Ei liene sattumaa, että artikkeliani Onko Serbiassa turvallista on luettu tänään poikkeuksellisen paljon.
Tuo juttuni ei anna suoraa vastausta turvallisuuskysymyksiin Belgradin tämän aamun tapahtumiin liittyen.
Mietin kirjoitanko uuden artikkelin Serbian yleisestä turvallisuustilanteesta.
Koin, ettei sen aika ole nyt.
Yhteisö suree ja sille on annettava aikansa.
Belgradin turvallisuuskysymyksistä puhuminen on ennenaikaista
Ajatuksenani oli jakaa tuo aiempi artikkelini someen lyhyellä saatteella, jossa kerron tämän hetken turvallisuustilanteesta Belgradissa. Ehdin jo painaa Facebookin julkaisunappia, kunnes huomasin, että tekstistä tuli varsin pitkä.
Deletoin sen ja tein valinnan julkaista tekstin sittenkin täällä blogin puolella, jotta se on helpompi lukea.
En silti lähde purkamaan Belgradin tämänaamuista kouluampumista tämän enempää.
On aivan liian varhaista.
Toivottavasti tämä vähän avaa tunnelmia täältä ja vastaa pohdintoihisi siitä, onko Belgradissa turvallista.
Tällä hetkellä en halua kirjoittaa aiheesta enempää, enkä mene paikan päälle työroolissani journalistina.
Kaikki tarpeellinen on jo luettavissa uutisista.
Linkkaan tämän postauksen loppuun pari uutista.
Onko Belgradissa turvallista?
Lyhyt vastaus kysymykseen on kyllä. Belgradissa ja Serbiassa on edelleen turvallista.
Aivan kuten Suomessa, täällä on jo ehditty pohtia koulukiusaamista ja yleistä pahoinvointia.
Tämän aamun tapahtuvat eivät näy, eivätkä tule näkymään matkailijoille yhtään enempää kuin vastaavissa tilanteissa Suomessakaan.
Vaikutukset yhteisöön ovat radikaalimmat.
Belgradin kouluampuminen on maan ensimmäinen ja ihmiset ovat erittäin järkyttyneitä.
Itselläni tuli mieleen Jokelan kouluampumisten aiheuttama shokkireaktio.
Se miten suomalaisilta vietiin lopullisesti pala turvallisuudentunteesta.
Samaa käy tänään läpi Serbia.
Mitä Belgradissa tapahtui tänä aamuna
Täällä aselait ovat erittäin tiukat, mutta siltikin 13-vuotias pääsi käsiksi ampumista harrastavan isänsä laillisiin aseisiin.
Hän oli itsekin aloittanut hiljattain ampumaharrastuksen isänsä kanssa.
Ampuja oli paitsi suunnitellut tekonsa, myös valinnut uhrinsa ennalta.
Hän itse on kokenut monivuotista koulukiusaamista ja vaihtanut hiljattain uuteen kouluun.
Vladislav Rubnikarin koulu sijaitsee Belgradin keskustassa, Vracarin kaupunginosassa, ja on erittäin hyvämaineinen.
Joissakin lähteissä motiiviksi on vihjailtu yksipuolista rakkautta.
Ammutuista oppilaista yksi oli poika, seitsemän tyttöjä.
Sairaalassa olevien sukupuolta ei ole kerrottu kuin yhden vakavasti haavoittuneen tytön osalta.
Tekijä on puhunut kuulusteluissa avoimesti, mutta motiivista ei ainakaan vielä ole tietoa.
Hän soitti itse poliisille ja on pidätettynä, kuin myös hänen vanhempansa.
Serbiassa rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on 14 vuotta. Tekijä täyttää tänä vuonna 14, mutta ei ole täyttänyt vielä.
Belgradin lintukoto särkyi
Tämä tapaus ei vaikuta yleiseen turvallisuuteen, mutta on muuttanut paikallisten elämää lopullisesti.
Yleinen turvallisuudentunne on särkynyt.
Ulkopuoliselle tämä tuskin tulee näkymään millään tavalla, saati että lisäisi uhkia matkailijoita kohtaan, mutta belgradilaiset menettivät tänään paljon muutakin kuin konkreettisesti lähimmäisiään.
Niin miljoonakaupunki kuin Belgrad onkin, täällä yhteisöllisyys on vahvaa ja ihmiset tuntevat toisensa kuin pienessä kylässä.
On päivänselvää, että tällainen teko koskettaa välillisesti ja välittömästi äärimmäisen suurta joukkoa ihmisiä.
Me henkilökohtaisesti olemme onneksi kuulleet ainoastaan positiivisia uutisia tuttujemme pelastuneista lapsista, mutta ei se silti poista surua yhteisön puolesta.
Ottomaanisotilaat tappoivat vettä noutamaan tulleen pojan, jonka kuolinpaikalle dorcolilaiset pystyttivät patsaan hänen muistokseen.
Kuvanveistäjä: Simeon Roksandic
Traumatisoivia kokemuksia nuo ovat aina, riippumatta siitä osuuko läheisiin vai ei.
Kiusaamisella on tuhoisat vaikutukset. Siitä vaan ei päästä. Kukaan sitä ei hyväksy ja silti sitä tapahtuu kaikenaikaa ja kaikkialla. Muodot vaan voivat muuttua räikeistä hienovaraisiin, tuskin huomaamattomiin eleisiin.
Kouluampumiset ovat sellainen uutislaji, joka pysäyttää, satuttaa ja lamauttaa ihmisiä ympäri maailmaa, vaikkei se ei olisi tapahtunut omalla kadulla. Se ei nyt ole jossakin toisella mantereella, vain meidän kotikulmilla, turvalliseksi pidetyssä Euroopassa. Suomessa, Serbiassa, Ruotsissa… Minua hirvitti tänään aamulla lähettää lapsen kouluun. Sehän on samanlainen koulu, mitä Seribassakin on. Hyvämaineinen, paikallinen koulu.
Tässäkin tapauksessa syytän eniten vanhempia. Jotain heillä meni ohi. Isiukko ilmeisesti rakasti enemmän aseita kuin omaa lasta.
Kyllähän teot ovat aina laajasti pysäyttäviä. Se ravistelee perusturvallisuuden tunnetta, vaikka tapahtuisi kaukanakin.
En ihmettele, että asia kävi mielessä lasta kouluun lähettäessä.
Vaikea lähteä arvioimaan mistä tuo kaikki kumpuaa ja millä tavoin venhemmat ovat osallisia. Siitä on kuitenkin puhuttu, että äärimmäisen tiukkaa kasvatustakin olisi ollut. Isä ei ilmeisesti ollut hyväksynyt pojan kouluarvosanojen laskua, kun tämä oli ihastunut tyttöön ja koulussa keskittyminen vähän herpaantui. Mene ja tiedä mikä on totuus.
Nämä ovat kyllä karmeita juttuja. Tosiaan näissä vastaavissa tapauksissa hyvin usein kiusaaminen on vähintäänkin jollain tavalla taustalla. Asia, johon ainakin Suomessa toivoisi puututtavan aivan eri tavalla. Noinhan se on, että ei tällainen tapaus maan turvallisuuteen sinällään vaikuta, mutta järkyttää kuitenkin.
Kyllä, jollakin tavalla särkynyt mieli, kenties ulkopuolisuuden kokemus. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen tulisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Suomessakin noin viideosalla nuorista on mielenterveysongelmia ja silti vain harva saa hoitoa, ainakaan ajoissa.
Ei tuo tapaus ollut mielenterveydestä kiinni. Teko oli hyvin suunniteltu ja järjestelmällisesti toteutettu. Mielenterveysnuorten destruktiivinen käytös on yleensä sisäänpäin käännetty, eli he tekee itsemurhia. Tässä on selvä persoonallisuushäiriö, kuten sarjamurhaajilla esimerkiksi. Se on opittu käytös. Kaiken lisäksi teko oli suunnattu eri henkilöihin, mitkä kiusaajia oli.
Miksi olen asiasta niin varma, olen tuntenut yhden vastaavan tapauksen henkilökohtaisesti. Silläkin tyypillä oli valmis lista, ketä se käy lahtaamassa, jos saa aseen käsiinsä. Mun aikana sellaista tilaisuutta ei tullut, mutta kuka tietää, mihin se tarina loppui? Tyyppi oli ihan täysissä järjissään, ja uskon, että hänen äitinsä oli kyseisen häiriön triggerinä. Tunsin ikävä kyllä naisenkin.
Tässä tapauksessa on kyllä monia erikoisia piirteitä ja tekijän kylmä rauhallisuus on puistattavaa. Vartija, jonka poika ampui ensimmäisenä oli tuttu ja ollut suhteellisen läheinen pojalle. Nuo listat ovat niin karmeita, että täällä poliisipäällikkökin oli erittäin järkyttyneen oloinen niitä tutkittuaan.
Ja kuten sanoit, tämähän ei edes harkinnut itsemurhaa, vaan käveli rauhallisesti ulos ja soitti poliisille ilmiantaakseen itsensä kuten olisi tehnyt pikaruokatilausta.
Hannu Lauerman haastattelusta vuosia, vuosia sitten jäi työkeikalla mieleeni kun hän sanoi, että meidän ihmisten on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että jotkut yksinkertaisesti ovat pahoja. Hänhän on puhunut siitä sittemmin paljonkin.
Kiusaamista ei voi miltään osin hyväksyä, mutta eilen juuri kotona pohdiskelin sitä, että valitettavasti on niitäkin tapauksia, jotka itse osaltaan aiheuttavat sen kiusaamisen, eikä kiusattu ole aina pelkästään uhri. Lisänä tässä on sekin, että uhrit olivat pääsääntöisesti tyttöjä.
Asiaa paremmin tuntematta on mahdotonta ja myös turhaa spekuloida asiaa enempää, mutta tässä tapauksessa on monia häiritseviä piirteitä. Yksi on sekin, että ampuja on hiukan alle rikosoikeudellisen vastuun ikärajan ja varsin tietoinen siitä.
Niinpä, tuntui siltä, että hän on kostamassa omille vanhemmilleen jostakin, koska hän tiesi enemmän kuin hyvin, että he joutuvat vankilaan ensisijaisesti. Se pistää miettimään.
Hassua, mekin tänään juteltiin mieheni kanssa siitä, että kaikki kiusattuja eivät ole suinkaan uhreja. Ehkä juuri se pahuus, joka pursuaa ihmisestä (jos sitä ihmiseksi voi sanoa) on niin pelottavaa ja luotaantyöntävä, että muut lapset/aikuiset eivät pysty olemaan sen ns kiusatun vieressä.
Se on totta, ihmisessä haluaa uskoa hyvyyteen. Pahuutta toisessa on mahdotonta käsittää, ellei itse ole samanlainen.