kärpäsen kakka Intian valtameressä kokonaisuutta arvioidessa. 
Kaikilla toimilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta pelkkä lentämisen pannaan asettaminen ei palloamme pelasta. 

Kuten ei sekään, että konmaritamme kaappimme tyhjiksi ja heitämme vanhat fleecehupparimme roskikseen siksi, että niistä irtoaa mikromuovia. 

Uskonko, että ihmiset oppivat uusia matkustustapoja pandemian aikana? 
Kyllä ja en. 
Sen uskon, että monella on niin kova kaukokaipuu, että rajoitusten purkautuessa osa reissaa senkin edestä, mitä vuonna 2020 – ja kenties vielä 2021 – jäi ja jää matkustamatta.

Itseäni ärsyttää.
Ristiriitaisesti.
Reissaaminen on paitsi intohimoni, myös elinkeinoni.

Paikallaan olo ei ole helppoa, mutta sopeuduttavissa.
Kysehän olisi vain puolesta vuodesta, kuvittelin alkuun.
Toivoin kaikkien pysyvän kotona hetken, että tauti talttuisi nopeasti.
Yritän unohtaa sen teoreettisen mahdollisuuden, että jos joka iikka olisi pysynyt himassa – silloin kohta vuosi sitten -, meillä ehkäpä olisi jo vanha normaali.
Tämän enempää en edes aloita. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Tällä mennään. (“Mennään” aahhhahhahhaa.)

Silmämme avataan ja suljetaan
Me maailmanpyörällä kuljetaan
Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei
Maailmanpyöräni vei

– Vuonna ´85 / Eppu Normaali –

Greta Thunbergin purjehduksista ei olla viime aikoina pahemmin pukahdettu. 
Koneet pysyvät maassa muutenkin ja se tuntuu harmittavan monia niitäkin, joiden mielestä olisi parasta matkustaa resiinalla.
Kenties eniten harmittaa totuuden kohtaaminen: ei se lentäminen vaikutakaan päästöihin sen enempää kuin ICT.
Sitä on paha kirjoittaa internetissä.
Vihreyttä toteutetaan nyt trendikkäimmin kirmailemalla Lapin hiihtokeskuksissa.

Kun rajat aukeavat, monille kaukolento tullee olemaan ainoa tarpeeksi nopea tapa päästä karanteenista, ulos maailmalle. 
Itse taidan varata sekä lennon että ottaa läppärin mukaan.

Joidenkin silmiä tauko on kenties avannut.
Ei ole pakko pyrähtää viikonlopuksi lentäen Pariisiin. 
Matkailu voi olla harvinaisempaakin herkkua. 
Hidasta ihmettelyä, arjen seurailua. 
Vähemmän, mutta pidempään kerralla.

Matkustustottumusten muutoksia

Tuloni ovat olleet toistakymmentä vuotta kiinni matkustamisesta.
Viime vuosina sitä ovat olleet myös elämänmatkakumppanini tulot. 
Työparina kiikumme nykyään samassa veneessä. 

Koronarajoitusten myötä menetimme äkillisesti kaikki tulomme. 
Yli puoli vuotta ilman liksaa oli iso uhraus, mutta pakon sanelema sellainen.
Siihen tuskin olisin vapaaehtoisesti ryhtynyt.

Omaehtoisia uhrauksia olemme kyllä tehneet jo aiemmin. 
Lentämättömyys on ollut yhtä kuin tulottomuus.

Hitaasti matkustaessa työkeikkoja ei ehdi tehdä kovinkaan paljon, eikä matkatunteja ja -kuluja voi laskuttaa asiakkailta. 

Silti hitaasti matkustaminen on uhraus, jonka voi tehdä. 
Mutta vasta nykyisessä elämässämme. 
Isojen muutosten ja luopumisten jälkeen.

Nyt kun emme asu enää Suomessa emme joudu matkustamaan sinne työkeikkojen välissä. 
Saati maksamaan asuntolainaa (myimme rakkaan kotimme ja lahjoitimme pois kirjakokoelmamme reilu vuosi sitten). 
Riittää kun saamme laskut hoidettua ja leipää pöytään. 
Tonni kuussa kahdelle ihmiselle ja yhdelle kissalle riittää oikein hyvin.

Loppuvuodesta 2020 saimme myös uusia asiakkaita, joille työskentely onnistuu etänä kotisohvaltakin.
Aiempien matkojen ja vähentyvien asiakkaiden myötä varastossa on vielä paljon hyödyntämätöntä materiaaliakin. 
Työrintaman hiljaisen ajan olen käyttänyt uusien taitojen opiskeluun, kiitos etäkorkeakoulujen.

Matkustamattomuus ei hämmästyksekseni ole tuntunut erityisen vaikealta, vaikka olimme välillä täydessä lockdownissakin. 
Nyt reissukuume alkaa kyllä jo nousta aika korkeaksi. 
Vuosi sitten asiakkaiden kanss sovitut juttuaiheetkin vanhenevat käsiin, jos tie ei matkaan jo käy.

Toisaalta iloitsen siitä, että ehdin kirjoittaa tänne blogiin monet sellaiset reissutarinat, jotka ovat aiemmin jääneet töiden ja uusien matkojen jalkoihin. 
Ehkäpä niistä on iloa teille siinä vaiheessa kun maailma taas aukeaa – tai ennen sitä nojatuolimatkaillessa.

Olen listannut jo vuosia ostojani & poistojani (materian suhteen) Minimaattori-blogissani sparratakseni lukijoitani miettimään kuluttamistaan. 
Josko eri tavoin tekemieni matkojen ja liikkumisteni päästöjen kirjaaminen tänne matkablogin puolelle innostaisi reissaajia pohtimaan matkailutottumuksiaan?

Jaa omat vinkkisi

Olen totisesti vähintään toisiksi viimeinen ihminen moittimaan kenenkään matkustamista.
Tällä lähes sadan maan ja vielä useamman lentokentän reissukokemuksella minulla ei ole varaa puhua matkailun rajoittamisesta.
Siltikin voin kokemuksesta kertoa, että uusia tapoja on mahdollista oppia.
(Muistuttakaapa mua tästä sitten kun meidät kaikki on rokotettu ja paukkaan kiitolaukkaa kohti maailman lentokenttiä.)

Matkustamista, tai edes lentämistä, ei tarvitse lopettaa kokonaan tehdäkseen ympäristöystävällisiä valintoja. 
Silti voimme vaihtaa edes yhden lennon junamatkaan.
Ehkä yhdistää kaksi lyhyempää reissua yhdeksi pidemmäksi. 
Matkustaa hitaammin. 
Harvemmin, mutta pidempään kerralla.

Oletko laskenut matkojesi ympäristövaikutuksia hiilijalanjälkilaskureilla, kilometrejä eri kulkuneuvoilla tai jotakin muuta tapaa käyttäen?
Entä oletko pohtinut millaisia uhrauksia olisit valmis tekemään ympäristön eteen tai oletko jo muuttanut matkustustapojasi?

– Jaa vinkkisi kommenteissa.
Ja jos tekstini inspiroi sinua, niin jaa ihmeessä tämä postauskin!