*Sisältää affiliatelinkin lentovarauksiin
Montenegron joogaretriittimme alkaa olla lopuillaan. Torstaina matkaan tulee yllätyskäänne.
Kysyn joogaopeltamme Aleksandralta mihin aikaan perjantaina lopettelisimme.
Voisiko laukut pitää päivän ajan majatalolla, koska juna takaisin Belgradiin lähtisi vasta illalla?
Aleksandra katsoo minua silmät suurina ja vastaa: Meillä on huomenna vielä kokonainen päivä.
Samalla selviää, että olemme maksaneet jooga-, ruokailu- ja majoituspaketissamme yöpymisen lauantaiaamuun asti. Hupsista.
Matkalippuja emme pahemmin varaile etukäteen, sen puoleen ei ollut ongelmaa, mutta oli yksi pieni mutta.
Yhden kissan tähden lento
Olimme sopineet kissanhoitajan perjantai-iltaan asti olettaen, että olisimme takaisin kotona lauantaiaamuna.
Jos jäisimme ja lähtisimme vasta lauantai-illan junalla, olisimme kotona sunnuntaiaamuna.
Puolitoista vuorokautta olisi aivan liian pitkä odotusaika Nerolle.
Entinen katukissamme itkee nykyään peräämme jo jos ei pääse mukaan parinsadan metrin päähän ruokakauppaan. No way, että se olisi kotona ilman seuraa edes täysien ruokakuppien kanssa.
Toisaalta tämä matka on ainoa, jolle olemme päässeet koko vuonna.
Montenegrossa on vielä kesäistä ja aurinkoista.
Näimme meren ensimmäisen kerran koko vuonna, eikä seuraavasta kerrasta olisi nykytilanteessa mitään arviota.
Entäpä jos sittenkin jäisimme?
Olimme saapuneet Belgradista Sutomoreen junalla ja suunnitelleet paluuta matkakumppanimme Olenan kanssa samalla junalla.
Toinen matkaseuralaisemme Hanan oli lentämässä lauantai-iltapäivällä Belgradiin.
Matka ei ole kuin joitakin satoja kilometrejä. Lentäen 40 minuuttia, mutta junalla 11 tuntia.
Talviaikaan junia kulkee vain yksi päivässä, iltaisin. Yöjuna saapuu molempiin suuntiin matkustaessa perille aikaisin aamulla.
Sinänsä kätevää, mutta maisemia ei siis pääse ihailemaan tällä Euroopan kauneimpiin kuuluvalla junaradalla kuin kesäaikaan.
Mietimme hetken pitäisikö meistä jommankumman lähteä Olenan matkaseuraksi ja toisen lentää Hananin kanssa.
Tuolla ratkaisulla taksimatkoihin asemalle ja kentälle, sekä niiltä pois, olisi kulunut merkittävästi enemmän rahaa, kuin yhdessä matkustaen.
Päädyimme lentämään yhdessä – Kuka sitä nyt ei lemmikkiään niin rakastaisi, ettei valitsisi lentoa vain yhden kissan tähden.
Saimme nauttia vielä yhden illan Petrovaćin rantakaupungin lämmöstä.
Maitse vai lentäen?
Juna- ja lentolippujen hintoja verratessa ei ole mitenkään ihme, että suurin osa päätyy valitsemaan lennon, jopa lyhyiden välimatkojen Euroopassa.
Joillakin reiteillä juna on lentoa nopeampi vaihtoehto, kun taas esimerkiksi hitaiden junien Balkanilla pieniltä, ruuhkattomilta kentiltä lentäessä säästää huomattavasti aikaa maitse matkustamiseen verrattuna.
Matkanteko maitse on kyllä Kaakkois-Euroopassa hyvin edullista: Matka Belgradista Sutomoreen maksaa alkaen noin 20 euroa. Mutta lentokin vain noin 40-70 euroa.
Joillakin Euroopan reiteillä lento taas saattaa maksaa vain murto-osan junalipun hinnasta.
Lentoja saa parillakympillä, kun junalippu samalle matkalle saattaa maksaa satasen.
Tosin vaikkapa Italian sisällä luotijuna on huomattavasti nopeampi tapa matkustaa keskustasta keskustaan verrattuna lentokentille siirtymisiin, turvatarkastuksiin ym.
Siellä on helppoa olla ekologinen.
Siispä kuljen Italiassa aina junalla, hinnasta viis.
Edelliseltä reissultamme Italiasta palasimmekin kotiin asti junalla ja bussilla.
Tivatista Belgradiin
Sekä Montenegron pääkaupunki Podgorican että Tivatin lentokentät sijaitsevat noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Petrovaćista.
Meille ei sinänsä olisi ollut väliä kummalta kentältä lentäisi, mutta Hananilla oli lento Tivatista, joten oli järkevää jakaa kuljetus kentälle.
Kuten muulloinkin lentoja varatessani, vertailin eri kenttien, yhtiöiden ja palveluntarjoajien hintoja *Momondossa.
Montenegro Airlinesin ja Air Serbian lennoilla oli hintaeroa yksi euro ja lähtöajoissa puolen tunnin ero.
Päätimme maksaa sen huikean yhden euron enemmän aikaisemmin lähtevän Air Serbian kyydistä.
Pandemian aikana lentoja on peruttu niin paljon, että jos Air Serbia jäisi maihin, olisi vielä mahdollisuus koittaa päästä Montenegro Airlinesin kyytiin.
Jälkeenpäin valintamme on himpun harmittanut.
Molemmat koneet kyllä nousivat ilmaan, – silloin.
Montenegro Airlines haettiin jouluaattona konkurssiin, joten se yhtiö jäi ikuisiksi ajoiksi testaamatta.
No, Air Serbialta saamme pisteet ja kone oli suhteellisen ekologinen ATR72, jota myös esimerkiksi Finnair käyttää lyhyillä reiteillä.
Lauantai-iltapäivänä otimme kyydin majataloltamme.
Tivatin pieni kenttä oli tavallistakin hiljaisempi.
Kuskinamme oli taas Marko. Ei tosin sama Marko, joka haki meidät Sutomoresta junalta. Nimi on yhtä yleinen Montenegrossa kuin Suomessa.
Mies kertoi, kuinka taannoin joku hänen asiakkaansa oli tuhahdellut kentälle saapuessa, ettei tämä ole mikään oikea lentokenttä, muistuttaa parkkihallia, eikä ole edes kunnon kauppoja.
Ei Tivatin kenttä varsinaisesti mikään arkkitehtoninen elämys ole, mutta henkilökohtaisesti pidän näistä ruuhkattomista pikkukentistä, joilla ei tarvitse jonotella tuntikausia.
Nytkin pääsimme suoraan lähtöselvitystiskille ja aikaa jäi reilusti.
Lentäminen covid-19-pandemian aikana
Kentän kioskin lisäksi myös ravintolan ulkoterassi oli avoinna, joten istahdamme sinne odottelemaan turvatarkastukseen siirtymistä.
Covid-19 ei näkynyt oikeastaan muuten kuin vähäisenä matkustajamääränä.
Maskia toki piti sisätiloissa käyttää ja kyltit muistuttivat turvaväleistä.
Ruumalaukutkin kuuluvat muutenkin edullisten lippujen hintaan, joten saan mukaan kotiin myös Katjan polvivammaani hankkiman kylmägeelin.
Kun tiesimme checkaavamme laukut sisään, ostimme myös vähän ruokatuliaisia Petrovaćista.
Ei muuta kuin turvatarkastukseen.
Vesipulloa kannan aina mukanani ja tyhjennän sen ennen turvaa täyttääkseni sen sitten uudelleen.
Turvatarkastaja kysyy vakiokysymyksen: Onko nesteitä tai elektroniikkaa?, osoittaen samalla avonaisesta laukustani pilkottavaa vesipulloa.
Kuvauskalustoja hihnalle nostellessani näytän, että pullo on tyhjä.
Nainen huudahtaa hymyillen: Voi, ei sinun olisi tarvinut kaataa vettä pois! Viisi litraa saa viedä vaikka viiniä, hunajaa, mitä vain olisit halunnut!
No niin. Olemme suotta jättäneet kaupan hyllyyn kaikki paikalliset erikoisuudet. Viinipulloa tai tahmeaa hunajaa kun ei viitsi pehmeään nahkalaukkuun pakata.
Eipä olisi tarvinut myöskään laittaa ruumaan pientä laukkua kylmägeelin vuoksi.
Mutta enpä joudu pitämään kassia jaloissakaan, vaikka eipä sillä mitään väliä ole näin lyhyellä lennolla.
Normaalisti matkustamme kaikki matkat pelkillä käsimatkatavaroilla.
Ilmeisesti entisen Jugoslavian alueella on sitten samat säännöt kuin Australian sisäisillä lennoilla?
Muuten siitä onkin aikaa kun on viimeksi voinut kuljetella edes hammastahnaa, tarkistamatta ensin onko se varmasti alle sadan millilitran vetoinen.
Vesipullon täyttö vessan hanasta ja sitten pääsemmekin jo suoraan koneeseen.
Boarding completed. Nousemme ilmaan 20 minuuttia etuajassa.
Hämmästykseksemme lennolla on jopa tarjoilu. Harvalla yhtiöllä on enää tarjoilua reilun puolen tunnin lennolla, edes normaaliaikoina.
Maskien käyttämisestä muistutellaan useaan otteeseen, mutta ruokaillessa niitä ei tietenkään tarvitse käyttää.
Loman viimeinen kuppi viiniä naamaan. Nyt tosin jo serbialaista.
Kuppimme ovat vielä puoliksi täynnä laskeutumisvalmistelujen alkaessa.
Klassikko.
Pöytä ylös ja muki käteen.
Laskeudumme Belgradiin 25 minuuttia edellä aikataulusta.
Ennen sitä ehdin kuitenkin tuijotella ikkunasta vähän Adrianmerta ja vuoria.
En ollut tajunnukaan kuinka paljon olin kaivannut lentämistä.
Tunti lähdöstä olemme jo kotona viiden tähden kissamme luona.
Minäkin olen aina tykännyt pienistä lentokentistä. Turun kenttä on mainio. Siinä on jotain 50 m etuovelta lähtöportille 😁 Kakkosterminaali oli vielä pienempi. En tiedä, käytetäänkö sitä enää vai ei.
Ennen vanhaan tax free oli hauska huvi. Nyt kun kaikki saa tilattua netistä, ei se niin kiva enää raahata tuliaiset perässä.
PS Huomasin äsken, että mulla oli tämä juttu auki koneella kolme kuukautta. Luin puoliväliin asti ja vasta nyt pääsin loppuun. Niin, että vähän kiirettä pitänyt 🤣
Just näin! Mä oon Tampereelta ja harmitti kyllä kun sieltä yhteydet heikkeni. Oon mennyt siellä joskus kentälle varttia ennen lentoa. Ihan parasta!
Ooh, ihana kuulla, että palasit lukemaan loppuun kiireen keskellä näinkin pitkän ajan päästä! Munkin tarvis ehtiä lukea sun juttuja taas pitkästä aikaa. Vähän on kans ollut haipakkaa, että hyvä kun ehtii kirjoittaa ja sit ei jää aikaa lukea toisten kiinnostavia tarinoita.
Haha, hauska tarina siitä, et kissa tuli ja sotki hieman suunnitelmia 😀 Mut aika erikoista lentokentällä, et hieman eri säännöt kuin normaalisti. Harmi, et jäi sit tuliaiset tuomatta.
Juuh, kymmenen vuoden kissattomuuden jälkeen nähtiin tuo neitokainen joskus kadulla ja se sitten vain päätti etsiä meidät ja muuttaa sisään.
Se on niin mainio katti, että nykyään eletään sen ehdoilla. 😊
Ei noiden tuliaisten niin väliä, ei me yleensäkään sellaisia osteta. Huvitti vaan kaikkien vuosien minigrippisäätämistrn jälkeen, että oliskin saanut tuoda vaikka mitä.
Mäkin olisin varmasti aikaistanut paluuta kissan takia <3
Kissat ne vaan kietoo pikkusormen – tai tassunsa – ympäri. ❤️
Heh, ei tuo juna kyllä mikään Idän Pikajuna ole, 300km ja 11 tuntia. Keskinopeus kevyet 27km/h.
Onko matkalla pitkiä pysyhdyksiä vai rata sekä juna hitaita / historiallisia?
Joo ei totisesti! Ei sillä viitsisi joka päivä töihin pendelöidä. Pysähdykset on nopeita, mutta junan kiihtyvyys ei. Radalla on pari sataa siltaa ja tunnelia ja reitti mutkainen ja vuoristoinen eli kulkee vain hitaasti.
Maisemat kyllä ovat niin upeita, ettei hidas matkanteko haittaa. Siis jos pääsee kulkemaan päiväaikaan ja näkee ne maisemat. Lokakuussa oltiin jo talviaikatauluissa, jolloin ei mene kuin yöjuna. Tosin meidän juna hajosi ja saatiin nauttia loppumatkasta upeista maisemista kun aurinko ehti nousta. Harvoin sitä on iloinen veturin laukeamisesta, mutta nyt se ilahdutti. Kirjoitinkin pari postausta (Yöjuna Belgradista Sutomoreen ja Belgrad-Bar -sumuisten siltojen rautatie) radasta aiemmin, jossa kerroin tuosta reitistä, jonka muuten sanotaan olevan yksi Euroopan kauneimmista junamatkoista.
Bangkok airwaysin lyhyellä lennolla (vähän alle tunti muistaakseni), oli lämmin ateria. Lentoemot olivat kyllä tosi tehokkaita. Kone oli kyllä pieni
Huh, tuo on jo melkoista ja tulee aika kiire syödäkin! Tai ainakin mulle tulis kun oon sellainen hidas nautiskelija.
Paluuviite: Liikkumiseni päästöt 2020 | Please Be Seated for Takeoff
Oletko muuten huomannut, onko nyt ollut keskimäärin edullisempia lentoja kuin normaaliaikaan? Itse ei ole pitkään aikaan tullut oikeastaan lentoja lainkaan. Kesällä pika-aikataululla ostettiin sekä meno- että paluulento, mutta ei kyllä mietitty hintoja lainkaan. Alkaa olemaan sellainen tilanne, että tekisi mieli suunnitella valmiiksi kesäksi joku reissu, mutta kuitenkin niin, että lentoja ei vielä varaisi, kun tilanne vaihtelee hyvinkin nopeasti.
No siis mähän oon ihan hirveen aktiivisesti seurannut viime aikoina lentojen hintoja eli en, haha.
No oon mä välillä vähän katsellut, että josko johonkin jo pian pääsisi.
Sillä perusteella sanoisin, että kyllä ja ei. Tarjouksia ei pahemmin ole, kun kukaan ei oikein tiedä koska taas matkustetaan.
Sitten toisaalta lentojen hinnat eivät myöskään nouse muutama viikko ennen lähtöä, kuten on ollut jo vuosia.
Kun matkustajia on vähän, niin loppuvaiheessa ei voi pistää painetta viimeisten paikkojen myyntiin puolityhjiin koneisiin, vaan ennemminkin yritetään myydä paikat loppuun ja mieluummin perutaan vuoroja ja siirretään matkustajia samoille lennoille täyttämään osa koneista.
Täällä Balkanilla hinnat ovat muutenkin varsin kiinteitä.
Esim. katselin syksyllä lentoja Suomeen ja menopaluu pysyi samassa 225 € hinnassa loppuun asti. En sitten kuitenkaan varannut, kun ei ollut aikaa jäädä karanteeniin, kun Suomessa ei olisi riittänyt lähtöpäässä tehty testi.
Eli ehkä ennemminkin niin, ettei ole isoja aleja, mutta hinnat eivät myöskään nouse lähdön lähestyessä.
Nyt panostetaan eniten maksuttomiin muutosmahkuihin ym.
Meilläkin on haaveissa päästä reissuun joskus loppukesällä ja edelleen on holdissa jo viime keväänä sovittuja työreissuja.
Mutta näemmä tämä on nyt edelleen tätä, että paras odotella vain viime hetkiin ennen oletettua lähtöä.
Voi olla, että maailman avautuessa liput ovat kalliimpia, mutta toisaalta ovatko matkustajat kuitenkaan valmiita maksamaan aiempaa enemmän vai pysyvätkö alet pitkään. Mielenkiintoista nähdä…
Madeiralle ainakin oli paljon halvemmat lennot. Normaalisti ne on maksanu noin 700€, mutta lokakuussa oli noin 300€. Äskettäin katoin lentoja Maltalle, Lufthansalla menopaluu 140€. Aika halvalta sekin kuulosti. Saa nähdä nouseeko hinnat rokotteen myötä.
Wow, onpa halpaa! Siis jos oli Suomesta. Mä oon katsellut Madeiran lentoja Lissabonissa ja sieltä on saanut aina reilulla satasella. Vielä en kyllä ole ehtinyt käydä. Sinne olis ihana päästä patikoimaan.