Mdina ja Marsaxlokk – Malta maalta merelle

*Yhteistyössä Visit Maltan kanssa

Seuraavat Maltan ruokamatkan kohteemme ovat Mdina ja Marsaxlokk.
Joseph odottaa meitä Mġarrin kirkon kupeessa.
Syyskuinen päivä on kuuman kostea ja tuntuu hyvältä istahtaa hetkeksi viilennettyyn autoon.  

Maltalaiset muuten tuntuvat nauttivan ilmastoinnista siihen malliin, että ainakin taksimatkoille kannattaa varata jotakin hartioita suojaavaa. Paikallisista busseista en osaa sanoa, kun niillä emme tällä reissulla ehtineet ajella.

Mistä tuli Mdina? 

Joseph jättää meidät vanhankaupungin portille ja Visit Maltalta lainaamamme opas Mariella kertoo tämän ulkopuolisen alueen olevan Rabatia. 

Miksikö nämä nimet, Medina ja Rabat, toistuvat useissa maissa? 
Kenellekään ei tulle yllätyksenä Maltan arabivaikutteet, mutta mitä nämä nimet oikeastaan tarkoittavat?

Medina eli Mdina tarkoittaa yksinkertaisesti kaupunkia, Rabat taas käännetään nykyään useimmiten lähiöksi, mutta sanan etymologia on huomattavasti kiinnostavampi:
Rabat oli Medinan ulkopuolella sijaitseva alue, jonne kulkupelit eli hevoset ja aasit jätettiin, koska niitä ei saanut Medinan puolelle tuoda. 
Rabat tuleekin arabiankielisestä sanasta ”sitoa kiinni” eli yksinkertaisesti paikasta, jonne hevoset jätettiin kiinni odottamaan isännän paluuta.

Meidän kuskimme moderneine autoineen saa komennon odottaa meitä toisen portin ulkopuolella sijaitsevalla parkkipaikalla. Mdina on kävelyaluetta, eikä sinne pääse autolla.
Eipä sillä, että olisi tarvettakaan. 
Tämä noin kolmensadan asukkaan kaupunki on niin pieni, että sen kadut ja kujat kävelee hetkessä päästä päähän. 

https://youtu.be/xuVjvBBaB7I

Mdina keskellä Maltan maata

Pieni, mutta tiheästi asutettu Malta on usein niin ruuhkainen, että vanhan pääkaupungin hiljaiset kävelykadut tarjoavat tervetullutta rauhaa. 
Maltalaiset kutsuvatkin Mdinaa hiljaiseksi kaupungiksi. 

Rakkaalla kaupungilla on monta muutakin kutsumanimeä; italialaiset kutsuivat sitä nimellä Città Vecchia (vanha kaupunki) ja Città Notabile (merkittävä kaupunki).

Perustamisensa aikoihin, noin kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, kaupunki kantoi virallisesti nimeä Maleth. Myöhemmin roomalaiset nimesivät sen Meliteksi. 
Maltaksi Mdinan nimi kuuluu L-lmdina. 
Muita nimiä en edes ala luetteloida tähän. 

Mdinaa reunustavilta muureilta voit ihailla maisemia merelle asti, vaikka entinen pääkaupunki sijaitseekin kokolailla keskellä Euroopan Unionin pienimmän valtion pääsaarta. 

Muureilta näkyy myös Meridianan viinitila. Tämä on se tila, jolla tulet vierailemaan, jos varaat yhdistetyn viininmaistelu- ja mehiläistarharetken. 
Lue lisää mehiläistarhavierailustamme postauksesta Malta vähän aikaa. 
Ihastellaan kuitenkin hetki kaupunkia muurien sisäpuolella.

Malta vähän aikaa

Maltan värikäs menneisyys näkyy värikkäässä arkkitehtuurissa

Eksytämme itsemme kivitalojen välisille kujille, vaikkei tänne konkreettisesti eksymään pystykään. 
Heti ensimmäisellä aukiolla seisahdamme ihastelemaan värikkäitä parvekkeita talojen seinillä.
Nämä gallarijat edustavat leimallisesti Maltan omaa arkkitehtuuria.

Jokainen nykyisessä pääkaupungissa Vallettassakin edes pikaisesti piipahtanut ei voi olla välttynyt huomaamasta näitä lukuisissa eri väreissä loistavia, kalkkikivestä rakennettujen paksuseinäisten kivitalojen julkisivuilla roikkuvia parvekkeita.

Siinä missä galleria edustaa toisaalla pylväikköjen reunustamaa käytävää, kurkkivat maltalaiset kaduille omien gallarija-parvekkeidensa antamasta suojasta. 
Näiden ulospäin antavien, erkkerityylisten parvekkeiden muodon uskotaan saavan muotonsa juuri siitä, että niiden sisältä kadulle pystyi katselemaan ilman että tuli itse havaituksi. 
Tyyli tullee Pohjois-Afrikasta. 
Toisaalta ne antavat myös käytännöllisesti lisätilaa asuntoihin. 

Suomalaiselle ahtaasti asumaan tottuneelle introvertille ensimmäinen selitys tuntuu uskottavammalta. 
Tiedä hänestä, mutta näiden parvekkeiden historia juontaa juurensa jo useamman vuosisadan taakse ja näitä kaikissa mahdollisissa väreissä ilakoivia kaunottaria on mukava katsella.

Kivitalojen muutkin puuosat, ikkunaluukut ja ovet ovat nekin samoilla väreillä maalattuja. 
Mikä olisi oma suosikkivärisi?
Sininen, keltainen, kirkkaanpunainen, pinkki, violetti vai kenties Brittivallan ajalla ”viralliseksi leimattu” vihreä?

Jotkut onnelliset todellakin asuvat tässä kaupungissa, vaikka hetkittäin tuntuu siltä, kuin kävelisimme ulkoilmamuseossa. 
Mariella mainitsee Mdinan talojen olevan hyvin kalliita, mutta useimpien niiden nykyisistä omistajista saaneen omansa perintönä. 

Asujaimisto näyttää suosivan klassikoita myös ajopeliensä suhteen. 
Erään aukion laidalle on parkkeerattu harmaa Citroën DS 19.
Tai ehkä tämäkin tuli talon mukana? 
Mariella kertoo, että aukion laidoilla sijaitsevat talot kuuluvat samalle perheelle. Sisarukset ja serkukset asuttavat tätä aukiota naapuruksina. 
Kenties Maltan ritareiden perillisiä?

Leipomokulttuuri elää vahvana – kuin myös kello viiden tee

Astelemme läpi hiljaisten kujien. Ensin tulee ikävä Venetsiaan, pian muistojeni syövereistä putkahtaa mieleeni Marrakesh. 
Maltan Mdina muistuttaa monestakin paikasta. 
Ei ihme, onhan tämän saarivaltion historia pitkä ja monikerroksinen. Malta on luultavasti Euroopan, tai ainakin Euroopan unionin alueen eksoottisin valtio. 

Ruokaperinteet ammentavat Italiasta, erityisesti Sisiliasta, mutta myös Ranskasta ja Lähi-Idästä. Britit jättivät tänne teekulttuurinsa. 
Mdinan muurien ulkopuolelle Rabatiin astellessamme piipahdamme pastizzeriaan ennen matkan jatkumista. 
Niin lounasnälkäiset raksaduunarit, kuin aamuyöllä yökerhoista koteihinsa kömpivät nuoret ja hotellihuoneisiinsa suuntaavat turistit nappaavat näistä leipomoista matkaansa pastizzin, hernetahnalla tai ricotta-juustolla täytetyn pasteijan tyyppisen leivonnaisen.

Vastapaistettujen pastizzien lisäksi tarjolla on Ħobż biż-żejt’iä, täytettyä leipää (lue tästä lisää aiemmasta postauksestani Malta vähän aikaa) ja monenmoisia keksejä iltapäiväteen kanssa nautittaviksi. 

Mariella esittelee meille valmiiksi pusseihin pakattuja, vaaleansinisellä sokerikuorrutteella koristeltuja keksejä. Niitä kuulemma viedään poikalasten ristiäisiin. Tytöille tietysti vaaleanpunaisina.
Perinteet ovat selvästi voimissaan. Niin on muuten myös katolisen kirkon asema Maltalla, kirkolliset juhlapyhät ovat tärkeitä. 

Mariella kysyy haluammeko molemmille kummatkin versiot pastizzeista. 
Emme todellakaan, kyllä ihan yksi kumpaakin riittää, kiitos. Voimme mainiosti jakaa nämä kaksi keskenämme. 
Ei sillä, ettäkö meillä olisi mitään vastaan näitä rasvaisina valuvia leivonnaisia, mutta olemme kuitenkin menossa syömään. 
Johan siitä edellisestä Ħobż biż-żejtistäkin on jo pari tuntia. 

Kävelemme takaisin autolle tulikuumat pastizzit käsissämme ja samalla tunnustan Mariellalle harkitsevani jo vakavasti Maltaa seuraavaksi asuinpaikaksemme. 
Kissojakin täällä rakastetaan, joten Neron tänne tuominen ei olisi iso ongelma. 

Mariella allekirjoittaa viihtymisemme, mutta palauttaa maanpinnalle todeten, että Maltalla asuminen on kallista ja suosittelee sen sijaan Sisiliaa. 
Sama ilmasto, vastaava ruoka ja lempimaani Italia. 

Jään pureksimaan asiaa (pastizzien lisäksi) suunnatessamme Josephin kyydissä kohti Marsaxlokkia. 
Meillä on hetki aikaa selviytyä pastizzeista ennen kuin meidät istutetaan jälleen ruokapöytään.

Marsaxlokk – maalta merelle

Nyt alkaa olla jo vähän kiire. Tai ei meillä, mutta kuskillamme. Hänellä kun on vielä toinen keikka hoidettavanaan. 
Olemme jumittaneet jokaisessa paikassa ihastellen niin pitkään, että puolipäiväretkemme on venymässä täydeksi työpäiväksi, ja venyykin. 

Vielä on kuitenkin lounas edessä. Ei meillä totisesti nälkä ole kaikkien leipomusten jälkeen, mutta odotamme silti innolla tulevaa lounastamme. Maltalainen ruoka on ihan järjettömän hyvää, joten antaa vaan tulla lisää!

Marsaxlokk on vanha kalastajakylä Maltan pääsaaren kaakkoiskulmassa, joten odotettavissa on merellinen ateria. 
Ennen rantabulevardilla, aivan rannan tuntumassa sijaitsevan Capo Mulini -ravintolan terassille istahtamistamme kuvaan hetken laineilla liplattavia värikkäitä, perinteisiä kalastajaveneitä. 
Niiden nimi luzzu (monikossa luzzijiet) tulee sisilian sanasta guzzu, joka taas periytyy italian sanasta guzzo – tuskin yllätys kenellekään.

Toisin kuin aikoinaan, purjeita luzzuissa ei enää näy, vaan ne ovat moottorikäyttöisiä.
Alunperin kuljetusaluksina käytetyistä paateista tulikin suosittuja myös kalastusaluksina sen jälkeen kun niitä alettiin moottorisoida. 
Uusia luzzuja ei ilmeisesti enää rakenneta, mutta niitä on edelleen jokunen sata käytössä, suurin osa juurikin Marsaxlokkissa. 

Muutama alus on siirretty turistikäyttöön, mutta suurin osa palvelee edelleen kalastusaluksina. Useimmat seilaavat kuitenkin perinneväreissä ja niihin maalattujen silmien uskottiin ainakin aikoinaan suojelevan kalastajia meren hurjimuksilta. 

Veneiden värit eivät ole muutenkaan sattumanvaraisia tai ainoastaan koristelutarkoituksessa maalattuja: Väritys paljastaa muun muassa veneen omistajan ja kotisataman, kuin myös aluksen syväyksen. 

https://youtu.be/Nd0psMOjSiw

Monta lajia maltalaisia mereneläviä

Käännyn 180 astetta ja istahdan Capo Mulini Ristoranten pöytään. 
Mariella tiedustelee juomatoiveitamme. – Maltalaista viiniä, tottakai!

Seurueemme päättää, että sommelier valitsee viinin, tarkoittaen tarjoilijan sijaan minua. 
Helle pukkaa hikeä pintaan ja ruoka tulee arvatenkin olemaan merellistä. Siispä valkkaria. 
Ismo esittää toiveen Chardonnaysta, joten kun listalta löytyy aiemmin mainitun Meridianan tilan Isis, on valinta helppo.
Nykyisin hiukan epäilyttävältä kuulostavan nimensä viini saa merenkulkijoita suojelevalta foinikialaisjumalattarelta.
Juuri hänen silmänsä koristavat luzzujen keuloja.
Mariella on vieläpä kehaissut kyseisen Chardonnayn mainioksi viiniksi. 
Eikä ole väärässä. 

Ruoan valitseminen onkin jo hiukan vaikeampaa. Päättelemme, että jokaisen kannattaa tilata eri lajia, jotta voimme maistella mahdollisimman monenlaisia meren antimia. 

Ismo tilaa alkuruuaksi Aljottan, tyypillisen maltalaisen kalakeiton. Kuten nimestä saattaa päätellä, kalan lisäksi valkosipuli on toinen pääraaka-aineista. 
Kalan ei tarvitse olla tiettyä lajia, mutta tuore meirami on tärkeä mauste. 

Mariellan tilaama kalacarpaccio näyttää niin herkulliselta, että iskee melkein annoskateus. Vieraanvarainen oppaamme siirtääkin leipälautaselleni muutaman palan annoksestaan. 
Kuulemma vain siksi, ettei jaksaisi itse kaikkea. 
Ei omassa Scambi Crudossanikaan, eli raaoissa katkaravuissa mitään valittamista ole. 

Pääruoassa Mariella puolestaan siirtyy katkiksiin, uppopaistettuihin sellaisiin, ja saa niitä ison korillisen. 
Ismon kanssa pyörrämme päätöksemme syödä eri ruokia ja päädymme tyypilliseen tapaamme valitsemaan samat purtavat. Tarjoilijan suositus listan ulkopuolisesta päivän annoksesta kuulostaa vain niin hyvältä.
Kohta meillä on edessämme valtavat tonnikalapihvit, kahdet sellaiset, siis molemmilla. 
Olisimme voineet hyvin jakaa kalamme täälläkin. 

Jälkiruokaa meihin ei enää uppoa, mutta vielä tulee yksi yllätys. 
Jutustelemme niitä näitä, luonnollisesti pitkälti ruoasta: Maltalaiset rakastavat ruoasta puhumista ja niin teemme mekin. 

Kerron Mariellalle ihastelevani maltalaisten laajaa yrttien ja mausteiden käyttöä, ja kuinka meille niitä harvoja huonoja puolia Serbiassa asumisessa on se, että joitakin yrttejä on todella vaikeaa löytää. 
– Voi kun voisimmekin kokeilla kotona ihania aniksensiemenillä höystettyjä lisukeperunoita, joita tonnikalamme kanssa ahmimme!

On aika maksaa ja palata Vallettaan. 
Laskun mukana pöytään saapuu kertakäyttömuki, joka sisältää kourallisen aniksensiemeniä. 

*Oppaan ja kuljettajan, sekä ruokailut lauantaisella kierroksellamme tarjosi Visit Malta.