Aamu on jo pitkällä kun yöjuna Belgradista Sutomoreen saapuu perille parisen tuntia myöhässä.
Marko odottaa asemalla ja kurvailee meidät rantatietä Petrovaćiin.
Perillä oven aukaisee kuljettajamme Markon tuttava, tulevan viikon kotimme Casa di Oliveton emäntä Ivana.
Hänen takaansa kaulaani hyppää Belgradista tuttu Aleksandra.
Fiilikset ovat korkealla. Tänä vuonna ei olla pahemmin halailtu, vielä vähemmän matkustettu.
Olemme odottaneet matkaa alkuvuodesta asti.
Kaikki muut tämän vuoden reissut ovat peruuntuneet, emmekä uskaltaneet enää luottaa tämänkään toteutuvan.
Vasta kun juna nytkähtää liikkeelle kotikaupungistamme Belgradista, uskomme olevamme oikeasti matkalla Serbian rajojen ulkopuolelle, edes yhden kerran tänä vuonna.
Toisin kuin muut suunnitellut – ja sittemmin peruuntuneet – reissut, tämä ei olisi edes työmatka.
Nyt on tarkoitus keskittyä hyvinvointiin: joogaan ja patikointiin montenegrolaisessa merenrantakaupungissa.
Belgradilaiset valtaavat Petrovaćin
Pienen ryhmämme jokainen jäsen on käynyt Covid-19 -testeissä voidakseen ylittää Montenegron rajan.
Negatiivisten tulosten kera omaan pieneen majatalokuplaamme ulkomaailmalta eristäytyvinä halailemme ensi kertaa tänä vuonna muitakin kuin perheenjäseniämme.
Vaikka kokoonnumme Montenegrossa, meitä kaikkia yhdistää Belgrad, ja erityisesti Aleksandra.
Hän on belgradilaisen joogastudiomme Avani Yogan omistaja, sekä joogaretriittimme järjestäjä ja ohjaaja.
Koronarajoitusten vuoksi ryhmämme on minimaalinen. Muodostamme jo Ismon kanssa kahdestaan puolet varsinaisesta osallistujaryhmästä.
Kaksi muuta ovat myös Belgradissa asuva Hanan, sekä aiemmin yhteistä kotikaupunkiamme asuttanut Olena.
Majatalon omistaja Ivanan ja joogi Aleksandran lisäksi paikalla on vegeruokabloggaaja Katja, jonka tehtävänä oli loihtia meille jokapäiväinen aamiainen ja illallinen.
Vaan yksi on joukosta poissa.
Avani Yoga järjestää vuosittain Montenegron retriitin lisäksi myös purjehdus- ja joogareissun Turkin rannikolla.
Botskin kippari Alin pitäisi olla seurassamme, mutta häntä ei näy, ei kuulu.
Sielun ja ruumiin nautintoja, sekä vähän vastoinkäymisiä
Sittemmin venäläiseksi isoäidiksi nimeämämme Katja jää häärimään keittiöön, kun me muut otamme mattomme ja käymme ensimmäiselle joogatunnillemme.
Asetumme ensimmäisiin asanoihimme sitten alkukesäisen Kalemegdanin linnoituksen puistossa pidetyn joogatunnin.
Petrovaćissa tunteja on kahdesti päivässä ja harjoituspaikamme vaihtelevat päivittäin.
Joogaamme majatalomme pihalla, rannalla ja patikoinnin lomassa vuoristossa.
Ensimmäinen tunti pidetään Ivanan tädin valtavan talon parvekkeella.
Saamme kaulaamme tuoksuvat rosmariininoksat, edessä aaltoilee turkoosi Adrianmeri.
Aistit terästyvät, mutta mieli rentoutuu.
Joogaharjoituksen jälkeen luvassa on illallinen.
Herkullisen mausteiset tuoksut ovat leijailleet kotikeittiöstämme joogastudionamme toimivalle parvekkeelle asti tunnin alusta lähtien.
Vatsat kurnien keräännymme tuoksujen houkuttelemina yhteiselle aterialle Casa di Oliveton pihamaalle, oliivipuiden alle.
Vielä on kesäisen lämmin.
Ilta pimenee, mutta missä on Ali?
Kahdeksas kadonnut joogi löytyy
Puhelin pärähtää.
Sieltä tulee vastaus: Albaniassa.
Ali on unohtanut, että rajan ylittämiseen tarvitaan negatiivinen testitulos, eikä häntä ole päästetty ajamaan Montenegroon.
Harmistunut mies jää yöksi naapurimaa Albanian puolelle odottamaan testiin pääsyä.
Seuraavana päivänä hän ilmoittaa saaneensa negan ja olevansa taas matkalla.
Ali ylittää rajan, ja samoin kuin meiltä, häneltäkään ei tällä kerralla kysytä testitulosta ollenkaan.
Tätä kirjoittaessani olemme jo takaisin Belgradissa ja saan tiedon, että koronatilanteen pahenemisen vuoksi joogastudiomme sulkeutuu jälleen ja tunnit siirtyvät verkkoon.
Ommm.
Vielä riittää muisteltavaa Montenegron retriitissäkin.
Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Sitä odotellessasi voit lukea muita Montenegro-aiheisia postauksiamme.
Tilaa postauksemme sähköpostiisi, niin näet ne tuoreeltaan. Osoitetietoja ei käytetä muuhun tarkoitukseen.
*Tämä teksti EI sisällä kaupallista yhteistyötä.
Olemme maksaneet matkamme itse, emmekä ole sopineet kaupallisesta yhteistyöstä tekstissä mainittujen tahojen kanssa.
Jos kuitenkin päätät varata jotakin näistä palveluista (suosittelen!), mainitse “Please Be Seated for Takeoffin Tanja” ja saatat hyvinkin saada varatessasi pienen alennuksen.
Kerro lämpimiä terveisiä!
Paluuviite: Joogaleiri palaa Montenegroon - Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Vain yhden kissan tähden lento | Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Joogaa ja patikointia Petrovaćissa | Please Be Seated for Takeoff
Mukavaa, että pääsitte kuitenkin reissuun rajojen ulkopuolellekin. Meillä se onnistui kesällä aiemmin tänä vuonna. Nyt taas tilanne täällä on se, että lähteminen on huomattavan vaikeaa. Eikä se juuri nyt tässä tilanteessa oikeastaan houkutakaan. Saa nähdä kauanko tässä vielä menee, että tilanne normalisoituisi.
No sepä se! Sattui kyllä hyvään saumaan tämä mahku! Nyt tartuntalukemat on taas sitä sarjaa, ettei huvita paljon nokkaansa ulos ovesta työntää. Mieluummin näyttää esimerkkiä, että nyt on aika pysyä kotona. Kiva oli ja tarpeeseen tuli tuo yksi reissu, mutta nyt taas hyväksytään se tosiasia, että on aika muistella menneitä reissuja ja vain haaveilla uusista.
Pitää vaan suhtautua niin, että tämä on uudistumisen aikaa. Nyt opetellaan uutta, suunnitellaan – ja ollaan sitten valmiita kun aika on!