Kulta, kastelin kanat – talonvahtina Australiassa

Ohjeita satelee roppakaupalla. Koirille annetaan tämän kokoinen siivu makkaraa kahdesti päivässä, uima-allas pitää puhdistaa päivittäin, puutarhan kastelujärjestelmän hanaa numero yksi pidetään auki viisikymmentä minuuttia, hanaa numero kolme vain kaksikymmentä minuuttia, ”tiiteils” pitää silittää…

Keskeytän muistiinpanojen kirjoittamisen ja Shirleyn ohjeistuksen.
– Hetki, hetki, please slow down, what teatails? Mitkä hännät pitää silittää?
Olemme aloittelemassa pestiämme talonvahtina Australiassa, tarkemmin Castlemainessa, Victorian osavaltiossa.

Miten päätyä talonvahdiksi Australiaan?

Lentäessämme kahdeksi kuukaudeksi Balille ja Gileille, tarvitsimme myös poistumislipun Indonesiasta. Viisumin lisäksi tämä on maahantulon edellytys.
Paluulippua Suomeen meillä ei ollut, koska olimme jatkamassa reissaamista puolen vuoden ajan.
Tai niin me silloin luulimme.
(Tämä nomadielämä on jatkunut jo yli viisi vuotta, mutta emme tienneet sitä vielä tuolloin.)

Kumpikaan meistä ei ollut käynyt aiemmin Australiassa, koska sinne asti ei viitsi ihan lyhyillä lomilla lähteä. Nyt oli aikaa.

Haaveilimme Sydneyn kuuluisista uuden vuoden ilotulituksista, mutta aika nopeasti totesimme sen olevan budjetillamme tavoittamaton unelma. Mutta ehkäpä Melbourne olisi köyhän miehen Sydney?
Ostimme siis lennot Balin Denpasarista Melbourneen.

Emme tehneet sen kummemmin etukäteissuunnitelmia, vaan jatkoimme matkaa minne kulloinkin huvitti. Australiassa arvelimme viipyvän vain muutaman viikon verran sen kalleuden vuoksi, mutta onnekas kohtalo puuttuu peliin.

Gili Menolla tapaamme mukavan aussiporukan. Paikan päällä perimme Peteltä mukavan hotellihuoneen, mutta mitä tapahtuukaan parin päivän kuluttua.
Shirleyltä ja Frediltä tulee viesti.
– Tehän olette tulossa pian Australiaan? Me haluaisimme jatkaa vielä lomailua. Haluaisitteko tulla meille talonvahdeiksi?
Mietimme noin kolme sekuntia ja vastasimme pahaa aavistamattomina kyllä.

Uuden vuoden juhlintaa Melbournessa

Laskeudumme Melbourneen aamuyöllä, koko yön lennolla valvottuamme.

”Klo 4 am saa naurukohtauksen matkakumppanin maahantulokaavakkeesta.
Q: Osoitteesi Australiassa
A: Lahtinäkymä puistosta
Joo kyllä se oikeasti on meidän hotellin nimi, eikä nukuta puistossa.
Kai.”

Facebook-päivitykseni 30.12.2017

Löydämme Bayview on the Park-hotellimme ja majoitumme. Mitä nyt odottelemme huonetta parisen tuntia aulassa respan sählätessä varausten kanssa. Hän ehtii jo unohtaakin meidät sinne. Emme ole ainoita saapuvia joille näin käy. (Tätä hotellia ei muuten ole enää olemassa.)
Mitäpä siitä, otetaan oluset odotellessa.

”Tervetuloa Australiaan: päätettiin tilata hotellin baarista oluet (kyllä, minäkin, koska saattaa olla ainoa kerta elämässä kun voin juoda Victorialaista olutta).
Kyseltiin sitten suosituksia, saisi olla jotain vähän maistuvampaa.
Baaripirkko siinä luettelemaan alkoholipitoisuuksia, sehän on hyvää, missä on paljon voltteja.
Tyydyttiin sitten kuitenkin vähän “huonompaan” eli johonkin peruskeskariin.
Mutta onneksi aussiviinit ovat tuttuja, joten huomenna voi juhlistaa uutta vuotta ihan oman maun mukaan 😉”

-Facebook-muisto samalta päivältä

Varsinainen uuden vuoden juhlinta oli käppäilyä kaupungilla ja parit lasilliset Melbournen kuuluisan Chapel Streetin varrella sijaitsevassa pubissa Yarran kaupunginosassa.
Illallispaikat eivät tunnu olevan aattona auki, mutta olemme onneksi syöneet lounaan.
Erään kivan näköisen kuppilan ikkunassa mainostettu juustotarjotin on houkutellut meidät sisään.

Pian selviää sekä juustojen että omistajan olevan ranskalaisia. Pääsemme treenaamaan pitkästä aikaa ranskan taitojamme.
Melbournessa asuukin varsin paljon ranskalaisia.
Eräs Vietnamin työreissun aikainen ranskalaiskolleganikin, mutta valitettavasti Clairen kanssa aikataulut menevät ristiin jatkaessamme jo vuoden toisena päivänä kohti Castlemainea.

Talonvahtina Australiassa oppii kastelemaan kaikenlaista

Meillä on vauhdikas jälleennäkeminen Gili-Saarilla tapaamamme pariskunnan kanssa.
Nyt olemme heidän kotonaan Castlemainessa, Victorian osavaltiossa.

Kirjoitan kokonaisen vihon täyteen Shirleyn antamia ohjeita.
Aika nopeasti selviää, ettei tänne lomailemaan olla tultu.
Eikä kyllä ehdittäisi merkittävästi edistämään omia töitäkään.
(Vaikka Ismo oli vuorotteluvapaalla, minä jouduin pyörittämään osittain omaa yritystäni.)

Ennen kuin Shirley ja Fred ajelevat uudelle lomamatkalleen, nautimme yhdessä kenguruillallisen. Sen jälkeen käymme katsomassa kenguruita.
Ne tuntuvat tuijottavan meitä tien poskesta syyttävästi.
Shirley esittelee meille myös paikallisen panimoravintolan, joka on nimetty yksinkertaisesti Taproomiksi.
Tämä onkin ainoa kerta kun sinne ehdimme. Myöhemmin kastelemme kaikkea muuta kuin kurkkujamme.

”Saavuimme eilen Castlemaineen ja opiskeltiin talon, vuokramökin, kanojen, koirien, uima-altaan ja puutarhan hoitoa.
Illalla käytiin katsomassa kenguruita ja myös syötiin sellaista.
Tänään upea isäntäpari lähti reissuun ja jätti meidät omillemme.
Aivan mahtava paikka olla house-sittaamassa, nyt todella tuntee olevansa Australiassa!”

3.1.2017 Facebook-muisto

Talo on iso, mutta ei siinä vielä kaikki.
Puutarha on valtava ja keli kuuma, eli kasteltavaa tulisi riittämään. Pihassa seisoo myös Airbnb-vuokramökki, jonka asukkaat vaihtuvat parin päivän välein.
Otamme hoitaaksemme myös sen siivoamisen ja vieraiden vastaanottamisen.

Pihan uima-allas on vieraiden käytössä, joten se täytyy luonnollisesti puhdistaa päivittäin.
Superhelteistä huolimatta altaan vesi pysyy mystisesti jääkylmänä. Poolboyn homma ei ole erityisen hauskaa.
Minä uhraudun ja pulahdan päivittäin hyytävään veteen, koska rinteellä olevan altaan päätyyn ei muuten ylety.
Voin muuten kertoa, että roskaa kertyy altaaseen todella vauhdikkaasti. Että kannattaa arvostaa hotellien uima-altailla ahertavia ”allaspoikia”.

Puutarhan hoito on tehty helpoksi. Kastelujärjestelmästä pitää vain muistaa kääntää oikeat hanat oikeaksi aikaa auki kerran tai pari päivässä. Vain joitakin puita ja pensaita pitää kastella letkulla, kantovesiin ei onneksi tarvitse turvautua.

Kasvien kasteleminen on tuttua puuhaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta eläessäni, kun olen kastellut kanoja.
Shirley ohjeistaa ennen lähtöään, että lämpötilan noustessa yli 35 asteen, on kanoja suihkuteltava, etteivät ne paahdu hengiltä. (Mmmm…grillattua kanaa…)

Luonnollisesti meidän muutaman viikon asuskelun aikana iski oikein kunnon superhelteet.
Shirley ja Fred viestittelivätkin välillä huolissaan, että pärjäämmekö varmasti. Lupasimme pärjätä ja jatkoimme kastelupuuhia.
Petekin ajeli moikkaamaan meitä ystävänsä kanssa ihan muuten vain.

Silittämättä siisti, melkein

Aussit tuntuvat nauttivan kylmistä vesistä. AirBnB-vieraat pulikoivat ahkerasti. Pysyttelemme sääntöjen mukaisesti pois allasalueelta ja takapihalta vieraiden ollessa siellä.

Jotkut vieraat haluavat kuitenkin tutustua meihin. Yhden pariskunnan kanssa ystävystymme niin, että he käyvät myöhemmin tapaamassa meitä Helsingissäkin. Vielä Victoriassa ollessamme he hakevat meidät päiväretkelle Bendigoon.

Useimmat vieraista ovat kuitenkin omissa oloissaan. He jättävät jälkeensä ihania kiitosviestejä ja usein myös jotakin ylijäänyttä ruokaa tai puolikkaan viinipullon.
Keräämme kiitoslahjat ja tartumme toimeen. Aikaa seuraavien vieraiden tuloon on yleensä muutama tunti. Siinä ajassa ehtii niukin naukin tehdä kaiken tarvittavan.

Pestä ja vaihtaa petivaatteet, imuroida, pestä lattiat, puhdistaa grilli, sekä kiillottaa astiat, vaikka ne olisikin tiskattuna vieraiden jäljiltä.
Luonnollisesti kylpyhuone pitää siivota erityisen tarkasti, shampoopullot pitää asetella suoraan, imuroinnin jälkeen on vielä tarkistettava, ettei hiustakaan ole jäänyt kiinni mattoon, pedistä puhumattakaan.
Tiskirätit ja pesusienet pitää vaihtaa puhtaisiin, täyttää maustepurkit ja muut ruoka-astiat.
Pyyhkeiden kanssa on tarkkaa. Eri kokoisia pyyhkeitä eri tarkoituksiin, kaikki aseteltuna oikeisiin paikkoihin, taiteltuna oikein ja oikeassa kappalemäärässä saapuvien vieraiden mukaan.

Mutta mitä ovat ne ”tea-tailsit”? -Tietenkin tea-towels australialaisittain äännettynä!
Pikkupyyhkeitä, jotka pitää muistaa silittää, kuten myös tyynynliinat.
Isoja pyyhkeitä ja lakanoita ei tarvinut silittää.

Suita riitti ruokittavaksi, mutta ruuasta ei ollut pulaa

Tipujen ruoka pääsi loppumaan, mutta onneksi kylällä oli asiantunteva eläintarvikekauppias. Neuvokkaina kerroimme tälle kenen kanoista on kyse, jotta hän osasi myydä meille oikeat einehet Shirleyn tipujen iät tuntien.

Pari pikkukoiraa olivat helppoja hoidettavia. Mitä nyt karkailivat välillä.
Lähinnä hemmottelimme niitä syöttämällä vähän liikaa.
Eräänä päivänä ihmettelin millä nuo otukset oikein leikkivät. Ihan kuin ne taistelisivat kalasta Sidostesukka-tyyliin.
No ei, vaan liskosta. Saimme onneksi liskon pelastettua.

Piikkisikojakin pihalla kuulemma vierailisi. Ne tulisi kantaa hanskat kädessä takaisin aidan taakse. Helpotukseksemme säästyimme tältä operaatiolta.
Kasvihuoneessa majaili mustaleski ja se toi vähän lisäjännitystä tomaattien leikkaamiseen.

Valtavat kakadut määkivät pihapuissa ja lähitien varrella varoitettiin ihmisten kimppuun hyökkäilevistä petolinnuista. Jälkimmäiset toivat vähän lisäjännitystä kauppamatkoihin.

Usein emme joutuneet pölyisiä polkuja kauppaan talsimaan.
Välillä kävimme ostamassa lihaa, juustoa ja viiniä.
Paljon muuta ei tarvittu, kun omalta pihalta sai monenlaisia kasviksia, sekä tietysti kananmunia. Smoothieita tuli väännettyä päivittäin.
Täpötäyttä ruokavarastoakin kehotettiin karsimaan syömällä.

Vaikka työtä oli paljon, se oli kuitenkin vastapainoa omalle aivotyöllemme.
Rentouttavaa.
Klisee tai ei, niin se on palkitsevaa, kun työn tulokset näkyvät heti konkreettisesti.
Oli mukavaa olla rauhassa paikoillaan muutaman viikon ajan ja asua ”kotona”.

Upeinta oli saada ruokaa omalta pihamaalta, kokkailla sitä rauhassa ”omassa” isossa keittiössä tai pihassa grillaten.
Istahtaa sitten terassille nautiskelemaan upeasta auringonlaskusta ja hiljaisuudesta.

P.S.

Talonvahtina Australiassa toimiminen voi olla varsin työteliästä, mutta myös antoisaa ja kannattavaa.
Olisimme saaneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta kieltäydyimme kohteliaasti.
Emme työmäärän vuoksi, vaan siksi, että ilmainen asuminen (ja osittain myös ruoka) kohensi talouttamme ja mahdollisti pidemmän oleskelun Australiassa.
Halusimme lähteä kiertelemään maata ja ehdimmekin käydä jokaisessa osavaltiossa, edes pikaisesti.
Alunperin pariksi viikoksi suunniteltu Australian kierros venyi kahdeksi kuukaudeksi.