Hiljalleen kohti Suomea

Heräämme kukonlaulun aikaan lähteäksemme lennolle. Paluu Suomeen on edessä.
Air Norwegianilta tulee viesti: Lento on kymmenen tuntia myöhässä.
Viestin majapaikkamme isännälle: – Voisimmekohan jäädä vielä hetkeksi?
Onnistuu.

Air Norwegian ei pidä kiirettä palauttaakseen meitä kotimaahamme.

Kiirettä emme ole pitäneet itsekään.
On toukokuun puoliväli 2017 ja olemme palaamassa reilun puolen vuoden mittaiselta reissultamme.
Tällä kerralla paluu Suomeen on tilapäinen.
Uusi elämämme on alkamassa Espanjasta.

Olemme valinneet reitiksemme lennon Malagasta Tukholmaan ja sieltä hitaan lipumisen Helsinkiin Siljan laivalla.
Halpalentoyhtiöiden mitä sattuu -aikataulut tuntien olemme varanneet seitsemän ylimääräistä tuntia siirtymiseen lennolta laivalle, mutta nyt se ei riitä.

Kysyn Malagan kentän lähtöselvityksessä mitenköhän mahtaa yöpyminen Tukholmassa sujua, me kun emme ehtisi Suomen laivaan.
Virkailija kehoittaa meitä siirtymään palvelutiskille, joka hoitaisi asian.

Sinnepä siis.
Kysyn varaanko mahdollisesti Booking.comin kautta majapaikan, saapuisimmehan Tukholmaan vasta yöllä.
Vastaus kuuluu: Älä varaa, siellä päässä antavat tiskiltä hotellivoucherin, no problem.
Asia selvä.
Tai niinhän sitä luulisi.

Tukholma Arlanda

Kun vihdoin saavumme Tukholmaan, kello lähentelee puoltayötä.
Jonotamme palvelutiskille. Tunti kuluu, onneksi ei sentään toista.

Jonotamme ja odotamme. Vain kuullaksemme, ettei meillä ole oikeutta lentoyhtiön tarjoamaan majoitukseen.
Kymmenen tunnin viivästyksestä huolimatta.
Jatkoyhteytemme kun ei ole heiltä ostettu.

Vetoamme EU-lainsäädäntöön; näin pitkä myöhästyminen antaa oikeuden rahalliseen korvaukseen joka tapauksessa.
Nej. Emme ole EU-yhtiö.

Tästä väittelemme vielä reilun vuoden verran Norskin asiakaspalvelun kanssa, kunnes totean, että aikani on kalliimpaa. Siihen taitaa luottaa myös lentoyhtiö.

Seuraavalla kerralla käytän Airhelpiä tai vastaavaa palvelua.
Tai siis käytän tarvittaessa jollakin muulla yhtiöllä, Norskilla lentämiseen meni maku, ja vielä näin viiden vuoden jälkeenkään emme ole palanneet yhtiön asiakkaiksi.

Tiedoksi vastaavaan tilanteeseen joutuvalle:
Yhtiön kotipaikalla ei ole merkitystä. Matkustaja on oikeutettu myöhästymiskorvaukseen, kunhan lento on EU:n sisäinen tai lähtee EU-alueelta.
Lue lisää tästä.

Lentokentällä on sentään maksuton wifi. Siitä sitten etsimään keskiyöllä hotellia Tukholmasta.
Mitään edullista ei tietenkään ole enää tarjolla. Jos on ollut alunperinkään.
Puolilta öin tekee tiukkaa löytää ylipäänsä majapaikkaa, jonka respa olisi vielä auki, hinnalla millä hyvänsä.
Juuri tämän vuoksi olisin halunnut tehdä varauksen jo aamupäivällä Malagassa.
Uskoin, pöljä, sitten yhtiön virkailijan vakuutteluun siitä, että Air Norwegian järjestäisi sen huoneen.

Tapaaminen Tukholmassa

Tukholman keskustasta löytyy yksi yli satasen maksava huone. Jipii.
Melkein yhtä kallis kenttäjuna sinne, drinksut aulabaarissa – kakkaako tässä enää säästelemään – ja unille ikkunattomaan kellarihuoneeseen.
Turha muistella mitä tuolla rahalla olisi muualla saanut.
Eipä sillä, hotelli on ihan kiva.

On myöhästymisessä hyvätkin puolensa.
Seuraavana päivänä ehdimme käydä lounaalla lempipaikassamme Restaurang Kaffegilletissä Suurkirkon kupeessa.

Saamme seuraksemme vanhan tuttumme Maran, jota emme ehtineet tavata Australiassa.
Hän kun muutti takaisin Tukholmaan vähän ennen Ausseihin päätymistämme.
Mutta ympäri mennään, yhteen tullaan.
Nyt istumme vihdoin saman pöydän ääressä.

Mara antaa kannustavia sanoja yllättäen muuttuneeseen elämäämme.
Jos paikan vakioruokalajimme sipulikeitto lämmittääkin koleassa kevätsäässä, niin vielä enemmän lämmittävät ystävän uskoa valavat sanat.

Viimeinen risteilyretki

Iso käsi Tallink Siljalle: Soitimme asiakaspalveluun jo Malagasta, heti kun saimme tietää, ettemme ehtisi laivalle. Vaikka yhtiöllä ei ollut myöhästymiseemme osaa eikä arpaa, lippumme vaihdettiin ilman lisämaksua seuraavan päivän laivaan.
Tuo vuoro oli kaiken lisäksi lisämaksullinen bileristeily.
Tosin jos meiltä kysytään, sen olisi pitänyt olla edullisempi. Makunsa kullakin.

Buffet oli täynnä, joten sinne ostamamme kortit vaihdettiin A la Carte -ravintolaan.
Periaatteessa upeaa, mutta me tykkäämme juurikin Siljan buffasta.
Oli jo ikävä rapuja, ostereita, graavilohta ja muita Siljan Tukholman reitin monipuolisia herkkuja.

A la Carte ei vastannut ihan odotuksia muutenkaan, kun sinne jonottaessa känninen ruotsalainen puristeli persuksista, ja sen jälkeen työhönsä kyllästynyt tarjoilija ei ollut erityisen kiinnostunut tilauksemme hoitamisesta.

Ennestäänkin huono ruotsin kielen taitoni oli melkoisen ruosteessa maailmanympärimatkan ja lukuisten kielten jälkeen, mutta en ole ennen törmännyt Siljan laivoilla tilanteeseen, jossa matkustajan odotetaan puhuvan ruotsia. Suomella on pärjännyt aiemmin ja olin toki valmis käyttämään muitakin eurooppalaisia valtakieliä.

Ymmärrän kyllä omienkin kokemusteni pohjalta, että duunaria saattaa hiukan rasittaa, mutta eivätpähän ne känniääliöt meidän syytämme olleet.
Asiakaspalvelijan pitäisi jaksaa erottaa asiakkaat toisistaan, huononakin työpäivänä.
Tarjoilijan kollega tuli kuitenkin paikkaamaan tilannetta varsin hyväntuulisesti ja pahoitellen.

Kai sitä oli jo ehtinyt tottua vähän liikaa hyvään asiakaspalvelukulttuuriin muualla, mutta toisaalta muistan juurikin Siljan laivat yhtenä niistä paikoista, joissa Suomessa saa hyvää asiakaspalvelua.

Eipä tuo yksittäinen huono kokemus mielipidettämme yhtiöstä mihinkään hetkauttanut, ihmetyttipähän vain poikkeuksena. Kulttuurishokkiakin oli varmasti mukana pitkän reissun jäljiltä, mutta ensi kosketus ei ollut varsinaisesti mikään malliesimerkki pohjoismaisesta tasa-arvosta.

Siitä lippujen siirtämisestä veloituksetta olemme todella kiitollisia, joskaan emme edes yllättyneitä aiempin asiakaspalvelukokemuksiemme perusteella.

(Jos joku muuten väittää suomalaisia känniörveltäjiksi, ei ole koskaan osunut skandien kanssa samoihin pippaloihin, briteistä puhumattakaan.)

Helsingissä asuessamme kävimme laivoilla säännöllisesti. Parin tunnin lauttamatka pienelle viikonloppumatkalle syömään Tallinnaan tai päivä Tukholmassa -risteily kuuluivat vakio-ohjelmistoomme.
Siljan risteilyillä on tullut vietettyä myös ainakin pari joulua.

Paluu Suomeen on konkretiaa

Kun laiva kolahtaa keskiyöllä Maarianhaminan satamaan, menemme kannelle.
Paluu Suomeen jännittää.
Tuijotan satamalaituria ja mietin, että tämä on Suomi.
Vielä on hetki matkaa Helsinkiin.

Helsingissä on kylmä.
Kiskon Olympiaterminaalin edessä kevytuntsikkaa päälleni.
– Otetaanko taksi, ei tarkene kävellä.

Pian näemme rakkaan kotimme ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen.
Mutta olemme enää vierailijoita.

P.s. Tämän kokemuksen innoittamana aloin tutkiskella lisää näitä viivästyskorvauksissa auttavia yrityksiä ja kirjoitin aiheesta erillisen postauksen. Käy lukemassa vinkit viivästyskorvausten hakemiseen.