Malta vähän aikaa

Malta vähän aikaa

*Yhteistyössä Visit Malta

En malttanut mieltäni, vaan oli pakko heittää tosi kulunut läppä. 
Mutta malta vähän aikaa, ruoka tulee pian. 

Ekan illan mässäilymme jälkeen herään kaikkea muuta kuin nälkäisenä, joten hyppään Visit Maltan oppaan Mariellan ja autokuski Josephin kyytiin ilman aamiaista. 
Ismo sentään onnistuu nakertamaan jotakin pientä palaa nassuunsa ennen lähtöämme. 

Olemme Maltalla vain vähän aikaa ja lyhyt kolmen päivän reissumme Maltalle keskittyy nimenomaan ruokaan.

Malta vähän aikaa

Hunajainen Malta – visiitti mehiläistarhalle

Ajelemme pitkin maltalaisia maanteitä lauantaiaamun rauhassa kohti Gozon saarta, mutta emme kuitenkaan sinne asti. Pysymme Maltan pääsaarella.

Ensimmäinen pysähdyksemme on mehiläistarha. 
Malta on tunnettu laadukkaasta hunajastaan, maltalaiset mehiläiset kun ammentavat metensä kaikkialla kasvavista villiyrteistä.
Laadukasta hunaja on tälläkin tilalla, mitä todistaa heidän timjamihunajansa Lontoosta hiljattain saama kultamitali.

Mehiläistarhaaja Ray Sciberras tapaa meidät Mġarrin Farmers Barin edessä ja surraa kulkueemme kohti farmiaan. 
Tähän kansankuppilaan tulemme vielä palaamaan, mutta ensin tutustumme mehiläisiin ja hunajantuotantoon. 

Kemian insinööri Ray aloitti mehiläistarhauksen harrastuksenaan, mutta pörriäiset veivät miehen mennessään ja vuodesta 2013 alkaen hän on tehnyt tarhausta päätyönään. Golden Islandin tilalla on tällä hetkellä 150 pesää eri puolilla Maltaa.

Ray kertoo yksittäisen mehiläisen lentävän viiteen tuhanteen kukkaan tuottaakseen yhden teelusikallisen hunajaa.
Se vaatii tuhat lentokilometriä ja on yksittäisen mehiläisen koko elämänura.

Lentämisestä puheen ollen, mehiläispönttöjä on myös Maltan lentokentällä Luqalla. Niiden avulla on tutkittu lentoliikenteen päästöjä, mehiläiset kun ovat erityisen herkkiä reagoimaan ilmastonmuutokseen ja saasteisiin.
Tutkijoiden hämmästykseksi mehiläisten hyvinvointiin ei tuntunut vaikuttavan saarivaltiolle suhaavat suihkukoneet. Sen sijaan syyllinen löytyi ilotulitteiden käryistä.

Ray ja hänen kumppaninsa Denise kävelevät alas oliivipuiden ja yrttien reunustamaa rinnettä kohti mehiläisfarmiaan ja viittilöivät meitä seuraamaan. 
Joitakin kymmeniä metrejä ennen pönttöjä pysähdymme pukemaan päällemme suojavarusteet.

Ray kysyy kuin ohimennen, että ettehän te vain satu olemaan allergisia..?
Tiesin, että tämä olisi pitänyt ilmoittaa jo etukäteen Visit Maltan ehdottaessa retkeemme vierailua mehiläisfarmilla. 
Pohdin silloin pitäisikö jättää väliin, mutta tein päätöksen, että omalla vastuullani tämä on.
Vastaan siis kepeästi, kuin ohimennen, olen allerginen.

Ray katsoo minua huolestuneena ja kysyy kuinka pahasti. 
Mietin pari sekuntia, en kehtaa valehdella, mutten myöskään halua jäädä paitsi tästä retkestä.
Annan ympäripyöreän vastauksen.

Hunajainen malta

50 000 piikikästä surraa ympärillämme

Puemme suojapuvut yllemme. Nyt on jännää.
Tosiasiassa olen niin allerginen, että jos pisto osuu kaulaan, hengenlähtö on lähellä.

Ray ohjeistaa jättämään pääsuojuksen vielä auki, ettemme kompuroisi sen kanssa tottumattomina rinteessä.
Vasta kun saavumme mehiläispönttöjen luoksi, hän kehottaa meitä pukemaan pääsuojuksen.

Sitä ennen Ray on teipannut jesarilla kenkieni ja suojapukuni välin tiukasti umpeen. 
Epäilen, että hän saattaa sittenkin olla hiukan huolestunut allergiastani, muttei enää kehtaa tässä vaiheessa kieltää pressiltä pääsyä farmilleen.

Ray on myös varmistanut minulta aiemmin, pystynkö kuvaamaan suojahanskat kädessäni. 
Jep, kamera on asetettu semiautomaattiasetuksille, ei haittaisi, vaikken pystyisi koskemaan säätöihin.
Hyvä pointti kuitenkin satunnaisille matkailijoille: Varaudu jollakin muulla kameralla kuin kännykällä, hanskat kädessä kosketusnäytön näppäily ei onnistu.

Ray ja Denise avaavat ensimmäisen mehiläispöntön. He kertovat, että kohta ulos lennähtää noin 50 000 mehiläistä, älkää panikoiko, koska mehiläiset aistivat pelon.
Yksikin pisto voi tappaa allergisen, joten minulla ei ole varaa panikoida. 
Leikin, että ympärillä surraavat ötökät ovat kärpäsiä. 
Niitäkin muuten oli paljon. 

Pariskunta availee pönttöjä yksi kerrallaan ja kertoo mehiläistarhauksesta. 
Tuhannet mehiläiset pörräävät ympärillämme. Jostakin syystä ei ollenkaan pelota. 
Johtunee suojapuvuistamme.

Tunnen vain pienen piston kaulallani ja vaivihkaa siirrän päähineeni verkkoa keskemmälle. Onneksi piikki ei pääse uppoamaan lihaani suojaverkon vuoksi. En silti uskalla mainita siitä muille. 
Jos kertoisin, joutuisimme kenties poistumaan heti, varsinkin kun olen aistinut Rayn huolestuksen. 

Kun palaamme ylempään ”base campiin”, kuten patikoitsijat sitä kutsuisivat, Ray tunnustaa olleensa hyvin huolissaan. 
Hän hymyilee vinosti ja kertoo jättäneensä suurimman pesistä tarkistamatta. 
Maltalaiset mustat mehiläiset ovat kuulemma erityisen tunnettuja aggressiivisuudestaan. 
– Oh thanks, now you tell me!

Oikeasti Ray on hyvin vastuullinen. Hän vie farmille vain maksimissaan kymmenen hengen ryhmiä ja huolehtii, että kaikilla on asianmukaiset asut. 
Asianmukainen tarkoittaa hänen lainaamaansa suojapukua.
Tule kuitenkin paikalle omissa umpinaisissa kengissä. Patikointikengät ovat parhaat.
Älä edes harkitse sandaaleja. 

Hintaa vierailulla on 15 euroa per nuppi 2-10 hengen ryhmille. 
Jos liikut yli kymmenen hengen porukalla, visiitin voi yhdistää käyntiin Meridianan viinitilalla, jolloin ryhmä jaetaan kahteen osaan. Yksi ryhmä aloittaa kierroksensa viinitilalta, toiset mehiläistarhalta. 
Kumpaan ryhmään haluat kuulua? Viininmaistelu kenties vähentää jännitystä, mutta viinin tuoksu kenties herättää mehiläisten kiinnostuksen…
Me emme ennättäneet tällä reissulla viinitiloille ollenkaan, mutta pääsimme kyllä maistelemaan maltalaisia viinejä ruokailuiden yhteydessä. 

Muuten, tänne pääsee julkisillakin. Lähin bussipysäkki on nimeltään ”Bees” eli mehiläiset. *
Voit siis sopia treffit Rayn kanssa tälle pysäkille.
Varaa oma visiittisi suoraan Rayn nettisivujen kautta.

Maltalainen ravintola

Kansankuppilassa Mġarrissa

Ajelemme takaisin Mgarrin Farmers Barille, jonka luona Rayn ja Denisen aluksi tapasimme. 
He jatkavat töihinsä ja me piipahdamme oppaamme Mariellan kanssa kirjaimellisesti kivenheiton päässä sijaitsevien Skorban temppelien monituhatvuotisilla raunioilla.

Näissä noin viisituhatta vuotta vanhoissa raunioissa ei valitettavasti ole enää kovinkaan paljon katseltavaa. Käytännölliset maltalaiset maanviljelijät kun poimivat aikoinaan niistä kiviä rakentaakseen karjasuojansa. Järkevää, mutta jälkipolville harmillista.

Kurkimmekin jäljellä olevia kiviä tässä UNESCOn maailmanperintökohteessa vain pikaisesti aidan takaa, koska kierroksemme keskittyy nyt toiveidemme mukaisesti ruokaan.

Meillä on tiedossa ruokaa riittämiin, mutta innostuttuamme MġarrinFarmers Barista, farmareiden osuuskunnan ylläpitämästä kansankuppilasta, Mariella päättää esitellä sen meille myös sisältä.
Ajatuksenamme on vain vilkaista ruokalistaa, olemmehan menossa pian lounaalle. 

Lista pitää sisällään tyypillisiä maltalaisia perinneruokia, kuten Timpanaa, Bragiolia ja Qarabalia.
Pääraaka-aineina ovat mm. kani, hevosenliha ja etanat.
Alkuruokina annosten hinnat ovat muutaman euron pintaan, pääruokana 5-15 euroa. 

Suosittelemme tilaamaan muutaman alkuruuan jaettavaksi. 
Näin voit testata eri ruokalajeja ja usko pois, maltalaiset syövät paljon. 
Täälläkin erään paikallisen seurueen pöytään kannetun pääruoka-annoksen koko oli sitä luokkaa, että sillä olisi voinut ruokkia, jos nyt ei pientä kylää, niin ainakin kohtuullisen kokoisen perheen. 

Hetken kuluttua istumme mekin jo kahvilla. – Miksipä ei, olivathan Malta ja Venetsia Euroopan ensimmäiset paikat, joissa juotiin kahvia.

Jaamme leivän ja kalan

Luonnollisesti piipahdus kansankuppilassa ei jää pelkkään kahviin. 
Maltalaiset rakastavat ruokaa ja siitä puhumista vähintään yhtä paljon kuin italialaiset. 
Kun Mariella huomaa meidän jakavan saman intohimon, pian pöytään kiikutetaan Ħobż biż-żejt, kirjaimellisesti leipä öljyllä. 

Vaatimattomasta nimestään huolimatta kyseessä ei ole oliiviöljyyn dipattu leipä. Tämä vastapaistettu leipä on halkaistu ja se pitää sisällään tomaattia, yrttejä, kapriksia ja oliiveja. Perinteisesti kasvisten lisäksi täytteenä on sardellia, mutta nykyään yleisemmin purkkitonnikalaa. 

Ħobż biż-żejt

Muistutettakoon tässä yhteydessä, että leivän täytteenä perinteisesti käytetty kala on ”anchovy”, joka yleisen suomalaisen käännösvirheen vuoksi kääntyy anjovikseksi, kun se tosiasiassa on sardelli.
Malta vielä vähän, monimutkaistetaanpa asioita vielä hiukan: Onpahan purkkitonnikalakin nykyään yleensä boniittia.

Malta on myös suuri tonnikalan viejä. Kalastuksella ei ole enää suurtakaan merkitystä maan taloudelle, ainoastaan noin 2% sen bruttokansantuotteesta tulee kalastuksesta ja maataloudesta, mutta edelleen tärkeä vientituote on sinievätonnikala, jonka markkinat ovat Maltan vientimaa-Japanissa suuret. 
Pyynnin eettisyydestä ja ekologisuudesta on käyty saarivaltiossa laajoja keskusteluja viime vuosikymmeninä. 

Maan talous nojaakin nykyään pitkälti informaatioteknologiaan, matkailuun ja muihin palveluihin. 
Jatketaan me sitä matkailua.

Mġarr – kirkko keskellä kylää ja elämä sen ympärillä

Mġarrin kansankuppila ei tarkkaan ottaen sijaitse Mġarrin kylällä, jonne jatkamme matkaamme navat kylläisinä. Mariella on antanut meille jo synninpäästön sanoen, ettei meidän tarvitse jaksaa syödä Ħobż biż-żejtiämme loppuun ja kehottaa jättämään tilaa lounaalle.

Leipuskamme oli niin makoisa, että todellakin teki mieli hotkia se viimeistä palaa myöten, mutta koska arvasin mitä tuleman pitää (lisää ruokaa), jätin haikein mielin herkkupalasen pöytään matkaa jatkaessamme.

Kuskimme Josephin kurvaillessa kohti Mġarria, ihailemme matkalla kaktuksia. 
Samassa muistan Mariellan pyytäneen muistuttamaan häntä pyytämään muovipussin Farmers Barista, jotta hän voisi poimia meille pari kaktuksen hedelmää. 
Arvaapa vaan muistettiinko muistuttaa. 
Ei tässä ihan just olla nälkään kuolemassa, mutta olisipa ollut mukava kokeilla tätäkin vähän harvinaisempaa hedelmää. 
Mutta ehtiipä sitä ensi kerrallakin!

Kirjaimellisesti keskellä pientä Mġarrin kylää seisoo valtava katolinen kirkko.
Joseph ajaa kirkon ympäri, jättää sitten meidät kadun varteen etsiäkseen paikan pidempään pysähdykseen. 

Kirkon edessä on vanha kuorma-auto, josta kuuluu non-stoppina musiikkia.
Maltalainen perinne tämäkin. Alkujaan autojen lavoilla seisseet bändit soittivat livenä humppaa koko kylälle, nyt soitto kuuluu tyhjän auton stereoista.

Malta vähän aikaa

Kuvaan pienen videonpätkän ja jatkamme kirkon pääovelta katsottuna sen oikealle puolelle.
Sivukadulta löytyy Nenu the Artisan Baker.
Poikkeamme sisälle tähän niin kutsuttuun artesaanileipomoon. 

Valtava uuni toimii kaasulla ja lämmittää koko keittiötä. Kokki Matthew kertoo kuinka vaikeaa oli löytää hyvää paikkaa sivutoimipisteelle. Hyviä uuneja kun on harvassa.
Nenun pääravintola sijaitseekin Vallettassa. 

Mitä Nenussa tarjoillaan? Matthew kertoo, että luonnollisesti merenelävät ovat pääosassa ja nostaa pöydälle näytiksi kaksi tuoretta kalaa, paikallista lambukaa. 

Maltalaisia perinnejuomia – kaktuksen pinkkiä ja kahvia

Keittiökierroksen jälkeen olemme jo ulkoistumassa kadulle kun Matthew kipaisee oven vieressä sijaitsevan baaritiskin luo ja kysyy olemmeko kenties maistaneet maltalaisia liköörejä. 
Samassa eteemme isketään snapsilasilliset ruusunpunaista juomaa, juurikin siitä missaamastamme kaktuksen hedelmästä valmistettua jaloa juomaa. 
Maku on yhtä miedon söpö kuin juoman värikin. 

Mariella kysyy olemmeko juoneet maltalaista kahvia. 
– Emme, miten se eroaa muista kahveista?
Matthew nostaa esiin kahvipannun, samanlaisen kuin Suomessa perinteisenä pannuna tunnetaan. Miten juoma siis eroaa suomalaisesta pannukahvista? 
Maltalaiset maustavat kahvinsa kardemummalla, neilikalla ja aniksella. 

Malta vähän aikaa
Kaktuksenhedelmälikööri
Lambuka

Kahvin maustaminen on jäänyt itselleni tavaksi Lähi-Idän ja Sri Lankan suunnilta, mutta aniksen käyttö on uutta. Muiden anisjuomien (pastis!) ystävänä ihastun välittömästi. 
Kysyn saattaisiko valmista kahvisekoitusta kenties voida ostaa täältä. Valitettavasti ei, mutta ravintoloitsija innostuu ideasta ja lupaa pistää idean korvansa taakse. 
Käy siis kysymässä maltalaista kahvia mukaasi, jos poikkeat Nenussa!

Katso videolta Matthew’n vinkit maltalaisen kahvin keittämiseen.

Miksi maltalaiset ravintolat ovat nimeltään leipomoita

Bakery, winery, joskus harvemmin restaurant, mutta miksi maltalaiset nimittävät ravintoloitaan leipomoiksi?
Kysyn mieltäni askarruttaneesta asiasta Mariellalta, oppaanamme toimivalta maltalaiselta ruoka-asiantuntijalta. 

Mariella vastaa ensin ettei tiedä. 
Sitten hän pohtii hetken ja kertoo tarinan: 
Hänen yhdysvaltalainen ystävänsä oli tulossa kylään kiitospäivän aikaan. Vieraanvarainen emäntä halusi luonnollisesti pistää pötyä pöytään ja paistaa myös kalkkunan. 
Koska kokonainen kalkkuna ei mahtunut hänen kotiuuniinsa, Mariella kiikutti sen läheisen leipomon uunin paistettavaksi. 
Leipuri oli kertonut lähtevänsä lomalle seuraavana päivänä kello 13, joten siivekäs pitäisi ehdottomasti noutaa ennen sitä. 

Mariella istuu kotonaan vaihtamassa vilkkaasti kuulumisia amerikkalaisen vieraansa kanssa, kunnes yhtäkkiä tajuaa kellon olevan himpun yli yksi iltapäivällä. 
Se kalkkuna! Ruokapöydän päätähti!
Hän kaahaa leipomoon vain todetakseen sen olevan jo sulkeunut. 

Onneksi Maltalla käytännössä kaikki tuntevat toisensa ja Mariellakin sai kiinni leipurin naapurinsa avustuksella. Kalkkuna päätyi juhlapöytään. 

Miksi siis maltalaisia ravintoloita kutsutaan leipomoiksi? 

Mariellalla ei ollut tähän valmista vastausta, mutta asiaa hetken yhdessä pohdittuamme vastaus oli ilmeinen: Mariella muisteli kuinka hänen lapsuusaikoinaan viitisenkymmentä vuotta sitten Maltalla ei ollut juurikaan tapana ruokailla ravintoloissa. 
Tarkemmin sanottuna ravintoloita ei edes ollut. 

Leipomoita sen sijaan oli joka nurkalla jo silloin. 
Arkiruoka kokattiin ja nautittiin kotona, lounasaikanakin käytiin kotona syömässä.
Juhlapyhinä kokoonnuttiin koko suvun voimin yhteiseen pöytään ja ison porukan lihapadat kiikutettiin leipomoiden suuriin uuneihin kypsennettäviksi.
Ne kokonaiset lampaat, jotka eivät olisi kotiuuneihin mahtuneet. 

Matkalaiselle maltalaista ruokaa ei ollut olemassakaan

Menneillä vuosikymmenillä Maltalla matkustaneet turistit valittelivat usein autenttisen maltalaisen ruuan puutetta. Harvat olemassaolevat ravintolat tarjosivat peruspihvejä, niitä samoja, joita saa kaikkialta läntisestä maailmasta. 
Jos matkailijat eivät saaneet kutsua maltalaiseen kotiruokapöytään, he eivät juurikaan päässeet tutustumaan paikallisesen ruokakulttuuriin. 
Niinpä he tulivat johtopäätökseen, ettei Maltalla ole omaa keittiötä.
Kuinka väärässä he olivatkaan!

Onneksi maltalaiset ovat nostaneet viimeaikoina oman keittotaitonsa, jos eivät maailman maineeseen, niin edes oman saarivaltionsa ravintoloiden listoille. Salaisen herkullinen kotiruoka kokattiin kotiuuneissa ennen ravintolaruokailun suosion nousua. 

Mutta mihin perustat ravintolan maassa, jossa ravintolat ovat nuori ilmiö?
– Tietenkin sinne missä on uuni, eli leipomoon. 
Myös viinitupa on oiva vaihtoehto ruokailuun.
Kokeile vaikka Legliginiä, jonka ruuista kirjoitin kokonaisen artikkelin.

Kun ruoka on perinteisesti puu- tai hiiligrillissä valmistettua, ei sitä niin vain muokata sähköliedellä valmistettavaksi.
Nykyään turistina Maltalle matkaava saattaakin nauttia parhaat maltalaiset ruuat ravintolassa, jonka nimi ohjaa harhaan. Mene siis rohkeasti leipomoon!

Maltese bread

*Päiväretkemme kuljetuksineen ja ruokineen, sekä asiantuntevine opastuksineen meille tarjosi Visit Malta.
Muuten matkamme Maltalle oli itse järjestämämme ja maksamamme.

P.s. Malta vähän aikaa, ruoka tulee pian. – Lue lisää maltalaisesta ruoasta seuraavasta postauksesta!

23 ajatusta aiheesta “Malta vähän aikaa”

  1. Paluuviite: Joogaleiri palaa Montenegroon - Please Be Seated for Takeoff

  2. Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset (+ 1 floppi) - Please Be Seated for Takeoff

  3. Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset: Bali, Balkan, Armenia ja Italia - Please Be Seated for Takeoff

  4. Paluuviite: Miniopas Maltalle - Please Be Seated for Takeoff

  5. Paluuviite: Mdina ja Marsaxlokk - Malta maalta merelle - Please Be Seated for Takeoff

  6. Olipa hyvän näköisiä nuo täytetyt leivät. En tiedä, tulisiko itselleni ensimmäisenä mieleen lähteä etsimään ruokaa leipomosta, mutta tämä on kyllä hyvä vinkki Maltalle matkustavalle. Minä olen piipahtanut Maltalla vain yhden päivän, kun risteilylaiva pysähtyi sen satamassa. Tuolloin jäimme aivan keskustaan turistipaikkaan istuskelemaan, mutta kovasti jäi kaivelemaan uusi reissu Maltalle, jolloin pääsisi tutkimaan saarta vähän tarkemmin.

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Maltalaiset leipomotuotteet ovat kyllä hyviä ja niitä on monenlaisia!
      Mäkin oon käynyt aikoinaan ekan kerran Maltalla pikaisesti risteilyn yhteydessä. Nytkin oltiin lyhyesti eli vain muutaman päivän, mutta se riitti siihen, että ihastuttiin kovasti tähän minivaltioon ja etenkin sen ruokiin.
      Nuo leipomoravintolat ovat kyllä nykyään ihan selkeästi ravintoloiksi tunnistettavia ja lähinnä niiden nimet kantavat sitä leipomoperinnettä. Tosin niin, että nuo lihapatoja tarjoavat ”leipomot” ovat alunperin ihan oikeasti leipomoita, eikä sanaa ole tempaistu tuulesta niiden nimiin. Itseäni vain ihmetytti alunperin ruokapaikkoja etsiessäni miksi nimi on xx Bakery ja YY Bakery.

  7. Malta on kyllä yks kiinnostavimmista saarikohteista euroopassa. Se on kyllä aina tosi kivaa, kun jollain kohteella on se oma ruokakulttuurinsa, jotenkin siitä matkaelämyksestäkin saa enemmän irti. Eikä siihen välttämättä siltikään kovin helposti törmää! Mutta on käynyt mielessä, kuinka monessa ravintolassa meillä on täällä Suomessa esim. perunamuusi ja lihapullat tai makaronilaatikko? Toki makaroni nyt tulee Italiasta mutta kuitenkin 😀 poronkäristys ja perunamuusi on tuttu, mutta entä muut meidän kotimaan klassikot? (tämä meni myös vähän yli raiteen kun aloin miettiä näitä kotimaan ruokia).

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Malta on! Se on aivan totta, että ruoka on globalisoitunut ja sitä myöten ravintoloista voi olla vaikeaa löytää kovin autenttisia elämyksiä. Toisaalta nyt taas matkailijat haluavat nimenomaan paikallisia elämyksiä ja juuri sen vuoksi maltalainenkin ruoka alkaa näkyä sikäläisissä ravintoloissa.
      Suomessakin on viime vuosina alettu suosia enemmän lähiruokaa, mutta melko heikosti suomalaisia perinneruokia on vieläkin saatavilla. Ja juuri niiden avulla voitaisiin houkutella lisää matkailijoita Suomeenkin. Turha vaatimattomuus vaan pois ja tekemään laadukkaasti niitä omia paikallisia herkkuja!

  8. Maltan vielä haaveilla Maltan tulevista ruokatarinoista ja kenties saamme katsauksen myös pienpanimokulttuuriin? On upeaa, kun maailma taas avautuu ja saamme itse kokea sekä lukea muiden makumatkoista maailmalla. Hyvä ruoka, parempi mieli!

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Kiitän! On kyllä upeaa kun pääsee taas reissaamaan ja kirjoittamaan uusista kohteista lukijoille.
      Maltaita on tulossa vielä lisää juttua, mutta panimo- ja viinitilavierailut eivät mahtuneet tämän retken aikatauluihin. Palaamme kuitenkin varmasti Maltalle ja sitten tartumme noihinkin aiheisiin.

  9. Oli mielenkiintoista lukea kommenteista, että mehiläisten surina ympärillä on rauhoittavaa. Uskon kyllä. Siltikin en kokemuksesta maksaisi. Lapsena meillä oli mehiläispesiä, en silloinkaan ollut pätkääkään kiinnostunut. Ei kyllä ainutkaan edes pistänyt.

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Eihän tuo kaikkia toki kiinnosta. Itse taas nuorena luin oppaitakin ja suunnittelin mehiläistarhausta, kunnes selvisi, että olen allerginen ja ajattelin, ettei ehkä ole ihan järkevää.
      Tuon Maltan tilan omistaja Ray taas on kemianalan ihminen, joka teki harrastuksestaan työn ja elää nykyään mehiläistarhauksesta.

  10. Meillä on ollut Malta kalenterissa jo ennen kuin korona sulki maailman. Travelers’ Centruy Clubin seuraava kansainvälinen tapaaminen on Maltalla, piti olla toukokuussa 2020, sitten toukokuussa 2021 ja nyt toukokuussa 2022 – jokohan silloin onnistuisi! Hotellikin on jo varattu, peruutuskelpoisena tietysti, lentoja ei sentään.
    Jos vaikka pääsisi palaamaan maltalaisiin “leipomoihin”, edellisestä kerrasta kun onkin jo yli 10 vuotta!

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Toivottavasti ensi keväänä onnistuisi! Malta on kyllä kiehtova paikka ja itsellänikin ehti vierähtää edellisestä visiitistä reilusti yli kymmenen vuotta.

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Oli kyllä kiinnostavaa, vaikka mietin itekin tosiaan etukäteen onko sinne järkevää mennä allergisena. Just näppärästi Facebook-muistotkin muistutti, että 8 v sitten työkeikalla Romaniassa ampiainen pisti silmäluomeen ja sainkin sit kolme ampullia kortisonia suoraan suoneen.

  11. Muistan jokusien vuosien takaa vierailumme mehiläisfarmilla Brasiliassa, joka oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Se taitaa olla ainoa kerta, kun olen päässyt mehiläisfarmilla virailemaan, mutta tilaisuuden tullen varmasti menen uudelleen. Onneksi itse en ole allerginen, vaikka eipä ne pistot miellyttävältä omasta mielestänikään tunnu.

    Enpä muuten ole koskaan maustanut kahviani, mutta mikä ettei, sitä voisi kyllä joskus kokeilla.

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Se on jotenkin jännä fiilis kun ne surisevat ympärillä tuhansittain. Se ääni on jopa rauhoittava, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
      Kokeile ihmeessä kahvin maustamista! Esim. kardemumma ja neilikka tuo mukavasti lämpöä talvella. Me käytetään myös ripausta chiliä kahvissa tosi usein.

  12. Ainakaan nälkään Maltalla ei kuole 😂.

    Olen kerran osunut kyljelläni ampiaispesään, niin ne pääsi pistämään tietysti. Ihme kyllä, ei tullut pahempaa jälkeä, vaikka sattui hetken aivan pirusti.

    Oli hauskaa lukea juuri Mgarrista, koska itsekin olen käynyt niissä nurkissa kuvaamassa. Siellä aivan kirkon vieressä on vielä yhden muinaisen temppelin raunioita, jossa on hieman enemmän kivejä päällekäin. https://viaperasperaadastra.com/2021/03/27/museoviikonloppu-maltalla-museot-maltalla/

    Malta onkin välillä kuin suuri museo. Täällä Zurrieqissa on 500-vuotias talo, joka edelleen on tavalliseksi asunnoksi jollekin. Sellaiset 200-300-vuotiaat on ihan normikämppiä.

    1. Please Be Seated for Takeoff

      Ne talot on just ihania! Sellaisessa asuisin mielelläni, vaikka ne ei ihan lämpimimpiä talvisin välttämättä olekaan. Toisaalta pitävät myös kesällä kuumuuden ulkona.
      Maltalla riittää kyllä kivoja kyliä koluttavaksi ja se ruoka, se on taivaallisen hyvää!
      Kiitos linkistä! Mun pitää käydä muutenkin vähän penkomassa sun juttuja, niin voin suositella niitä lukijoilleni varsinkin kun ite keskityttiin nyt lähinnä ruokaan. Etenkin sun biitsijuttujen sarja kiinnostaa varmasti Maltalle lomalle lähteviä.

      1. Kiitoksia! Vanhemmat talot tarjotaan yleensä varsin edullisesti vuokraan, joten sellaisessa asuminen ei ole kovin ison kiven takana 😉

Leave a reply

Scroll to Top