25.2. muistoja ei voi tiivistää yhteen otsikkoon
25.2. muistoja ei voi tiivistää yhteen otsikkoon. Tälle päivälle on paljon suuria tunteita ja tapahtumia. Kuin myös matkoja ympäri maailman. […]
25.2. muistoja ei voi tiivistää yhteen otsikkoon. Tälle päivälle on paljon suuria tunteita ja tapahtumia. Kuin myös matkoja ympäri maailman. […]
*Sisältää affiliatelinkin Balin majapaikkaan Armotonta menoa. Se oli mitä ensimmäisenä tuli mieleen tämän päivän Facebook-muistojani lukiessa. Ensin miettiessäni kuinka hektistä
23.2. Ismon syntymäpäivänä olemme olleet monessakin maassa – yhdessä ja erikseen. Ekan kerran juhlimme yhdessä Bergamossa, Ismon viisikymppisiä vietimme Fremantlessa.
Rio ohoi eli työkeikalla Brasiliassa, lomalla Pariisissa, nomadielämää Uudessa-Seelannissa ja Neroon tutustumista Belgradissa. Sekä tositarina siitä miten päädytään linnanomistajiksi.
17.2. Nero – meidän oma pieni homecoming queen. On vaelleltu valtateitä, jos ei salkku täynnä seppeleitä, niin ainakin pienet reput
Lähtöjä ja lehtikuvaajan arkea. Lähtöjä Pariisiin ja jonnekin – en muista minne. Loukatun japanilaisseurueen lähtö rotorualaisesta baarista ja erään nuoren
15.2. VR:n varassa ja hoitajaako nyt tarvitaan.Tampere, Helsinki, Tampere, Helsinki…myös Uuden-Seelannin Wai-O-Tapu ja Belgrad. Tällä päivämäärällä olemme olleet myös Australian
Pastaa, pastaa ja paljon paahtoleipää. Jos julkaisen tämän postauksen, on maineeni ruokakirjoittajana iäksi mennyt. Ja julkaisenhan minä. Hommahan lähti liikkeelle
2.2. kadonneen matkalaukun arvoitus ja Creastockin syntymäpäivä. Sijaintina lähinnä kotikaupunkejamme Helsinkiä ja Belgradia. Vähän myös Ubudia, jossa kävimme etsiskelemässä lempikulkukoiraamme