23.2. Ismon syntymäpäivänä olemme olleet monessakin maassa – yhdessä ja erikseen.
Ekan kerran juhlimme yhdessä Bergamossa, Ismon viisikymppisiä vietimme Fremantlessa.
Eräänä vuonna olin työreissulla Brasiliassa, kun taas Ismo oli Suomessa. Tänäkin vuonna hän on Suomessa, minä taas Serbiassa. Viime vuonna asia oli päin vastoin.
23.2. Ismon syntymäpäivä yhdessä ja erikseen
2008 Bergamo
“vai feissaillaan sitä kännyllä ihan italiasta asti!!!”
2024: Siskoni kirjoittama julkaisu seinälläni kertoo, että olisin itsekin jotakin päivittänyt, mutta sellaista postausta eivät Facebook-muistot näytä. Julkaisenpa siskoni tekstin, jotta saan talteen myös tämän ensimmäisen Ismon kanssa viettämämme hänen syntymäpäivänsä.
Tuo Italian reissu oli ensimmäinen synttäriyllärimatkamme, sittemmin niistä tuli moneksi vuodeksi tapa – aina nomadielämämme alkuun asti. Nomadiaikoina usein vitsailimme, että voiko reissuelämässä lähteä erikseen matkoille.
Monena vuonna se syntympäivämatkakin tehtiin työaikatauluista johtuen muulloin kuin varsinaisena juhlapäivänä. Siispä olemme oleskelleet näin Ismon syntymäpäivänä myös Suomessa.
2009 Tallinna & Helsinki
on Hesassa Tallinnan reissun jäljiltä
2010 Tukholma & Helsinki & Tampere
“moi! ootteko kattonu niit lentoja? kun mun varmaan on tosiaan pakko tulla suomeen sillon huhtikuun alus ja katoin lentoja, ni mun pitäs ottaa meno jo 31.3. kun sen jälkeen jotain satasia kalliimpi.. eli sillon teiltä lähtis vähän niinku majotus ja mun loistava seura täältä:D”
2024: Tämäkin on siskoni julkaisu seinälläni. Mahtoikohan hän asua tuohon aikaan Ranskassa. Hauskasti tältä päivämäärältä löytyy myöhemminkin postaus, jolloin olen katsellut lentoja siskoni luokse. Sillä toisella kerralla Hollantiin.
Emme ole juurikaan asuneet aikuisiällä yhtä aikaa samassa maassa, mutta pian sellainenkin ihme tapahtuu.
*
on palannut Hesasta ja Tukholmasta Tampereelle
2011 Helsinki & Tampere
ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.juuri kun ajattelin kertoa uskomattomat uutiset että juna lähti hesasta ajallaan niin sit jämähdettiin pasilaan.ja tällä kertaa keikalle on pakko ehtiä.ajoissa.
*
hei me liikutaan!
*
aamun juna oli 8 minuuttia myöhässä,toinen juna on pasilaan asti ajallaan.jos loppumatka menee yhtä hyvin niin tää on oikea onnenpäivä!
*
menee nukkuun ja toivoo ettei aamulla olisi enää olo kuin kuraan kuolleella kutulla
*
tajusi just että pitää taas heti huomenna jaksaa takas tampereelle vaik just sieltä tuli.millään ei jaksais kipeänä ja ihan liikaa on duunia.
2012 Helsinki
ennustin: tyttö 23.2. osui nappiin: ruotsi sai kruununprinsessan ismon syntymäpäivänä. 🙂
*
kreikkalaisten mielestä eurokriisi on merkelin tiukan finanssipolitiikan syytä.ööö…pitäiskö meidän kaikkien alkaa nyt elää kuin kreikkalaiset.ja vaikka suoraan vaihtotalouteen kreikkalaisten kanssa.paljonko pitäis ottaa vastaan oliiviöljyä vaikka ihan näin kuvitteellisesti yhtä sota-alusta vastaan,ettei kreikan talous olisi alijäämäinen…
*
pari lisätuntia ja räätön pää pliis!
*
lopettaa sairaana työskentelyn tältä päivältä ja menee suihkuun ja koittaa lavastaa itsensä ihmismäiseksi, että kehtaa viedä miehen synttäri-illalliselle.
*
näin vuorokausi jälkeen tavastian edustalla näytti olevan muutama kynttilä
2013 Badung (Bali)
2024: Tältäkään päivältä ei ollut postausta, mutta koska muistan sijainnin, laitetaan sekin talteen edes otsikkona.
2014 Rio de Janeiro
#sunset #ipanema #riodejaneiro #brazil #photographer #photojournalist
*
Tyttöjen itsesuojeluvaisto on joskus kohdillaan, matkalla kotifavelaan, kukkulan juurella funiculaaria odotellessa alkoi kuulua konekiväärin pauketta ja me rapsakat suomalaisnaiset vedettiin sekunnissa kivimuurin taa maihin, nopeammin kuin mitä poliisi oli takaamassa rauhaa, jos ne sitä edes voisi tehdä, kunhan pyörähtivät paikalla osoittelemassa omilla aseillaan.
Juuri kun ehdittiin iloita ettei Mirva hukkunutkaan Ipaneman aaltoihin kallion ympäriuinnilla.
Aiemmin päivällä tuli mieleen muistoja Kap Verdeltä, sittemmin sattuneesta syystä Beirutista.
Onneksi faveloiden kapeat kujat tarjoavat suojaa, mikä taas muistutti Venetsiasta. Mutta käytiin myös naapurin Pedron viiskymppisgrillibileissä ja oltiin sitkeinä suomalaississeinä ainoat, jotka jaksoivat juhlistaa Pedroa loppuun asti, eikä vain käydä juomassa ensimmäisiä ilmaisia oluita.
Ammatillinen hyöty jäi vähäiseksi kun ei ollut kameraa mukana, mutta ketäpä tämä stoori olisi edes kiinnostanut. Yksi aurinkoinen päivä taas takana, Rio vaikenee.
*
Saturday was one ridiculous day. First Diego Gonzalez and I nearly got swept away by ocean currents at Ipanema before getting rescued by a couple of strong Brazilian guys.
Then on the way home, Tanja Mikkola and I heard gun shots coming out of our favela and immediate docked to the ground. We saw cops raising their machine guns up the hill but then everything was peaceful again.
In the evening we attended our neighbor Pedro’s 50th birthday party, which turned out to be a pub crawl in the Pavao favela. This place is like a crazy labyrinth. We climbed up and down hundreds of stairs, came across a narrow street that was chock-full of baile funk parties and danced in a tiny bar that was more like a balcony platform but had three singers performing live.
At some point I was starting to feel claustrophobic maneuvering around the alleys no wider than a couple of meters. Just as I thought we were lost for good, we turned around the corner and realized we were back on our home lane!
(Työpari Mirvan päivitys)
Lue lisää Rio de Janeirosta
- Onko Rion faveloissa turvallista
- Karnevaalimeininkiä, favelamajoitusta ja yön poliisien seurassa Rio de Janeirossa
2015 Helsinki
Jäätilanne Tampereella:
Pyhäjärvellä (oikealla) voi harrastaa avantouintia ilman avantoa. Näsijärvellä (vasemmalla) on Naistenlahden ja Mustalahden satamien edustalla isoja railoja, joten jäälle ei pidä missään nimessä mennä noilla alueilla. Siilinkarille pääsee Santalahden satamasta lähtevää ulkoilureittiä pitkin, mutta arempi, varman päällä ulkoileva taitaa suosiolla jättää aurinkoiset kävely- ja hiihtoretket järvenjäällä toiseen talveen. Kuvat on otettu eilen 22.2.
(Seinälleni jakamani Tampereen kaupungin päivitys)
*
Lounas: turkkilaista jugurttia pähkinähillolla ja kahvi.
*
Nyt voisi lopettaa työt kun synttärisankari on paluumatkalla töistä. Mutta koneen vois pitää vielä hetken auki ja katsoa löytyiskö Damiin mitään järjellisen hintaisia lentoja huhtikuulle, niin näkis siskonsakin aina silloin tällöin.
*
#helsinki #shadow #varjojenylistys preparing for the Japan project
2016 Helsinki
I could be doing my work in Tel Aviv right now, I could be walking outside. Instead I am staying in my bed and practicing to sit up and breath properly again.
This is frustrating, but it’s not worth thinking what I could do, but to be grateful for this rest.
I think I’ve never before had an opportunity to rest this long.
I feel quilty of it, but cut it short remembering it’s a doctor’s order.
Maybe I’ll read that Ingmar Bergman book that has been waiting on my shelf for 15 years or so, finally time to pass it on.
And the sun is shining in here too.
*
Kertokaapa kirjoittajat (erityisesti omasta elämästänne bloggaavat), miten kutsutte puolisoanne kolumnissa tai blogissa?
Siis kun puoliso ei ole nimeltä mainittu henkilö ja varsinaisesti esillä, mutta joskus häneen on viitattava.
Englanniksi tuo hoituu kätevästi “he”, mutta meillä “hän” olisi outo, joko ylentävä tai jopa halveksuva “Hän on olevinaan niin hieno”.
Myös possessiivissa “minun mieheni” on ällöttävä, mutta ainoa mitä olen keksinyt käyttää (tosin ilman sitä minun-etuliitettä).
Suomeksi kun pelkkä mieskään ei toimi. “Mies toi minulle Japaniin villatakin”. Kuka mies, tuosta vain, mistä se sen villatakin repäs?
Joku mies kyllä antoi minulle sateenvarjon auton ikkunasta Tokiossa ja se siinä juuri oli se hassuus, että oli tuntematon, kun taas sen villapaidan toi tietty mies.
Se oman miehen hokeminen kuulostaa kuin omistaisin tuon miehen. Ja kun en kuulu näihin “minä tiedän mikä miehelleni on parasta”-naisiin, niin en viitsisi kauheasti hokea minun minun.
Perisuomalaista isäntää en myöskään ajatellut käyttää.
Anyone?
(2024: tähän postaukseen tuli peräti 101 kommenttia!)
Oma kommenttini:
Mies/mieheni on siis olleet jo tähän asti käytössä, mutta variaatiot olisivat kivoja.
Noi kaikki ukot ja äijät voi sitten suosiolla unohtaa.
Katan ehdottama siippa on kyllä sympaattinen, sopisi munkin suuhun ja kohteelle, (vaikkei siltä itseltä kysytäkään sopiiko myös sille 😀 )
Puoliso on toki myös käytössä, mutta joku persoonallisempi olisi kivempi.
Katjan ehdotus olis myös hyvä, mutta jos mä kirjoitan tyypistä joka asuu meillä, se kuulostaa oudolta jos ollaan eri puolilla maapalloa. Tai jos Ismo on käymässä luonani jossain maailmalla ja kämppämme on vuokralla, niin puhutaanko silloin vuokralaisesta vai I:stä. Tai kun olen siellä maailmalla ja asun 8 hengen kimppakämpässä, niin siellä on monta tyyppiä jotka asuu “meillä”.
Tuo I olisi muuten omakin suosikki, mutta sitten pitäisi keksiä uusi nimi koko miehelle, kun visualistina mua häiritsee aina irrallinen iso I ja pieni l, koska niitä ei erota toisistaan.
(2024: kuten ehkä olette huomanneet, tuota siippa-sanaa olen sittemmin käyttänytkin paljon. Moni oli myös ihmetellyt miksi ei vain nimellä. Nykyään kun Ismokin on tässä blogissa mukana kirjoittajanakin, käytänkin nimeä. Tuolloin aikoinaan oli toisin ja ventovieraille sekin olisi ollut hassua, että kenestä Ismosta nyt puhutaan, mutta nythän te jo tiedätte.)
2017 Fremantle & Perth & Gold Coast
Lennot länteen buukattu reilun viikon päähän.
Tänään vielä lento Perthistä itärannikon Gold Coastille viimeiseksi Aussi-päiväksi.
Sitten reilu viikko töitä Uudessa-Seelannissa ennen pitkää lentoa.
*
Fremantle is way too nice to leave, but I guess we gotta run so we don’t miss our flights.
Don’t wanna leave OZ, two weeks turned out to be two months and yet not enough.
One day we’ll be back down here. Sniff!
*
Last moments of his birthday. We got to an airport on time. Farewell WA, hello Queensland, again!! Who would’ve quessed we get back there, once more. What a merry go ’round this trip has been!
Lue lisää: Maailman yksinäisin suurkaupunki ja hostelli helvetistä
2018 Napier
En käsitä miten ammattilaiset selviävät jostakin sadan viinin maistajaisista.
Enkä siis tarkoita kännistä selviämistä, vaan sitä, miten mitään makujen vivahteita pystyy enää erottamaan.
Me maisteltiin tänään 32 viiniä ja neljännen eli viimeisen tilan kohdalla luonnehdinnat alkoi jo olla luokkaa hyvää tai pahaa.
Edeltävällä tilalla vielä vastasin maistattajalle tämän kysyessä, että paljon marjoja ja kumin makua.
Tuo esitti tarkentavan kysymyksen, että niin kuin rengaskumin vai jotain muuta.
Totesin että nimenomaan rengaskumin.
Tämä 33 vuotta viinien kanssa työskennellyt totesi: “well, at least you are being honest”. Oops, sorry.
Mutta ei sieltä mitään mukaan ostettukaan.
Eka tila oli paras. Harmi sinänsä, koska sinne mentiin meidän toiveestamme, eli oli jo tuttua tavaraa.
Näiden viinejä toivoin myyntiin myös Suomeen, mutteivät heti luvanneet suht pienen tuotantonsa vuoksi.
Yritän vielä puhua ympäri.
2024:
Tässä ei ole mikään muuttunut vuosien varrella. Edelleen en käsitä miten kukaan voi maistella noita määriä. Pelkäsin sittemmin myös WSET-kokeessa kykenenkö erottelemaan maut.
Pystyin, mutta viinejä oli huomattavasti vähemmän. Sama koskee hajuvesiä, kerralla voi haistaa vain muutamaa ja sitten menee aistit tukkoon.)
*
Meidän piti tänään kiivetä Tongarirolle kun kelit vähän paranivat.
Tsekkasin kuitenkin säätiedotuksen todeten, että koko viikonlopun pitäisi olla sen verran hyvät kelit, että reitti pidetään auki.
Päätin sitten armahtaa tuota kultaista synttärisankaria ja sen takia otettiin tänään ohjelmaan yhdistetty työ ja huvi, eli viininmaistajaiset.
Tuo sankari kun mukisematta kiipeää sinne vuorelle mun kanssa, vaikkei siitä ehkä yhtä innoissaan olekaan kuin mä.
Kiivetköön sitten edes mieluummin muulloin kuin omana juhlapäivänään.
*
Meillä tuntuu olevan tapana ottaa pieniä lämmittelykierroksia ennen patikoita.
Yleensä ovat olleet siinä kympin paikkeilla, mutta just havaittiin, ettei Tongariroon pääse bussilla reilua 106 km lähemmäksi.
Uups. Tekee vähän tiukkaa ehtiä huomisen aikana perille.
Täytynee kokeilla viime vuoden eteläsaaren reissun metodia, eli liftausta.
Pitäkää tekin peukut pystyssä sen puolesta, että ehditään yöksi perille majapaikkaan ja aamuyöksi reitin alkuun.
Pienenä downsidena on se, että mukana pitää kantaa parin päivän safkat ja juomavedet.
Voisit tykätä myös näistä:
- Art Deco -kaupunki Napier ja yö psykotalossa
- Tongariro Alpine Crossing – Tuulinen taival Tuomiovuorelle
2019 Belgrad
That’s it, alan postaan pelkkiä kissavideoita!
Nerosta ei kyllä ole vielä yhtään videoo, koska en mä nyt keisaria tai keisarinnaa palvellessa oo ehtinyt sellaisia kuvata.
Herra sfinksi nyt kuitenkin käpertyi ekaa kertaa kerälle nukkumaan tänä iltana, hiipi sitten myös syömään ja lähti ulos seikkailemaan.
Kävi eka ulkona vain hetken ja palasi ovimatolle.
Mainiota, hätä siis hoidettu ulos.
Mutta sit se lähti uudelleen myrskyyn, eikä sitä näy.
En ala.
Eka stressaat että keisari jumittaa sängyn alla eikä mee ulos ja sit stressaat ettei se palaa.
Hemmetin kissat että niitä pitää rakastaa!
(2024: kuten huomaatte, Nero oli juuri tullut meille, emmekä tienneet vielä sen sukupuolta. Mutta tyttö hän on.)
2020 Belgrad
Kovin ovat muuttuneet nämä työreissut rauhallisiksi viime aikoina. Alan muistaa miksi on ihan kiva olla välillä paikoillaan…
(Tähän oli linkattu tuo 2014 vuoden Rio-päivitys.)
Pitkäaikaisesta asuinmaastamme Serbiasta voit lukea lisää täältä.
2023 Tampere
Myös viisi vuotta sitten oli Ismon syntymäpäivä 😊🙌🥰
Onnea muru tänäänkin ❤️
“Uuden-Seelannin Pohjoissaaren itärannikolla sijaitseva Hawke’s Bay on ilmastoltaan Bordeauxin kaltainen – siis täydellinen viininviljelyyn.
Samalla se on harvinaisen monimuotoinen maaperältään ja luonnonmuodoiltaan.
Monipuolisia ovat myös alueen viinit.”
Me kiersimme maistamassa niistä peräti 32!
– Päivä oli Ismon syntymäpäivä ja tapahtumista on tänään päivälleen viisi vuotta.
#viinimatkailu
Hawke’s Bayn viinit – 32 lasillisen kierros
(2024: Tuolloin siis minä olin Tampereella, Ismo Belgradissa ja 2024 toisin päin.)
Hawke’s Bayn viinit – 32 lasillisen kierros