Miksi serbit ovat niin hyviä koriksessa?

Kysyimme Serbian 3×3 -koripallomaajoukkueen valmentaja Danilo Lukićilta, miksi serbit ovat niin hyviä koriksessa ja muissa pallolajeissa.

Tämä artikkelimme on julkaistu alunperin Salon Seudun Sanomissa 2017.

Danilo tekee maailmanmestareita

Danilo Lukić on valmentanut Serbian 3×3-koripallojoukkueen Novi Sadin kahdesti maailmanmestariksi. Hän ammentaa osaamisensa Serbian pitkästä koripalloperinteestä ja tähtää joukkueineen Tokion olympialaisiin.

Serbian toiseksi suurimman kaupungin Novi Sadin lähiössä nököttää hotelli, jonka vieressä olevalta aidatulta alueelta kuuluu koripallon jumputusta. Portin takana valonheittimien loisteessa kaksi miestä viskoo koreja. Valmentaja Danilo Lukić tervehtii ja huikkaa olevansa vapaa kahden minuutin kuluttua.

Lukić on Novi Sadin 3×3-korisjoukkueen Novi Sad Al-Wahdan päävalmentaja. 3X3 on tutummin Suomessakin joka ulkokentällä pelattavaa katukorista, jota pelataan yhteen koriin vain toisella kenttäpuoliskolla. Joukkueeseen kuuluu viisi pelaajaa ja heistä kolme on kerrallaan kentällä. Vuoden 2020 olympialaisissa Tokiossa 3×3 on mukana näytöslajina. Novi Sad on edustanut Serbiaa arvokisoissa vuodesta 2013.

Liikuntatieteellisestä vuosi sitten valmistunut Lukić on valmentanut joukkuetta vuodesta 2014.
– Pelasin itse kaksitoista vuotta, mutta kun minusta ei tullut huippua, päätin ryhtyä valmentajaksi, hän hymyilee.

Peleissä ei valmenneta

Lukić kertoo joukkueen olleen kasassa vuosia ennen kuin he pyysivät hänet mukaan. Sen pelitapa oli jo muodostunut ajan saatossa, mutta hän tuo harjoituksiin omaa osaamistaan. Lukić katsoi aluksi joukkueen pelejä videolta ja hioi niiden perusteella yksityiskohtia. Peleissä valmentajalla ei kentän laidalle olekaan asiaa.

– Katukoriksessa valmentaja ei saa olla valmentamassa itse pelissä, vaan pelaajat ovat omillaan. Se vaatii heiltä päätä, voittajaluonnetta ja taktista osaamista. Kentällä pitää tietää, mitä tekee, Lukić painottaa.

Peli kestää vain kymmenen minuuttia, joten tavallisesta koriksesta poiketen harjoituksissa ei haeta kestävyyttä vaan nopeutta ja niissä mennään lähes maksimisykkeellä koko ajan.

Tänään Lukić harjoittaa Novi Sadin pimenevässä illassa vain yhtä pelaajaa, kaksinkertaista maailmanmestaria Marko Zderoa. 190-senttinen takamies on joukkueen alkuperäinen jäsen.

– Olen pelannut katukorista koko ikäni ja huomasin kehittyväni siinä vuosi vuodelta. 3×3-koriksesta tekee hauskan juuri se, että peleissä ei ole valmentajaa, lihaskimppu naurahtaa.

Nuorisolla on esikuvia

Kenttä, jolla miehet harjoittelevat, Bulut Court, on Serbiassa ainutlaatuinen, sillä se on maan ainoa virallinen 3×3-harjoittelukenttä. Lisäksi maasta löytyy yksi virallinen pelikenttä, mutta siinä se. Katukoris on ollut legendaarisessa koripallomaassa lapsipuolen asemassa.

– Vasta nyt, kun laji esiintyy olympialaisissa, se on alkanut saada rahoitusta. Sitä ennen ei herunut mitään, Lukic kertoo. Harjoituskenttä onkin yhden pelaajan, Dušan Domović Bulutin henkilökohtaisesti rakennuttama.

Vaikka jalkapallo on Serbian suosituin urheilulaji, koripallo on kuitenkin se, josta arvokilpailumenestystä on totuttu odottamaan. Vaadin kaksikolta selitystä kestomenestykseen ja miehet ovat asiasta yksimielisiä.

– Meillä on pitkät perinteet jo Jugoslavian ajoilta. Historia on opettanut meidät rakastamaan korista ja serbinuorilla on aina ollut maailmanluokan esikuvia nimenomaan siinä. He ovat halunneet tulla yhtä hyviksi kuin idolinsa. Katukoris on lisäksi laji, johon serbilapsillakin on ollut varaa, Lukić ja Zdano selittävät.

Jugoslavian perintö näkyy kuulemma myös siinä, että sen raunioille syntyneiden maiden urheilijat eivät ole keskenään niin verivihollisia, kuin joskus ehkä luullaan.

Zdano huomauttaa, että serbit ovat hyviä juuri joukkuelajeissa ja erityisesti palloilussa.
– Eihän meillä ole kuin pari tenniksenpelaajaa, jotka pärjäävät yksilölajeissa.

Vilppaan maajoukkuemiehet tiedetään

Lukić muistelee, että 3×3-koriksen piti olla näytöslajina jo Rio de Janeirossa, mutta toisin kävi.

– Pelaajamme ovat nyt 32-vuotiaita, parhaassa iässä, mutta Tokiossa jo 35-vuotiaita. Se pitää ottaa huomioon harjoittelussa, hän miettii.

Olympialaiset ovat luonnollisesti sekä Lukićin että Zdanon kirkas tavoite.
– Jokaisen urheilijan unelma on pelata olympialaisissa, Zdano muistuttaa.

Haastattelun lopuksi Lukić kysyy, millaisen kaupungin lehteen juttu tulee. Kerron Salon korisbuumista ja mainitsen, että siellä pelaavat ensi kaudella muiden ohella Teemu Rannikko ja Mikko Koivisto. Tieto saa valmentajan nyökyttelemään.

– He ovat kovia pelimiehiä. Ja Suomellahan on maajoukkueessaan myös Lauri Markkanen. Luulen silti, että joudutte EM-kisoissa tyytymään lohkon jumbosijaan, teillä on niin kovat vastustajat, hän hymyilee.

P.S. Serbian joukkue toi vuodelle 2021 siirretyistä Tokion olympialaisista kotiin pronssimitalit.
Valmentaja Lukić teki myös yhden virhearvion; Suomi oli EM-kisoissa oman lohkonsa toinen.
Lukić on sittemmin välttänyt virheitä: Haastattelumme jälkeen MM-mitaleita on jaettu viidesti. Serbian 3×3 koriksen maajoukkue on voittanut näissä kisoissa neljä kultamitalia.