Italian aperitivo-kulttuuri

Nälkäisenä Italiassa alkuillasta? Illallispaikat ovat vielä kiinni?
Mikä siis avuksi, mistä saa murkinaa?

Italian ravintoloissa noudatetaan edelleen lounas- ja illallisaikoja, joskin ne vaihtelevat alueittain.
Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että etelässä syödään myöhemmin kuin maan pohjoisosissa. Turisteille suunnatuista ravintoloista voi saada ruokaa aamusta iltaan, mutta sitä tuskin haluat. Jos siis kaipaat sapuskaa ennen illallisaikaa, tee kuten italialaiset ja mene aperitivolle.

Italian aperitivo -juttu toimii myös budjettimatkailijan vinkkinä, ainakin osittain. Selitän tämän vähän myöhemmin.

If you prefer to read in English, continue here: How to enjoy Italian aperitivo

Pyörimme kerran Milanon keskustassa etsimässä ruokaa kuuden maissa alkuillasta.
Illallisaika alkaa Italiassa aikaisintaan seitsemältä ja sitä ennen ravintoloiden ovia on turha nykiä.

Viidenltä iltapäivällä päivällistä nauttiva suomalainen on pulassa.
Me tosin syömme aina myöhään, yhdeksän-kymmenen aikoihin illalla. Tuolla reissulla meidän piti kuitenkin olla jo seitsemältä matkalla yhdelle Milanon lentokentistä.

Halusimme haukata edes jotakin, ettei illallinen jäisi kokonaan väliin.
Mikä siis avuksi?
– Tietenkin aperitivo!

Mikä ihmeen Italian aperitivo?

Suomeksi aperitivo on tietysti aperitiivi, mutta koska aperitiivi mielletään Suomessa lähes yksinomaan ruokaa edeltäväksi alkujuomaksi, käytän selvyyden vuoksi italialaista kirjoitusasua.
Aperitivo sanana juontaa latinasta, – aperire on yhtä kuin avata (italiaksikin aprire).
Aperitiivilla avataan ruokahalua.

”L’Appetito vien mangiando”, nälkä kasvaa syödessä, sanovat italialaisetkin.
He tosin tarkoittavat lausahduksella konkreettisestikin syömistä; syöminen kasvattaa ruokahalua.
Aperitivolla herätellään aisteja halajamaan ruokaa, ja sitä tehdään drinksun lisäksi pikkupurtavalla.
Juustot, leikkeleet, pienet pizza- tai leipäpalaset ovat tyypillisiä alkupaloja.

Aperitivo-baarissa naposteltavat kuuluvat juomien hintaan.
Tilaa siis mieleisesi drinksu ja käy buffan kimppuun.
Ruokakulhot löytyvät yleensä baaritiskiltä tai jostakin sen läheisyydestä.
Ota lautanen käteesi ja valikoi mieleisesi ruoat itsepalvelumeiningillä.

Joissakin ravintoloissa naposteltava tuodaan suoraan pöytään juoman ohessa.
Se saattaa olla pieni leikkelelautanen, toisinaan vain pikkukulhollinen sipsejä.

Aperitivopöydän antimilla on siis tarkoitus herätellä ruokahalua ennen illallista, ei täyttää vatsaa.
Italialainen ravintoloitsija ei katso pahalla, vaikka söisit vähän enemmänkin. Italialaiset ylipäänsä syövät käsittämättömiä määriä.
Ei ole silti reilua käyttää edullista tarjoilua väärin ja ahmia vitosella mahaansa täyteen.
Alussa mainitulla Milanon reissulla me söimme kunnon lautaselliset, mutta tilasimme myös toiset juomat.

Alkudrinksut Italiassa

Aperol spritz on se tunnetuin italialainen alkudrinksu, mutta juoma voi olla jotakin muutakin:
Lasi kuivaa valkoviiniä, kuohuvaa tai etenkin pohjoisessa myös tilkka väkevää viiniä, kuten vermuttia.
Tietenkin myös Campari-pohjainen Negroni on suosittu.
Nykyään asian suhteen ei ole kovin tarkkoja sääntöjä, onneksi. En voi sietää sen enempää Aperolia kuin Campariakaan, joten otan mieluummin lasin kuohuvaa.
Siinäkin valitsen mieluummin Cavan kuin Proseccon, eikä kukaan ole uhkaillut kokkiveitsellä.

Siinä missä suomalainen tilaa useimmiten alkujuoman samassa ravintolassa, jossa illallistaa, Italiassa se nautitaan erillisessä baarissa ennen illallispaikkaan siirtymistä.

Herkkusuiden Albassa

Italian parhaimpiin kuuluvia aperitivoja olemme nauttineet Albassa, Piemontessa.
Siellä eräs baari pelasti meidät nälkäkuolemalta, kun saavuimme kaupunkiin pyhäiltana Rooman junalta.
Niin ruokaravintolat kuin kaupatkin olivat kiinni.

Vuokraamamme asunnon kulmilta löytyi pelastus: Avoinna oleva viinibaari, jonka omistaja tarjoili meille viinipulloa vastaan ison laudallisen pizzapaloja, juustoja ja leikkeleitä.
Hintaa kertyi parikymppiä, kera sen paikallisen viinipullon.
Juoman lisäksi muutahan ei veloitettukaan.
Purtavat olivat niin mainioita, että kävimme paikassa toistamiseenkin.

Rantakohteiden aperitivot

Mitä turistisempi ranta, sitä suppeammat eväät.
En ole erityisesti Italian rantalomakohteiden asiantuntija, mutta epäilen vahvasti, ettei aperitivo-tarjonta ole niissä kovinkaan huikea.
Riminillä olen käynyt, mutten muista nauttineeni siellä alkupaloja.

Sen sijaan Rooman Lido di Ostiassa aperitivo-kulttuuri tunnetaan rantabaareissakin.
Siellä tosin ruoka hinnoitellaan jo yleisesti erikseen.
Juoma maksaa tyypillisesti vitosen, ruoka ja juoma kympin.

Jos lounas on jäänyt väliin ja helteisellä biitsillä maattu päivä on vetänyt suolavarastot minimiin, ei aperitivo rannalla auringonlaskua katsellen ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.
Kun ruoan hinta veloitetaan erikseen, sen voi syödä varsinaisena illallisenakin.
Varsinkin jos on pieniruokainen.

Rooman rantaravintoloiden aperitivo-ruuat vaikuttavat olevan usein varsin täyttäviä, mutta tarjolla on kenties vain yksi tai kaksi ruokalajia.
Ideana on siis syödä yksi kulhollinen päivän annosta. Sitten huuhtelemaan merisuolat ja nokka kohti illallista.

Me olemme kipaisseet yleensä Rooman rannoilta suoraan ystäviemme kanssa illalliselle, joten emme ole testailleet biitsisapuskoita.
Joskus olemme ottaneet lähtiessämme lasilliset proseccoa, ja kyllä niidenkin sivuun on sipsikulhollisen saanut.
Harvassa maassa alkoholia muutenkaan juodaan ilman minkäänlaista purtavaa sivussa.

Miten meille kävi Milanossa?

Mutta miten meille kävi Milanossa?
Olen haukkunut täällä blogissakin Milanon murkinoita.
Siitä kaupungista en tunnu löytävän hyvää ruokaa sitten ikinä. (Paitsi että viimeksi onnistuttiin.)
Tuolla yhdellä kerralla emme meinanneet löytää ruokaa ylipäätään, alkuillan lennolle kun olimme menossa.

Erään baarin ovet olivat auki ja tarjoilija terassilla kattamassa pöytiä.
Kysyimme häneltä anovin katsein josko mitään ruokaa olisi saatavilla.
Bingo!
Paikka osoittautui aperitivo-baariksi.

Tarjoilija kehotti syömään niin paljon kuin haluamme, tietenkin viinilasillisen hintaa vastaan.

Baaritiski notkui monenmoisia herkkuja.
Miinuspuoleksi jäi kiire lentokenttäbussille.
Kaikkea ei ehtinyt maistella.

Lue seuraavaksi kulinaristin unelmakohteesta, tryffelikaupunki Albasta.

Tryffelikaupunki Alba on kulinaristin unelmakohde