Serbian ortodoksit viettävät juhlapyhiään juliaanisen kalenterin mukaan.
Tällä hetkellä juliaaninen ajanlasku on 13 päivää myöhässä gregoriaaniseen kalenteriin verrattuna.
Serbialainen joulu on siis 7. tammikuuta ja tänään, suomalaisena loppiaisena, on jouluaatto, badnji dan.
Tammenlehvien polttaminen lupaa paljon hyvää
Belgradin pääaukiolla seisoo iso joulukuusi, joka on pystytetty sinne jo marraskuun lopulla, samoihin aikoihin kun jouluvalot syttyvät katujen ylle ja hehkuviinikojut ilmestyvät kävelykadun varrelle.
Vaikka belgradilaiset kantavat nykyään koteihinsa joulukuusia, sekä koristelevat niitä runsaasti, on jouluhalko badnjak Serbiassa se perinteisempi koriste.
Jouluaattoaamuna metsästä – nykyään torilta tai supermarketista – haettavaa tammenoksaa ei koristella kuten joulukuusta.
Vuodenkiertoa symboloivia oksia poltetaan aattoiltana kirkon eteen sytytettävässä “kokossa”.
Perinteisesti kokko sytytetään papin siunaamalla lehvällä.
Luumuviina rakijan nauttiminen kokon ympärillä ystävien ja naapureiden kanssa kuuluu tietysti tapoihin.
Jouluaattoillan perinteisiin kuuluu myös kirkossa käyminen.
Kuten suomalaisetkin kokot, myös badnjakien polttaminen on kuitenkin kristinuskoa vanhempi pakanallinen perinne.
Rituaalin uskottiin aikoinaan takaavan muun muassa hyvän sadon.
Runsas kipinöiden määrä lupasi runsaasti onnea, rahaa, possuja ja karitsoita.
Toivottavasti vähemmän tulipaloja.
Eivät ainoastaan kokot, mutta myös jouluaaton ilotulitukset kuuluvat asiaan.
Serbiassa asuva huomaa nopeasti, että täällä ilotulituksia järjestetään harva se päivä, useimmiten kun Punainen tähti voittaa ottelunsa. Tai joku joukkue vain pelaa.
Miksipä siis ei ilotulitettaisi myös silloin kun jouluaatto vaihtuu jouluyöksi.
Kokko kuuluu myös pääkaupungin jouluperinteisiin
Belgradin pääkirkko Sveti Savan edessä poltetaan tänään eli jouluaattona kokko, jonne kaupunkilaiset kantavat omat tammenoksansa.
Sveti Sava on nimetty Serbian ortodoksikirkon perustajan ja sen ensimmäisen arkkipiispan, Pyhän Savan mukaan.
Kirkon rakentaminen aloitettiin 1930-luvulla paikkaan, jossa ottomaanit polttivat Savan jäännökset v. 1594 serbien kansannousun aikaan.
Kirkko valmistui ja vihittiin käyttöön vasta lokakuussa 2020.
Jouluaaton illallinen päättää paaston
Jouluperinteet vaihtelevat alueittain ja luonnollisesti jokaisella perheelläkin on omat traditionsa. Tässä jutussa mainitsemani joulunviettotavat ovat kuitenkin varsin yleisiä Serbiassa.
Eräs serbi muisteli lapsuuden joulujaan kertoen kuinka aattoillan aterialla ruokailuhuone koristeltiin oljilla symboloimaan tallia, jossa Jeesus-lapsi syntyi.
Illallisen jälkeen lapset ryömivät pöydän alle etsimään olkien joukkoon piilotettua hedelmäkoria.
Hänen mukaansa joissakin perheissä maaseudulla oli tapana viedä pöytä ja tuolit ruokailuhuoneesta kokonaan pois jouluaatoksi ja istua lattialla olkien päällä aterioimassa.
Kuten pääsiäisen edellä, myös ennen joulua paastotaan. Jouluaatto päättää paaston ja aaton illallinen on vielä paastoruokaa, ”posno”, joka koostuu yleensä kalasta ja kasviksista.
Joulupäivänä juhlitaan
Joulupäivän aamuna toivotellaan ”Hristos se rodi” – Kristus on syntynyt.
Tervehdykseen kuuluu vastata ”Vaistinu se rodi” – Totisesti on syntynyt.
Serbiassakin joulu on perhejuhla ja lapset ovat pääroolissa.
Joulupäivänä lapsilla on tärkeä tehtävä kiertää sukulaisten ja ystävien taloissa toivottamassa onnellista uutta vuotta.
Perinteisesti lahjojen antaminen jouluna ei kuulu serbialaisiin tapoihin, sen sijaan niitä annettin kolmena joulua edeltävänä sunnuntaina. Nykyään valtaosa perheistä noudattaa meille tutumpaa tapaa jakaa lahjat jouluna.
Ellei jo jouluaattona, niin viimeistään joulupäivänä myös kotia koristamaan tuodaan nuoren tammen oksa. Talon emäntä polttaa tämänkin lehvän.
Aamiaisen jälkeen nautitaan lounas, johon kuuluu joululeipä česnica. Leivän sisään kätketään kolikko, jonka saajalle se tietää hyvää onnea – serbialainen versio suomalaisille tutusta riisipuuroon kätketystä mantelista siis.
Joulupäivänä syödään tietysti myös juhla-ateria, johon kuuluu ainakin kokonaisena grillattu porsas tai vuohi.
Ateriaa sulatellaan kuusen ympärillä, kuten muuallakin Euroopassa.
Srećan Badnji dan i veče svima!
– Hyvää jouluaattoa ja -päivää kaikille!
Kiitos jouluaiheisesta kirjoituksesta! Olemme tutustuneet vuosien varrella esp+anjalaiseen joulunviettoon, mutta tämä itäisempi osuus on vielä tutkimatta. Muualla entisen Jugoslavian alueilla olemmekin jo käyneet, olisiko Serbia se seuraava?
Juha
Olipa mielenkiintoista lukea vähän erilaisesta joulusta! Mikään ei taida olla muuttumatonta, esim Serbiaankin laskeutunut lahjojen avaus muiden tapaan vasta jouluna. Niin taitaa ulkopuoliset vaikutteet imeytyä pikkuhiljaa, kuten Suomenkin perinteisiin. Kauniita jouluvaloja kuvissa!
Kiitos Tiina! Mua vähän harmittaa, että tavat muuttuvat. Matkustamisessakin parasta on tutustua erilaisiin tapoihin ja kulttuureihin, joten jos me lopulta elämme kaikkialla samalla tavoin, pukeudumme samoin, syömme samoja ruokia, niin miksi edes matkustaa. Toki edelleen saa tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä kauniita maisemia, mutta henkilökohtaisesti toivon, että erilaisia perinteitäkin vaalittaisiin. Ruokamatkailun osalta olen kirjoittanutkin tästä paljon ja yrittänyt saada matkailupalveluiden tarjoajat ymmärtämään, että autenttinen ruoka on jo itsessään syy matkustaa johonkin kohteeseen, jossa ei ole merkittäviä nähtävyyksiä. Ja sekin on mälsää kun pikkukylän vetovoimaa yritetään lisätä jollakin Guggenheimilla tai Disneylandilla. Oho, mun täytyy varmaan kirjoittaa tästä taas erillinen blogipostaus kun alan taas vaahdota tästä täälläkin 😀
Tuo joulun alla paastoaminen voisikin olla hyvä idea 🙂 Kauankohan Serbiassa paastotaan ennen aattoiltaa? Tuo kokko liittyy kyllä niin moneen juhlaan. Tanskassa osallistuimme joskus juhannusjuhliin, ja tokihan juhannuskokko oli meille jo Suomesta tuttu, mutta ei se, että kokkojen päälle oli aseteltu puusta, risuista, ehkä heinisitäkin ja sopivista vaatekappaleista koottu jopa ihmisen kokoinen noita-akka, joka sitten paloi tietysti iloisesti kokon mukana.
Huh, varsinainen noitarovioperinne tuo tanskalainen juhannuskokko! Joulupaasto kestää 40 päivää (niillä, jotka sitä edelleen noudattaa). Joulun – ja myös pääsiäisen – alla Serbia on hyvä matkakohde kasvissyöjillekin, koska myös monet ravintolat tarjoilevat paastoruokaa. Tekisi kyllä hyvää itse kullekin!
Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Eipä sitä tule ajatelleeksi miten eri tavoin ja eri aikoihin joulua vietetään.
Kiitos Raija! Nämä moninaiset kulttuuriset tavat ovat kyllä kiehtovia.
Olipa mielenkiintoinen postaus! Eri maiden joulunvietosta on aina kiva lukea, koska omat joulut on tullut aina vietettyä koti-Suomessa 🙂
Hyvää joulua! 😀
Kiitos Eveliina! Onhan nämä erilaiset perinteet aina kiinnostavia tutustua, varsinkin maissa, joissa tavat poikkeavat paljon omista totutuista.
Olin aika ihmeessäni, että moni ukrainalaisten ortodoksien pääsiäisajan tapa on siirtynyt Serbiassa jouluun.
Ukrainassa, jossa joulua vietetään ikään kuin kaksi kertaa, lahjoja ei vaihdeta jouluna vaan uutena vuotena. Katolilaisten joulu on 25.12 ja ortodoksien – 7.1 siellä, kun maassa on kumpaakin kirkkoa olemassa. Nyt joulun vietto on siirretty virallisesti 25.12.
Nuo uuden vuoden lahjat ovat tosiaan aika monenkin maan juttu, mutta tämä serbialainen perinne jakaa lahjat adventtisunnuntaina on tietääkseni aika poikkeuksellinen. Tosin harva sitä enää noudattaa, harmi sinänsä. Tuosta Ukrainan joulusta juuri jossain somekeskustelussa kommentoinkin. Ennen sotaa suurin osa ortodokseista halusi pitää joulun tällä päivällä, mutta nyt jo puolet kannattavat sen siirtoa. Virallinen linjahan on ymmärtääkseni nyt se, että saa viettää kumpana päivänä itse haluaa ja joulumessuja pidetään molempina päivinä. Hyvä niin.
Mikä muuten on se ukrainalainen pääsiäisperinne, jota Serbiassa harrastetaan jouluna?
Kiinnostava kirjoitus juliaanisesta jouluperinteestä. Niitä on aina mukava tutkia. Paljon yhteistä, vaikka kultttuurien tumana myös niitä vieraampia elementtejä.
Eri maiden jouluperinteistä on aina hauskaa lukea. Serbialainen joulu kuulostaa hauskalta, mutta enpä tiennyt, että nuo ajankohdat voivat erota noinkin paljon. Hauska tuo kokkoidea, sopisi kyllä suomeenkin oikein hyvin.
Jotkut ortodoksimaat tosiaan pitäytyvät edelleen juliaanisessa kalenterissa.
Viime vuonnahan asia on ollut harvinaisen paljon esillä, kun ukrainalaiset ovat alkaneet siirtyä kohti läntisiä pyhienviettotapoja.
Joulukokko olisi kyllä mainio Suomessakin! Hankien keskellä se olisi upea. Täällä jotkut vähän harmittelivatkin kun Belgrad ei saanut tänä talvena lunta, ainakaan jouluksi.