25.9. taifuunipako Okinawalla

Taifuunipako Okinawalla Zamamilta Nahaan ja päivän muina sijainteina Serbian Bac ja Belgrad, Montenegron Podgorica ja Petrovac, Suomen Tampere ja Helsinki, sekä Valletta ja Krasnojarsk eli Malta ja Venäjä.

Nomadin päiväkirja eli Facebook-muistot 25.9. vuosilta 2008-2025.

25.9. taifuunipako Okinawalla

2008 Tampere

toivoo että Suomeen visiitille saapuva systeri olis sen verran kunnossa että pystyttäis näkeen edes pikaseen ennen ku ollaan taas eri kaupungissa tai eri maassa

2010 Helsinki

stockan herkkuosastolla shamppanjabaarissa.ruokakaupassakäyntikin voi olla mukavaa

2011 Helsinki?

jopa on ollu tapahtumarikas viikko.onneksi se on pian ohi.

2012 Helsinki?

Mitä ihmeen Nutrilett-mainoksia mun feediin on alkanu ilmestyä?? En tykkää mistään lisäainelaihdutusmoskista vai mitä ikinä tuo onkin, vielä vähemmän mainoksien pakkosyötöstä. eikös täällä pitänyt nähdä vain sellaisten firmojen ilmoituksia, joista tykkää tai joku kaveri edes tykkää. Grrr!

*

voittaako tämän taistelun kello vai minä. se jää nähtäväksi. mutta onhan tässä vielä kokonainen vrk lentoon.

*

suosittelen kaikille iPhonen käyttäjille iOS6:n päivittämistä, aivan loistava tuo yhteystietojen synkka facesta! Jotain pikkuvikoja softassa vielä on, mutta myös tuollaisia tosi kätsyjä lisäyksiä!

2013 Helsinki

Knew it wouldn’t be high score, cause in many of them I couldn’t remember whether i’ve seen them or just recognize being famous. -didn’t tag if wasn’t sure.

*

*

Äsken joko satoi vähän lunta, tai sitten mä oon todella väsynyt.

Pari kommenttilainausta:

Kaver: Olet. Rakeita ne oli.
Minä: Mutta kun ne leijaili hitaasti. Rakeet on niitä, jotka sattui päähän sunnuntaina Tampereella.

*

I wanna participate this too, but will not copy same text than others (in Finnish) So, please tell, my fb-friends, when and where did we meet first time?

2014 Helsinki

Muumiko se olikin! Aina oppii uutta!
Thinking out of the box

*

Crab the grab! – sanoi nainen kun illallisrapusalaatin kimppuun kävi.

Taifuunipako Okinawalla

2015 Zamami & Naha

Pakko mennä kun talli määrää. Tuli evakuointikäsky, kamat kasaan ja ilmoittautuminen satamaan, jossa kaksi lauttaa kuskaa porukan pääsaarelle. Ennuste on pahentunut, ei saa jäädä edes hotelliin koska lauttaliikenne perutaan ennalta määräämättömiksi päiviksi.

Se siitä Michelin-luokitellulla rannalla chillaamisesta tälle päivälle. Tuuli on kyllä jo nyt melkoinen, joten kiva lauttamatka tiedossa.

Perhana, tänne asti pääsi, mutta pari kilsaa jäi vajaaksi sen biitsin näkemisestä. Onneksi tuli koluttua vuoret eilen.

Kommentit:

Kaveri 1: Mikäs siellä?

Minä: Taifuuni. Piti muuttaa teltasta hotelliin, mutta nyt pitääkin lähteä kokonaan.

Kaveri 2: Ou nou!! Tsemppiä lauttamatkaan. En oo kade. 

Kaveri 3: Hui. Onneksi ne osaa Japanissa noi evakuointi- ja suojautumishommat! Oot turvallisissa käsissä.

Kaveri 4: Kiltisti ny vaan turvallisemmalle alueelle, rannan näät sit joskus. Tiäs mitä kuvattavaa evakuointi yms touhu poikii. Mixsaahan rohkeuttas ja järkeä!

Kaveri 5: Ennusteiden mukaan Dujuan-hirmumysky iskee suoraan noiden saarien yli about klo 9 maanantaiaamuna. Sivustolta en heti löytänyt, mitä kellonaikaa tuo käyttää, mutta taitaa olla tosi kyseessä. Tulee mereltä ja vahvistuu vielä ennen Okinawaa. Missä Tanja, siellä myrsky?  Pidä huolta itsestäsi ja miksei myös toisista.
http://www.wunderground.com/…/western…/2015/Typhoon-Dujuan…

Kaveri 6: Parempi turvassa.

Kaveri 7: Turvallista jatkoa!

Minä: Thanks for advice H!

Täällä on vähän heikon tiedon varassa. Satamassa toimii onneksi wifi kunnolla. Hyvä tieto että meillä on mahku vielä mahku saada sunnuntaille helikopterilento. Laivat joudutaan perumaan jo aiemmin aallokon takia, toisella raja on 3m, toisella 4m ja alkaa lähennellä jo tänään sitä.

Kaveri 8: Säät taitaa olla siellä vähän arvaamattomampia kuin Suomessa. Turvallista matkaa pääsaarelle.

Minä: Vielä on tsunami ja maanjäristys kokematta (täällä) 😀

Kaveri 6: Meillä oli kesällä tuuria: silloinkin oli taifuunivaroitus. Onneksi ei iskenyt, olisi ollut aika työ evakoida se leiri. Tosin sillioin ei ollut vielä leiriläiset tulleet.

Minä: Oho! Ne on kyllä täällä niin yleisiä, että olisin itekin jäänyt Zamamille, ellei se evakuointimääräys olis iskenyr tänään. Mutta mikäs täällä hotellihuoneessa on odotella 

Kaveri 6: Ekana yönä tuuli nousi aika kovaksi ja sitä kesti vielä seuraavan päivän. Meille vain sanotitin, että on Taifuunivaara. Silloin meillä oli vielä käytössä ihan tavallisia telttakiiloja. Seuraavana päivänä tilalle vaihdettiin vaan vähän järeämmät. Osa teltoista purettiin ja puretuista teltoista väki siirrettiin muihin telttoihin. Meillä oli tarvittaessa lupa mennä Domeen (iso urheiluhalli leirialueella). Siellä olisi ollut hätämajoitus. Taifuuni ei onneksi sinne asti yltänyt.

Minä: Olisin kans jäänyt, harmittii kun tuli viranomaismääräys että teltta heti kasaan ja menoksi. Mutta toisaalta kun ei tiedä koska laivat taas aloittaa liikennöinnin olis ollu ikävä missata keskiviikon lento Nagasakiin.

Kaveri 6: niinpä

*

Pieni laskuvirhe. Näillä ei ollut aavistustakaan paljonko täällä on väkeä, joten ei mahduta kaikki laivoihin.

Keräsin jo ranskalais-serbialais-japanilaisen porukan, että otettais helikopteri, mutta sinnekin oli jo 20 ihmisen varauslista kun soitettiin, eikä ne ehdi lennättää kaikkia tänään kun aamulennot oli peruttu vian takia.

Olisin lähtenyt uimaan, mutta komennettiin odottamaan satamassa jos mahduttaiskin waiting listiltä. Meitä on nyt kymmenkunta odottamassa. Pienestä kiinni. Voi olla että saadaan kokea taifuuni kuitenkin.

Ja saahan niitä uusia lentolippuja jos ei ehdi lennolle.
Ja jos taifuuni kiertää saaren, saadaan nauttia paratiisista pienellä porukalla.

Kommentit:

Kaveri 1: “Coo, coo, ca-choo, Mrs Robinson
Jesus loves you more than you will know..” 😀

Minä: Tykkäsin lapsena biisistä, joskin se oli myös kovin surullinen. Osuva valinta. Mutta Japani-proggista kun teen, uskon että luonto pitää ihmisestä huolen kun sitä kunnioittaa. (Ehkä mä oon sacred kun sain leirintäalueellakin poikkeusluvan olla ostamatta roskien lajittelupusseja, sanoivat että saat tuoda roskat respaan, kun ei uskota että niitä sulta paljon tulee. Ja evakuoidessa veinkin sinne sitten suolakeksipaketillisen jätteitäni  )

Ah, tietovisa, missä muussa biisissä (mainitse yksi, ja yhdestä niistä erityisesti pidän) Joe DiMaggio mainitaan myös?

Kaveri 1: Tarkoitus oli vihjata että susta voi tulla Mrs Robinson Crusoe .. 

Minä: Musta tehtiin jo tällä viikolla Penelope, mutta ei se miestä mereltä odottava, Penelope oli erinais, penelope oli merinais 😀 😀

Eikö kukaan muuten tiedä tietovisan vastausta? Niitä alkaa pian pestä täältä kun ulkonaliikkumiskielto astuu voimaan 😀 Ei vaan, aikaa tutkia taustamatskuja. (Ja silti odotan vastausta)

Kaveri 1: Täti menee nyt baariin siemasemaan pina coladan ja pelaamaan korttia paikallisten kanssa 

Minä: Ei mene, menee nukkumaan 🙂 Tosin nyt olis ne viimeiset hetket käydä jossain ulkona ennen ulkonaliikkumiskieltoa. Tosin mulle riittää tälle reissulle tasan yksi baari ja se on paikka jossa heitin paikallisten kanssa dartsia vuonna 2007 Narassa. Sinne marraskuussa.

Trés bien: Centerfield, John Fogerty

Kaveri 2: No huh! Rukouksia täältäkin. 🙂

Kaveri 3: Joko on lehdistö pyytänyt haastatteluja yksinoikeudella?

Kaveri 4: Jännän äärellä.

Minä: Haha, ei täällä, mutta kun laskeuduin Naritaan ekana Japanin joku tv-asema tunki mikin eteen vuorokauden valvoneelle. Kieltäydyin haastiksesta vedoten siihen että olen kollega.

Kaveri 2: No höh sua! 

Vaikka ymmärrän. Mäkin kieltäydyin keväällä Me-lehden haastattelusta ja kuvasta Siwan edessä, tekivät juttusarjaa kanta-asiakkaista. Oli tukka huonosti ja olin syönyt illalla sipsejä… en siis kuvauskunnossa 

Minä: Se nyt on aivan sama miltä näyttää, mutta vuorokauden valvoneena ei ehkä ole mitään kovi skarppia sanottavaa esiintyäkseen maansa edustajana. Ja periaatteesta sanon aina, Suomessakin, katugallupeissa ja muissa pikahaastiksissa olevani kollega. Jotenkin se ei mun mielestä toimi, että kollegat haastattelee toisiaan jos tarkoituksena on haastatella tavallista kaduntallaajaa.

Minä myöhemmin: Kyllä, lautta boordaa just, jännätään huoliiko ne meidät mukaan, meitä on nyt kolme jäljellä…

Kaveri 4: Pidän peukkuja.

Kaveri 5: Raportoi.

Minä: Jos pääsen laivaan en raportoi, koska wifi katoaa heti kun astun laiturilta. Joten toivokaa ettei musta kuulu vartin jälkeen.

Kaveri 6: Je,s pääsit mukaan!

Minä: Viimeinen joka mahtui kyytiin. Kokoamani helikopteriporukka kiitti: japanilainen ja serbi pääsi mukaan ja japanilainen sanoi pokkana virkailijalle “Tanja-san on meidän kanssa, unohditko tuoda sen lipun kun tässä on vain meidän” Mä löin äkkiä tasarahan kouraan, serbi kantoi mun repun konttiin valmiiksi ja virkailija löi lipun kouraan ja sit juostiin 

Kaveri 7: Näin se kansainvälinen yhteistyö pelaa 

Minä: Älä muuta sano! Erehdyin avaan feediä parin kommentin verran verkkoon päästessäni, ja just tuo oli eka ajatus joka mieleen pälkähti, kv-yhteistyö. Jokaisen pitäis reissata. Avartaa maailmankuvaa ja poistaa pelkoja.

Kaveri 8: Mäkin oisin ollu itku kurkus ilman mun bulgarialaista ja slovenialaista frendiä, jotka on Holsuis, ku hoitivat siellä päässä mun gradunpalautushommat.

Kaveri 9: Tässähän saa olla jännityksessä, kun löytöretkeilijä on vauhdissa

Minä: Ilmankos Portugali tuntuu kodilta, maa joka löysi maailman  ja mä luulin pienenä että musta tulee löytöretkeilijä ja seikkailija, kunnes kuulin, että koko maailma on jo löydetty. Pöh.

Kaveri 10: melkein kuin0olisin mukanasi!

Minä: Naurattaa tuo muotoiluni “olisin lähtenyt uimaan”, kuulostaa kuin olisin aikonut uida Zamamilta Nahaan, mutta ajatus oli kyllä käydä tsekkaamassa vain se Michelin-luokiteltu ranta laivaa odotellessa 😀

*

Boarding!!!

Kommentit:

Minä: Sayonara!

Kaveri 1: Ei sentään waterboarding…

Minä: Tässä vaiheessa mietin kummat heiluttajista oli ne, joilla kävi säkä. Mutta ainakin me päästiin perille, vaikka aallot löi välilä yläkannellekin. Huomisesta alkaa 40 m/sek tuulet.

Poimittiin myös Akasta matkustajia. Sielläkin rannalle jääneet heilutti, mutta hauskinta oli kun kolme ilmeisesti paikallista kundia heilutti aallonmurtajan päässä ja hyppäs mereen laivan vierellä.

*

Tyynimeri unohti olevansa tyyni. Vesi tulee yläkannellekin.

*

Hei maailma, luulin vielä pari päivää sitten, että japanilainen perustaifuuni ei muuta maailmaa kiinnosta, mutta nyt kun olen taas täällä worldwidewebissä huomaan että tästä kohkataan muuallakin.

Ja mä kun oon matka-apurahalla, en saa tehdä keikkaa, vaikka yllättäen keskellä maailmannapaa olenkin täällä Tyynenmeren saarella (nyt Nahassa Okinawan pääsaarella). Että kiitos vain rakkaat asiakkaat tarjouksista, saan kuvata taifuunia, mutta en saa myydä kuvia. Long live rock’n’roll!

Kommentit:

p.s. onko aina pakko tapahtua kun yritän matkata mahdollisimman kauas keskittyäkseni proggikseen keskellä ei mitään.

Kaveri 1: Eiiiihhhh, not fair! Ehkä voit pyytää apurahan antajalla erikoislupaa yhteen taifuunikeikkaan?

Minä: Täältä ois enemmänkin keikkaa, tsekkasin jo ennalta, niin ehdoton kielto tai tarvii palauttaa apuraha. Elämä on. Olis kyllä ruokarahalle, ja yelleihin ja asuntolainaan jne enemmän kuin tervetullutta nuo keikkapalkkiotkin. Kulut kun ei pienene, vaikka tuloja ei olekaan. Mutta tässä on jo välissä menty suolakekseillä ja raanavedellä muutama päivä, kyllä ihminen venyy kun saa toteuttaa unelmiaan 🙂 Tänään kyllä pistin hotlan löytmisen jälkeen elämän risaiseksi ja ostin Family martista herkkuja, jopa tiramisua 😀

Vähän muuten nauratti kun mein hotlan kylppäriin peseen jalkoja, ihmettelin hetken miksi on kaksi nuppia, kunnes tajusin, että täällä saa myös lämmintä vettä 

Kaveri 2: Minä antaisin poikkeuksellisesti tuossa tilanteessa vaikka ilmaiseksi julkaistavaksi, jos todella hyvä uutiskuva/tilanne tulee kohdalle: silloin ei kait apuraha mene? ps. Mikä kamerasetti sulla on nyt mukana?

Kaveri 3: Se kuuluu sääntöihin. Keikkaa ei tehdä kun säätiön rahoilla mennään. Oikein

Minä: H, periaatteessa noin voi kyllä tehdä, kunhan pystyy todistamaan ettei ole laskuttanut. Mutta ajatushan on ettei apurahan aikana työskennellä, vaan keskitytään projektiin, joten oikeastaan ajatus on, ettei saisi edes kuvata.

Ihan tuolla vanhalla Nikon D3: romulla mennään.

R, ymmärrän kyllä varsin hyvin itsekin apurahoja jakaneena, ettei apurahareissussa saa työskennellä, mutta toisaalta kun on kyse kolmen kuukauden reissusta, niin se, että on apuraha matkoihin ja majoituksiin ei poista sitä faktaa, että syödäkin pitää ja muut laskut maksaa. Lainallahan mä nyt kuluni maksan, jonka vuoksi tuleekin syötyä aika niukasti. Esim yellien maksaminen lainalla on sijoitus tulevaisuuteen, mutta jotenkin velaksi syöminen on ankeaa. Laina on kuitenkin pystyttävä maksamaan niillä normaalituloilla takaisin myöhemmin, jolloin on taas jo uudet laskut maksettavana, eikä tää nykyinen keikkatilanne kuvaajilla ole mitenkään mieltä ylentävä. Kiinteät kulut on pari tonnia kuussa, söi tai ei.

Kaveri 2: Et vastannut: mikä kamerasetti sulla on mukana. Et kai vaa — ole vaihtanut Nikonista? 🙂

Minä: Vastasin, se on tuolla keskellä pitkää tekstiä: Nikonin D3. Olisin kyllä hankkinut kevyemmän reissukaluston, mutta ei antanut nyt budjetti myöten. Aina ongelmaa noiden painorajojen kanssa. Nyt varsinkin kun piti ottaa kirjojakin taustamateriaaliksi.

Kaveri 2: Saat siis synninpäästön jumalalta. R näet aina sanoo minulle. että H, herra jumala! 🙂 Antoisaa matkaa!

Minä: Haha, kiitos! 🙂
Mulle muuten on huudahtanut katolinen pappi: “pelastaja!” että pistän paremmaksi 

*

Senkun taifuunoi, mä asetuin jo tänne! Tottapuhuen puhuin itseni kahden hengen huoneeseen kun meitä saarilta evakuoituja on jokunenkin täällä. Huomenna vaihto pienempään. Mutta parempi törsätä 75€ kuin jäädä kadulle – force majeure. Huomisesta 40 m/sek.

*

Sailor is safe and hair is like just gone from the hairdresser (check the backround also 😉 )

Lue koko juttu taifuunievakuoinnista: Tyyntä myrskyn edellä – taifuunihälytys

2017 Krasnojarsk

Terveisiä Krasnojarskista!

Hitaasti matkustaminen on nautinto.
Siperianmatkaa on viikko takana, emmekä ole vieläkään puolimatkassa Venäjän halki.

Zen & matkustamisen taito (Linkkaamani juttu Minimaattori-blogistani)

*

Saavuimme tänään Krasnojarskiin.

Asuntomme piti olla Booking.comin mukaan muutaman sadan metrin päässä rautatieasemalta, mutta puhelinten akut olivat loppu parin päivän matkaamisen jäljiltä, joten emme päässeet lataamaan karttaa.

Itseasiassa mä en olis päässyt muutenkaan, koska ulkomaan datasaldoni oli kulahtanut loppuun jo Moskovan seikkailun vuoksi.

Kysyimme aseman poliisilta tietä.
Joo ihan oikeasti. Riskejä pitää ottaa 😀

(Suom. huom. 2025, viittaus näihin tapahtumiin.)

Tuo kertoi, että kyseiseen osoitteeseen on pari kilometriä matkaa ja sinne on aika vaikea neuvoa (koska me emme puhu paljonkaan venäjää, eikä hän yhtään englantia).
Päätettiin sitten laittaa jälleen kerran budjetti risaiseksi ja ottaa taksi kun oli jo vähän kiire tapaamaan vuokranantajaakin (aika oli sovittu sen 400 metrin etäisyyden oletuksella).

Neuvoteltuamme taksin kanssa hintaa vähän vähemmän ulkomaalaislisää sisältäväksi pääsemme sutjakkaasti mainittuun osoitteeseen.

Perillä kiertelemme taloa, mutta ei näy ketään, joka näyttäisi olevan meitä vastassa.
Tarkemmin sanottuna autossa istunutta miestä ja röökillä ollutta naista lukuunottamatta emme nähneet kulmilla ristinsielua.
Talossa oli kuitenkin kampaamo. Astuimme sisään ja kysyimme saisimmeko ladata kännyköitä, jotta saisimme mun luurista vuokranantajan numeron, jolle soittaa Ismon saldolla.

Ystävällinen Julia toivotti tervetulleeksi ja keittipä kahvitkin räntäsateesta tulleille suomalaisille (taksikuskin mukaan eka kylmä päivä).

Kun vuokranantaja saatiin kiinni, hän kertoi tulevansa tunnin päästä.
Siinä kohtaa päätin kysyä mitä hiusten värjääminen maksaisi. (Oltiin päätetty joka tapauksessa maksaa pieni tippi kiitokseksi lämmittelypaikasta, sähköstä ja kahvista).
Hinta olisi 20-30 euroa.

Tulipa sitten käytyä kampaajalla kerran tänäkin vuonna. Edellinen käynti olikin itseasiassa viime talvena Balilla, parturilla, joka leikkasi ekan kerran eläessään naisen hiukset, veitsellä.
Irina olisi kyllä leikannutkin, mutta pyysin vain värin.

Sitten tuli viesti, että pitäisikin tulla toiseen osoitteeseen.
Ismo lähti sinne ja minä istuin Irinan käsiteltäväksi.
Varauskalenteri oli hänellä kyllä täynnä, mutta hän sanoi voivansa aivan hyvin tehdä työt limittäin, toisten asiakkaiden leikkaukset värini vaikutusta odotellessa.

Kämppä ei sitten ollutkaan varaamamme, vaan korttelin päässä. Jälleen kerran ilman parveketta, minkä vuoksi oltiin erityisesti kyseinen asunto valittu.
Mutta nyt on katto pään päällä ja wifikin alkoi toimia heti parin tunnin taistelun jälkeen, joten pääsi töihin.

Oltiin ajateltu buukata vielä toinenkin yö, mutta sen verran kuitenkin ärsytyskynnys ylittyi, että vaihtanemme huomenna jonnekin muualle, vaikka se taas syökin siirtymisineen ja paperitöineen aikaa muulta.
Tänäänkin oli tarkoitus ehtiä tutkia kaupunkia muutaman tunnin ajan, mutta näin se taas meni.
Yksi matkaamisen opeista, mitä aina muille hoen: ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia.

Toki 38 tunnin junamatkan päälle työt olisi tehnyt mieluummin päivällä, kuin kello 23 ja oli haavena saada joskus nukkua kaksi yötä samassa sängyssä, mutta tälläistä se matkaaminen on.

En vaihtaisi muuhun näitä kokemuksia ja kohtaamisia.

Kommenteista tähän nyt vain omani:

(Kavereilta oli paljon tsemppiviestejä, mutta ne eivät nyt ole tarinan kannalta oleellisia.)

Tässä se väsyneen matkaajan tukka.

Lue lisää Krasnojarskista tästä.

2018 Helsinki

Nostetaas tätä jälleen kerran: eli ensi viikosta alkaen saa ostaa kaikenlaista huonekalua ja kodintarviketta sopuhintaan. Ehtona noudot Helsingin Kampista. Tarkoittaen nopeasti.

Tanja Mikkola on paikassa Helsinki, Uudenmaan maakunta.

8. heinäkuu 2018 

Ihan kivan näköinen kämppä, tonne olis kiva muuttaa, eiku…
Me siis just luvattiin kotimme vuokralle kalustamattomana, joten lähes kaikki kuvissa näkyvä on kaupan.
Sohva ja Vitran tuolit jää, mutta muista käydään kauppaa.
Kommentoi jos on tarpeita!

2020 Belgrad

(2025: Tämä päivitys on erään matkailualalla toimivan serbin tekemä, kertoo vierailustamme Bacissa. Kuvat taas on ottanut tekstissä mainittu serbikollegamme.)

U susret Danima Evropske Baštine Bač su posetili Vanja Kovacev i dva novinara iz Finske.
Očekujemo reakciju Tanje Mikkole i njenog kolege, a Vanja je svoje impresije za sada izrazila kroz par reči i objavljene fotografije.
Vanja Kovačev and two journalists from Finland visited Bac to meet the European Heritage Days.

We expect the reaction of Tanja Mikkola and her colleague, and Vanja has expressed her impressions for now, through a few words and published photos.

Meidän tarinaa Bacista ja muista Serbian linnoituksista voit lukea täältä.

2021 Belgrad & Podgorica & Petrovac

Tanja Mikkola lisäsi kuvan albumiin: Airport —  matkustaa kohteeseen Podgorica paikasta Aеродром Никола Теcлa, Belgrade, Serbia.

25. syyskuu 2021 ·Surcin, Serbia 

Kuulin tuossa viikolla, että koska lennän, en ole nähnyt oikeasti maailmaa, sillä lentokenttäkahvioiden näkeminen ei ole mitään oikeaa matkailua.

Ihan sen kunniaksi päätin syödä sämpylän lentokenttäkahviossa.

Ehkä vielä joskus pääsen näkemään oikeastikin maailmaa.

Ja hyi meitä, tällä kerralla lennämme tämän reilun 500 km tunnissa viime kertaisen 12 tunnin junamatkan sijaan, koska Nero.

Osa kommenteista:

Kaveri 1: Hyvää matkaa! Onko työ- vai loma- vai yhdistelmämatka?

Minä: yhdistelmä. Sama joogaporukan reissu kuin viime vuonna.  Kiitos!

Kaveri 1: ah, kuulostaa ihanalta. Nautiskelkaa!

Kaveri 2: Te ootte niin paljon edistäneet junamatkailun jaloa aatetta että ihan turha nillittää jos joskus lennättekin

*

(Tämä kuva on Instagram-muistoista ja Maltalta. Kuten fiksumpi saattaa edellisestä muistosta päätellä, olimme jo ehtineet palata muutamaa päivää aiemmin kotiin Belgradiin. – Sekä lähteä uudelleen.
Tästä superherkullisesta maltalaisesta perinneravintolasta voit lukea postauksesta Maltan mausteiset maut.)

2024 Belgrad

Instgram-muistoista nämäkin. Ensimmäinen kuva oli oikeasti jo elokuulta Tampereelta ihanasta Heinätorista (katso video tästä) ja toinen ajantasaisesti Belgradista ravintola Mikanista.
Suosikkimme tämä jälkimmäinenkin, mutta tällä käynnillä ei ihan onnistunut.