25.1. liftausta, sandaalikauppoja ja hotellikuolemaa. Semmoista se on elämä ollut tammikuun loppupuolella jo vuodesta 2011. Ehkäpä pidempäänkin, mutta sitä ei Facebook-muistot valaise.
Silloin aikoinaan, jo ennen nomadielämää, työreissasin 100-300 päivää vuodessa, joten asunnot olivat hotellia parempi majoitusvaihtoehto.
Päivitetty versio lisättynä 2025-muistoilla sisältää Top Gun -fanien kokoontumisajot, sekä keskustelua somesta luopumisesta.
Päivän sijainteina Tampere, Helsinki, Belgrad, Ubud, Kandy, Coles Bay ja Hobart.
Hotellikuolema tulee kalliiksi
Mikä hotellikuolema? Jos olet matkustanut syystä tai toisesta paljon, tunnistat mistä puhun.
Jatkuvasti työmatkaavalle hotellissa asuminen ei ole mikään nautinto. Pahimmillaan et muista aamulla herätessäsi missä maassa tai kaupungissa olet.
Hotellit ja ravintolaruoka alkavat kyllästyttää varsin nopeasti. Sekä tulevat tietysti tolkuttoman kalliiksi isoilla reissumäärillä.
Tämä on se todellinen vinkki, jonka haluan antaa kaikille niille, jotka haaveilevat matkustavansa enemmän, hitaammin ja pidempään: Vuokraa asunto.
Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta niin kauan kuin yksikin kysyy olenko voittanut lotossa (koska reissaan näin paljon), jatkan aiheesta kirjoittamista.
Vai mitä sanot, pärjäisitkö Suomessa 700 euron kuukausibudjetilla?
Se on ollut oma keskikulutukseni jo vuosia. Ja ei, en asu haisevissa rotanloukoissa tai näe nälkää. Elän ihan tavallista elämää, olen toki minimalisti, enkä kaipaa luksusta.
Viikon all-inclusive lomaan saa helposti upotettua muutaman kuukauden reissun rahat.
On täysin okei loikoilla viikko loistohotellissa, jos se on sinun unelmasi, toteuta se.
Mutta jos haaveenasi on nimenomaan reissata enemmän ja kokea paikallista elämää, vuokraa asunto ja osta ruokasi sieltä mistä paikallisetkin.
Toreilla ja ruokakaupoissa käyminen on ihan yhtä suuri elämys kuin ravintolassa syöminen, ja ehdottomasti parempi kokemus kuin keskitasoisessa turistiravintolassa einehtiminen.
Omat Facebook-muistoni kertovat minun nauttineen tällä päivämäärällä sekä ulkona syömisestä että päästessäni kokkailemaan Sri Lankan Colombossa “omaan” asuntoon parin viikon jatkuvan ravintolaruokailun jälkeen. Molempi parempi, sopivasti vuorotellen.
Liftaus
Liftausko? Ei, tämä ei ole säästövinkki, vaan johtui siitä tosiasiasta, että Tasmaniassa on umpisurkea joukkoliikenne.
Otimme tuon MYRiksi kutsumamme, puoleksi vuodeksi suunnitellun reissumme ideaksi matkustaa vain julkisilla.
Siinä missä Ismo oli vuorotteluvapaalla, toteutin omaa yrittäjän vapauttani vähentämällä työssä kuormittavia asioita. Yksi niistä oli ajaminen.
Odotin lapsesta asti ajokortin saamista kuin kuuta nousevaa, mutta kun mittariin alkoi kertyä 100 000 kilometriä vuodessa pelkkää työajoa, meni hommasta maku.
Tapa olla ajamatta reissuissa jäi päälle, emmekä vuokraa autoja missään.
Olen tosin miettinyt, että nykyään voisi olla jo kivaakin ajella, mutta toistaiseksi näin.
Tästä on tullut paljon kiitosta ajokortittomilta lukijoiltamme, joten mielellämme testaamme silläkin miten eri paikkoihin pääsee julkisilla.
Se vaatii usein aikaa ja vaivaa, mutta on toisaalta osa seikkailua.
Matkailu on antoisaa, kun se ei ole liian helppoa. Ajattelen, että näistä reissuista kirjoittaminen myös kannustaa muitakin kokeilemaan ja matkustamaan omatoimisesti joukkoliikenteen varassa.
Tuolla Tasmaniassa tulimme muuten usein kävelleeksi ennen patikointireitin alkuun pääsyä pidemmän matkan kuin se itse polku oli. Samaa olen harrastanut muuallakin. Ei patikointi ole hauskaa ainoastaan kuuluisilla reiteillä ja tunnetuissa näköalakohteissa.
Kävelemisestä puheen ollen, otsikon sandaalikaupat löytyvät vuoden 2018 muistoista ja Ubudista.
25.1. liftausta, sandaalikauppoja ja hotellikuolemaa
2011
Helsinki
missä Helsingissä voi käydä vesijuoksemassa, sekahallissa että pääsee miehen kans yhtäaikaa. Keskustassa ei taida olla mitään? Ja Itikseen ei oikein halua jos tuorein uutinen pitää paikkansa…
*
on raivannut kämppää koko päivän työn ohessa, eikä se silti näytä vieläkään tarpeeksi ihmisasumukselta. No, hiljaa hyvä tulee… ainakin sitten kun saa uuden kirjahyllyn…
2012
Helsinki
pese kiltti pesukone kun mun ois vähän kiire
*
kokous venyi niin ettei ehtinyt ostamaan uutta jääkaappia. mikä ihana tekosyy mennä ulos syömään 🙂
2013
Kandy -> Colombo
(Sri Lanka)
Temppeli visiteerattu Kandyssa, kuski on matkalla Colombosta hakemaan meitä. Seuraavat 6 yötä sama kämppä, ihanaa! Ei tarvi pakata joka päivä. Ja vielä oikea kämppä, saa pestyä pyykit ja kokattua ite, hotellisafka tulee korvista ulos. Ja riisi.
2014
Tampere
Maha täynnä äitin ja Tarzun sapuskoita kierittiin pysäkille ja mennään varaäitin ja siskon (tai siskojen) kanssa jälkiruokajuomille.
2016
Helsinki
Ruokahaastepäivä 3/3. Meinasi unohtua kuvata kun oli suden nälkä. Bratwurstia ja lohkoperunoita sipulilla oli siinä. Bratwurstit oli ihan Lidlin valmistuttamia, ei itse tehtyjä.
2017
Coles Bay & Hobart
(Tasmania, OZ)
Plans changed. Thought of getting accommodation for free by couchsurfing and traveling by bus, but it turned out the opposite: staying in hostels (quite expensive in Australia) but traveling for free.
Got a straight lift from Coles Bay to Hobart today.
And yes, again a driver with a Dutch background. Well, I’ve always fancied Dutch people anyway 🙂
2018
Ubud
Ayurveda-workshopin jälkeen käytiin kahvilla aiemmilta reissuilta tutussa kahvilassa.
Kun lähdin valitsemaan vitriinistä leivosta, napsahti varvastossun nauha poikki.
– Sitä saa mitä tilaa, olin jo muutaman vuoden toivonut aikoinaan Portosta ostamieni muovitossujen hajoavan, että saisin uudet, koska edellisillä oli niin paha kävellä.
Nilkutin kaatosateessa toivoen kohdalle osuvan kenkäkaupan.
Ismolla ei ollut edes sadetakkia ja mun viime vuonna Uudesta-Seelannista ostamani kertistakki vuotaa kuin seula.
Yhden putiikin ikkunalla oli kivat sandaalit. Onneksi jalkani on näytekokoa: menin sisään, pistin kyseiset sandaalit jalkaani, vingutin visaa tuosta vain yli puolella miljoonalla ja jatkettiin matkaa hierojalle.
Myyjä kyllä ihmetteli miksi haluan kahlata uusilla kengillä, mutta ei niillä vanhoillakaan enää kävellä voinut.
Totesin vain, että joka päivä sataa kuitenkin. Käyttöönhän ne ostin.
Vapaapäivän päälle 11 päivän loppurutistus töiden kanssa.
Sitten nokka kohti Uutta-Seelantia, missä varpaisiin ei ole varaa, mutta ainakin yhdelle tulivuorelle on ihan pakko päästä kiipeämään kun Japanin patikoinnit jäi haaveeksi.
Kommenttina: Siis vapaisiin ei ole varaa, varpaat on kyllä tallella 😂autocorrect, I kill ya!
*
Tiettäkste sitä tunnetta, kun pistätte muutaman satkun haiseen?
Ei noin niin kuin merkkiveskaan, vaan lääkäriin.
Tauti ei talttunut, joten pitäis käydä uudelleen, mutta vakuutusyhtiö panttaa edelleen korvauksia viime käynnistä.
Uuteen käyntiin ei ole varaa ennen edellisten maksua.
Story of my life.
2019
Belgrad
Mitä yrittäjä joskus tarvitsee: luottoa omaan osaamiseensa.
Varsinkin jos on vain ns. ”kokemusasiantuntija”.
Suomi on edelleen hämmästyttävässä määrin paperi- eli tutkintomaa.
Kokemusta ei arvosteta.
Töitä ei saa ilman muodollista koulutusta.
Voihan niitä tutkintoja olla useampikin, mutta jos ne kaikki on ”vääriltä” aloilta, niin aika turhaa on yrittää hakea palkkatöitä.
Jos siis ylipäänsä yrittää hakea palkkatöitä.
Ihan kakarana sain kyllä leikata lihaa muutaman päivän koulutuksella (kokeilkaapa muuten itse erottaa sisä- ja ulkofile tiskistä kahden päivän kokemuksella jos olette alaa harkinneet).
Sitten vastaan tulee firma, mikä olisi valmis palkkaamaan tällaisen elämänkoululaisen ihan puhtaasti kokemuspohjalta.
Ja siis ilman että olisi halunnut vaihtaa palkkaduuniin.
(No joo, muutamakin lappu on tullut hankittua töiden ohella, mutta ei sitä maisterintutkintoa).
Ja taas se iski.
Ei yrittäjä voi palata palkkaduuniin.
Eli kieltäydyin.
Hullua?
Ei vaan pysty.
Oman itsensä herruus, rouvuus tai neitiys on tärkeämpää.
Universumi kuitenkin toi vastaan uuden mahdollisuuden.
Jälleen kerran.
Katsotaan mihin tämä Serbian kuvio johtaa.
Kieltäydyin siis tarjotusta PR- ja markkinointijohtajan pestistä ja otan luonteelleni sopivamman pioneeriroolin Serbian matkailumarkkinoinnin parissa.
Silläkin uhalla, ettei tämäkään duuni tuo latiakaan ansioita.
Yrittäjänä, tietenkin.
EDIT. Oon siis ihan oikeasti iloinen päätöksestäni ja siitä että olisin saanut hyvän duunin.
(2024: Arvatkaapa miten kävi: Tuli eräs pandemia ja matkailu loppui siihen. Serbian ja Suomen välille ei ole vieläkään palautettu suoria lentoja.
Mutta yrittäjävuosia on nyt takana 24 ja matka jatkuu, jälleen uusia kuvioita miettien. Että saa tarjota keikkaa matkailuviestintään liittyen, mutta palkkalistoille en tule.)
*
2020
Belgrad
Kun lämmitys ei toimi kunnolla, on apukin lähellä.
Kiitos varamami Sari ihanista kissasukista ja Tiina kuriiripalvelusta! ❤️
(2024: Mitä? Näemmä neljä vuotta sitten on ollut sama pulma kuin mitä päivittelin eilen vuonna 2024.)
2021
Belgrad
Edit. Valitettavasti ei tarvitse enää etsiä, henkilö on löytynyt menehtyneenä.
Tampere! Jos liikutte yöllä, niin pitäkää silmät auki. Nainen on edelleen kateissa.
(2024: Laitan tämän kun on ainoa 25.1.2021 päivitys, mutta en liitä enää varsinaista ilmoitusta ja etsityn nimeä, sattuneesta surullisesta syystä.)
*
Jos Venetsian kadut ovat märkiä acqua altan aikaan, niin venetsialaisten pääkulkureitit ovat sitä aina.
Autottomassa kaupungissa on hauska katsella mitä mielikuvituksellisempia rahteja. Kun ohi lipuu kiikkerä vene, joka on lastattu antiikkikaapilla, sohvalla ja koko komeuden päällä on vielä valtava maalaus, jää pidättelemään henkeään ja toivomaan, ettei jonkun muuttokuorma kellahda kanaaliin.
P.s. Luitko jo edellisen postaukseni acqua altan aikaan Venetsiaan matkaamisesta? Seuraavaksi tulossa taas ruokapostausta, kohteena edelleen Venetsia.
#venetsia #pleasebeseatedfortakeoff
2024
Belgrad
Vaihdoin blogin nimen kuusi vuotta sitten, ja tadaa! Tänään vihdoin myös Facebook hyväksyi ”uuden” nimen. Jätin kuitenkin myös vanhan nimen tuohon alkuun, jotta tunnistat tämän sivun helpommin, kun se ehti olla käytössä vuodesta 2016.
Uusille (tai muutosta uudemmille) seuraajille tiedoksi, että blogimme toimi siis alunperin nimellä How did I get here, mutta vaihdoin nimen ja domainin 2018 
Please be seated for takeoff
Tarinat jatkuvat kuten ennenkin. Ready for takeoff? Hyppää kyytiin!
2025
Tampere
Kun tämä nyt näemmä on tapana ilmoittaa, niin en ole avaamassa uusia sometilejä, entisiäkin on enemmän kuin tarpeeksi.
Sen sijaan jatkan strategiani mukaisesti eli vähennän somen käyttöä, kuten olen jo pidempään tehnyt.
Keskityn taas enemmän blogeihini ja YouTube-kanaviini. Siinä missä olen julkaissut lyhyet tekstit Instassa, saatan kirjoittaa niitäkin taas jatkossa blogeihin, kuten joskus 10 v sitten Minimaattori-blogin kanssa tein.
Syy ei ole viime päivien poliittinen kohu, vaan ihan vain pitkäaikainen suunnitelmani osana minimalistista elämäntyyliäni. En halua elää somen negatiivisuutta, enkä tuhlata elämääni turhaan skrollaamiseen.
Koska haluan opettaa tätä muillekin, olisi ristiriitaista ohjata seuraajiani someen, joten siksikin blogit ja Tube.
Yritän myös ryhdistäytyä sähköpostin uutiskirjeiden kanssa, joten ne saavat korvata somea päivänpolttavissa aiheissa.
Jos mun kanavat ei ole tuttuja, kysy, niin jaan linkit. Voisin ne tietysti naputella kommentteihin muutenkin, katsellaan nyt.
Kommenteista:
Minä: Matkailua, erityisesti kulkuneuvoja on siis Tubessa kanavallani www.youtube.com/@pleasebeseatedfortakeoff
Keskityn muuten tällä hetkellä eniten tähän kanavaan, koska tarkoitukseni on päästä mukaan mainosohjelmaan.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että saan siivun videoiden välissä näytettävistä mainoksista.
Nuo tulot olisivat tärkeitä, jotta pystyn tuottamaan jatkossakin ilmaista sisältöä eri kanavilleni.
Joten jos aihe kiinnostaa, arvostan kovasti jos tilaat kanavani ja katsot vaikka muutaman videon.
Ohjelmaan pääsy vaatii tuhat seuraajaa ja 4000 katselutuntia, joihin mulla on vielä reilusti matkaa kun olen aiemmin keskittynyt blogeihin eli tekstiin ja still-kuviin.
Meriharakan Pirkko: Luitko Lähiömutsin äskettäin julkaiseman jutun – ihmetteli mm samaa kuin minäkin noin aina, että miksi ”me” raadamme 24 tunnissa katoavien juttujen takia
Minä: enpäs ole lukenut, täytyy käydä katsomassa, kiitos vinkistä!
Eini: Mä oon kans miettiny youtubea, sielä nimittäin menestyy ihan uskomattomattomatki videot, hölmöt suorastaan, joten varmasti pystysin minäki tolskaamaan oman näköisen kanavan 
2026: Eini perusti kuin perustikin oman YouTube-kanavan. Uskaltauduin laittamaan tähän julkiseksi kaverien nimet, koska heillä on julkiset kanavatkin.
*
Maverick & Goose!
Just oli puhe leffasta muutama päivä sit ja nyt se tulee töllöstä. Täähän täytyy katsoa!
Olen nähnyt tän noin tuhannesti, mutten varmaan pariin vuosikymmeneen.
Sieltä aikojen takaa kokemuksella kritiikkini:
Kelasin aikoinaan ne parisuhdekuviot ohi ja katoin pelkät lentokohtaukset.
Olis paljon parempi kun ei olis yritetty tehdä mitään koko perheen koko illan elokuvaa. Lentäis vaan!
Leffakriitikko siippa taas ei ole ikinä nähnyt tätä!
Top Gun siis, of course.
Fanien kommentit:
Minä: Lukitsen vastaukseni eli vuosikymmenten takainen kritiikkini pitää: hahmot on ohkaisia, juoni olematon, mutta lentokohtaukset 
erityisesti ne US Navyn aidot lentotukialukselta tehdyt vedot on edelleen rautaa. Ja soundtrack!
Niin ja Tom Cruise on aina vaan ällö ja nyt sen kiukuttelusta tuli mieleen Ritchie Blackmoore.
Ainoa hahmo, josta löytyi edes hivenen verran syvyyttä oli Rooman sheriffi.
Kaveri: Tanja: https://www.discogs.com/master/77439-Various-Top-Gun-Original-Motion-Picture-Soundtrack
Ajat ovat muuttuneet niin, että tällaisen tekeminen ei näytä yhtä kornilta kuin se olisi ollut 80-luvulla MiG:eillä ja Drakeneilla. Suosittelen muuten Heikki Mansikan kirjaa hävittäjälentäjänä olemisesta jos ei ole tuttu.
Minä: hienoja filmejä molemmat.
Olihan tuossa 80-luvun filmissäkin huumoria mukana, jopa enemmän kuin Hornet-pätkässä. Hauska kohta se kun äijä katsoo pihallaan kun Draken ajaa ohi.
Ero syntyy lähinnä kuvaustekniikassa, joka on kehittynyt valtavasti.
MG ja DK oli mun mielestä paljon häijymmän näköisiä kuin F/A-18. Muksuna rynnin aina ikkunaan katsomaan kun kaunis deltasiipi veti yli.
Kaveri: Tanja Mikkola no juu, kyllähän sitä yritettiin silloinkin. Drakenin estetiikka miellyttää, mutta Hornet on jättimäinen sen vieressä. Olen Pirkkalassa vierailulla nähnyt ne vierekkäin ja Drakenissa istunut ”kylmät tyypit”. Mansikka ei muuten kirjassaan Draken-lentäjistä korkeaa arvosanaa anna. Käytökseltään ja toimintakulttuuriltaan siis.
Tässä on muuten mukavaa kuunneltavaa, jos on tapana kuunnella podcasteja.
https://areena.yle.fi/1-50471325?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Niin ja meillä on isovanhempien kesämökki lähellä Asikkalan Vesivehmaan lentokenttää, missä lapsuudessa ilmailukerho järjesti lentonäytöksiä. Siellä tuli vierailtua ja nähtyä Fouga Magisterit ja Drakenin jyrisevä ylilento.
Minä: täytyy lukea tuo kirja! Podcasteja en ole kuunnellut, mutta lähinnä siksi, etten tiedä mitä haluaisin kuunnella. Nyt on hyvä syy aloittaa.
Kaveri: minä kuuntelen niitä kävelylenkeillä.
Minä: mä kävin Pirkkalan näytöksissä kun tuo Satakunnan lennoston tukikohta on tuossa vieressä. Ja nyt taas on, jos nykyään enää näytöksiä järjestetään.
Lapsena taas asuin Aitovuoren tutkan vieressä, siksi lentoliikennettä oli kivasti.
mulla ei ole edes kuulokkeita, enkä tykkäisi ulkona käyttää muutenkaan, mutta mietin että joidenkin töiden lomassa voisi kuunnella. Kunhan nyt ei yhtä aikaa omia videoita editoidessa 
Tai sitten voisi joskus vain loikoilla ja kuunnella, hyvää vastapainoa jatkuvalle näytön tuijottamiselle.
Kaveri: minä taas en pysty keskittymään töihin tai nauttimaan lukemisesta kuunnellen muuta. Kävellessä tulee pohdittua kaikkea ja podcastit antavat materiaalia sille.
Minä: no en mäkään lukiessa voisi kuunnella, mutta lähinnä jotain rutiininomaisia juttuja tehdessä. Esim. joku kuvankäsittely ei varsinaisesti aivotyötä vaadi.
Ymmärrän tuon kävellessä pohdiskelun, sitä teen itsekin. Monesti niin syntyy parhaat ideat, mutta mua häiritsisi se ettei kuule ympäristön ääniä.
Kaveri: On hieman ”asiallisempi” ote ollut Top Gun -elokuvan aikaan.
Kaveri 2: Se alku. Kylmät väreet pelkästä ajatuksesta. Ei ihme että siihen toisintoon kopioitiin lähes sellaisenaan.
Minä: sinäkin brutukseni! Japani-rakkauden lisäksi tämäkin yhdistää! 
”There’s a raging fire in my heart tonight
Growin’ higher and higher in my soul!
There’s a raging fire in the sky tonight
I wanna ride on the silver dove far until the night”
Kaveri 2: Matkalla Kinkaku-ji:lle muuten as we speak.
(Tässä oli kaverin kuvakin aiheesta, mutten laita sitä julkiseksi.)
Minä: nähdäänkö Kioton pohjoisella rautatieasemalla klo 18?
(I wish)
Minä: oli muuten pakko mutista ääneen kin-ka-ku-ji, paikallisittain painottaen, snif. Nauti
Kaveri 3: Se kakkososa, siis Maverick, on ehkä parempi, vaikkei alkuperäisen tenhoa tietenkään mikään voita 
Mutta Maverickissa on hiiiieeeeenoja lentokohtauksia.
Minä: mitääää, mä en ees muista kakkososaa olleen! Sehän tarvii etsiä käsiin, koska lentokohtaukset
Kaveri 1: ei se kyllä ole parempi lentokohtauksiltaankaan.
Minä: Hei tässähän ne melkein parhaat palat onkin valmiiksi leikattuna!
https://music.youtube.com/watch?v=2xji5tRVxTI…
Top Gun “Mighty Wings” – YouTube Music
Kaveri 4: Onhan se komea ja korni leffa, kaikkine kummallisine homoeroottisine kuvastoineen. Aina pakko katsoa (ei aina kokonaan tosin) kun kohdalle osuu.
Kaveri 5: Mää kans. Ei huono.
*
Please be seated for takeoff — paikassa Tampere.
Julkaisija: Instagram ·25. tammikuu 2025 ·
Pispala, Tampere
January 2025
#tampere #finland #visitfinland
*
Please be seated for takeoff — paikassa Pispalanharju.
Julkaisija: Instagram ·25. tammikuu 2025 ·
Pohjoistuuli on kantanut Näsijärven puoleisiin kylkiin lunta.
Olin jo myöhässä, mutta oli pysähdyttävä kuvaamaan.
Suomalaiset puut ovat kauneimmillaan talvisin.
En tykkää liiasta lehtivihreästä. Karu kauneus viehättää, minimalisti olen toki muutenkin.
Viime vuosina emme päässeet isommin patikoimaan. Kaipaan vuoria. Kirjoitin siitä @minimaattori blogissakin. Mutta Pispalan harju ja Pyynikin metsät riittävät minulle nyt oikein hyvin.
Minimalismini lievittää kaukokaipuutani. Osaan jo ajatella, että kaikki on hyvin just nyt. Juuri nyt ja tässä on hyvä.
Tärkeintä täällä on luonto. Belgradista ei niin vain metsiin lähdetty. Tampereella se alkaa melkein kotiovelta.
Kun nostan katseeni läppäristä, voin lepuuttaa silmiäni Pyynikin vanhoissa männyissä. Vain kävelymatkan päässä keskustasta.
Kun kaarran kävelytien ylös kotipihalta, astelen portaat ylös rinteelle, näen kaksi isoa järveä kerralla.
#tampere#visittampere#suomi#finland
*
Please be seated for takeoff on paikassa Tampere.
Julkaisija: Instagram ·25. tammikuu 2025 ·
Mutkia matkassa
Aika jännä puu! Ja muistuttaa mua Japanista, joka on lempipaikkani puiden tarkkailuun.
Tykkääkö muuten kukaan muu siitä kun maailma näyttää mustavalkokuvilta? Musta nää talvisen monokromaattiset maisemat on vaan niin hienoja.
Mähän kyllä kuvaankin mieluiten mustavalkokuvia ja niitä mulla onkin @rue_des_innocents omissa proggiksissa kun asiakastöitä on saanut kuvata niin harvoin mustavalkoisina.
Mutta nää siis on kyllä värikuvia, maisema vaan on aidosti väritön.
#pispala #tampere #visittampere #finland #visitfinland #matkailu
*
Ympäri mennään, yhteen tullaan…
2026: No nyt menee kuulkaa hassuksi. Olen jakanut tämän saman postauksen myös Facebookiin ennen tätä päivitystä.
Please be seated for takeoff on paikassa Tampere.
Julkaisija: Instagram ·25. tammikuu 2025 ·
25.1. liftausta, sandaalikauppoja ja hotellikuolemaa. Semmoista se on elämä ollut tammikuun loppupuolella jo vuodesta 2011. Ehkäpä pidempäänkin, mutta sitä ei Facebook-muistot valaise.
Silloin aikoinaan, jo ennen nomadielämää, työreissasin 100-300 päivää vuodessa, joten asunnot olivat hotellia parempi majoitusvaihtoehto.
Hotellikuolema tulee kalliiksi
Mikä hotellikuolema? Jos olet matkustanut syystä tai toisesta paljon, tunnistat mistä puhun…
2026: Ehkä nyt en kuitenkaan jaa edes tuota saatetta kokonaan. Jos haluat välttämättä jäädä tänne luupilla pyörimään, niin palaa jutun alkuun ja jatka lukemista 😀
Suosittelen kumminkin jatkamaan vaikka “huomisen” muistoihin tai järkevämpiin blogijuttuihini, esim. ylemmäs linkkaamaani Venetsiaan.
