Etruskikaupunki Perugialla on suklaasydän

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkin

Etruskikaupunki Perugia on Umbrian pääkaupunki. Se tunnetaan paitsi suklaistaan, myös muinaisen etruskien valtakunnan keskuksena.
Upeasta keskiaikaisesta keskustasta kukkulan laella voi tähyillä kauas ympäröivälle maaseudulle ja sen takana kohoaville vuorille vaikka aperitivoja nauttiessaan.

Kaupunki keskellä Italiaa

Juna Roomasta saapuu Perugian rautatieasemalle.
Matka on ollut hikinen junan ilmastoinnin lakattua toimimasta, mutta *hotellissamme meitä odottaa uima-allas.
Hinta on varsin kohtuullinen, 55 €/yö, vaikka on lomasesonki heinäkuussa vuonna 2013.
Kesällä 2022 hinta on noin 80 euroa yöltä.

Perugia sijaitsee käytännössä keskellä Italian saapasta. Pohjoiseen ja etelään on suunnilleen sama matka, samoin Adrian- ja Tyrrhenanmerille.
Apenniinien vuoristo on vieressä. Tänne on muutama tuhat vuotta sitten ollut hyvä perustaa kaupunki.

Etsimme hotellimme, joka on aika lähellä asemaa. Majoitumme huoneeseemme ja käymme virkistäytymässä mukavalla kattouima-altaalla.
Mietimme, lähtisimmekö vanhaan kaupunkiin syömään, mutta päätämme matkaväsyneinä jättää sen seuraavaan päivään.

170 000 asukkaan Perugian uusi kaupunki, kuten myös hotellimme, sijaitsee tasangolla kukkulan juurella. Vanha kaupunki taas on korkealla kukkulan huipulla ja hotelliltamme sinne on 1,5 kilometriä, siis ylämäkeen.

Syömme illallisen hotellin ravintolassa, toteamme sen hyväksi ja edulliseksi. Seuraavana päivänä sitten sinne kaupungille.

Etruskikaupunki Perugia on vanha sivistyksen keskus

Perugia oli yksi etruskien tärkeimmistä kaupunkivaltioista, tuolloin Perusia.
Tuo nykyisen Keski-Italian alueen salaperäinen mahtikansa kukoisti ennen Rooman valtakuntaa ja osin vielä sen aikana, mutta hävisi sitten historiankirjoista tyystin.
Hautalöydöt kuitenkin kertovat oman aikansa korkealle kehittyneestä kulttuurista.

Eikä Perugian sivistys kadonnut etruskien myötä.
Kaupungin yliopisto perustettiin 1308 ja renessanssin aikaan siellä vaikutti muun muassa maalari Rafael oppilaineen. Renessanssiajan rakennuksia ja taidetta Perugiassa riittääkin. Hienoimpana esimerkkinä 1400-luvulla rakennettu kaupungintalo, Palazzo dei Priori.

Renessanssiajan taidemaalari Pietro Vannuccin mukaan nimetty taideakatemia perustettiin jo 1573 ja konservatorio 1788. Perugiassa on myös pelkästään ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitettu yliopisto.

Nykyään kaupungissa järjestetään muun muassa kansainvälinen journalismifestivaali keväisin, jazz-festivaali heinäkuussa ja lokakuussa, tietysti, suklaafestivaali.

Kukkulalle ei tarvitse tarpoa

Hotellissammekin Perugian ruskea herkku – eli suklaa – on vahvasti esillä ja maineikkaita suklaita saisi ostaa sen myymälästä.
Näin helteillä meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän uima-allas. Vietämme siellä keskipäivän, kunnes pakenemme lähestyvää ukkosmyrskyä huoneeseemme.

Kanssamme altaalla on ainoastaan kaksi suomalaisnaista, jotka eivät vaikuta halukkailta ottamaan kontaktia meihin.
Se ei haittaa, ei kaikkien suomalaisten tarvitse aina hengata maailmalla keskenään ja mielellämme vietämme itsekin lomaa Perugiassa rauhassa kahdestaan.

Ukkosen jälkeen lähdemme lopulta kohti kukkulan huippua. Käy ilmi, että meidän ei tarvitse kavuta rinnettä ylös omin voimin lainkaan. Hotellilla on säännöllinen ilmainen minibussikuljetus vanhaakaupunkia lähinnä olevalle parkkipaikalle.
Uima-altaan naisilla on sama päiväohjelma kuin meillä, he hyppäävät myös bussin kyytiin.

Eikä parkkipaikaltakaan tarvitse kiivetä vanhaankaupunkiin. Perugiassa on jo vuodesta 1971 ollut liukuportaita, jotka kuljettavat jalankulkijat tietyiltä kohdilta alakaupungista ylös keskiaikaiseen keskustaan.

Renessanssirakennuksia ja aperitivot näköalakahvilassa

Kuten todettua, vanhakaupunki on upea. Koko rakennuskanta ei ole renessanssiajalta, mutta hieman uudemmatkin talot sulautuvat joukkoon.
Pääkatu Corso Pietro Vannucci johtaa Piazza della Repubblicalta pääaukiolle, Piazza IV Novembrelle, jonka laidalla on myös Palazzo dei Priori.

Jos jatkaa katua eteenpäin ja sen haaroittuessa jatkaa oikealle, päätyy yhdelle vanhoista kaupunginporteista, Porta Solelle eli Aurinkoportille. Sen toiselta puolelta jyrkkä tie kiemurtelee alas uuteen kaupunkiin.
Tien alapään tuntumasta löytyy Arco Etrusco, roomalaisvaikutteinen etruskiajan portti, myös Augustuksen porttina tunnettu.

Kävelemme keskustaa päästä päähän ja takaisin arkkitehtuuria ihaillen ja tunnelmaa aistien, kunnes on aperitivoaika. Onnistumme löytämään yhden kaupungin kuvauksellisimmista paikoista sen nauttimiseen.

Ristorante del Sole roikkuu kukkulan reunalla ja sen terassilta on esteetön näköala alla olevaan laaksoon, sekä vuorille sen takana. Osa asiakkaista nauttii jo illallista, mutta me einehdimme toisaalla vanhassakaupungissa.
Del Solen annokset näyttivät kyllä herkulliselta.

Tapakulttuurin alkeet

Seuraavana päivänä noudatamme samaa kaavaa, eli altaalle ensin ja sitten kaupungille hillumaan.
Aamu alkaa kuitenkin hotellin hintaan kuuluvalla aamiaisella.

Kuten Manner-Euroopan hotelleissa tapana on, ihmiset tervehtivät muita vieraita aina: hississä, portaissa, aulassa, altaalla ja käytävillä.
Astuessamme aamiaissaliin paikalla jo olevat luonnollisesti nyökkäävät omista pöydistään ja me nyökkäämme takaisin.
Tietysti myös henkilökuntaa tervehditään viimeistään silloin, kun tarjoilija käy pöydässä kysymässä juomatoiveita: kahvia vai teetä?

Poikkeustapaukset astuvat sisään pian jälkeemme. Eilen näkemämme suomalaisnaiset marssivat sisään ja istuvat naapuripöytään.
Tervehtivätkö meitä? Eivät, mikä hieman jo kieltämättä hämmästyttää. Mutta tervehtivätkö ketään muitakaan, esimerkiksi tarjoilijaa? Eivät.
Hymyilevätkö he toisilleen? Arvatkaapa.
Suomalaiset lomalla pitämässä hauskaa ja rentoutumassa…

Perugia osoittautui hyväksi valinnaksi

Me käymme illalla vielä kerran rentoutumassa ja pitämässä hauskaa vanhassakaupungissa.
Vaikka se ei ole suuren suuri, siinä riittää helposti pariksi päiväksi ihmeteltävää.
Alakaupunkiin emme ehdi kolmen yön visiittimme aikana tutustua lainkaan.

Olemme oikeastaan tulleet Italiaan lomaillaksemme Roomassa, mutta miettineet, voisimmeko kymmenen päivän aikana käydä jossain muussakin helposti saavutettavassa kohteessa.
Tanjaa oli aina kiinnostanut etruskikaupunki Perugia, joten valinta osui Umbrian pääkaupunkiin, emmekä ole joutuneet katumaan.

Pidempikin aika kaupungissa olisi vierähtänyt, mutta nyt aikataulu sanelee, että meidän on palattava Roomaan.
Ehkä vielä joskus palaamme Perugiaankin kuuntelemaan jazzia, syömään suklaata ja nauttimaan illallisia pienten kujien varsilla olevissa tunnelmallisissa ravintoloissa.