Uusi elämä alkaa Espanjasta

Lautta lipuu Ceutasta kohti manner-Espanjan Algecirasia.
Sade pisaroi laivan ikkunaan.
Kotimanner on edessämme, mutta sitä on vaikea nähdä.

Olemme olleet viisi kuukautta pois Euroopasta.
Koko elämämme on muuttunut.

On poikkeuksellisen kylmä kevät vuonna 2017, kun lauttamme Marokosta kolahtaa Algecirasin satamaan.
Tuoksuu tutulta, tämä on Eurooppa.
Mutta mitä me nyt sitten tekisimme?

Lokakuussa 2016 lähdimme maailmanympärimatkalle Ismon saatua vuorotteluvapaan.
Tarkoituksenamme oli piipahtaa puoli vuotta maailmalla ja palata sitten arjen tavallisiin uomiin.

Uudessa-Seelannissa Ismo sai tekstarin työpaikalla alkaneista yt-neuvotteluista, Marokossa tuli se pelätty uutinen.
Lopullinen.
Emme palanneet samaan Eurooppaan, josta lähdimme.

Kukaan ei palaa pitkältä reissulta samanlaisena, eikä tämä ollut ensikokemukseni lajista.
Mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun en, emmekä palanneet.

Uusi paikka, mutta ajatukset kiertävät kehää: Mitä me sitten tekisimme?
Muutto Espanjaan?
Pysyvä kiertolaisuus?
Sitä miettiessämme voisimme ainakin kiertää Espanjan rantoja, ei onneksi sentään veneiden alla nukkuen.

Algeciras

Algecirasissa on kylmä.
Kävelemme satamasta vesisateessa
etsimään varaamaamme yösijaa.

Respamme osoittautuu varsinaiseksi tietolähteeksi.
Näin ovat Booking.comin arviotkin meille ennalta kertoneet.

Asetumme parvekkeelliseen huoneeseemme ihmettelemään eurooppalaista menoa pitkän tauon jälkeen.
Yksi respan antamista vinkeistä on paikallinen tapas-baari.
Siellä illallistaessamme löydämme syyn palata Algecirasiin.

Satamakaupunki Algeciras on kuitenkin meille samanlainen välietappi, kuin monille muillekin Eurooppaan saapuville.

Mietin, että voisin jäädä asumaan tähän huoneeseen.
On sänky ja kylpyhuone, jopa se parveke.
Mitäpä muuta ihminen tarvitsisi.
Mutta jatkamme matkaamme Malagaan.

Piipahdamme välissä päiväseltään Gibraltarilla, mutta tämä Britannialle kuuluva maapläntti ei innosta varsinaisesti jäämään.

Malaga

Malagan ensimmäinen majapaikka ei ole kovin vastaanottavainen.
Perille päästään, mutta parin mutkan kautta.
Kadonnutta avaimen tuojaa etsimään auttanut baarimikko saa pari uutta vakiasiakasta.

Ismo kun saa ladata kiitosbaariksi nimeämässämme kuppilassa kännykän akkua minun päivystäessä kadulla sitä ”ihan just yläkerrasta saapuvaa kaveria”.
Kyllähän se Airbnb-vuokranantajamme kaverikin lopulta saapuu, muttei suinkaan yläkerrasta, vaan katua pitkin rauhassa lampsien, pari tuntia myöhemmin.

Parvekkeellinen ylimmän kerroksen asunto Malagan vanhassakaupungissa kuulostaa upealta, mutta homeoirehtiva ei pysty siitä oikein nauttimaan. Kapeasta parvekkeenkaistaleesta toki, siellä voi sentään hengitellä.

Torrevieja

Suomessa on kuntavaalit ja Torreviejassa äänestyspaikka.
Hyppäämme BlaBlaCarin kyytiin ja posotamme Murciaan, josta jatkamme pienen kaupunkikierroksen jälkeen bussilla perille Torreviejaan.

Olemme varanneet täältä apartementos-hotellihuoneen yöksi ja sopineet aamuksi treffit bussiasemalle Alicantesta saapuvan siskoni kanssa.

Täytämme kansalaisvelvollisuutemme äänestämällä, käymme vaalidrinksuilla, palloilemme rantabulevardilla ja iloitsemme jälleennäkemisestä.
Käymme ostamassa Suomi-kaupasta Fazerin sinistä ja hapankorppuja, sekä me että hän.
Näitä on maailmalla kaivattu!

Illalla hyppäämme porukalla bussiin ja matkaamme yökylään siskolleni.

Alicante

Rita asui tuolloin Alicanten keskustan tuntumassa ja saimme yöpyä hänen sohvallaan useammankin yön.
Käytämme aikamme palloilemalla kaupungilla, tutustumme siskoni ystäviin ja syömme paljon yhden euron tapaksia ja nautimme sammioittain viiniä.

Jälleen on aika jatkaa matkaa.
Hyvästelemme siskoni, jonka kanssa olemme tavanneet koko aikuisikämme milloin missäkin maassa. – Missä hän on sattunut asumaan, missä me olemme sattuneet matkaamaan.
Yllätys olikin, että seuraava tapaamispaikkamme oli Suomi.
Sitä emme tosin vielä tuossa vaiheessa tienneet.

Granada

Otamme bussin Granadaan, jossa yövymme Ismon kanssa asunnon sijaan edullisessa, pelkistetyssä hotellihuoneessa.
Minimalistinen huone on makuuni.
Sänky valkoisine lakanoineen, peruskylppäri, mitä muuta ihminen edes voisi kaivata.
Puhdasta Kaurismäkeä.
Kotona Helsingissä odottaa Kaurismäen leffat DVD:illä.
Mutta missä oikeastaan on koti?

Granadassa nautimme lisää fantastisia tapaksia, tutustumme matadoriin ja melkein Alhambraan.
Romaninainen iskee kyntensä käteeni, kun en osta häneltä rikkaruohopuskaa.

Alhambra pitää porttinsa kiinni, mutta menemme vahingossa sisälle maksamatta ja häivymme vähin äänin lippukassalle kysymään laillista sisäänpääsyä.
Takaisin emme pääse, koska lippujono on kuukauden mittainen.
Rehellisyyttä ei tällä kertaa palkita.

Granadassa palloilustamme voit lukea lisää aiemmista artikkeleistamme:

• Granada on muutakin kuin Alhambra
• Granadan keittiössä traditiot kohtaavat

Jääköön Granada, palaamme kaupunkiin, jossa olin käynyt edellisen kerran ihan just 30 vuotta sitten.

Torremolinos

Venäläisen Allan asunnossa on huikea kattoterassi.
Asunto on hiukan hintava budjettiimme, mutta enemmän kuin hyvin.

Vietämme eniten aikaa juurikin terassilla.
Naapurin papukaija höpöttää parvekkeellaan taukoamatta ja matkii muun muassa liikennevalojen merkkiääniä. Nauramme sille katketaksemme. Kaija tuntuu vain innostuvan yleisöstä.

Kannamme kaikki ruokamme keittiöstä katolle ja myös grillaamme siellä, heti kun löydämme kaupasta grillihiiliä.
Ahmimme ihania espanjalaisia appelsiineja pari kiloa päivässä.

Alakerrassamme on suomalainen baari La Doña, joten tokihan meidän pitää käydä siellä kannustamassa Tapparaa finaalissa. Sattumoisin kaikki muutkin, henkilökuntaa myöten, kannustavat Tapparaa.
Tai no, yhtä hiljaiseksi vetäytyvää pariskuntaa lukuunottamatta.
Ohiajava bussikuskikin äityy tööttäilemään riemunkiljahduksillemme Tapparan tehdessä maalin.
Ei Ismokaan tosin Tappara-fani ole, mutta tamperelaisen puoliso on oppinut valitsemaan tarvittaessa puolensa fiksusti.

Yövyttyämme reilun viikon Allan luona, on aika etsiä uusi majapaikka.
Joku onnekas on ehtinyt varata paikan seuraavaksi viikoksi ennen kuin olemme löytäneet tämän ihanan asunnon.

Benalmadena

Keväisessä Espanjassa kohtuuhintaisia asuntoja on vaikea löytää.
Saamme yhden yön sieltä, toisen täältä.

Päädymme seilaamaan pitkin poikin Aurinkorannikkoa.
Koko elämämme tuntuu olevan päämäärätöntä seilaamista.
– Mitä me sitten tekisimme? Missä me seuraavan yön yöpyisimme?

Elämässä on onneksi pysyviäkin asioita.
Tapaamme lapsuuden- ja nuoruudenystäväni Timpan tyttöystävineen Benalmadenassa.
(Siis tyttis on vain yksi henkilö.)
Verestämme muistojamme ja puhumme peejaskaa paikallisen baarin terassilla, pitkään.
Kipeitä muistoja, väittelyä ja paljon naurua.

Ismon Facebook-muistot kuvailevat tapahtumia seuraavasti, huh:

”Tää on taas niin tätä. Neljä ihmistä istuu ravintolan terassilla kuusi tuntia ja juo kaksi litraa sangriaa, muutamankin oluen ja viinin sekä myös joitain pulloja vettä.
Lisäksi syödään kolme tapaslautasellista. Lasku 57 €.
Niin, välissä talo ehti tarjota kierroksen ja luonnollisesti laskun yhteydessä jälkiruokajuomat.”

Esittelen Ismolle vanhan ystäväni lisäksi myös entisen Benalmadena Beach -hotellin, jossa yövyin teini-ikäisenä bestikseni Tiinan kanssa 30 vuotta sitten.

Salaa juodut drinksut ja jäädytetyt appelsiinit saavat hymyn huulille vieläkin.
Tuolloin maaliskuu on lämmin ja pulikoimme altaassa ja meressä.
Keväällä 2017 sitä ei tarkene tehdä. Paikallinen jengi kuljeskelee toppatakeissa, niin myös me.

Tuttu hotelli on edelleen pystyssä, mutta se on muutettu loma-asunnoiksi.
Vieläköhän jääkaapit paahtavat niin lujaa, että aamiaiskananmunat jäätyvät yön aikana?

Yövymme jälleen yhdessä Airbnb-asunnossa, nyt kolme yötä.
Tämä, kuten Allankin paikka, on upouusi. Olemme molemmissa ensimmäiset vieraat.
Isäntämme ihmettelee myöhemmin arviossaan, että asunto oli lähdettyämme niin siisti, ettei uskoisi kenenkään koskaan majoittuneenkaan siellä.

Tämä on aina tavoitteemme. Airbnb:n mainion konseptin on pilannut bileporukat, jotka kuvittelevat voivansa suunnilleen heittää telkkarin ikkunasta, koska ovathan he maksaneet yöpymisestä.
Ongelmana on myös koko konseptin kaupallistuminen.

Samoin asunnon sotkuiseen kuntoon jättävät pakottavat omistajat veloittamaan tolkuttomia siivouskuluja, jolloin kenenkään ei enää kannata vuokrata asuntoa vain muutamaksi yöksi.
Hotelli tulee halvemmaksi ja siivous kuuluu hintaan.

Malaga

Heittopussit liikahtavat jälleen Malagaan.
Rautatieaseman ja vanhankaupungin välissä sijaitseva yksiö olkoon seuraavan kolmen yön kotimme.
Josen opiskelijakämppä on mainio. Sijainti on rauhallinen, silti Malagan vanhaankaupunkiin on vain kivenheitto.

Samaan aikaan mietimme mitä me isona tekisimme ja missä me ensi yönä yöpyisimme.

Muistiinpanoissamme on parin yön katko.
Missä me seuraavaksi majoituimme?
Jossakin päin Aurinkorannikkoa varmastikin.

Vaihdoimme asuntoja kuin tavalliset ihmiset paitaa, osa on ehtinyt jo pyyhkiytyä muistoista.
Välillä pesimme paitojamme harvemmin kuin vaihdoimme majaa.

Malaga

Seuraavaksi hätiin tulee ystävämme Mika.
Hänelläkin on juuri remontoitu asunto, jonka mies on vasta laittanut tarjolle AirBnB:hen.
Uusi kohde tarvitsee arvioita, jotta sitä saa vuokrattua.
Mika ehdottaakin, että voisimme yöpyä muutaman yön kokonaan veloituksetta, rehellistä arviota ja hyvin pientä käännöstyötä vastaan.

Eipähän totisesti haittaa yöpyä isossa asunnossa vanhankaupungin ytimessä.
Alimmassa kerroksessa sijaitsevassa kaksiossa ei ole näköalaikkunoita, itse asiassa ei ikkunoita laisinkaan, mutta pieni yksityinen terassi valokuilun pohjalla on mainio ja asunto itsessään kunnostettu vähän vaativampaakin makuun kuivaavine pesukoneineen, sekä uusine keittiökaapistoineen ja -välineineen.
Neliöitäkin on tyypillistä kaksiota huomattavasti enemmän.

Kirjaimellisesti kivenheiton päässä Plaza de la Mercediltä sijaitseva asunto ei voisi olla juurikaan paremmalla paikalla.
Kiviä emme heitelleet, mutta kävimme tapaksilla aukion laidan ennestään tutuissa ravintoloissa ja tietysti kiersimme vanhaakaupunkia, sekä kiipesimme Mirador de Gibralfarolle ihailemaan maisemia, kuten Malagassa käydessä on aina tehtävä.

Torremolinos

Allan asunto on jälleen vapaana. Tarkkaan ottaen olemme tiedustelleet sitä jo ensimmäisen kerran sieltä lähtiessämme.
Palaamme kymmeneksi yöksi tuttuun kotiin Torremolinosiin.

Papukaija papattaa meille kadun toiselta puolen, ikään kuin muistaisi meidät. Ehkäpä muistaakin.
Mercadonan myyjät moikkaavat, La Doñasta löytyy tuttua porukkaa.
Voidapa jäädä asumaan tänne!

Niin, mitä me tosiaan tekisimme jatkossa?
Olisiko muutto Espanjaan ratkaisumme?

Olemme viihtyneet eteläisessä Espanjassa.
Meillä ei ole enää mitään syytä palata Suomeen.
Miksi emme muuttaisi Andalusiaan?
Niin miksi, miksi emme?

Malaga

Tarkoituksenamme on ollut palata Suomeen huhtikuun lopussa 2017.
Silloin päättyisi Ismon vuorotteluvapaa. Työt jatkuisivat heti vapun jälkeen.
Paitsi etteivät jatkukaan.

Yt-neuvotteluiden lopputuloksen myötä alamme pohdiskella, että minkäköhän vuoksi me oikeastaan olemme palaamassa vapuksi Suomeen.

Helsingin asuntomme olisi meille liian kallis Ismon työttömyyden myötä.
Mitä järkeä meidän edes olisi olla siellä?
Mitä me siellä tekisimme?
Minun työni olivat jo ennestään pieninä palasina maailmalla.
Katsomme Ismon kanssa toisiamme
ja toteamme, muutetaan tänne, Aurinkorannikolle.

Ismo viestittää töihin kysyen sopisiko tulla vasta toukokuun välissä.
HR-päällikkö vastaa nopeasti: ”Reissaa sinä vaan, nähdään kun tulet!”.
Työvelvoitetta ei enää ole.
Päätämme pidentää puolen vuoden reissuamme parilla viikolla,
miettiä seuraavia askeleitamme.

Tarkkaan ottaen seuraava askel on matkustaa Helsinkiin, tyhjentää kotimme ja etsiä pidempiaikaiset vuokralaiset.
Ismon tehtävänä on käydä tyhjentämässä työpöytänsä, sekä allekirjoittamassa irtisanomispaperit.

Ennen sitä vuokraamme vielä yhden Airbnb-asunnon kuudeksi yöksi.
Se on yhtä umpihomeinen kuin Malagan ensimmäinenkin kämppämme.
Oireilen jälleen pahasti, mutta toiseen buukkaukseen ei ole edelleenkään varaa. Sinnitellään.

Kattoterassi on täälläkin hieno, mutta koko talolle yhteinen.
Ei siellä tosin ketään muita näy, kun eräänä iltana käymme hengittelemässä raikasta ilmaa.

Suomeen palaaminen tuntuu oudolta, vaikealta.
Kuusi kuukautta maailman toisella puolen, kuusi viikkoa Espanjassa.
Malagasta Helsinkiin olisi suoria lentoja, mutta ne tuntuvat yli puolen vuoden reissun jälkeen liian nopealta tavalta palata.

Valitsemme lennon Tukholmaan ja sieltä hitaan lipumisen laivalla takaisin Helsinkiin.

Tilaa tästä tuoreet artikkelit sähköpostiisi:

Lue seuraavaksi:

Hiljalleen kohti Suomea