Tiilenpunaisen Tampereen historia on tehtaitaan vanhempi

Oletko havainnut, että jokaisella maailman kaupungilla on oma värinsä?
– Jos Belgrad on valkoinen kaupunki, Marokon Chefchaouen sininen ja Toulouse vaaleanpunainen, niin Tampere on ehdottomasti tiilenpunainen.

Kun seisot Tampereen keskustassa, et voi välttyä näkemästä vanhoja punatiilisiä tehdasrakennuksia, jotka kohoavat keskustaa halkovan Tammerkosken molemmilla rantamilla.
Näkymä on yksi Suomen kansallismaisemista.
Tampereen historia on Suomen teollisuuden historiaa ja sen tiilisiin tehdasrakennuksiin tiivistyy koko kaupungin historia ja henki. Silti Tampereen historia on vanhempi kuin sen punatiiliset tehtaat.

Tiilenpunainen Tampereen historia on tehtaitaan vanhempi

Tampere on Suomen neljänneksi suurin kaupunki 260 000 asukkaallaan.
Se on eurooppalaisittain melko nuori kaupunki, perustettu 1779, mutta asutusta nykyisen Tampereen alueella on ollut jo rautakaudella, 600-800 jaa. Perustamisen jälkeinen Tampereen historia on ollut koko Suomen kannalta merkittävä.

Tammerkosken suomat mahdollisuudet vesivoiman käyttöön oli huomattu jo keskiajalla ja juuri kosken vuoksi Ruotsin kuningas Kustaa III perustikin kaupungin sen rannalle 1.10.1779. 

Vuonna 1792 salamurhattu kuningas ei kuitenkaan ehtinyt nähdä Tampereen teollistumisen alkua.
Vasta vuonna 1820 skotti James Finlayson perusti Tammerkosken länsirannalle ensimmäisen varsinaisen teollisuuslaitoksen, kehruulaitoksen, mutta loppu on, kirjaimellisesti, historiaa.

Monista Tampereen alueista on tietoja asiakirjoissa jo keskiajalta, mutta yleisimmin ensimmäinen maininta löytyy vuoden 1540 maakirjasta, maarekisteristä, jossa lueteltiin talot ja tilukset.

Tammerkoski on Tampereen kehto

Tampere on syntynyt Tammerkosken ympärille. Tammerkoski laskee Näsijärvestä Pyhäjärveen 18 metrin pudotuksella. Sen vesiä alettiin käyttää rannoille nousseiden kehräämöjen voimanlähteenä 1820-luvulla. Mutta tehtaat eivät suinkaan nousseet, eikä kaupunkia perustettu asumattomille metsämaille.

Nykyisen Tampereen alueella oli keskiajalla huomattavaakin asutusta. Sijainti suurten järvien eli hyvien kulkuyhteyksien ja laajojen metsästysmaiden tuntumassa viljavalla alueella oli ihanteellinen.
Tänne ei kuitenkaan vielä silloin perustettu kaupunkia tai rakennettu linnaa. Asukkaat olivat hajallaan kylissä tai yksittäisissä taloissa. 

Tammerkoskeen perustetuista myllyistä on ensimmäinen varma tieto vuodelta 1466, jolloin kolmen kylän kesken syntyi riitaa myllyosuuksista. Myllyjä on koskessa ollut kuitenkin varmasti jo paljon ennen tätä.

Tammerkoski jakaa kaupungin ja sen asukkaat kahtia, itä- ja länsipuolella asuviin. Kosken toiselle puolelle ei perinteisesti muuteta mielellään asumaan. 

Siltoja ja voimalaitoksia

Tampereen historiaa määrittelee siis voimakkaasti Tammerkosken ympäristön maisemat.
1600-luvun alussa kosken ranta oli jo merkittävä markkinapaikka, jossa määrättiin pidettäväksi markkinat kahdesti vuodessa, elo- ja syyskuussa.

Ensimmäinen silta kosken yli rakennettiin 1807. Nykyinen Hämeensilta kuuluisine veistoksineen on vuodelta 1927 ja siltoja on kosken yli rakennettu muutama lisääkin.

Koskessa on myös kolme toimivaa voimalaitosta, tietysti punatiilistä, joista kaksi on Tampereen kaupungin omistuksessa. Alajuoksulla sijaitseva Alavoimala kuuluu viereiselle Takon kartonkitehtaalle, joka on ollut ainoana jäljellä kaupungin keskustaa vuosisadan ajan hallinneista teollisuuslaitoksista.
Se kuitenkin suljetaan todennäköisesti vuoden 2025 aikana.

Finlaysonin tehdas oli edelläkävijä

James Finlayson myi tehtaansa melko pian uusille yrittäjille, jotka laajensivat tehdasaluetta. Vanhin säilynyt Finlaysonin alueen rakennus on kosken rannalla seisova kuusikerroksinen tehdasrakennus ”Kuusvooninkinen” vuodelta 1837. Alueelle alkoi nousta yhä uusia, aikanaan hyvin moderneja tehdasrakennuksia, johtajien asuinpalatseja, oma kirkko ja etenkin myöhemmin myös työläisten asuintaloja. 

Tampereen historia on Pohjoismaiden historiaa: Suomen, Pohjoismaiden ja koko Venäjän keisarikunnan ensimmäinen sähkövalaistus sytytettiin Plevna-nimisessä kutomorakennuksessa 15.3.1882. Itse rakennus oli lajissaan Pohjoismaiden suurin. Nykyään siinä toimii samanniminen panimoravintola ja elokuvateatterikompleksi.

Parhaimmillaan jopa 3000 ihmistä työllistänyt Finlayson lopetti tekstiilituotannon alueella 1990-luvun alkupuolella. Yritys on kuitenkin edelleen olemassa ja sen tehtaanmyymälä toimii yhä alkuperäisellä paikallaan, jossa se on sijainnut vuodesta 1923.

Palatseja ja puutaloja

Vanhoissa tehdasrakennuksissa toimii nykyään erilaisia kulttuuri-, liike- ja toimistotiloja sanomalehden toimituksesta ja elokuvateatterista museoihin, ravintoloihin ja ruokakauppoihin.

Alueella on myös Tampereen vanhin säilynyt asuinrakennus, Barkerintalo, joka on rakennettu 1837. Samassa korttelissa on myös Tampereen ensimmäinen postitalo vuodelta 1865. Ne eivät ole punatiilisiä, vaan puisia. 

Barkerintalo on saanut nimensä rakennuttajansa, englantilaisen koneenrakentaja John Barkerin mukaan. Hän saapui Tampereelle Tukholmasta valvomaan Kuusvooninkisen rakentamista ja koneiden asentamista. Hän asennutti tehtaaseen myös edistyksellisen kaasuvalaistuksen.
Barkerille tuli kuitenkin riitaa Finlaysonin omistajien kanssa ja hän muutti Turkuun, jossa perusti oman puuvillatehtaan.

Finlaysonin palatsi ja Pikkupalatsi ovat uusrenessanssipalatseja. Ensin mainittu valmistui 1899. Se tehtaanjohtajan virka-asunto aina 1970-luvun lopulle saakka. Nykyään palatsi on ravintola- ja juhlakäytössä ja sen yleisölle avoimessa puutarhassa on kesäisin viihtyisä terassi. Myös 1898 valmistunut Pikkupalatsi on ollut tehtaanjohtajien asuintalo 1980-luvulle asti.

Suuryritys Tampella hallitsi kosken länsirantaa

Kosken länsirannalle nousi 1844 Tampereen masuuni -niminen raudanjalostamo. Se oli alkupamaus yritykselle, joka tultiin tuntemaan nimellä Tampella. Tampella syntyi, kun konepajaksi muuttunut ruukki ja 1856 perustettu Tampereen pellavakehräämö yhdistyivät vuonna 1861. Myöhemmin, vuonna 1934 yritys osti Tampereen Puuvillatehtaan.

Tampella oli parhaimmillaan 12 000 ihmistä työllistänyt, Suomen oloissa jättimäinen monialayritys, joka valmisti muun muassa laivoja, paperikoneita, vetureita ja kranaatinheittimiä, tuotti paperia ja kartonkia ja omisti tekstiilitehtaan. Sen talous oli kuitenkin huonoissa kantimissa jo pitkään ennen yrityksen lopettamista ja sen osien myymistä muille yhtiöille vuonna 1991.

Tampellasta yrityksenä muistuttaa enää nimikyltti koskenrannan rakennuksen katolla. Säilyneissä tehdasrakennuksissa toimivat muun muassa Pirkanmaan käräjäoikeus ja Museokeskus Vapriikki. 

Nykyään Tampella tunnetaan uudehkona asuinalueena, joka ulottuu Näsijärven rantaan. Sen keskelle on jäänyt Herrainmäki, entinen Tampellan johtajien suljettu asuinalue. Herrainmäki avattiin kaikelle kansalle vasta 1991 ja sen rakennukset ovat nykyään yksityisomistuksessa.

Tampereen historiaa Nalkalasta Pyynikinrinteelle

Ydinkeskustan alueista Nalkala on saanut nimensä Nalka-nimisestä talosta, joka mainitaan vuonna 1540. Kaakinmaalla puolestaan sijaitsi kaupungin kaakinpuu aina 1800-luvun lopulle asti. Siellä on myös vanha kulkutautisairaala ja Tampereen ruotsinkielinen koulu.

Keskustan länsipuolella Amurin kaupunginosa sai 1869 ensimmäiset tontit ja nimensä siitä, että se sijaitsi aikalaisten mielestä kaukana keskustasta kuin Siperian Amuri. 

Amurin omaleimainen asumiskulttuuri hävisi 1960-luvulla, jolloin rapistumaan päästetyt  puutalokorttelit purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Kortteleista on säästynyt yksi, joka toimii Työväenasuntomuseona.

Amurin vieressä sijaitseva metsäinen, yli 60 metriä Pyhäjärven pinnasta kohoava Pyynikinharju on nykyään osin luonnonsuojelualuetta ja suosittu ulkoilualue, jossa voi tavata jopa korppeja. Se mainitaan jo vuoden 1540 maakirjassa. Pyynikin talo siirtyi Tammerkosken kartanon alaisuuteen 1650-luvulla. 

Pyynikin alue oli ensin yhteislaidun, 1800-luvulta alkaen näköala- ja kokoontumispaikka. Huvihuone sinne rakennettiin 1840, ravintolat 1864 ja -66. Puiden kaataminen Pyynikillä kiellettiin jo vuonna 1830, joten nykyinen puusto on osin tuolta ajalta.

Pyynikinrinteen asuinalue on rakennettu enimmäkseen 1920–30-luvuilla ja enimmäkseen suojeltua, yhtenäistä rakennuskantaa. Pyynikinrinteessä on Suomen suurin piispantalo. Asemakaava on Lars Sonckin kädenjälkeä. Tampereen tuottelias kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer (1890-1962) suunnitteli useat alueen rakennuksista. 

Pyynikki ja Pyynikinrinne olivat Tampereen läntisintä osaa ennen vuotta 1937.

Tammela oli kenkätehtaiden luvattua maata

Ydinkeskustan ja rautatien itäpuolella sijaitsevassa Tammelassa oli Hatanpään kartanon torppia vuoteen 1876, jolloin se siirtyi kaupungin omistukseen 1876. Tuolloin se suunniteltiin ja kaavoitettiin työväestön asuinalueeksi. Alue tuli tunnetuksi erityisesti kenkätehtaistaan, kuten Aaltonen ja Attila. Tammelan perinteinen puutaloasutus hävisi suureksi osaksi 1980-luvulla, jolloin alueelle rakennettiin kerrostaloja.

Lappi eli Lapinniemi ja sen osana vuodesta 1915 ollut Käpylä ovat vanhoja puutaloalueita. Lapinniemessä sijaitseva Koukkuniemen vanhainkoti on Euroopan suurimpia. Siellä pitää sijaansa myös yksi Tampereen purjehdusseuroista. 

Lapinniemessä on nykyään myös kylpylä. Lapinniemeen kuuluvassa Naistenlahdessa on samanniminen voimalaitos, mutta paikan arvellaan saaneen nimensä kirkollisista yhteyksistä.
Teiskosta Messukylän kirkkoon matkalla olleiden naisten kerrotaan astuneen siellä veneistä maihin.

Kyttälässä on kyttäasema

Kyttälä välittömästi Hämeensillan itäpuolella on Tampereen keskeisiä kaupunginosia. Suomen pankin talon paikalla sijaitsi aikoinaan Skyttälän torppa. 1600-luvulla alue siirtyi Tammerkosken kartanolle, 1790 Hatanpään kartanolle. 

Vielä 1850-luvulla kosken itäpuoli ei kuulunut Tampereeseen, vaan Messukylään. Osaksi kaupunkia se tuli vuonna 1877. Kyttälä tunnettiin pitkään huonomaineisena slummina.

Kyttälässä sijaitseva Sorin aukio on tullut ympäri Suomea tutuksi Tampereen poliisiasemasta ja siitä nimensä saaneesta nuorisosirkuksesta, joka tosin toimii nykyään Nekalassa. Aukio taas sai nimensä Sorinahteen torpasta.

Kyttälän alue tuhoutui pahoin sisällisodan taisteluissa 1918. Sittemmin sitä halkovan Hämeenkadun varteen nousi vuosikymmenten aikana komeita liikepalatseja ja asuinrakennuksia ja nyky-Kyttälä on Tampereen liike-elämän keskus.

Rautatieasema loi kaupungin kasvun

Tampereen rautatieasema rakennettiin 1876. Aluksi se oli maan ainoan rautatien pääteasema.
Rautatien tuleminen vaikutti suuresti kaupungin teollistumiseen ja asukasluku peräti kahdeksankertaistui vuosina 1870–1935.
Nykyään Tampereen asema on Suomen toiseksi vilkkain Helsingin päärautatieaseman jälkeen.

Ensimmäinen asemarakennus oli puinen. Funkista edustava nykyinen asemarakennus valmistui vuonna 1936 ja se on suojeltu. Ratapiha uudistetaan lähivuosina täysin. 

Länsi-Tampere

Koko nykyinen Länsi-Tampere kuului vuoden 1937 alueliitokseen saakka Pohjois-Pirkkalan pitäjään, joka on osa nykyistä Nokiaa. Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan raja kulki Pyynikin ja Pispalan välillä.
Karjan vaeltamista estämään oli rakennettu kiviaita, jossa oli Pispalan valtatien kohdalla portti, Rajaportti. Portin sijaintipaikan kohdalla on Suomen vanhin yhä toimiva yleinen sauna, vuonna 1906 avattu Rajaportin sauna.

Länsi-Tampereen alueelta on lukuisia mainintoja asiakirjoissa keskiajalta lähtien ja monet nykyiset paikannimet ovat peräisin alueen vanhoista taloista. Tunnetuin esimerkki on Pispan talosta nimensä saanut Pispala.

Pispalan tietävät kaikki

Tampereen ehkä kuuluisin kaupunginosa mainittiin ensimmäisen kerran 1492. Pispan talo oli määrätty majoittamaan Turun piispa tämän tarkastuskierroksella. Pispalaan muutti työväestöä kaupungista edullisen asumisen perässä. Ensimmäinen asemakaava sille laadittiin vasta 1945. 

Pispala on tunnettu jyrkkään rinteeseen rakennetuista taloistaan, joiden välissä katuja yhdistävät yhtä jyrkät portaat. Asemakaavan puuttuessa taloja rakennettiin sinne, missä sopivaa tilaa oli tarjolla. Vesihuolto oli pitkään Pyhäjärven rannan lähellä sijainneen Tahmelan lähteen varassa, mistä vesi kannettiin ylös rinnettä. Näkymät Pispalalta kahden järven selkien yli ovat yksi Suomen kansallismaisemista.

Pispala tunnetaan myös kulttuuriväen asuinpaikkana. Siellä asuvat tai ovat asuneet muun muassa Lauri Viita, Hannu Salama, Sirkku Peltola, Heikki Salo, Mikko Alatalo, Seela Sella ja Pauli Hanhijoki.
Pispalassa sijaitsee Lauri Viita -museo.

Santalahti on Tampereen teollisuushistoriaa

Pispalan ja Näsijärven välissä sijaitseva Santalahti on asuinalueena uusi, mutta se on keskeinen osa Tampereen ja Suomen teollista historiaa. Kaupungin rajalla järven ja rautatien välissä oli tilaa tehtaille, joita perustettiinkin sinne lukuisia. Santalahdessa oli sahoja ja siellä tuotettiin paperia, pahvia ja tulitikkuja. Raaka-aineet kuljetettiin joko vesiteitse tai alueen yläpuolella kulkevan rautatien kautta. Tehtaanjohtajat ja työväki rakensivat sinne talojaan.

Teollinen toiminta hiipui pikku hiljaa jo 1950-luvulla. Osa vanhoista punatiilisistä tehdasrakennuksista on yhä jäljellä ja niihin on kaavoitettu muun muassa asuntoja ja liiketiloja.

Nykyinen asuinalueemme liittyy Tanjan sukuhistoriaan. Hänen autoilija-isoisänsä kävi hakemassa kuormia Tulitikkutehtaalta ja isoisän auto on todennäköisesti ollut parkissa suunnilleen nykyisen asuntomme kohdalla. 

Presidentti Alexander Stubbin kaukainen sukulainen omisti yhden Santalahden tehtaista.

Lielahdessa oli kartanoita ja tehtaita

Monille tamperelaisille Lielahti merkitsee Länsi-Tampereen palvelukeskittymää. Lielahden asutuksesta on kuitenkin asiakirjamerkintöjä jo vuodelta 1540 ja 1550-luvulla siellä oli 17 maatilaa.
Tollet’n suku omisti alueen 1700-luvulla. Stjernvallin suku myi sen vuonna 1872 Finlaysonin tehtaan johtajalle Wilhelm von Nottbeckille.
Lielahdessa on myös Nottbeckin suvun hautapaikka.
Lielahden uusgoottilainen kartano rakennettiin 1893, nykyään sen omistaa Tampereen kaupunki. 

Sellutehdas perustettiin Lielahden viereiseen Hiedanrantaan 1913. Se suljettiin 2007 ja seuraavana vuonna lakkautettiin myös viereinen ligniinitehdas. Rautatieaseman Lielahti sai vuonna 1927 ja nykyään asema on valtakunnallisesti merkittävä suojelukohde. 

Lielahden vieressä sijaitsevan Niemen kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1861, mutta väentupa todennäköisesti jo 1700-luvulta. Komea navettarakennus pystytettiin 1917 ja se on suojeltu.

Tampereen raitiotie jatkettiin Lielahden läheiseen Lentävänniemen lähiöön vuoden 2025 alussa. Se kulkee Hiedanrannassa vanhojen tehdasrakennusten sivuitse ja alueelle on suunniteltu kokonainen uusi kaupunginosa. Vanhoihin tehdasrakennuksiin tulee kulttuuritoimintaa.

Lielahdesta länteen kohti nykyistä Nokiaa

Pyhäjärven rantamilla ja siitä pohjoiseen sijaitsee useita kaupunginosia, joiden historia ulottuu jopa keskiajalle. Jotkut niistä ovat nykysuomalaisille tuttuja kuitenkin aivan muista yhteyksistä.

Rahola mainittiin ensi kertaa 1540. Raholan tilasta tuli 1690-luvulla säterirustholli, tilan päärakennus ja pirttirakennus vuodelta ovat vuodelta 1796. Tohloppi mainittiin jo 1466. Maankuulu Tohlopin tv-keskus, nykyinen Mediapoli, sijaitsee viereisessä Ristimäessä, Tohlopinjärven rannalla.
Ikuri mainittiin 1500-luvulla. Se on tunnettu ennen kaikkea Pate Mustajärven kotikaupunginosana.

Villilästä ovat ensimmäiset maininnat mahdollisesti jo 1442, mutta viimeistään 1700-luvulta.

Hyhky tunnetaan jo vuodelta 1433. Siellä tiedetään pidetyn käräjiä 1500-luvulla. Epilä mainitaan 1540, jolloin maakirjasta löytyy Heikki Epin maatila. Epilänharjulla käytiin kiivaita taisteluja sisällisodassa 1918. 

Itäpuoli on Tampereen syntysija

Tampereen itäosissa on ollut taajaa asutusta keskiajalla ja jo ennen sitä.
Messukylän vanha kirkko on Tampereen vanhin rakennus ja alunperin koko Tampereen kaupunki syntyi Messukylän sisälle.

Messukylä mainitaan asiakirjoissa 1439. Kirkko sinne on rakennettu alunperin 1434, mutta nykyinen Messukylän vanha kirkko vuosina 1510–30. Tampereeseen Messukylä liitettiin vasta 1947.
Vanhin asutus alueella on rautakaudelta Ristinarkun kaupunginosassa.
Messukylään kuuluneet Teisko ja Aitolahti lähtivät omiksi pitäjikseen 1865 ja 1924.  

Mainittu Ristinarkku on vanha Takahuhdin kaupunginosan keskus. Vielä 1800-luvulla suurin osa sen taloista oli tiheänä kylänä. Raivattuun peltoon tai niittyyn viittaava nimi on ehkä jo 1200-luvulta. Takahuhdista tuli kylä tuli viimeistään 1300-luvulla ja ensimmäisen kerran se mainittiin 1390. Vuonna 1540 Takahuhti oli Pirkkalan suurin kylä, jossa oli 28 taloa.

Irjalan ja Huikkaan talot mainittiin vuoden 1540 maakirjassa. Tammerkosken kestikievari siirrettiin Huikkaaseen 1779.

Hatanpäällä päätettiin perustaa Tampere

Hatanpään kartano perustettiin 1690-luvulla. Siellä sai alkunsa myös Tampereen historia: Kustaa III päätti siellä Tampereen perustamisesta kartanonherra Hans Henrik Boijen vieraana ja suostuttelemana. Boije myi kruunulle niin ikään omistamansa Tammerkosken kartanon maat kaupungin perustamiseen. 

Kartanon pinta-ala oli laajimmillaan 1459 hehtaaria vuonna 1913. Se käsitti tuolloin kymmenen Tampereen nykyisen kaupunginosan alueet. Samana vuonna sen omistaja Fredrik Idman meni konkurssiin niin sanotun Idmanin kavallusjutun takia, jossa hän oli taannut veljensä, suurhuijari Nilsin valtavat lainat.
Tampereen kaupunki osti kartanon, jonka alueelle valmistui 1930-luvulla Hatanpään sairaala.

Pyhäjärven rantamilla sijaitseva Härmälä on tärkeä osa Suomen teollisuus- ja ilmailuhistoriaa. Vuonna 1911 sen edustalla Pyhäjärven jäällä tehtiin ensimmäinen suomalainen yritys lentää lentokoneella ja vuonna 1936 Härmälään valmistui Suomen toinen siviililentokenttä, Turun Artukaisten ollessa ensimmäinen.

Lentokentän valmistumisen aikoihin Härmälään siirrettiin myös Valtion lentokonetehdas, myöhemmin nimeltään Valmetin tehdas.
Tehtaan hallintorakennus on edelleen olemassa ja katujen nimet muistuttavat ilmailuhistoriasta.

Kaukajärvi on Tampereen vanhin lähiö, Päätalo rakensi taloja

Etelä-Tampereen Kaukajärvi on Tampereen ensimmäinen lähiö. Siellä oli asutusta jo 800–1200-luvuilla.

Nykyisen kaltainen asuinalue siitä toki tuli vasta 1950-luvulla. Varhaisin asutus oli viikinkiaikaista ja epäilemättä nykyistä huomattavasti matalampaa. Kaupunginosalle nimensä antaneessa järvessä sijaitsee esimerkiksi Tampereen soutustadion. 

Haiharan 1800-luvulta peräisin oleva kartano on nykyisin kaupunkilaisille avoin taidekeskus. Sen pihapiirissä sijaitsevassa Runebergin mökissä asui kansalliskirjailija vaimoineen kesällä 1834.

Vuonna 1540 ensi kerran mainittu Viialan kylä on vanhaa omakotialuetta. Sen tunnetuin asukas oli Kirvestiellä asunut kirjailija Kalle Päätalo. Hän kirjoitti mittavan, 39 romaanin tuotantonsa rakentamansa talon yläkerran työhuoneessa. Tampereen seudulla on useita rakennuksia, joiden rakennusmestarina Päätalo toimi, tunnetuimpana Suomen Pankin talo. Hän asui talossa kuolemaansa asti vuoteen 2000.

Hervannalla on syyttä huono maine

Tampereen tunnetuimpiin kaupunginosiin kuuluu myös Hervanta. Siitä löytyy mainintoja jo vuonna 1465, mutta pitkään se oli lähinnä järvien pirstomaa metsää, jossa oli muutama maatalo. Sen suunnittelu lähiöksi alkoi 1960-luvulla, kun muuttoliike kaupunkeihin vaati paljon ja nopeasti huokeita asuntoja. Etäällä keskustasta tonttimaa oli halpaa. 

Ajatus oli tehdä Hervannasta mahdollisimman omavarainen, 40-50 000 asukkaan tytärkaupunki, josta löytyisi asuntojen lisäksi myös työ- ja koulutuspaikkoja, sekä kattavat palvelut. Ensimmäiset asuintalot valmistuivat vuonna 1973. Raili ja Reima Pietilä suunnittelivat Hervantaan punatiilisen keskusakselin, jolle sijoittuivat seurakunta- ja vapaa-aikakeskus, ostoskeskus ja toimintakeskus.

Nopea kasvu toi Hervantaan 1970- ja -80 -luvuilla aikakauden lähiöille tyypillisiä sosiaalisia ongelmia, jotka toivat sille tähän päivään asti kantaneen levottoman alueen maineen. Nykyään luonnonläheinen ja erinomaiset palvelut tarjoava lähiö on kuitenkin Tampereen halutuimpia asuinalueita, jonka kiinnostavuutta pikaraitiotie on ennestään kasvattanut.
Väkiluku on noin 25 000, eli Hervannassa asuu joka kymmenes tamperelainen.

Hervannassa sijaitsevat Poliisiammattikorkeakoulu, Tampereen yliopiston ja Ammattikorkeakoulun kampusalueet, sekä teknologiakeskus Hermia. Sinne on asettunut myös useita teknologiayrityksiä.

Hervannan pohjoispuolella sijaitseva Hallila on mainittu niinkin aikaisin kuin 1441.

Pohjois-Tampereen Teisko on suuri ja harvaan asuttu

Pohjois-Tampereesta suurimman osan käsittää enimmäkseen maaseutumainen Teisko.
Aikoinaan se oli Lempäälän ja Vesilahden asukkaiden eränkäyntialuetta, josta 1540 laskettiin 63 taloa. Alueen keskuksessa Kämmenniemessä on pysyvää asutusta ollut ainakin 1300-luvulta saakka.
Siellä oli myös vielä 1950-luvulla osuuskuntamuotoinen tiilitehdas, jossa tiilet tehtiin käsin.

Teisko on edelleen harvaanasuttu ja sieltä löytyy maaseutua, metsää, suota, korkeita kallioita ja järviä. Pitkä ja kapea Näsijärven uloke Paarlahti on jopa 60 metriä syvä.

Teisko lähti omaksi kunnakseen Messukylästä 1860. Pitkään siihen kuului alueita myös Näsijärven länsipuolelta, mutta ne liitettiin naapurikuntiin vuonna 1954. Tampereeseen Teisko liitettiin 1974 yhdessä pienemmän Aitolahden kunnan kanssa.
Aitolahti on Tampereen vanhimpia asuttuja alueita, jossa on ollut pysyvää asutusta jo 600–800-luvuilla, mutta merkkejä on jo kivikauden ihmisistä.

Aitolahden ja Teiskon liittäminen toi Tampereelle vain 4900 uutta asukasta, mutta 400 neliökilometriä lisää pinta-alaa. Vertailun vuoksi: Tampereen pinta-ala nykyisin Teiskoineen päivineen on 690 km2, josta vesialueita 165 km2.

Kuvat: Pispalan portaat by Ismo, muut kuvat by Tanja