Tainan ja Taipei – uusi vuosi kylpyammeessa

Saavumme Kaohsiungista hieman pohjoisemmas Tainaniin, joka on Taiwanin vanha pääkaupunki ja maan neljänneksi suurin asutuskeskus.
Matka jatkuu myös nykyiseen pääkaupunkiin Taipeihin.

Oletamme, että 1,7 miljoonan asukkaan Tainanista löytyy jokin kiva paikka, jossa ottaa uusi vuosi vastaan paikallisten kanssa. Täällä vietetään länsimaistakin uutta vuotta, vaikkei se järin merkittävä juhla olekaan.

Pahaa viiniä ja kylpylässä lillumista Tainanissa

Olemme varanneet huoneen viiden tähden Evergreen-hotellista, jonka hinta on tähtiluokitukseen nähden todella edullinen ja hotellissa on myös uima-allas. Huoneessa ei olekaan mitään moittimista ja näköalat kymmenennestä kerroksesta ovat urbaanit, joskaan eivät erityisen kuvaukselliset. Palvelukin pelaa, tässä vaiheessa.

Vuonna 2021 hotellimme palasi mieleen, kun hotellin kanssa samaan megakonserniin kuuluva alus Ever Given tukki Suezin kanaalin kuudeksi päiväksi. Tuolloin emme vielä tienneet, että hotellimme omistava taiwanilainen yhtiö omistaa myös ison kauppalaivaston, muun muassa.

Ensimmäisenä iltana emme jaksa lähteä katselemaan kaupunkia sen enempää ja tilaamme illallisenkin huonepalvelusta, kun hinta ei suorastaan ole este. Liharuuan seuraksi otamme listalta viiniksi houkuttelevan kuuloisen shirazin.

Ruoka saapuu ja reippaat tarjoilijat kysyvät viinin tarjoiltuaan, onko se hyvää. Vastaamme kohteliaasti kyllä, mutta maku kertoo heti, että täyteläistä tai puolitäyteläistä shirazia tämä ei ole. Vaan beajoulais’ta, höyhenenkevyttä, mehumaista uutisviiniä.

Viinilasillisen hinta huoneeseen kannettuna viiden tähden hotellissa on alle kahdeksan euroa, mutta silti olisi mukava saada sitä, mitä tilaa. Emme jää murehtimaan asiaa, vaikka ihmettelemme kyllä, mutta se jää kummittelemaan takaraivoon ja törmäämme asiaan vielä myöhemminkin.

Seuraavana päivänä nautiskelemme hotellistamme. Päivälämpö on vihdoinkin se subtrooppinen +28 astetta, joten menemme hotellin altaalle. Auringonotto onnistuu, mutta altaan vesi on niin jäätävää, että sinne ei ole asiaa. Öisin lämpötila laskee reilusti alle kahdenkymmenen asteen, mikä jäähdyttää niin veden kuin ulkona liikkuvat ihmisetkin.

Koska ulkoallas on kylmä, siirrymme kylpyläosastolle. Se on hyvin japanilaishenkinen, siisti tietenkin kuin mikä.

Miesten ja naisten puolet ovat luonnollisesti erikseen, koska japanilaiseen tyyliin täälläkin ollaan alasti. Ison lämpimän kylpyaltaan lisäksi löytyvät sauna ja höyrysauna. Ero on se, että saunassa ei ole höyryä. Siellä ei siis myöskään ole kiuasta, kuten ei japanilaisten onsenienkaan saunoissa. Saunojat istuvat penkillä ja useimmat siemailevat teetä. Ikkunasta voi katsella kylpijöitä.

Kylpylä on kaikkiaan mukava ja rentouttava kokemus. Tai siis minulle.
Naisten puoli on tuntemattomasta syystä suljettuna, joten Tanja jää palelemaan ulkoaltaalle.
Tulee tunne, että koko aikamme Taiwanilla on yhtä kylpemistä ja niin se tulee loppujen lopuksi olemaankin.

Tainanin vanhasta kaupungista kohti uutta vuotta

Uudenvuodenaattona on vuorossa tutustuminen Taiwanin vanhimman kaupungin vanhimpaan osaan. Vanha kaupunki on pieni, mutta käymisen arvoinen. Ikivanhaa rakennuskantaa ei juurikaan ole enää jäljellä, mutta jonkin verran sentään. Kapeita vanhoja kujia riittää ja niiden talojen porteissa on postiluukku jokaiselle asukkaalle erikseen. Kuristajaviikunoiden valtaama vanha varastorakennus on kiehtova.

Alueella on myös hyviä ja halpoja katuravintoloita, sekä pieni markkina-alue. Tanja ostaa kojusta luusta tehdyt kamman ja kenkälusikan, molemmat jopa kestävämpiä kuin Tanjan minulle ostamat tohvelit.

Aloitamme uuden vuoden vastaanoton kokeilemalla jälleen hierontaa, lähellä hotelliamme olevassa paikassa. Kokemus on lähinnä keskinkertainen, mutta parempi kuin ei mitään. Illalliseksi nautimme, tai pikemminkin syömme pastat viereisessä ravintolassa. Kello on sen verran, että yritämme pysytellä hotellimme lähikortteleissa voidaksemme juhlia uutta vuotta.

Olemme nimittäin selvittäneet, että lähikortteleissa on baari. Olettamuksemme siitä, että miljoonakaupungissa olisi pilvin pimein paikkoja länsimaisen uudenvuoden juhlintaan on osoittautunut rankasti ylioptimistiseksi.

Yksikin baari kuitenkin riittää – jos sinne pääsisi. Löydämme paikan ja katsomme ovelta, että sisustus ja koko interiööri näyttää todella hienolta. Täällä kelpaa kilistellä laseja kellon kilauttaessa puolenyön!

Näin on todennut myös se porukka, joka on varannut baarin yksityistilaisuuttaan varten. Tarjoilija pahoittelee tilannetta, mutta ei osaa kertoa muitakaan vaihtoehtoja. Todennäköisesti siksi, että niitä ei ainakaan tässä kaupunginosassa ole.

Pahaa viiniä ja kylpemistä jälleen

Pettyneinä palaamme alueen toiseen auki olevaan baariin – hotellimme aulaan. Se ei ole sen enempää erityisen tunnelmallinen kuin kansoitettukaan. Meidän lisäksemme tilassa istuu kaksi ihmistä, jotka poistuvat pian.

Mutta otetaan ilo irti olosuhteista huolimatta! Hyllyillä baarin ympärillä on näytillä kymmenittäin mitä parhaimman näköisiä viinipulloja. Tilataanpa yksi sellainen pöytään ja juhlitaan vuodenvaihdetta sillä!

Tarjoiijan sivuvirkaa toimittava respa kertoo, että onhan heillä toki viiniä – beajoulais’ta. Tämä alkaa mennä jo yli ymmärryksemme. Miksi esitellä näyttävästi puolen maailman viinejä, jos niistä on tarjolla vain sitä yhtä, joka ei todellakaan ole se laadukkain vaihtoehto?

Tanja ottaa kuitenkin lasillisen sitä, itse tyydyn olueen. Mutta tässäkö tämä ensimmäinen uusivuosi Kaukoidässä sitten oli? Tyhjässä hotellin aulabaarissa vaisun viinin ja olutpullollisen kanssa? Kippis vain.

Ei suinkaan! Uuteen vuoteen on vielä yli puoli tuntia aikaa! Kehitämme äkkiä suunnitelman B. Hotkaisemme juomamme ja ryntäämme lähimpään 7/11:iin ostamaan pullon chileläistä punaviiniä (siellä todella myydään muutakin, kuin ranskalaista uutisviiniä).

Sitten kipi kapi omaan huoneeseen ja kylpyvesi valumaan. Ehdimme hypätä ammeeseen viinilasit kädessämme juuri ennen vuoden vaihdetta. Nyt sitten se kippis ja hyvää uutta vuotta!

Vielä ehtii Taipeihin

Taiwanin-matkamme alkaa olla lopuillaan ja vanha pääkaupunki pitää jättää taakse. Vielä on jäljellä yksi päivä ja yö uudessa pääkaupungissa Taipeissa ennen paluulentoa Nagoyaan.

Varaamme Taipeista tyyliimme jo sopivasti viiden tähden hotellin uima-altaalla. Tämäkin majoituspaikka tuottaa, ehkä taiwanilaiseen tyyliin sopivasti, yllätyksen jos parikin.

Huoneemme on heti ensi vilkaisulta mukava. Menemme sen katsastettuamme hotellin baariin lunastamaan tervetuliaisjuomat, jotka Tanjalle Booking.comin Genius-asiakkaina kuuluvat. Toki alkoholittomat, tai näin ainakin arvelemme, ja huonekohtaiset.

Arvelemme puoliksi oikein. Tarjoilija kertoo, että alkoholiton bonusjuoma teille todellakin tulee, eli ilmainen tee. Kumpi sen haluaa?

Klapillakin voi päähän lyödä, mutta tuskin se yhtä tyrmistynyttä oloa aiheuttaa, kuin tuo kysymys. Olemme viiden tähden hotellissa ja tervetuliaisbonus myönnetään kahden hengen huoneesta vain yhdelle. Ja se on tee, eikä mikään Long Island Ice Tea, saati vuosikertashampanja.

Ilmoitamme, että annetaan olla, ei viitsitä köyhää taloa enempää kiusata. No emme tietenkään näillä sanoin, mutta kieltäydymme kuitenkin kohteliaasti ylenpalttisesta lahjasta.

Toinen epämiellyttävä yllätys tulee, kun käymme testaamassa uima-allasalueen. Alue voisi olla ok, mutta se on suljettu ja itse allas peitetty pressulla. Tivaamme selitystä respalta, joka kertoo, että allas on remontin vuoksi poissa käytössä.

Emme edes viitsi kysyä, miksi tätä pikku yksityiskohtaa ei olla viitsitty mainita hotellin sivuilla. Eipä respa sille mitään kuitenkaan voisi tehdä. Huomautamme kuitenkin hänelle painokkaasti, että allas oli tärkeä syy hotellin valinnallemme.

Pikaruokaa, savikippoja ja lisää kylpy-yllätyksiä Taipeissa

Koska Taipeita on kuitenkin tarkoitus nähdä edes vähän, lähdemme kiertelemään sitä jo aikaisemmin kuin ajattelimme ja samalla katsastamaan mahdollista illallispaikkaa. Löydämme vanhankaupungin mutkittelevine kujineen ja toki paljon ruokailumahdollisuuksiakin: hampurilaisia, lisää hampurilaisia, kanaa ja cokista, kas, hampurilaisia ja cokista… tuntuu siltä, että Taiwan on pikaruuan luvattu maa.
Pikasafkaa ja sokeria, mikä voisi mennä ravitsemuksellisesti pieleen.

Ennen illallista löydämme kuitenkin jotain muuta kiinnostavaa. Pienen kadun varrella on savenvalajan paja. Kipaisemme sisään.
Omistaja puhuu englantia ja juttu alkaa luistaa. Tuota pikaa nokkiemme alla on kupilliset höyryävää vihreää teetä. Nyt alkaa tuntua yhtä aikaa kotoisalta, kuin itämaiseltakin.
Ostamme pienen keramiikkakipon, joka löytää meillä Helsingissä paikkansa Japanista ostamiemme suitsukkeiden astiana. Täydellinen pari siis samalta matkalta.

Ja löytyyhän se illallispaikkakin lopulta – sushiravintola. Sushipaikaksi sen viinivalikoima näyttää olevan suorastaan loistava, paljon eurooppalaisia laatumerkkejä pulloissa tiskin takana.

Tai ainakin on pullot. Sisältöä meille ei suostuta tarjoilemaan. On kuulemma vain sakea ja olutta. Perussake ei ole lempijuomiamme, mutta otamme sushin kyytipojaksi sellaiset. Paljon myöhemmin saamme Japanissa huomata, että sakeistakin löytyy todellisia shampanjaversioita.

Mutta miksi ei viinipullot aukene meille, onko länsimaisuutemme syytä tää? Luulisi olevan aivan päinvastoin, mutta yksi selitys pälkähtää päihimme: tuoteväärennökset.
Alamme pähkäillä, että entäpä, jos nämä lukemattomat pullot niin hotellissa ja tässä ravintolassa eivät sisälläkään tarkkaan ottaen ihan sitä, mitä etiketti sanoo ja henkilökunta pelkää simasuiden länkkärien huomaavan eron?

Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta parempaakaan selitystä ei tullut mieleemme, ja tuoteväärennökset ovat täällä päin yleisiä.
Beaujolais oli kuitenkin aitoa tavaraa, joten sitä saattoi tarjoilla huoletta.

Palaamme hotelliin ja koska täälläkin on huoneessa kylpyamme, päätämme jatkaa taiwanilaista kylpyperinnettämme. Ammeesta on kaupunkinäkymät ja katossa infrapunalämmitin, jonka kytkemme päälle, viileää kun on.

Surrealistiset kylpykokemuksemme jatkuvat saman tien. Lämmitin saa koko kylpyhuoneen hohkamaan helvetinpunaisena, sikäli kuin pystymme asiaa arvioimaan.

Heti kun kylppäri on lämmennyt tarpeeksi, napsautamme lämmittimen pois. Emme halua, että kylpyhetkemme näkyy ympäri kaupunkia räikyvän punaisena valopisteenä hotellipilvenpiirtäjän seinällä.

Kannattiko käydä?

Olemme Taiwanilla käyneet ainoastaan saaren länsipuolen suurkaupungeissa, joten kuva maasta jää vajaaksi. Hieman pidemmän oleskelun myötä olisimme ehdottomasti käyneet myös saaren itäpuolen luontokohteissa.
Tanja etsiskeli muiden matkabloggaajien postauksia tukemaan lyhyen reissumme antimia, mutta yllättävän vähän Taiwanilta on kirjoitettu.
Travelloverin Annika näyttää olleen maassa puoli vuotta jälkeemme, hänkin siis jo kesällä 2014. Annikan postauksesta löytyy joitakin luontokuviakin katsottavaksi.

Ruoka Taiwanilla ei ole ylipäätään kovin ihmeellistä, pikaruokapaikkoja löytyy. Ja skoottereita. Ja kiinalaisia temppeleitä.
Paikallinen ruoka on halpaa, tuontitavara alkoholia lukuunottamatta kallista. Paikallisen englanninkielisen China Postin mukaan ruokaskandaaleitakin riittää.
Totuuden nimissä on sanottava, että olemme kuulleet monen kehuvan taiwanilaista ruokaa, mutta me emme ehtineet lyhyellä matkallamme ja kielitaidottomina löytää hyviä kansankuppiloita. Suosimme siis japanilaista.
Jetlaggies-blogin Eve ja Lasse tutustuivat muutama vuosi sitten paikalliseen ruokaan vähän perusteellisemminkin. Vai miltä kuulostaisi vaikkapa paahdettu rotta?

Voiko Taiwania suositella?
Kyllä, etenkin ihmiselle, joka on matkustellut, mieluiten Aasiassa, ja jolta tämä on jäänyt vielä väliin. Ei siinä katsannossa lainkaan vaikea matkailumaa, kielipuolta lukuunottamatta, mutta ainakaan kaupunkien puolesta ei kovin eksoottinenkaan. Uusi vuosi Tainanissa kannattaa ehkä jättää väliin, jos on tapana juhlistaa vuoden vaihtumista.

Oli Taiwanin vanha pääkaupunki ja uusikin käymisen arvoinen, samoin Kaohsiung. Mutta nyt singahdamme vielä joksikin aikaa takaisin Japaniin ja Nagoyaan.

Nagoya – pilvenpiirtäjän juurelta löytyy ystävä