Museorautatie Šargan 8 ja Küstendorfin etnokylä

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkin

Suuntaamme nokan kohti Länsi-Serbian Tara-vuoristoa. Elokuisesta päivästä on tulossa helteinen.
Kahden päivän retkemme kohteena on Mokra Gora, museorautatie Šargan Eight ja etnokylä Küstendorf eli Drvengrad.
Ohjaaja Emir Kusturica suunnitteli tämän perinnekylän alunperin elokuvalavasteeksi.

If you prefer to read in English click here:
Museum railway Šargan 8 – ride on Serbia!

Tanjan Roomassa asuva vanha koulukaveri, Tanja hänkin, ilmoitti tulevansa taas Serbiaan meitä katsomaan ja kysyi, voisimmeko tutustua Belgradin lisäksi myös johonkin muuhun kohteeseen maassa. Meillehän se sopii, emme ole itsekään ehtineet tutustua Serbiaan kovin monipuolisesti.

Pienen selvittelyn jälkeen kohteeksi valikoituu Mokra Gora, josta löytyy vielä sijaa majatalosta. Koska julkiset kulkuyhteydet alueelle ovat hitaat, eikä uutta moottoritietäkään ole vielä (tuolloin) avattu, päätämme vuokrata kolmeen pekkaan sekä auton että kuskin.
Bussilla matka taittuu lyhyimmillään neljässä ja puolessa tunnissa ja halvimmillaan 19,30 eurolla.

Saamme vinkin sopivasta kuljetusyrityksestä. Yksityiskohdat sovitaan puhelimessa omistajan kanssa ja hän lupaa myös varata meille liput museojunaan, huippusesonkina kun niitä tuskin enää periltä saa.
Lippujen ostamiseen ei sentään välttämättä tarvita paikallista apua, ne voi ostaa myös Serbian rautateiden sivuilta tuhannen dinaarin eli 8,50 euron hintaan.

Nenad noutaa meidät kotoa helteisenä lauantai-aamuna, poimimme Rooman-Tanjan hänen majatalostaan ja matka voi alkaa. Kuskin palkkaaminen osoittautuu kaikin puolin oivaksi valinnaksi.
Vaikka serbialainen ajotyyli ei suinkaan ole Balkanin pahimmasta päästä, siihen tottunut paikallinen ammattimies osaa ennakoida muiden tiellä liikkujien uhkarohkeat ohitukset vanhalla kapealla tiellä paremmin, kuin täysi untuvikko.
Englantia puhuva Nenad toimii myös tulkkinamme tarpeen tullen ja osaa kertoa meille matkan varren paikoista.

Valjevon kohdalla näkymät alkavat muuttua Länsi-Serbialle tyypillisiksi vuoristomaisemiksi.
Pysähdymme kaupungissa pikaisesti ostamassa aamiaisburekit.
Tämä on ensimmäinen tutustumisemme kaupunkiin, jossa sen jälkeen on tullut käytyä parikin kertaa.

Asuupa siellä meidän suomalais-serbialainen ystäväperheemmekin, jonka luona vietimme tänä vuonna pääsiäissunnuntaita.

Drvengrad yllättää positiivisesti

Jylhä ja metsäinen Tara-vuoristo kansallispuistoineen ja sen sivuitse virtaavine Drina-jokineen on Länsi-Serbian helmi ja suosittu matkailukohde.
Mekin pysähdymme matkalla katsomaan kuuluisaa keskellä Drinaa nököttävää pikku taloa ja ihailemme näköaloja ylös vuorilla kiemurtelevalta tieltä.
Vuorten kasvisto on runsasta ja osin kotoperäistä ja sen seassa kuljeksii muun muassa karhuja. Ilma on ihanan raikasta.

Olimme suunnitelleet alunperin myös pientä vuoripatikointia, mutta kommunikaatiokatkoksen vuoksi tieto tästä ei ollut välittynyt Nenadille. Päivän päätteeksi toteamme kyllä, ettei sellaiseen olisi jäänyt aikaakaan.

Metsän muuttuessa pelloiksi ja niityiksi parin mutkan takaa putkahtaa näkyviin puisia rakennuksia. Küstendorf!
Sen toinen, serbiankielinen nimi Drvengrad tarkoittaa yksinkertaisesti ”puukaupunkia”.
Jätämme auton parkkipaikalle ja marssimme lippuluukulle.
Myös Nenad tulee mukaan. – Olen tuonut tänne paljon turisteja, mutta en ole kertaakaan käynyt sisällä, hän paljastaa.

Olemme olleet Drvengradin suhteen hieman skeptisiä. Olemme kyllä uteliaita näkemään tämän tunnetun matkailukohteen, mutta mietimme, voiko alunperin elokuvan kulissiksi rakennettu minitaajama olla oikeasti kiinnostava.

On se onneksi. Kylä perinteisine taloineen on taiten rakennettu ja yllättävän iso.
Sen kadut on nimetty Kusturican idoleiden mukaan ja kunnianosoituksen ovat saaneet muun muassa Che Guevara, Maradona, Nikola Tesla, Federico Fellini, Ingmar Bergman ja Joe Strummer.
Pääkadulle nimensä on antanut jugoslavialainen Nobel-kirjailija Ivo Andrić, jonka mukaan on nimetty myös Drvengradin kirjasto.

Kylässä on myös Stanley Kubrickin elokuvateatteri, urheiluhalli ja kirkko.
Täällä voi majoittuakin, joko perinnetaloihin, tai hotelliin.
Palveluihin kuuluvat ilman muuta myös ravintola ja kahvila.
Minitaajaman päätalossa on Kusturican perheen käyttöön varattu huoneisto.
Muutamat paikan työntekijätkin asuvat Drvengradissa.

Kiertelemme rauhassa ympäriinsä ja ihailemme kylän lisäksi sieltä avautuvaa laaksomaisemaa.
Eräällä kujalla on rivi maalaisia myymässä tuotteitaan. Myynnissä on erilaisia villaneuleita ja paikallisia herkkuja.
Me nappaamme mukaan purkillisen vanhan miehen myymää lehmushunajaa.

Mokra Gorassa kannattaa olla yön yli

On kuitenkin tullut aika sujahtaa takaisin auringossa lämmenneeseen autoomme ja jatkaa matkaa. Vuorossa on majoittuminen viereiseen Mokra Goran kylään.
Ajomatka Belgradista on 250 kilometriä, joten päivämatkan sijaan on järkevämpää majoittua vaikkapa johonkin alueen apartmaniin, perheen pitämään pieneen majataloon.
Ne ovat edullisia ja siistejä, eikä ole mitään mieltä lähteä ajamaan mutkaisia vuoristoteitä pitkän päivän jälkeen pimeässä.

Meillä on etukäteisvaraus tuliterään *Mokra Gora Central Apartmentsiin. Kesälomakaudella ennakkovaraus kannattaa tehdä, sillä apartmanit ovat pieniä ja täyttyvät nopeasti.
Koska paikka on uusi, sitä ei ole vielä ehditty merkitä oikein mihinkään, eivätkä kyläläisetkään tunnu sitä tietävän. Lopulta Nenad löytää tietäväisen asukkaan ja parkkeeraamme automme tien varressa seisovan talon pihamaalle.

Olemme majapaikkamme ensimmäiset asiakkaat ja omistajia vähän jännittää. Serbiassa kun ollaan, vieraat kuitenkin istutetaan erinomaisen huoneiston esittelyn jälkeen pihapuun alle, pitkän pöydän ääreen. Eteen aletaan kantaa pikkupurtavaa, virvokkeita ja tietysti lasilliset talon omaa rakijaa. Nenad ei itse asiassa edes majoitu tänne, mutta se ei tietenkään haittaa, saman tarjoomukset tuodaan kelpo kuskimmekin nenän eteen.

Kovin pitkään emme kuitenkaan ehdi istuskella, sillä edessä on vielä junamatka.

Museorautatie Šargan Eight on yksi mutkaisimmista

Nenad käy viemässä tavaransa omaan apartmaniinsa ja ajaa meidät jonkin matkan päähän rautatieasemalle. Sieltä lähtee ja sinne myös palaa Šargan Eightiä, kapearaiteista historiallista rautatietä kulkeva juna.

Šargan Eightin rataa alkoivat vuonna 1916 rakentaa itävaltalaiset, jotka olivat maailmansodassa vallanneet Serbian. Rautatien oli tarkoitus yhdistää Serbian rataverkko Itävaltaan kuuluneeseen Bosniaan. Työtä tehtiin kiireellä ja siinä käytettiin italialaisia ja venäläisiä sotavankeja, joista monet saivat surmansa rakennustöiden aikana.

Urakka jäi kesken ja Jugoslavian kuningaskunta viimeisteli sen lopulta vuonna 1925. Silloin se ulottui Adrianmeren rantaan asti, Dubrovnikiin, mutta kapearaiteinen rata poistettiin käytöstä 1974. Osa siitä palautettiin nykyiseen matkailukäyttöönsä kymmenisen vuotta sitten. Mokra Gorassa rata on niin mutkikas, että se todella tekee yhdessä kohdassa kahdeksikon muotoisen kiepin.

Mokra Gora merkitsee märkää vuorta (tai metsää) ja radantekijät huomasivat pian, mistä nimitys johtuu.
Reitin varrella on nimittäin peräti 365 lähdettä ja monissa radan 22 tunnelista vesi tippuu seinistä ja katosta.

Nykyään käytössä oleva radanpätkä on 15,6 kilometriä pitkä ja se kulkee Mokra Gorasta Šargan Vitasin asemalle ja takaisin. Reitti kulkee huimaavissa vuoristomaisemissa yli siltojen ja rotkojen. Jotkut vuorot kulkevat Višegradiin asti, jolloin hinta on tuhannen dinaarin sijasta 1200 RSD. Koska mennään naapurimaan puolelle, pitää mukana olla passi.
Talvisin reitti on puolestaan lyhyempi ja maksaa 650 RSD eli 5,50 €.

Me nappaamme vanhanaikaisista vaunuista paikat vaunun päädyn avonaiselta sillalta, josta näköala on mahdollisimman esteetön ja kolmenkympin helteessä myös tuuletus toimii.
Istumapaikkoja ei enää lippuja ostaessamme vapaana ollutkaan, mutta lopulta myös sisätiloissa matkustavat alkoivat haikailla viileämmille ulkopaikoille.

Näköala on paikoin esteetön myös suoraan alaspäin rotkoon, joten meitä korkeanpaikankammoisia hieman hirvittää.

Matkanteko on leppoisaa, kuten museorautatielle sopiikin. Šargan Vitasissa on ennen paluumatkaa pitkähkö pysähdys.
Sen aikana on mahdollisuus käydä käydä wc:ssä, sekä ostaa syötävää ja juotavaa, joko paikalla nautittavaksi tai mukaan.
Me tyydymme ihailemaan vanhaa asemaa ja maisemia sen edustalla.

Paluumatkalla juna pysähtyy erityisen hienolle näköalapaikalle, jotta matkustajat voivat käydä napsimassa kuvia.

Vuoristokylässä ei valvota myöhään

Mokra Gora on pieni ja turisteja lukuun ottamatta hiljainen vuoristokylä. Kauppoja on, mutta ne menevät aikaisin kiinni. Jos siis mielii kokata asunnollaan, on syytä käydä ruokaostoksilla ennen junalle lähtöä.

Me illastamme kuitenkin ulkona. Ravintola Šarganska osmica rautatieasemalla tarjoaa serbialaista ruokaa kohtuuhinnalla. Pyydämme Nenadin mukaan ja mies suostuu mielellään, vaikka hieman hämillään. Asiakkaat eivät kuulemma yleensä pyydä häntä liittymään seuraan.
Meille se on itsestäänselvyys: Miksi ihmeessä mukavan kuskimme pitäisi järsiä illallista yksinään jossain, kun tässä nyt muutenkin vietetään pari päivää aikaa yhdessä?

Ennen ateriaa olemme kuitenkin käyneet vielä yhdessä kohteessa. Bosnian raja on lähellä ja sen takana on Ivo Andrićin maailmankuuluksi tekemä Višegradin kaupunki.
Nenad ehdottaa, että menisimme käymään saman tien myös siellä. Olemme jättäneet Višegradin visiitin harkintaan, ehtimisemme ja jaksamisemme varaan. Vaikka päivä on ollut pitkä, emme malta jättää Bosnian reissua väliiin, niin lähellä jo olemme.

Niinpä teemme myös pikaisen ulkomaanmatkan, passitkin meillä on taskussa majoittumista varten. Rooman-Tanjahan ulkomaanmatkalla on jo muutenkin, mutta hän saa nyt kaksi maata yhdellä iskulla.

Seuraavana aamuna ihailemme huoneemme parvekkeelta sumun peittämiä vuorenrinteitä, ennen kuin matkamme jatkuu kohti Uvać-joen mykistäviä maisemia.

Drvengrad ja museorautatie Šargan Eight ovat Länsi-Serbian suosituimpia matkakohteita. Silti mitään erityistä tungosta ei ollut edes viikonloppuna ja paikka tuntui miellyttävän rauhalliselta.
Teimme matkan jo kesällä 2019, mutta artikkelin tiedot on tarkistettu juttua kirjoittaessa toukokuussa 2022.

Sitten käyntimme on Mokra Goran matkailuinfrastuktuuria kehitetty edelleen ja alueelta löytyy muun muassa laskettelukeskus.
Viime vuonna (2021) Maailman matkailujärjestö (UNWTO) valitsi Mokra Goran yhdeksi maailman parhaimmista matkailukylistä.

Serbian rautatiet/hinnasto: Museorautatie Šargan Eight
Täällä yövyimme: *Mokra Gora Central Apartments

Tilaa artikkelimme tuoreina sähköpostiisi:

Piditkö lukemastasi? Jaa myös kavereillesi alla olevista painikkeista!