Onko Serbiassa turvallista?

Tällä hetkellä on kolme syytä, miksi Serbiaan ei rohjeta tulla:

1. Jugoslavian hajoamissodat
2. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset
3. Koronavirus

Ensimmäinen on jo (lähi)historiaa, toinen ja kolmas nykypäivää.
Tässä postauksessa avaan näitä kaikkia, erityisesti viime päivien tilannetta.

Kun tulimme ensimmäiseksi kesäksi tänne, ystävämme ja tuttavamme kyselivät onko Serbiassa turvallista.
Yhä vain palatessamme, ja lopulta muuttaessamme Belgradiin, useat ovat jo käyneet itse tutustumassa ja ihastumassa nykyiseen kotimaahamme. Kirjoittaessamme Serbian matkailusta blogissamme, monia askarruttaa onko Serbiassa turvallista matkustaa.

Jugoslavian hajoamissotien ajan lähihistoriaa

Serbialla on huono maine ja maa tunnetaan lähinnä Jugoslavian hajoamissotien taisteluista.
Nyt kun Srebrenican joukkomurhasta on kulunut 25 vuotta, tapahtumia muistellaan taas aktiivisesti.

Srebrenican kaupungissa surmattiin miltei 8000 bosniakkia.
Serbien teot olivat julmia ja ne on tuomittu etnisinä puhdistuksina.
YK:n alainen entisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomioistuin on määritellyt verilöylyn kansanmurhaksi.
Tapahtumia on syytäkin muistella, jotta historia opettaisi meitä olemaan toistamatta virheitä.

Balkanin historia on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja sotaan tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta.
Jugoslavian armeijaa johdettiin pääkaupunki Belgradista ja niinpä hajoamissotien aikaan serbeillä oli käytössään huomattavasti enemmän kalustoa kuin sodan muilla osapuolilla.
Jälki oli sen mukaista.

Toinen puoli totuudesta unohtuu kuitenkin usein.
Kaikki osapuolet tekivät pahaa minkä ehtivät ja pystyivät.

Alla olevista Hesarin juttujen kuvakaappauksista näkyy sodan siviiliuhrien ja pakolaisten määrät ja miten eri etnisiin ryhmiin kohdistuneista teoista on jaettu tuomioita.

Vähiten oikeutta Haagista ovat siis saaneet albaanit ja serbit.
Siviilikuolonuhrien ja pakolaisten määrällä mitattuna serbit.
Yhtään väheksymättä muita uhreja.

Lisään vielä pari Balkan Insightin tuoretta englanninkielistä juttua kroaattien rasismista serbejä kohtaan.
Tämäkin on vain yksi puoli asiasta, mutta valaissee kuinka monimutkainen kokonaiskuva on.

Kroatiakin on erittäin kaunis maa ja onnistunut matkailumarkkinoinnissaan fantastisesti. Silti soisi joskus puhuttavan senkin maan epäkohdista.

Dinamo Zagrebin fanit heiluttivat taannoisessa matsissaan kylttejä, joissa oli paitsi Suur-Kroatiaa kannattavia Ustašan tunnuksia, niin myös suoraan serbeihin kohdistettua vihapuhetta.
Vihapuheen määritelmästä ei liene tarvetta kiistellä, kun kylteissä seisoo suoraan “Aiomme nussia serbialaisia naisia ja lapsia”.

Zagrebilaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan Kroatia ei ole edennyt sotarikoksien tuomitsemisessa, etnisessä suvaitsevaisuudessa, vihapuheen vähentämisessä, eikä liioin kyennyt estämään historiallisten faktojen vääristelyä.

Kroaattien serbeihin kohdistuneita vainoja en avaa enempää tässä postauksessa, mutta halutessasi voit lukea täältä lisää esimerkiksi yhdestä Serbian keskitysleireistä.

Eivät serbit itsekään ilolla muistele Srebrenican tapahtumia.
Eräs belgradilainen Vukovarissa taistellut entinen erikoisjoukkojen sotilas tuhahti halveksuen Bosnian serbien teoille.
Hän tyytyi toteamaan meille, että sitä paskaa oli hänen helpompi kestää, kun hän oli sodan aikaan jo 24-vuotias, mutta jatkoi, että nuoremmille se oli liian rankkaa.

Viittasi kenties siihen, että oli rankkaa nähdä.
Tai tehdä.
Pahimmillaan joutua osallistumaan itse.
Käskettynä.
Sotilas ei voi valita.
Tämän ymmärtänevät kaikki, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat kokeneet sodan.
Ellei sitten itsellä ole siitä tuoreita kokemuksia.

Tilanteen avaaminen vaatisi vähintään tietokirjan verran tekstiä, joten se politiikasta ja historiasta.
Palataan nykypäivään.

Belgradin ja Novi Sadin mellakat heinäkuussa 2020

Täällä on pidetty rauhallisia mielenosoituksia hallitusta vastaan jo lähes kahden vuoden ajan jokaisena lauantaina.
Viime talvena Suomessakin uutisoitiin Serbian ”levottomuuksista”.
Muuten maa näkyykin käsittämättömän harvoin mediassa.

Miksi sitaateissa ”levottomuuksista”?
– Me paikan päällä akkreditoituina journalisteina katselimme kuinka belgradilaiset kävelivät rauhallisesti kohti parlamenttia ja presidentin palatsia.

Ystäviä halailtiin, naurettiin, kannettiin poppikoneita olalla.
Mukana oli lastenvaunujen työntäjiä ja koirankusettajia.
Kantoipa yksi huumoriveikko Ferrarin lippuakin.

Pari kertaa mukaan mielenosoituksiin liittyi äärioikeistoa, joka tunkeutui sisään mediataloihin.
Tähän poliisi puuttui poistamalla tunkeutujat toimituksista.

Korona-aika kukisti mielenosoitukset, mutta viime viikon tiistaina 7.7. ne alkoivat uudelleen ja kärjistyivät nopeasti keskiviikon vastaisena yönä.

Aluksi rauhallisesti alkanut seisoskelu parlamentin edustalla muuttui mellakoiksi, joissa mielenosoittajat heittelivät kiviä ja polttopulloja, sekä polttivat roskikia ja sytyttivät tuleen neljä poliisiautoa.
Poliisi vastasi kyynelkaasukranaatein ja pamputtamalla mielenosoittajia, mutta myös sivullisia katselijoita.

Livelähetyksessä näkyi verissä päin kadulla makaavia mielenosoittajia, mutta toisaalta poliisi myös kutsui ambulanssin loukkaantuneen kansalaisen avuksi.
Ei tämä maa sentään Jenkkilä ole.
Maskeja ei pahemmin näkynyt.

Me pysyimme kotona muutaman korttelin päässä parlamentilta ja suljimme ikkunat, kun palokaasut ja kyynelkaasu alkoivat leijailla sisälle.
Tällä kertaa seurasimme tilannetta livenä netin kautta N1-kanavan uutislähetyksen kautta.

Toisena iltana, eli keskiviikkona, sekä torstain vastaisena yönä tilanne oli jo rauhallisempi. Silloinkin roskiksia sytytettiin tuleen, mutta mellakkapoliisi toimi rauhallisemmin ja keskittyi suojaamaan parlamenttia.

Mielenosoittajat istuskelivat, seisoskelivat ja heittelivät palloja, – ei ikkunoihin vaan toisilleen.
Ristiä kantaneet ortodoksit polvistuivat mellakkapoliisien eteen samoin kuin Black Lives Matter -mielenosoituksiin osallistuneet.

Väkivaltaisuuksia näkyi vähemmän, joskin pahoinpitelyitä tekivät edelleen jonkin verran sekä mielenosoittajat että poliisi. Myös muutama toimittaja joutui uhriksi.
Maskejakin näkyi jo suurimmalla osalla, liekö sitten syynä koronan pelko vaiko kenties kyynelkaasulta suojautuminen.

Kolmantena päivänä eli torstai-iltana rauhalliset mielenosoittajat ajoivat mellakoitsijat pois.
Santarmeille jaettiin jopa kukkasia.

Perjantai-iltana kävelimme kotimatkalla parlamentin ohi ja sinne oli kokoontunut enää rauhallisia seisoskelijoita.

Lauantaina Serbian pääministeri Ana Brnabić vetosi kansaan ja toivoi, että politikointi jätettäisiin myöhemmäksi ja vältettäisiin epidemian leviämistä joukkokokontumisilla.
Presidentti Vucić oli valtiovierailulla Ranskassa neuvottelemassa Serbian EU-jäsenyyden ehdoista.

Mutta ketä parlamentilla oli?

Kun kansainvälisissä medioissa levisi viime viikolla yhden uutistoimiston raportti, jonka mukaan Serbiassa mellakoidaan koronarajoituksia vastaan, meillä loksahti leuat levälleen.

Serbit olivat turhautuneita ja raivoissaan, kuinka heidän demokratiapyrkimyksensä kuitattiin yksinkertaistaen ja jopa virheellistä tietoa jakaen.

On totta, että Serbian koronatartunnat ovat lähteneet taas nousuun ja hallitus väläytteli uutta ulkonaliikkumiskieltoa.
Ei syy kokoontua osoittamaan mieltään johtunut kuitenkaan rajoituksista, vaan ennemminkin niiden purkamisesta.

Keväällä Serbiassa oli Euroopan tiukimpiin kuuluneet koronarajoitukset ja epidemia saatiinkin kuriin.
Rajoituksia alettiin purkaa toukokuulla.

Moni koki, että presidentti Vucićilla ja valtapuolue Srpska napredna strankalla eli SNS:lla oli kiire järjestää huhtikuulta peruuntuneet parlamentti- ja paikallisvaalit.
Vaalit pidettiinkin miltei koronavapaassa maassa kesäkuulla.

Kun tartunnat lähtivät uudelleen nousuun heinäkuulla, epäiltiin riskejä otetun vain vaalien vuoksi tai tartuntalukuja jopa vääristellyn.
Tämä sai raivostuneen kansan kaduille.

Mielenosoittajien joukossa oli opposition edustajia, mutta myös sekalaista seurakuntaa rokotevastaisista äärioikeistoon ja kirsikkana kakun päällä muuten vain actionia hakevia nuoria.
Vucićin mukaan mukana oli myös Flat Earth -uskovaisia.

Useimmat mielenosoittajista olivat kuitenkin vastustamassa maan demokratiatilanteen heikentymistä.
Oppositio boikotoi vaaleja, joten valtapuolueen voitto oli selvä, muttei erityisen reilu.

Suurin osa belgradilaisista pysyi kodeissaan, eikä heitä politiikka erityisesti kiinnosta.
Toisaalta maaseudulla Vucićilla on aidosti vahva kannatus.
Presidentin tahto viedä Serbia Euroopan unionin jäseneksi on tuonut maalle myös unionin tukia.
EU-tuilla parannetut tiet luovat työpaikkoja pikkupaikkakunnille ja parantavat liikkuvuutta.
Tämä lisää maaseudun vaurautta.

Joidenkin serbien villeimmissä unelmissa Vucić syöstään vallasta kuten Milosević aikoinaan, mutta toiset taas näkevät nykyisen presidentin demokraattisesti valittuna valtionpäämiehenä, joka haluaa maalleen hyvää.

Serbian koronavirustilanne

Serbia on eteläeurooppalainen maa, jolla on kiinteät yhteydet muun muassa Italiaan, joten koronakin rantautui tänne nopeasti.

Maa julistettiin hätätilaan ja suljettiin maaliskuun 16. päivänä.
Tällöin alkoi 53 päivän ulkonaliikkumiskielto.
Koulut suljettiin, joukkoliikenne lakkautettiin, ihmisiä kehotettiin etätöihin.

Kaupassa ja apteekissa sai käydä klo 06-17 välisenä aikana.
Yli 70-vuotiaat pääsivät kauppaan kerran viikossa sunnuntaiaamuöisin, paitsi belgradilaiset, joilla ikäraja oli 65 vuotta.

Luonnollisesti kaupoissa oli maskipakko ja niihin päästettiin vain muutama asiakas kerrallaan. Loput jonottivat turvavälein kaupan edustalla.

Viikonloppuisin oli täysi ulkonaliikkumiskielto.
Kahdesti päivässä oli kuitenkin mahdollisuus ulkoiluttaa lemmikkejään maksimissaan kahdensadan metrin päässä kotoa kahdenkymmenen minuutin ajan tietyllä kellonlyömällä.

Luovimpia belgradilaisia kuljeskeli noina aikoina kaupungilla akvaariot kainaloissaan, kunnes hallinto määräsi erityisvapauden koskemaan vain koirien ulkoiluttajia.

Meidän kissakin on tottunut käymään Ismon kanssa kävelyllä lähikortteleissa, mutta maalis-toukokuussa sääntösuomalaisten lemmikiksi päätynyt entinen kujakattimme sai tehdä reissunsa yksin.

Ravintolat määrättiin suljettaviksi ja tämä oli kenties vaikeinta sosiaalisille belgradilaisille – Ystäviä ei voinut tavata kulmakuppiloissa after workseilla.
Noutoruokaa sai hakea useiden ravintoloiden ovilta ja niin ravintoloitsijat kuin myös pientilalliset järjestivät ruuan kotiinkuljetuksia.

Suurin osa rajoituksista purettiin ja väki villiintyi

Koulut pysyvät kiinni syksyyn asti, maskien käyttäminen ja turvavälit pysyvät.
Pankkeihin ja virastoihin jonotettiin ulkona turvavälit pitäen vielä kesäkuullakin.
Aiemmat halailut ja poskisuudelmat olivat jo muuttuneet kyynärpäiden kopautteluiksi ja iloisten silmien välkkeiksi hymyt peittävien maskien takaa.

Lopulta väsyttiin ja virus alkoi unohtua kesähelteiden alkaessa.
Sakonuhkaisten rajoitusten muuttuessa suosituksiksi yhä harvempi käytti enää maskia.
Koko Belgrad tuntui ajattelevan, että onko koko eläminen enää merkityksellistä, jos ei saa oikeasti elää.

Sitten tuli heinäkuu ja virustartunnat kasvoivat lähelle kevään huippulukemia.
Sisätilojen maskipakko palasi.
Ravintolat ja myös 24/7-kaupat pitää sulkea kello 21.
Terassillisten ravintoloiden on lupa pysyä auki klo 23 asti ja niitähän täällä on suurin osa.

Nyt maskeja näkee taas kaupungillakin, siis jopa ulkotiloissa.
Taksikuskit pistävät maskin naamallensa, kyytiin hypätessä.

Kokoontua saa maksimissaan kymmenen hengen porukalla, mitä olisi helppo noudattaa Suomessa, jossa luurataan ovisilmästä milloin rappukäytävään on turvallista astua naapuriin törmäämättä.
Siis jo ennen korona-aikaa.

Balkanilla se aiheuttaa kuitenkin ahdistusta: Täällä kysellään missä häät pidetään?
Miten ne kesähäät vietetään?
Häät ilman parisatapäistä vierasporukkaa eivät ole täällä häät ensinkään.

Onko Serbiassa turvallista?

Uskaltaako tänne siis matkustaa?
Kyllä, ehdottomasti.

Vaikka mielenosoitukset jatkuisivatkin, ne keskittyvät parlamentille, joten niitä on helppo välttää. Muualla Belgradissa ja Serbiassa eletään normaalia arkea, mitä nyt korona hiukan rajoittaa.

Tänne tulevan on syytä varata mukaansa maskeja ja vältellä isompia kokoontumisia.
Myöhäisistä baarijatkoista on myös turha haaveilla, mutta museot ja muut nähtävyydet ovat auki.
Jaksaapa niihin paremminkin, kun ei ole hillunut yökerhoissa aamuyöhön asti.
Veikkaisin silti underground-baarien olevan auki, ovathan ne muutenkin lain ulottumattomissa.

Suurin turvallisuusriski Belgradiin tai muualle Serbiaan matkaavalle onkin koronavirus.
Air Serbia aloitti suorat lennot Helsingin ja Belgradin välillä 1.6.2019, mutta tällä hetkellä ne ovat keskeytettyinä hamaan tulevaisuuteen.
WizzAir ilmoitti aloittavansa suorat lennot Belgradiin 17.7., mutta nyt niitäkin on viivästetty tällä tietoa kuukaudella.

Maarajat ovat auki nyt, huomenna voi jo olla toisin.
Joinakin päivinä rajat voi ylittää ongelmitta, toisinaan ne sulkeutuvat uudelleen erittäin lyhyellä varoitusajalla eri maiden matkustusrajoituksista riippuen.
Kannattaa siis varautua nopeisiin muutoksiin ja matkustaa lehmänhermoin.

Suurin riski tänne matkustavalla onkin se, että täältä ei pääse koskaan pois.
Serbiaan kun on helppo ihastua.

Kun tänne asti pääsee, alkaa serbien maine sotaisina hymyilyttää viimeistään siinä vaiheessa, kun törmää ensimmäiseen serbiin, joka nykäisee Skadarska-kadulla hihasta ja kehoittaa välttämään turistiravintolaa tai kutsuu sinut kotiinsa illalliselle, näyttää Belgradin salaiset paikat – tai kertoo huolehtivansa sinun haudastasi, kuten meidän ystävämme lupasi.
Varmana siitä, että aikanaan meidät tullaan hautaamaan Belgradiin.

Kävi niin tai näin, niin ainakaan meidän haudoillamme ei tule olemaan lakastuneita kukkasia!