Serbiassa äänestettiin sunnuntaina sekä presidentistä että parlamentista.
Joillakin alueilla oli myös paikallisvaalit, kuten täällä pääkaupunki Belgradissa.
Istuva presidentti Aleksandar Vučić kahmi vähemmän yllättäen noin 58 % äänistä, mutta onko hän sittenkään vaalien voittaja?
Tätä kirjoittaessani (maanantaina) Belgradin ääntenlasku on edelleen kesken.
Miksi Vučić menestyy
Syitä Vučićin menestykseenkin on monia. Hänen vaalisloganinsa ”Rauha, vakaus, Vučić” ei ole niin humoristinen, kuin miltä se saattaa äkkiseltään kuulostaa.
Lopulta istuva presidentti on onnistunut tasapainoilemaan varsin hyvin erilaisten mielipiteiden välimaastossa.
Moni äänestäjä ei yksinkertaisesti halua ottaa riskiä, että tilalle tulisi taitamattomampi poliitikko, joka ei osaisi pitää yllä horjuvaa tasapainoa, ja suhteita sekä itään että länteen.
Vučić on myös erittäin EU-myönteinen, vaikka se ei ehkä länsimaisessa mediassa näykään.
Se puolikas kansasta, joka jäsenyyttä haluaa, kokee istuvan – ja jatkavan – presidentin henkilöksi, jolla on neuvotteluiden jatkamisen avaimet käsissään.
Mahdollisesta yhteistyöstä NATOn kanssa ei juurikaan julkisesti huudella, eipä myöskään EU:n kanssa yhteisesti toteutetuista projekteista ja EU:n rahoituksesta Serbiassa.
Vučićin kannatus olisi alhaisempi, jos hänelle nähtäisiin todellisia vaihtoehtoja. Moni kokee valitsevansa ns. pienimmän pahan.
Useat jättävät kokonaan äänestämättä, koska luottamus poliitikkoihin ja politiikan tekemiseen on yleisestikin matala.
Toisaalta Vučićin vastustuskin on vahvaa. Kansa kokoontui kahden vuoden ajan parlamentin eteen mielenosoituksiin kerran viikossa huutamaan presidenttiä ulos.
Oppositio vain on kovin hajanainen.
Siitäkin huolimatta sen edustajat onnistuivat näissä vaaleissa yhdistymään hyvin erilaisista suuntauksista huolimatta varsin laajasti.
Vučić itse julisti vaalivoittoaan sanoen suunnillleen niin, että Serbia siirtyi merkittävästi oikealle, muttei kuitenkaan äärioikealle. Tämän viestin tarkoitus oli kenties kertoa, että Serbia tekee pesäeroa Venäjään ja katsoo länteen, mutta ääriliikehdintää ei katsota hyvällä.
Mene ja tiedä, populistin on miellytettävä kaikkia.
Miten Serbia näkyy suomalaisessa mediassa
Tulosjulkistusten jälkeen suomalainen media kiirehti uutisoimaan, kuinka Putin onnitteli Vučićia veljenään.
Ikään kuin se olisi jokin yllätys, että Putin pyrkii löytämään ystäviä jokaisen mahdollisen kiven ja kannon alta.
Venäjä on mainittava jokaisessa harvassa Serbiaa käsittelevässä jutussa.
Aivan kuin täältä ei riittäisi aineksia yhteen kokonaiseen juttuun ilman Venäjä-kytköstä.
Hesarin jutussa noin puolet koko sisällöstä käsitteli Serbian Venäjä-myönteisyyttä, ikään kuin ainoana totuutena.
Saate kuului “Serbia ei ole asettanut Venäjää vastaan pakotteita Ukrainan sodan takia. Vučić on perustellut päätöstä sillä, ettei Venäjäkään asettanut pakotteita serbijohtoista Jugoslaviaa vastaan Balkanin sotien aikana 1990-luvulla.”
Itse vaaleja ei sen kummemmin analysoitu.
Oppositiokoalitio Ujedinje za pobedu Srbijen nimikin oli Hesarin artikkelissa hienosti englanniksi ”United Serbia”.
Mitäpä siitä käännösjutuilta muuta odottamaankaan.
Huokaisin asialle turhautuneesti Facebookissa, enkä jaksanut lähettää jälleen kerran oikaisupyyntöä, en enää jaksa ilmaista työtä. Onneksi korjauspyynnön lähetti sitten eräs kollegani. (Kiitän!)
Ukrainan tilanne ja Serbian kanta siihen nostetaan luonnollisesti esiin harvoissa Serbiaa koskevissa jutuissa. Valitettavasti niissä unohtuu mainita, että serbit pitävät myös ukrainalaisia niinä mainittuina slaavilaisina veljinään, jopa enemmän kuin venäläisiä.
Air Serbian lennot Moskovasta mainitaan usein, vaikka myös Allegro kuskasi venäläisiä länteen yhtä pitkään, ymmärtääkseni jopa hiukan kauemmin.
Laajempia analyyseja vaaleista ei ainakaan vielä ole näkynyt. En odota hengitystäni pidättäen.
BBC lähetti suoraa kuvaa Vučićin voitonjuhlista. Ruudun vasemmassa ylänurkassa luki ”Live Budapest”.
Serbia ei kiinnosta edes sen vertaa, että pääkaupungin nimeä saataisiin oikein.
Olen huolissani siitä, kuinka heikosti jopa omat kollegani tuntevat Serbiaa.
Kyseessä on kuitenkin eurooppalainen maa, vieläpä EU-jäsenyyttä tavoitteleva sellainen.
Yksipuisella uutisoinnilla ruokitaan vihaa ja yksinäkökulmainen media ajaa ihmisiä valemedian pariin.
Heihin kohdistuva viha saa serbit kokemaan, ettei oikeastaan millään ole mitään väliä, pahisten maine on ja pysyy, miksi edes yrittää avata ajatuksiaan.
Tämä antaa propagandalle ja ääriliikkeille hyvän kasvualustan.
Tänä vuonna en jaksanut enää edes yrittää tarjota juttuja vaaleista suomalaiseen mediaan, Serbia ei vain kiinnosta.
Sen vuoksi en ole myöskään seurannut näitä vaaleja erityisen yksityiskohtaisesti.
Suomalainen mediatarjonta aiheesta on toistaiseksi näyttänyt jälleen niin masentavalta, että päätin nyt sitten kuitenkin analysoida vaaleja lyhyesti edes täällä blogissani.
Onko Vučić sittenkään vaalien voittajia
Oliko Vučić lopulta niin suuri vaalivoittaja kuin esim. Suomessa uutisoitiin, – tai kuten hän itse kertoo?
Kyllä ja ei.
Äänestysaktiivisuus nousi huomattavasti viime vaaleista, ollen nyt noin 58,6 %.
Luku on varsin korkea maassa, jossa ihmisillä ei ole kovinkaan laajaa luottamusta politiikan tekemiseen.
Nyt kun pääkaupunki Belgradinkin äänet on suurinpiirtein laskettu, niin tulokset kertovat hallituspuolueen menettäneen merkittävästi ääniä oppositiolle, aivan kuten Belgradin osalta ennustettiinkin.
Vučićin oma kannatus oli edelleen vahvaa, mutta hänen puolueensa Srpska Napredna Stranka (SNS) oli äänimäärin laskettuna vaalien häviäjä.
Äänten ero edellisiin vaaleihin oli selkeästi laskusuuntainen.
Oppositio tosin boikotoi viime vaaleja, joten se vaikuttaa luonnollisesti merkittävissä määrin tulokseen.
Belgrad ennustaa aina vahvasti maan politiikan suunnan kehittymistä ja nyt se näytti vahvasti tyytymättömyytensä istuvaan hallitukseen.
SNS joutuukin etsimään kumppanin hallitukseen, yksin se ei hallitusta muodosta.
Belgradissa puolue tarvitsee parikin kumppania säilyttääkseen valtansa.
Käytännössä SNS:n sosialistinen apupuolue SPS on päätöksentekijän asemassa.
Se, liittoutuvatko he SNS:n vai opposition kanssa, ratkaisee Belgradin hallinnon voimasuhteet.
Yhdistyessään myös oppositio voisi saada yli 50 % paikoista, mutta tämä on hyvin epätodennäköistä.
SNS:n suosion laskua kuvaa myös se, että Novi Beogradin pormestarin Aleksandar Sapićin johtama SPAS-puolue liittyi näissä vaaleissa SNS:aan.
Näiden kahden puolueen yhteenlaskettu äänimäärä romahti Belgradissa huimat 15 prosenttiyksikköä edellisiin, vuoden 2018 vaaleihin verrattuna.
Olivatko vaalit rehelliset?
Vaalitarkkailijoiden mukaan väärinkäytöksiä esiintyi noin 10 % koko maassa, 5 % Belgradissa.
Näihin kuuluu mm. tulosten peukalointi ja yritykset ostaa ääniä. Demokratian suhteen on siis vielä tekemistä.
Ainakin kahden oppositioehdokkaan uutisoitiin tulleen pahoinpidellyksi varsinaisena vaalipäivänä. Myös yksi SNS:n ehdokas kertoi Danasin lehtihaastattelussa kohdanneensa väkivaltaa vaalihuoneistossa, mutta tietoa ei ole vahvistettu.
Mielenkiintoinen juttu, vaikkei matkailuun suoranaisesti liittynytkään 🙂 Ja pakko myöntää, että mulla on nämä vaalit kyllä menneet ihan ohi. Tosin eipä niistä ilmeisesti ole juurikaan uutisoitu…
Kiitos Eveliina! Juuh, eipä Serbia paljon mediassa näy. Ja silloin kun näkyy, niin yleensä negatiivisesti.
Sen vuoksi meille tuleekin paljon kysymyksiä, että uskaltaako tänne matkustaa, onko vaarallista, onko tulossa uusi sota, pitääkö pelätä mellakoita ym. Aattelin, että kai se sitten on parempi avata näitäkin asioita täällä, vaikkei suoraan matkailuun liitykään. Avaa nyt kuitenkin vähän sitä, ettei täällä ole mitään yhden näkemyksen linjaa.
Ei tosiaan ole kyseiset vaalit kovinkaan voimakkaasti suomalaisessa mediassa näkynyt. Ja voi heh tuota BBC:n juttua, se on oikeasti erittäin noloa. Mutta totta on, että hämmästyttävän moni suomalainen todennäköisesti erehtyisi myös Serbian pääkaupungista.
Näinpä. Serbia tunnetaan hävyttömän huonosti, vaikka on Euroopan maa ja vieläpä EU-kandidaatti. Meni vähän kauas matkailusta tämä postaus, mutta saan niin paljon kyselyjä ja kommentteja aiheesta, että ajattelin, että on tärkeää jakaa tätäkin tietoa täällä, kun lehtiä ei isommin kiinnosta, vaikka paikan päällä ollaan.