Riäväkylän likka kotivisiitillä

Ajoitimme tämän kertaisen Suomen matkamme taktisesti Tamperradan aikaan. Tampereella kotivisiitillä käydessämme yritämme aina ehtiä syömään lempiravintoloihimme, mutta myös testaamaan uutuuksia. Ja niitähän täällä riittää.

Karjalanpiirakat ja Fazerin siniset ovat jo häipyneet jo muistojeni syövereihin, eivätkä käy mielessä enää kovinkaan tiheällä tahdilla. 

Leivon leipomon arinarievää ja Tampereen Lihajalosteen lenkkiä. Näitä sen sijaan kaipaan maailmalla yleissuomalaisten hapankorppujen ja ruisleivän lisäksi. Tapolan mustaakin olisi mukava saada välillä.
Sitä hinkuvat näemmä muutkin. Belgradissa asuva norjalaiskaverimme lähetti eilen viestin ja kysyi voisimmeko tuoda hänelle pari pakettia mustaamakkaraa.

Hapankorppuja lähtee taas mukaan kotiin muutamakin paketillinen. 
Ei vitsi. Ostimme paluumatkalle ruumalaukun. 
Tai siis laukku on meidän oma, mutta maksettiin sen logistiikasta.
Mukaan lähtee faijan nurkassa jo kaksi vuotta lojuneita keittiövälineitämme, joitakin kirjojamme, mutta myös ruokaa: niitä hapankorppuja ja ruisleipää.

Mutta nyt testaillaan Baskimaan tasoisia pintxoja Tamperradalla!

9:s kerta toden sanoo Tamperradalla

Näin kauan meni, että pääsimme osallistumaan Tamperradaan. 
Tätä pintxo-festaria tosiaan vietetään jo yhdeksännen kerran!

Tamperrada on maailmanluokan pintxoilua Tampereella.
Tänä vuonna Tamperrada-festivaalia vietetään viidessäkymmenessä (50!) Riäväkylän ravintelissa. 
Tarkalleen ottaen neljässäkymmenessäkahdeksassa. 
Kaksi kilvoittelijaa ovat Sastamalasta, mutta ainahan Tampereelle ovat muualta tulleet mahtuneet. 

Palaammeko koskaan asumaan Suomeen ja Tampereelle, sitä ei voi tietää.
Syömään tänne pitää silti säännöllisesti päästä. 
Tampere on ehdottomasti se kaupunki Suomessa, jonne kannattaa tulla täyttämään masunsa. Niin mekin teemme jokaisella kotivisiitillä.
Oman rahan paikkoja riittää, puhumattakaan rennosta asenteesta.

Pieniruokaiselle pintxot ovat yksi maailman parhaimmista ruokakeksinnöistä; voit napata vaikka vain yhden suupalan ja isonälkäisempi seuralainen voi huitaista kitusiinsa useammankin samassa ajassa. 

Tamperradasta on tullut jo käsite. Sitä kehuvat ja kiittelevät myös Baskimaan ruoka-alan ammattilaiset. 
Eikä ihme, Tamperrada totisesti vetää vertoja jopa San Sebastianin/Donostian pintxo-festareille, jonne porukka ajelee syömään Pariisista asti. 

Tamperradaan on meidänkin pitänyt päästä jo vuosia, mutta aina ovat tiemme vieneet, jos eivät Roomaan, niin jonnekin muualle maailmalle, välillä myös sinne Donostiaan, pintxojen kotikulmille. 

Emme ole pahemmin notkuneet Suomessa viimeiseen viiteen vuoteen. Edellisestä käyntikerrastakin on kulahtanut jo kaksi vuotta, kiitos pandemian. 
Kun Eurooppa alkoi vihdoin näyttää vihreää valoa matkailulle, tarkistin Tamperradan tämän vuoden aikataulut ja varasin kalenteristani aikaa reissulle juuri tälle viikolle. 
Täällä me nyt ollaan, kotivisiitillä Tampereella!

Ratikat suhisevat hiljaa pitkin Hämeenkatua, korkeat tornit värittävät keskustan maisemaa ja uusia ravintoloita on noussut kuin sieniä sateella. Silti mikään ei tunnu muuttuneen. Osaisin astella tämän kaupungin kadut vaikka silmät suljettuina.
Onneksi myös lempiravintolammekin ovat edelleen pystyssä. 
Niissäkin pitää ehtiä käydä, mutta päätimme tällä piipahduksella keskittyä erityisesti testailemaan uusia. 

Tamperrada antaa siihen varsin mainiot mahdollisuudet. 
Miten muuten ehdit viikon visiitillä käväistä lukuisissa eri paikoissa? 
Varsinkin kun perhe muonittaa Suomi-ruuilla siihen malliin, ettei vaatteet meinaa mahtua päälle ensimmäisen Tammerkosken laitamilla vietetyn vuorokauden jälkeen. 

Koko Tamperradan juju on itseasiassa siinä, että edulliset (tänä vuonna 3€/kpl) pintxot madaltavat kynnystä tutustua itselle uusiin ravitsemisliikkeisiin. 

Ihan ensiksi piti kuitenkin nautiskella äidin ja sen miehen sapuskoja.
Lohta, sitä syömme aina perheemme kokoontuessa. 
Vuosia maailmalla asunut siskoni tilasi aina kotikeittiöstä lohiaterian Suomessa käydessään. 
Sitä siis nytkin. Se on jo perheemme perinne, vaikka systeri tuleekin nykyään vain Helsingistä asti.

Saatettuamme siskoni koiranpentuineen Helsingin-junaan orientoiduimme pintxoiluun. 

Lue seuraavaksi missä söimme:

3+1 makupalaa Tamperradaa

Tilaa uudet artikkelit suoraan sähköpostiisi tästä: