”Meilläkin oli kuninkaita, prinsessoja ja linnoja”, sanoo ystävämme kaihoisasti, kun puhumme Serbian historiasta.
On Serbialla edelleenkin kruununprinssi. Poliittista valtaa maanpaossa syntyneellä ja uransa Yhdysvalloissa tehneellä prinssi Aleksandarilla ei ole, mutta jonkinlainen linna kuitenkin.
Britanniassa syntynyt kruununprinssi asuu nykyään Belgradissa isovanhemmiltaan perimässään lukaalissa, yhdessä maan lukuisista linnoista ja palatseista.
Nyt ei kuitenkaan mennä kylään Aleksandarille, vaan tutustutaan muutamaan Tonavan varrella sijaitsevaan (vähintään) keskiaikaiseen linnoitukseen.
Belgrad
Pääkaupunki Belgradissa sijaitseva Kalemegdanin linnoitus on Serbian linnoista ja linnoituksista tunnetuin ja samalla myös maan suosituin turistikohde.
Täällä käy vuosittain pari miljoonaa vierailijaa.
Pääsymaksua alueelle ei peritä ja linnoitus toimiikin kaupunkilaisten olohuoneena.
Eniten linnoituksella rampanneekin ihan me tavalliset belgradilaiset ihailemassa Savan ja Tonavan taakse laskevaa aurinkoa tai muuten vain käppäilemässä linnan puistossa.
Me olemme käyneet siellä paitsi näyttämässä paikkoja vieraillemme, niin myös joogatunneilla.
Tätä must-kohdetta en käsittele tässä jutussa enempää, vaan nyt retkeilemme Belgradin ulkopuolelle.
Kalemegdanista voit lukea lisää vaikkapa artikkelistani Belgrade Underground.
Bač
*Tavallaan pressimatka
Syyskuussa paikallinen kollegamme viestitteli kysyen haluaisimmeko lähteä hänen mukaansa Bačiin per heti.
Toki, olihan tuo Kroatian rajalla Vojvodinassa sijaitseva viidentuhannen asukkaan pikkukaupunki meille ennestään tuntematon.
Kohde sinänsä on varsin kiinnostava, mutta pikakutsulla emme ehtineet tehdä kunnollisia taustatöitä, eivätkä paikalliset matkailuviranomaiset valmistautua senkään vertaa.
Perillä meitä odotti hämmentynyt turisti-infon henkilökunta, sekä paikallinen arkeologi odottaen meiltä toiveita.
Ulkomaisia journalisteja ei taida täällä kovin usein poiketa.
– No tuota, jos vaikka se linnoitus vai olisiko täällä muuta?
Istahdimme kahville ja eteemme työnnetty kartta opasti kyselemään enemmän.
Vähemmän tallattuja paikkoja etsiville näiltä nurkilta löytyy sopivia lomakohteita.
Kääntöpuolena on vielä varsin kehittymätön matkailuinfra, eikä Bačin seudulla ole vielä kovinkaan paljon tarjottavaa matkailijalle.
Bačin linnoitus ja turkkilainen kylpylä
Vähintäänkin näillä seuduilla valmiiksi olevan kannattaa katsastaa Serbian valtion kulttuuriperintökohteiden listalle kuuluva Bačin linnoitus.
Linnoituksen restaurointiprojekti palkittiin Euroopan unionin Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnolla.
Nykyinen linnoitus on unkarilaisten 1300-luvulla rakentama, mutta sitä edelsi jo vuonna 873 valmistunut Avarin linnoitus.
Täällä unkarilaiset suojautuivat ottomaanivalloittajia vastaan. – Bačin maakunta sijaitsee vanhan ottomaanivaltakunnan pohjoisrajalla.
Bongasimme kartalta myös ottomaanivaltakunnan pohjoisimman kylpylän ja kävimme katsastamassa sen.
Pieni hamam on viehättävä, mutta vaatisi kipeästi restaurointia.
Sekä linnoitus että turkkilainen kylpylä sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa, joten niihin pääsee tutustumaan kävellen.
Bačin alueella tehdään arkeologisia kaivauksia ja tulevaisuudessa muinaismuistoja tulee varmasti yleisönkin nähtäväksi.
Tähän mennessä tärkeimpänä löydöksenä pidetään neoliittiajan patsasta, jonka siirtämisestä kansallismuseoon Belgradiin bačilaiset ovat arvatenkin vähän katkeria pääkaupunkilaisille.
Bačissa oli 1000-luvulla katolisen arkkipiispan istuin, joka sijaitsi linnoituksessa.
Merkittävän roolinsa vuoksi kaupunki antoi nimensä koko alueelle.
Nykyään linnan viisikerroksisesta donjonista löytyy kiinnostava pieni museo, johon on kerätty paikallisilta kaivauksilta löytynyttä esineistöä.
Luontoharrastuksia Bačissa
Kiinnostaisiko villisikajahti? Bač on mainio kohde metsästystä ja kalastusta harrastaville.
Meiltä metsästysmaat jäivät tällä reissulla tutustumatta, vaikka eivät nekään kaukana kylän keskustasta sijaitse.
Järviä täällä ei mainittavasti ole, mutta metsiä villieläimineen siis sitäkin enemmän.
Seutu kuuluu myös Tonavan metsien suojeluohjelmaan.
Kollegamme pyysi paikallisopasta esittelemään meille järven, sillä olisihan meidän tärkeää kirjoittaa aiheesta, koska ”turistit haluavat uida”.
Provala-järvi on ihan nätti ja näimme siellä pari joutsentakin. Tuhansien järvien Suomesta asti tätä lätäkköä ei ehkä kannata lähteä katsomaan.
Vojvodinan syvin järvi muodostoi 1960-luvulla Tonavan ja Berava-joen tulviessa.
Parimetrisiä kaloja siellä kuulemma uiskentelee, joten jos kalastusluvat irtoaa, niin voi olla hyvinkin houkutteleva kohde.
Ja entistäkin vähemmän houkutteleva uimiseen.
Lounastimme rannalla sijaitsevassa ravintolassa, joka on aika kitschahtava linnan kopio.
Ruoka oli mukavalla tavalla perinteistä, joskaan ei myöskään tuonut uusia elämyksiä paikalliseen ruokaan tottuneelle.
Bačin pikkukaupunki sijaitsee Euro Velo -reitin varrella, joten pitkänmatkanpyöräilijälle tämä on hyvä taukopaikka.
Tai jos olet kiinnostunut linnoista ja historiasta, vuokraa auto ja kierrä samalla reissulla useampikin Serbian linnoista ja linnoituksista.
Tonavan varrelle Bačin laitamille Bačko Novo Seloon on suunnitteilla venesatama, joten tulevaisuudessa tänne päässee myös jokiristeilyillä.
Smederevo
Ystävämme ehdottivat pientä kesäpäivän retkeä Smederevoon, lockdownin jälkeisenä aikana.
Kieltäydyimmekö? Emme tietenkään!
Nokka kohti Smederevoa siis. Menomatkalla päätämme katsastaa pari viinitilaakin.
Ensimmäisen löydämme, mutta emme sisäänpääsyä. Ajelemme ympäri aitausta ja lopulta luovutamme.
Jeremićin tilan upouuden myymälän löydämme kuoppaisen tienpätkän päästä.
Parkkeeraamme portille ja astelemme sisään. Myyjä kertoo viranomaisten olevan tulossa tsekkaamaan tiluksia ihan hetken kuluttua, eivätkä he voisi sen vuoksi esitellä tilaa ja tuotteita paremmin.
Nappaamme hyllystä pikaisesti pari pulloa Kanonia (merlot & cabernet sauvignon) ja kipitämme takaisin autolle.
Smederevon linnoitus
Viimeisten ajokilometrien jälkeen pysäköimme Smederevon linnoituksen kaltevien tornien kupeeseen toivoen, etteivät ne romahda ihan vielä.
Sisäpuolella oivallamme vinojen tornien syyn: Vihollisen hyökätessä päälle kaadettu terva osuu niskaan paremmin etukenoisesta tornista kuin suoraa seinää pitkien valuttaen.
Kuten useimmat Serbian linnoitukset, myös tämä 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennettu linna kesti serbien ja ottomaanien väliset taistelut, mutta vaurioitui pahasti toisen maailmansodan pommituksissa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Smederevon linnoitusta on entisöity huomattavasti ja se on kiinnostava vierailukohde sekä historiallisesti että arkkitehtonisesti.
Smederevon linnoituksen rakennutti pikavauhdilla despootti Đurađ Branković vaimoineen.
Linnoitus valmistui muutamassa vuodessa vuosien 1427-1430 välillä.
Kiivas työtahti vaati veronsa: Lukuisa joukko rakennusmiehiä kuoli uupumukseen työmaalleen.
Kansa halusi löytää syyllisen ja sellaiseksi kelpasi despootin vaimo Jerina Branković,joka sai haukkumanimen kirottu Jerina.
Jerina tunnetiin paitsi pakkotyöllistäjänä, myös kovana veronkiskurina.
Varsinaisen linnan ulkopuoliset muurit valmistuivat kymmenkunta vuotta myöhemmin.
Päälinnassa asui hallitsijaperhe ja muita aatelisia, esilinna taas toimi turvapaikkana turkkilaisia paenneille kansalaisille.
Vain seitsemänkymmentäkaksi metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Smederevon linna on yksi Euroopan suurimmista alamaan linnoista.
Tämän linnan Donjonin eli turvatornin pakokäytävä johtaakin suoraan Tonavan rantaan.
Donjonin neljä metriä paksut seinät tosin suojelivat linnan asukkaita niin hyvin, ettei täältä tiettävästi koskaan paettu joelle.
Linnalla on kaikkiaan huikeat kaksikymmentäviisi tornia. Yksi niistä on nimetty Jerinalle.
Sittemmin linnoitus päätyi ottomaanien haltuun heidän valloittaessaan Serbian 1459.
Tätä despoottipariskunta ei ollut enää todistamassa heidän kuoltua pari vuotta aikaisemmin. Jerinan mahdollisesti myrkytti hänen oma poikansa, joka halusi vallan sijaishallitsijaäidiltään isän kuoltua tätä aiemmin.
Smederevon museo
Kivenheiton päässä linnoitukselta sijaitseva Smederevon museo on sekin käymisen arvoinen.
Näytteillä on esineistöä esihistorialliselta ajalta 1900-luvun puoliväliin saakka.
Arkiset esineet antavat hyvän kuvan elämästä eri aikakausilla.
Valitettavasti meidän käyntimme aikaan avoinna oli ainoastaan ensimmäisen kerroksen näyttelytila.
Smederevon kaupunki sijaitsee 45 kilometrin päässä Belgradista Nišin suuntaan.
Periaatteessa nopein reitti kaupunkiin on ajaa E-75/A1 -tietä, mutta nopea se ei matkaansa nähden välttämättä ole.
Miljoonakaupunki Belgradin lähellä tiet ruuhkautuvat usein pahasti ja tähän matkaan saa helposti kulumaan parikin tuntia.
Toinen vaihtoehto on seurata Tonavan rantaa vanha valtatietä pitkin. Tämä on maisemallisesti parempi valinta.
Me valitsimme menomatkalla tämän tien ja palasimme moottoritietä.
Julkisillakin Smederevoon pääsee: Lasta-yhtiön bussit ajavat tänne Belgradista noin puolen tunnin välein.
Golubac
Aivan niin kutsutun Tonavan rautaporttien alussa sijaitsevaa Golubacia emme ole kolunneet läpi, ainoastaan ajaneet sen ohi ystäviemme kanssa palatessamme Itä-Serbian kesäretkeltämme.
Tai jos tarkkoja ollaan, olemme ajaneet sen läpi.
Tonavan rantaa seuraava valtatie kulkee tunnelissa Golubacin linnoituksen läpi sen alapuolelta.
Vastarannalla on Romania.
Tämäkin keskiaikainen linnoitus on peräisin 1300-luvulta, mutta paikalla on ollut jo paljon varhaisempaa roomalaisasutusta.
Serbian kulttuuriperintökohteeksi nimetty Golubac on paitsi poikkeuksellisen hyvin säilynyt, myös historiallisesti merkittävä linna.
Linnoitus on toiminut lukuisten kamppailuiden näyttämönä erityisesti ottomaanivallan ja Unkarin välisissä valtataisteluissa.
Linnan herruus vaihtui tiheään ja ainutlaatuista on sen 120 torjuntavoittoa historian aikana.
Omistajuutta palloteltiin silti bulgarialaisten, turkkilaisten, unkarilaisten, itävaltalaisten ja serbien välillä.
Lopulta hallinta luovutettiin Serbian kuningas Mihailo Obrenović III:lle.
Linnan alkuperäinen omistaja ja rakennuttaja sen sijaan on tuntematon.
Mistä Golubac sai nimensä?
Tässä maailmankolkassa tarinoita riittää.
Golub tarkoittaa pulua tai kyyhkystä ja yhden surullisen tarinan mukaan serbien hylkimä bysanttilaisprinsessa Irene karkotti yksinäisyyttään pitämällä kyyhkysiä lemmikkeinään.
Miksikö Irene oli yksinäinen?
Hän oli tuo Smederevon linnoituksen despootitar, kirottu Jerina, alkuperäiseltä nimeltään Irene Kantakouzene.
Toisen myytin mukaan linna ja samanniminen kaupunki sen ympärillä nimettiin Golubana -nimisen tytön mukaan.
Tarinan mukaan turkkilainen pasha olisi ihastunut tyttöön ja lähetellyt tälle arvokkaita lahjoja.
Golubana ei vastannut rakkaudenosoituksiin, vaan palautti lahjat ja pysyi uskollisena nuorelle serbipoikaystävälleen.
Tästä kimpaantuneena pasha vei rakastamansa tytön veneellä joelle, sitoi hänet joen yläpuolella olevaan kallioon ja jätti kuolemaan.
Tämäkään tarina tuskin pitää paikkaansa, mutta kuvaa hyvin serbien tuntemuksista lukuisia valloittajiaan kohtaan.
Erityisesti viitisensataa vuotta maata hallinneista ottomaaneista on jäänyt vähän huonot muistot.
Todennäköisimmin linnan ja kaupungin nimen alkuperä on varsin arkinen ja tulee rantakallioilla pesineistä kyyhkyistä.
Linnoitus restauroitiin hiljattain Euroopan unionin tuella, osana Tonavan linnoitukset -kulttuurireittihanketta.
Se avattiin kokonaisuudessaan yleisön nähtäväville 2019.
Kansallispuisto ja Euroopan suurin rotko
Golubacin linnoitus sijaitsee Đerdapin kansallispuiston alueella, joka nimettiin heinäkuussa 2020 UNESCOn geopark -listalle ensimmäisenä kohteena Serbiassa.
Kansallispuistosta löytyy paitsi villieläimiä susista shakaaleihin, niin myös satoja harvinaisia kasveja.
Sijaitseepa alueella myös Euroopan suurin rotko.
Itä-Serbian tieverkosto on maan länsiosia huonompi ja ajoajat pitkiä.
Säännöllistä joukkoliikennettäkin Golubacin kaupunkiin ja kansallispuistoon kuitenkin on. Esimerkiksi Belgradista ja Nišistä tänne pääsee bussillakin.
Helpoin tapa tutustua linnoitukseen on käydä siellä Tonavan jokiristeilyllä.
Missä muualla keskiaikaintoilijan kannattaa käydä Serbiassa?
Muita käymisen arvoisia linnakaupunkeja Serbiassa ovat esimerkiksi vuoden 2021 Euroopan kulttuuripääkaupunki Novi Sad, sekä Konstantinus Suuren syntymäpaikka Niš, josta kirjoitin artikkelissa Viikonloppumatka pääkallopaikalle ja lauantainen illallinen uusien ystävien kanssa Etelä-Serbiassa.
Blogistamme löytyy muitakin Serbia-aiheisia artikkeleita ja tulevat postaukset voit tilata tästä tuoreena suoraan sähköpostiisi:
Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset (+ 1 floppi) - Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Itä-Serbian roadtrip on luolamiesten touhua | Please Be Seated for Takeoff
Hieno kooste! En ole itse koskaan käynyt Serbiassa, eikä minullakaan ollut kohteesta tai näistä linnoista mitään tietoa ennen tätä. Kuulostaa kiinnostavalta kaikkinensa.
Itselläni ei ole minkään sortin tietämystä Serbian historiasta. Eli oli mielenkiintoista lukea tämä artikkeli ja nyt tiedän, että Serbiassa on linnoja 🙂 Hyvä artikkeli, kiitos.
Mukava kuulla, kiitos! Tämä Serbian – ja koko Balkanin – historia on kyllä melkoinen sekametelisoppa!
Ollaan monesti mietitty tänne muuttamisemme jälkeen, että kumpikaan meistä ei muista, että koulussa Serbiasta olisi puhuttu edes Rooman historian yhteydessä, vaikka tämä oli aikoinaan osa Rooman valtakuntaa! Ja puolisoni on jopa lukenut historiaa pääaineenaan.
Jugoslavian hajoamissodat sentään useimmilla on muistissa, mutta niidenkin monimutkaiset kuviot ovat usein vaikeita hahmottaa.
Nyt kun täällä olemme, on hyvä aika ottaa selvää ja jakaa tietoa muillekin.
Vau, mikä postaus! Kiitos, että pääsin avullasi nojatuolimatkailemaan ja kuulemaan linnojen mielenkiintoisesta ja värikkäästä historiasta! 🙂 Ja oli kiva, että postaukseen oli valikoitunut näitä ehkä-ei-niin-tunnettuja paikkoja.
Voi Serbia! Olen haaveillut matkasta sinne jo vuosia. Linnakierrokset kiinnostavat ja etenkin oppaan kanssa. Silloin kohteesta ja sen historiasta saa paljon enemmän irti. 🙂 Huikealta näyttää!
Suosittelen kyllä lämpimästi! Mekin autetaan taas matkojen järjestelyissä kunhan maailma tästä avautuu. Norwegiankin on avaamassa tänne suoria lentoja Suomesta ja KLM alkaa myös lentää, mutta siinä vaihto tulee olemaan tietysti Amsterdamissa.
Täällä on kyllä vaikka mitä nähtävää etenkin historiasta ja luonnosta kiinnostuneelle!
Palasia kiinnostavaa historiaa. Jotain kiehtovaa näissä vähemmän tunnetuissa linnoissa ja linnoituksissa on, jotka ovat valtavirtojen ulkopuolella. Linnatunnelmaan pääsee virittäytymään ihan toisella tapaa. En tiedä uskaltaako tätä sanoa, mutta melkein noita linnoja enemmän alkoi kiinnostamaan tuon alueen viinimatkailu 🙂
Just kiva kun niissä saa katsella ihan rauhassa, eikä tarvi jonotella. Pääsee fiilistelemään ihan eri tavoin sitä menneen ajan tunnelmaa.
Hahaa, tässä blogissa saa kuule hehkuttaa viinejä ja ruokia häpeilemättä vaikka kuinka!
Serbiassa on ihan järjettömän hyviä viinejä!
Lisää juttuakin aiheesta on tulossa noiden parin vanhan postauksen lisäksi.
Tykkään aina tällasista linnatarinoista yms. koska niistä oppii samalla maailman historiaa. Ja laitoin tän postauksen kirjanmerkkeihin myös tuon kansallispuiston takia. Tarkoituksena on heittää veljen kanssa roadtrippi Balkanille, mutta todennäköisesti tehdään kaks eri reissua. Jälkimmäisessä vois keskittyä Serbiaan ja suunnata sieltä sit Bulgariaan, Romaniaan ja ehkä Ukrainaan. Toisaalta jos tuonne kansallispuistoon pääsee myös bussilla, niin sit voisin harkita sitä yksinkin (mulla ei oo ajokorttia).
Mukava kuulla, kiitos! Hyvä idea tehdä pari eri reissua, koska näkemistä riittää ja toisaalta matkanteko on täällä aika hidasta. Serbiassa uusi moottoritie nopeuttaa nyt lännen liikennettä, mutta nuo idän tiet vetää edelleen huonosti.
Busseilla pääsee kyllä liikkumaan varsin kätevästi esim. tuonne Golubaciin onnistuu, mutta sit taas monet upeat vuoripatikointikohteet vaatisi kyllä auton.
Meilläkään ei ole autoa, niin moni paikka on vielä näkemättä ja ystävien reissuinnostuksen varassa.
Olettepa mielenkiintoiseen paikkaan päätyneet. Oli kiva lukea taustoista ja nähdä jotenkin jopa värittömät kuvat – mikä kuvasi hyvin sitä, että ei olla massaturismin kohteissa. Tämän lukeminen oli senkin takia kiinnostavaa, että voi olla, että emme koskaan pääse noilla seuduin käymään. Balkanilla olemme kyllä kierrelleet automatkoillamme, esim Kroatiassa, Bosnia-Hertzegovinassa ja Montenegrossa. Luen kyllä jatkossakin Serbiasta ihan mielelläni. Aila
Mukava kuulla! Serbia ei totisesti ole mikään massaturismikohde ja ihan hyvä niin. Vaikka vähän enemmän tänne voisi väkeä suunnata, historia osana Itä-Roomaa ja yksi Euroopan vanhimmista kulttuureista (vinča) tarjoaa kyllä paljon kokemista Euroopan historiasta kiinnostuneille.
Kirjoittelen pian lisääkin täältä meidän kulmilta, joten nojatuolimatkailua on tarjolla enemmänkin!
Olipas mielenkiintoisia linnoja. Täällä yksi linna fani, joka käy linnassa, jos sellainen reissulla vastaan tulee.
Kiva kuulla! Serbia on vielä aika huonosti tunnettu ja täältä löytyykin paljon kohteita, jotka eivät ole yleisesti tiedossa, mutta varsin käymisen arvoisia. Monia kohteita on myös kunnostettu viime vuosina. Nyt korjataan myös monia Roomanvallan aikaisia raunioita, joihin tulee pääsy kun restauroinnit valmistuvat.
Komeita linnoja ja kiehtovia tarinoita! Piti oikein kaivaa esiin muistiinpanot meidän pikaiselta Serbian-matkalta kahdeksan vuoden takaa ja tarkistaa missä me käytiinkään. Vierailtiin päivän verran Belgradissa ja tietysti käytiin upeassa Kalemegdanissa, ja Novi Sadissa ollessa käytiin Petrovaradin linnoituksella. Paljon muuta sitten ei kolmessa päivässä kerettykään – Serbia oli siis tuolloin osa pidempää Balkanin kierrosta. Seuraavan kerran kun tullaan sinne päin, varataan huomattavasti enemmän aikaa! Historiallisten kohteiden ja kaupunkien lisäksi Serbiassa(kin) kiehtoisi myös luontokohteet.
Mekin käytiin täällä eka kerran Balkanin-kierroksen yhteydessä. Ensin mietittiin tullaanko Serbiaan ollenkaan, mutta päätettiin tulla pariksi yöksi. Oltiinkin sitten viisi päivää. Seuraavana kesänä tulimme kuukaudeksi, oltiin 3 kk jne ja nyt sitten on mennyt jo yli kaksi vuotta vain lyhyillä poistumisilla. Että kannattaa varoa tänne tullessa, ettei päädy asumaan! 😁
Ehdottomasti kyllä kannattaa varata aikaa luontoretkiin ja historiallisiin kohteisiin tutustumiseen!
Belgradissa vierailimme linnoituksella kesäpäivänä – sellaisena, jolloin vanhat linnat ja linnoitukset ympäröivine puistomaisemineen ovat parhaimmillaan. Muurit tarjoavat hetkellisesti varjoja paahtavassa helteessä.
Suhtaudumme yleensä linnoihin kuten muihinkin nähtävyyksiin, jos ne ovat niin kuuluisia, että ne jo “kuuluu” nähdä jossain, niin käymme ne katsomassa, mutta ihan erityisiä linnafaneja emme ole. Neuschwansteinissa olisi kiva vielä joskus käydä. Itä-Euroopassa Trakai Vilnan lähistöllä on jäänyt mieleen, samoin muutamat linnat Minskin lähellä, Niasvizh ja Mir.
Ihanan runollisesti kuvailtu! Kalemegdan on juuri tuollainen, kaupunkilaisten olohuone, jonne ei mennä niinkään tutustumaan historiaan, vaan ihan vain käyskentelemään ja viettämään vapaa-aikaa.
Mulla on vähän sama, etten ole erityisesti linnafani, mutta ajattelen, että moniin kannattaa tutustua jo ihan historian vuoksi. Olen ylipäätään huono kiertelemään nähtävyyksiä ja mieluummin panostan paikalliseen ruokaan ja ihan vain fiilistelyyn, kaupungilla kävelemiseen ja katseluun.
Niinpä onkin sitten monet merkittävätkin kohteet vielä käymättä. Nuo Minskin lähistön linnatkin on näkemättä, tosin olen ollutkin niillä kulmilla vain työmatkalla, enkä olisi ehtinytkään nähtävyyksille. Vähän nolottaa kuitenkin tunnustaa, että en ole ikinä käynyt esim. Louvressa tai Eiffel-tornissa, vaikka yhteen aikaan tuli käytyä säännöllisesti Pariisissa.
Nyt näiden matkustusrajoitusten positiivisena puolena on se, että tulee vihdoin tutustuttua huolellisemmin lähiympäristöön.
Linnatarinat ovat kiinnostavia! Näistä linnoista saa varmasti paljon enemmän irti oppaan kanssa kierrellessä kuin yksin. Ja vaikka osa tarinoista olisikin väritettyjä, kertovat ne kuitenkin silloisesta ajasta ja kansan kokemuksista.
Derdapin kansallispuisto kuulostaa paikalta, jossa Mikon kanssa viihtyisimme. Euroopan suurin rotko kiinnostaa, samoin kansallispuiston patikkareitit.
Mekin juuri puhuttiin, että pitää päästä käymään Golubacissa paremmin ja mennä patikoimaan tuonne rotkoon. Täällä on ihan mielettömiä maisemia ja näkemistä riittää vuosikausiksi. Kuten muuallakin, myös Serbiassa paikalliset löysi koronan aikana oman kauniin maansa ja luontoretkistä on tullut tosi suosittuja. Tähän asti nuoremmat ihmiset ovat lähteneet lomillaan muualle Eurooppaan.
Oli kyllä tosi kiva kun saatiin Bačissa arkeologi mukaan selittämään asioita ja ihan totta, että nuo tarinatkin opettavat historiasta vaikkeivät tosia olisikaan. Itsekin kiinnostuin ottamaan selvää kuka tuo tarun yksinäinen prinsessa oli ja niinpä vain hänenkin tarinansa kietoutui moniin muihin tapahtumiin.
Nyt pääsin nojatuolimatkalle ihan uuteen maailmaan! Kiitos, Tanja😊
Oo, kiitos Eila! Serbia on kyllä varmasti yksi Euroopan huonoimmin tunnetuista maista. Niin ja tervetuloa tutustumaan ihan paikanpäällekin!