Montpellier vie kielen ja (ankan) sydämen

Liitutaululle on piirretty ranskalaisella fontilla Effiloché de canard en parmentier.
Tunnen jo nyhtöankan tuoksun sieraimissani, perunavuoan maun kielelläni.
Paha vain, että pikkuruinen ravintola on kiinni.

Olemme Montpellierin vanhassa keskustassa. Olemme ihastuneet oitis eteläranskalaiseen kaupunkiin, emmekä ole ainoita.
Pariisilaiset ovat tulleet tänne jo vuosikymmenen verran paitsi edullisempien asuntojen, niin myös pääkaupunkia rennomman elämäntyylin vuoksi.
Välimerellinen ilmasto ja taivaallinen ruoka eivät mitenkään vähennä houkutusta muuttaa viehkoon kaupunkiin.

Aavistuksen Tamperetta isompi kaupunki on Ranskan kahdeksanneksi suurin. Miellyttävän pieni kävelijälle, riittävän iso kaupunkielämästä nauttivalle.

Monen kerroksen asuntoja kissojen kaupungissa

Olemme vuokranneet hetkiseksi asunnon Montpellierin keskustan laitamilta.
Viihdymme kesäkodissamme niin hyvin, ettei ravintola-aterian väliin jääminen edes haittaa.
Makumatka Montpellieriin onnistuu kotona kokatenkin. Ruokakaupat pursuavat herkullisia raaka-aineita.
Vaikka olisi sitä ankkavuokaa ollut ihana maistaa ja poimia uusia vinkkejä kotiruokiin.

Palaamme kaupunkiin muutamaa vuotta myöhemmin matkatessamme maitse Italiasta Espanjaan.
Valitettavasti kaunis, vanha kaupunkitalo ei ole enää vuokrattavissa.
Asuntopula yllättää muutenkin.

AirBnB:ssä on useitakin vaihtoehtoja tarjolla, mutta muutaman kympin yöltä maksavistakin kohteista peritään jopa yli sadan euron siivouspalkkioita. Siis vaikka yöpyisit vain yhden yön.
Lisäksi useat asunnoista vaikuttavat vastenmielisiltä lääviltä, joita tuskin on siivottu muutamaan vuoteen.

Lyhytaikaiseen majoittumiseen tämän päivän Montpellierissä paras vaihtoehto lieneekin perinteinen hotelli.
Nomadeina meille on tärkeää, että ”kotona” on jonkinlainen keittomahdollisuus, joten jatkamme sitkeästi asunnon etsintää.

Päädymme pieneen keskustayksiöön, joka on tarpeisiimme täysin riittävä.
Ongelmaksi koituu lähinnä asunnon homeisuus. Oireilen niin pahasti, että harkitsen ulkorappukäytävässä eli rakennusta kiertävällä parvekkeella nukkumista.

Tämä pienenä varoituksen sanana Montpellieristä oleskelusta haaveileville, mutta ei anneta tämän seikan himmentää mielikuvia kaupungista.
Lähinnä se kertoo kasvavasta suosiosta. Ei niinkään turistien keskuudessa, vaan juurikin Pariisista halvemmille asuinsijoille ja paremman ilmaston perään haikailevien vuoksi.

Eteläranskalaista elämänmenoa ikkunaluukkujen suojassa

Kaupungin kaduilla on mukava kierrellä fiilistellen tunnelmia.
Hiljaisella sivukujalla vanha nainen avaa ikkunaluukkunsa ja astuu ranskalaiselle parvekkeelleen.

Hän huutelee meille jotakin, emme kuule mitä. Emme ihan ymmärrä.
Ranskalainen ruoka on vienyt kielen?
Onko tämä jokin yksityinen kuja, jossa ei sallita muukalaisten hiippailevan?

Pysähdymme katsomaan taaksemme: ”Répéter s’il vous plait”
ja nainen toistaa hymyillen: ”On niin kovin kuuma!”
On, niin on. Heinäkuinen Montpellier on kuuma.
Ja ihana.

En epäile ollenkaan, etteikö Montpellierissä olisi kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta me olemme luonnollisesti keskittyneet herkuttelemiseen.
Lähes jokaisen kulman takaa paljastuu viehättävä ravintola, ehkä useampikin.

Täällä ei tarvitse tutkia ennalta missä kannattaisi syödä. Isompi ongelma on jättää moni houkutteleva ravintola testaamatta.
Ensimmäisellä visiitillämme olemme kiiruhtaneet kaupunkikävelyiltämme kotiin syömään.
Joskin napanneet välillä muka kevyen lounaan, jonka jälkeen olemme pureskelleet illalla lähinnä patonkia ja salaattia.

Erään kerran kaupungilla kulkiessamme nälkä hiukoo masuissamme ja istahdamme terassille ajatuksenamme tilata pieni juustotarjotin välipalaksi.
Ranskalainen juustotarjotin – tiedättehän – sitä juustoa tulee pöytään noin kilo.
Sulattelemme raskaita könttejä kykenemättä etenemään helteessä.

Ravintolaa vastapäätä on valtava asunto, jota reunustaa saman pituinen parveke.
Katselemme ranskalaisperheen avaavan puiset ikkunaluukut ja käyvän lounaspöytään asuntonsa sisäpuolelle, turvaan paahteelta. Joie de vivre!

Ollapa meilläkin tällainen elämä!
Mutta meillähän on!
Kipaisemme heti kyetessämme oman kotipihamme autuuteen.

Makumatka Montpellieriin vie kulinaristin sydämen

Toisella Montpellierin visiitillämme homekämppä antaa hyvän tekosyyn karata ulos syömään.
Sitä paitsi olisi lähes pyhäinhäväistys jättää kaupungin ravintolaruoat kokeilematta.
Vähän pastaa ja muuta vehnäistä, siihen ne kotikokkailumme jäävät tällä kerralla.
Nyt on aika rampata Montpellierin ravintoloissa.
Aloitamme heti.

Odotellessamme asuntomme avainten luovutusta kiertelemme jälleen vanhankaupungin katuja.
Fiilistelemme tuttuja paikkoja.
Tuo valokuvagalleria on edelleen olemassa, tuo ravintola vielä paikoillaan.

Makumatka Montpellieriin alkaa ensi askelmilla.
Kiipeämme marmoriportaat ylös pienelle aukiolle.
Kurkkaan kulman taakse.
Siellä se on, ankkaravintola.
Ja se on auki!

Tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. On lounasaika. Meillä on tunnin verran aikaa.
Myös mahdollisuus siirtää avainten hakua.
Asunnon omistaja kun on luvannut viestiä milloin voisimme tavata, olemme sopineet vasta alustavan ajan.

Istahdamme terassin pöytään. Sisätiloja tällä pikkiriikkisellä kansankuppilalla ei olekaan.
En malta olla kertomatta pienen pienen ravintolan omistajalle käyneemme roikkumassa hänen ovenkahvassaan muutamaa vuotta aiemmin.
Sekä kokkina että tarjoilijana yksin työskentelevä omistaja ilahtuu suunnattomasti paluustamme – tällä kertaa onnistuneesta sellaisesta – ja lupaa panna parastaan.

Mies kyselee mitä me haluaisimme syödä.
Pyydämme häntä kertomaan oman bravuurinsa.
”Effiloché de canard en parmentier, sitä teidän pitää ehdottomasti maistaa”, vastaa hän.
No niin.

Vuoka on juuri niin ihanaa kuin olin kuvitellutkin sen olevan.
Yli kolmen vuoden odotus ei ollut turha.
Syömme useammassakin ravintolassa, mutta palaamme tänne toistamiseen.

Pieni paikka päätyy sille listalleni, johon kirjaan ravintoloita, joiden vuoksi olisin valmis matkustamaan tiettyyn kohteeseen.
Siis pelkästään syödäkseni siellä.

Peruna päätyi ranskalaiseen ruokavalioon oveluudella

Mitä Effiloché de canard en parmentier oikeastaan on?
Lihaperunasoselaatikko taitaisi olla lähin suomalainen vastine, mutta unohda se, tämä on oikeasti herkullista.
Bergeracin matkailubyroon sivuilta löytyy yksi simppeli resepti, jos haluat kokeilla tätä kotona.

Effiloché kääntyy nyhtölihaksi, tässä tapauksessa siis nyhtöankaksi.
Parmentier tarkoittaa perunoita, mutta ei mitä tahansa perunoita.
Tässä lihavuoassa perunat ovat ikään kuin muusikakku, mutta toisinaan parmentier-nimitystä käytetään myös tietyllä tavalla valmistetuista perunakuutioista.

Mutta miksi parmentier, eikä pommes de terre tai purée de pomme de terre?
Tietyllä tyylillä kokatuille perunoille nimensä antaa Antoine-Augustin Parmentier, joka toi perunan ranskalaiseen ruokavalioon.

Farmaseutti Parmentier oli 1700-luvun jälkipuoliskolla sotavankina Saksassa ja totesi vankeutensa aikana perunan ravitsemukselliset hyödyt.
Peruna oli lähes ainoa ravinto, jota hänelle tarjoiltiin Saksassa, mutta hän vapautui hyvissä voimissa ja terveenä.

Seuraavalla vuosikymmenellä Parmentier voitti palkinnon parhaasta keinosta lievittää vallitsevaa nälänhätää. Keino oli tärkkelystä sisältävien kasvisten viljely ja käyttäminen, luonnollisesti peruna tärkeimpänä.

Ranskan tiedeakatemian palkinnosta huolimatta perunan käyttäminen ei edennyt voittoisasti. Ranskan parlamentti kun oli kieltänyt perunan käyttämisen jo paria vuosikymmentä aiemmin uskoen sen olevan ihmisravinnoksi kelpaamatonta ja jopa sairauksia, kuten lepraa, aiheuttavaa.

Antoine Parmentier ei hevin luovuttanut. Hän onnistui vakuuttamaan jopa Ranskan hovin, mutta Pariisin köyhän kansan voittaminen puolelleen ei käynyt kädenkäänteessä.
Fiksu ja ovela mies keksi keinot tähänkin.
Hän järjesti omille perunaviljelmilleen sotilasvartion, mutta vain päiväajaksi.
Öisin peltoja ei vartioitu.

Viljelmillä täytyy olla jotakin erityisen arvokasta, uskoi yhä suurempi joukko nälkää näkeviä pariisilaisia, – ja lähti varkaisiin.
Nälkä lähti ja perunan käyttö elintarvikkeena levisi nopeasti ympäri Ranskan.
Tämä oli luonnollisesti Parmentierin tarkoitus.

Maistuiko?
Jos makumatka Montpellieriin maittoi, tilaa jälkkäriksi lisää herkkupalojamme. Tilauksen voit tehdä jättämällä sähköpostiosoitteesi yllä olevaan kenttään. Tuoreet tekstit toimitetaan suoraan sähköpostiisi!