Ostoskorin hintavertailu Belgrad

Kuinka paljon maksaa ostoskorillinen ruokaa Belgradissa?
Listasin tähän artikkeliin yleisimpien ruokatarvikkeiden hintoja kotikulmillamme.

Olen poiminut hintatietoja kymmenistä eri maista lehtijuttuihin vuosien varrella, mutta eipä ole tässäkään lajissa suutarin lapsella kenkiä. En nimittäin ole tehnyt ostoskorin hintavertailua muistaakseni ikinä Serbiasta.
Siitäkään huolimatta, että asumme täällä ja tiedän euron tarkkuudella kuinka paljon käytämme rahaa joka kuukausi.
Aika korjata asia!

Hintojen nousu näkyy lompakossa

Ulkosuomalaisten blogeissa on vertailtu ostoskorien hintoja eri maissa ja pohdittu inflaatiota, sekä Ukrainan sodan vaikutuksia ruoan hintaan.
Tämä haaste osui hyvään saumaan: Saan vihdoin aikaiseksi tehdä vertailua Serbiastakin!
Tarkemmin ottaen Serbian pääkaupunki Belgradista, jossa hinnat kulkevat eri tahtia kuin muualla maassa.

Kiitos maailman parhaimman vuokraisännän, vuokramme ei ole noussut sitten kesän 2017, mutta ruokalasku sen kuin kasvaa.
Rahaa kuluu aiempaa enemmän, vaikka syömme ulkona huomattavasti harvemmin kuin ennen pandemiaa.
Inflaatio todellakin näkyy lompakossa.
Tosin nykyään meillä asuu myös meidät omiksi ihmisikseen adoptoinut Nero-katti, jonka paria kaveriakin ruokimme terassillamme.

Paikallisten palkat ovat onneksi nousseet, joten ostovoima ei ole sanottavasti heikentynyt.
Samaa ei voi sanoa meistä. Työt ovat vähentyneet, tämä kun ei ole varsinaisesti reissutyön kultakautta.

Kun katson virallisia tilastoja, huomaan, että käytämme rahaa elämiseen jopa himpun vähemmän kuin keskiverto belgradilainen. Siltikin liikaa tuloihimme nähden.
Toisin kuin moni olettaa, emme siis elä expat-tuloilla ja tienaa paikallisia enemmän.

Lapsettoman belgradilaisen keskivertokuluiksi lasketaan 501,50 €/kk, siis menot ilman vuokraa.
Mysteeri onkin se, miten ihmiset täällä pärjäävät.
Keskipalkan ollessa noin 550 €/kk on sanomattakin selvää, että jostakin on tingittävä.
Tai hankittava pimeitä tuloja. Tai perintöasunto. Molemmat mahdollisia Balkanilla.

Venäjä sotii ruoalle hinnankorotuksia

Vaikka inflaatio on kova Serbiassakin, niin Ukrainan sota ei juurikaan ruoan hinnoissa näy. Ainakaan toistaiseksi.
Serbia on edelleen maatalousvaltainen maa ja siten ruoan suhteen varsin omavarainen.
Jopa siinä määrin, että ruoka-apua luvataan naapurimaihinkin.

Paikallinen ruoka on täällä huomattavasti edullisempaa kuin tuontituotteet.
Näen asian positiivisena: Tämä kannustaa ostamaan lähituotantoa.

Tunnustan kyllä kaipaavani välillä ranskalaisia pitkään kypsytettyjä juustoja.
Kyllä niitä täältäkin saa, Kalenicin torilla niitä myy ihka-aito ranskalaiskauppias.
Siltikin olemme opetelleet elämään täällä kuten muuallakin, maan tapaan.
Serbiassa nautimme siis paikallisia tuorejuustoja, vanhat juustot odottakoon matkoja lännemmäksi.

Sama pätee viineihin. Laajaa kansainvälistä viinivalikoimaa on vähän ikävä, mutta karmeinkin tuontiviini saattaa maksaa yhtä paljon kuin serbialainen laatuviini.
Kyllä, Serbiassa todellakin tuotetaan laadukkaita viinejä.

Kun tulimme tänne vuonna 2016, serbialaisia oudoksutti, että todellakin haluamme paikallista.
Viime vuosina serbiviinit ovat nousseet ravintoloiden listoille ja niistä ollaan aidosti ylpeitä. Syystäkin.

Inflaatio kiihtyi täällä jo paljon ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, mutta maan hallitus on suitsinut hintojen nousua asettamalla hintakattoja lääkkeille ja elintarvikkeille.

Toisaalta tuottajahinnat ovat hyvinä satovuosina jopa niin alhaisia, että esimerkiksi vadelmanviljelijät kippaavat toisinaan satonsa mieluummin ojiin kuin markkinoille.
Kyllä, ihan oikeasti.

Huonoina vuosina hinnat kipuavat järjettömyyksiin. Viime kesänä jouduin toteamaan tutulle vadelmakauppiaallemme, että nyt jää ostamatta, kun hän kertoi pahoitellen joutuvansa pyytämään pienestä rasiallisesta lähes kahdeksan euroa.
Serbialaiset vadelmat ovat mielestäni maailman parhaita, mutta rajansa kaikella.
Ainakin lompakollani.
Serbia muuten on maailman toiseksi suurin vadelmien tuottaja.

Kananmunien hinta on korkeimmillaan pääsiäisen aikaan. Niinpä niistä on pulaa aiemmin keväällä. Kuka hullu myisi muniaan pilkkahintaan, kun kovimmat hinnat saa pääsiäisenä.
Siispä tuottajat mieluummin varastoivat munansa, kuin laskevat ne markkinoille etuajassa.
Kukaan ei halua munatonta pääsiäistä, joten silloin niistä ollaan valmiita maksamaan maltaita, vaikka pitäisi pihistellä loppuvuosi.

Serbiassa paras on usein halvinta

Serbialainen erikoisuus on se, että laadukkaampi ruoka on usein edullisempaa kuin markettisapuska. Toreilta saa luomua ja lähiruokaa, eikä suoraan tuottajilta ostetun ruoan hinta päätä huimaa.

Meidän suuri lähitorimme Bajloni pijaca, yksi kaupungin legendaarisimmista, sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoamme.
Siinä missä omenakilon keskihinta on kaupassa 0,87 € pulittaa torimummomme herkullisista omenoistaan tismalleen puolet tästä.

Aina hintaero ei tietenkään ole näin suuri, mutta vähintään parinkymmenen prosentin ero on normaali.
Belgradilaiset ostavatkin edelleen tuoretuotteensa pääasiassa toreilta, joita on ympäri kaupunkia.

Torilla tosin voi maksaa ainoastaan käteisellä ja käteisnostot tuovat pientä lisävaivaa ja vähän lisäkulua nostopalkkioiden muodossa. Parin euron nostopalkkio syö helposti päivän ruokabudjetin.
Henkilökohtaisesti olisin joka tapauksessa valmis maksamaan lähellä tuotetusta luomusta markettiruokaa enemmän.

Pientuottajilta voi tilata ruokaa suoraan kotiovellekin. Kuljetusmaksu on pari euroa, isomman määrän kerralla tilaava ei välttämättä joudu maksamaan sitäkään.
Isoksi ostokseksi lasketaan usein jo parinkympin ostokset.

Me tilaamme kotiin viiniä lempitilaltamme. Itse markkinointipäällikkö kantaa laatikot kotiovellemme ilman kuljetusmaksua, sisäpihalle, terassimme portaille asti.
Sekä joulun että pääsiäisen alla saa usein kolme laatikkoa kahden hinnalla. Niinpä teemmekin tilauksemme kahdesti vuodessa.
Tosin alunperin vähän sattumalta, ihan vain satsin loppumisen aikaan.

Ruoan ja juoman lisäksi olemme tilanneet kotiimme myös käsintehtyä saippuaa. Minä kun olen pessyt hiuksenikin jo vuosia oliiviöljypalasaippualla.

Yleisimpien elintarvikkeiden hintoja

Kävin hakemassa näihin keskihintoihin ihan virallisen tilaston tämän vuoden maaliskuulta.
Vertailin hintoja kauppakuitteihimme ja pystyn sen pohjalta vakuuttamaan, ettei tämä ole tilasto-emävale -sarjaa.

Kuten sanottu, ostopaikka vaikuttaa hintaan huomattavasti.
Keskihinnasta voi vähentää parikymmentä prosenttia hahmottaakseen edullisimman vaihtoehdon tai lisätä samaiset parisenkymmentä prosenttia laskeakseen kalleimman hinnan.
Keskihinta kuitenkin vastaa omiin kauppakuitteihimme verraten varsin hyvin sitä, mitä me ostoksistamme maksamme belgialaisen kauppaketjun liikkeissä.

Suurin osa Belgradin keskustan kaupoista on joka tapauksessa Delhaizen omistamia.
Pikkukauppoja on edelleen joka korttelissa, mutta iso ketju on ahmaissut nämä aiemmin yksityiset putiikit.

Luettavuuden vuoksi käytän tässä listauksessa eurosummia.
Yksi euro on noin 117 Serbian dinaaria, eikä kurssi isommin heittele.

Suomessa einesvalikoima kasvaa vuosi vuodelta, täällä niitä ei juurikaan näy.
Joitakin valmistuotteita toki on tarjolla, mutta en listaa niitä tähän, koska emme niitä itse osta, eikä niitä listaa virallinen hintatilastokaan.

Ostoskorin hintavertailu Belgrad

Kasvikset ja hedelmät

• Omena (1 kg) 0,87 €
• Banaani (1 kg) 1,10 €
• Appelsiini (1 kg) 1,08 €
• Tomaatti (1 kg) 1,22 €
• Peruna (1 kg) 0,62 €
• Sipuli (1 kg) 0,44 €
• Salaatti (1 kerä) 0,55 €

Viljatuotteet

• Pasta (1 kg) 1,02 €
• Riisi (1 kg) 1,26 €
• Vaalea leipä (500 g) 0,49 €

Maitotuotteet ja kananmunat

• Maito (1 l) 0,88 €
• Voi (125 g) 1,38 €
• Kotimainen juusto (1 kg) 5,32 €
• Maustamaton jugurtti (0,5 l) 0,85 €
• Kananmunat (12 kpl) 1,68 €

Liha ja kala

• Kananfilee (1 kg) 5,19 €
• Possunliha (1 kg) 6,80 €
• Naudanliha (1 kg) 7,70 €
• Tonnikala (160 g tlk) 1,28 €

Juomat

• Vesipullo (1,5 l) 0,48 €
• Coca Cola (1,5 l) 0,94 €
• Kotimainen olut (0,5 l) 0,64 €
• Keskihintainen viini (0,75 l) 5,10 €

Kissanruoka

• Purina Gourmet (85 g) 0,77 €
• Whiskas (400 g) 1,95 €
• Kuivaruoka (2 kg) 3,83 €

Viralliselta listalta puuttuu ainakin kaksi meille oleellista elintarviketta.
Minä en eläisi ilman sitruunoita, kissamme rakastaa kanankoipia. Ismo tykkää molemmista,
siis kissan ja mun lisäksi kanasta ja sitruunasta.
Minäkin syön erittäin mielelläni kanaa. Nero taas ei tykkää sitruunoista, mutta ei kylläkään pelkää ja inhoa niitä yhtä paljon kuin kissat yleensä.

• Kanankoivet (1 kg) 3,40 €
• Sitruuna (1 kg) 0,77 €

Hygieniatuotteet

• Saippua 0,60 € (edullisin)
• WC-paperi (10 rll) 2,81 € (hinnannousua 18 % sitten marraskuun!)
• Talouspaperi (2 rll) 0,60 €

Hinta- ja ostovoimavertailua Belgrad vs. Helsinki

Verrataanpa vielä hiukan kahta pääkaupunkia, entistä kotikaupunkiamme Helsinkiä ja nykyistä Belgradia.

Belgradissa ruoka maksaa 54,87 % vähemmän kuin Helsingissä.
Palkkataso puolestaan on Belgradissa 78,10 % Helsinkiä matalampi.

Absurdi trivia:

Tilastotietojen mukaan vuokralla asuvan, 4500 € kuukaudessa nettona tienaavan helsinkiläisen elintason saavuttaa Belgradissa 2181 eurolla.
Kummassakin kaupungissa mainittu nettotulovertailu on täysin järjetön.
Vertailu keskipalkkaisten kesken olisi relevantimpi, mutta mainitsen tämän lukeman kun sen tuo virallinen tilasto antaa.

Suhteellisuuden vuoksi: Serbialaisen ministerin palkka on parhaimmillaan sen pari tonnia kuussa, bruttona. Ainakin se virallinen valtion maksama.

Lisää dataa:

• Menot ilman vuokraa ovat Belgradissa 47,38 % Helsinkiä alemmat.
• Menot vuokra mukaanlukien ovat 51,53 % alemmat.
• Vuokrahintataso on belgradissa 61,03 % Helsinkiä matalampi.
• Ravintolahinnat ovat belgradissa 54,40 % alemmat.
• Ruokamenot ovat 54,87 % matalammat.

Ostovoima Belgradissa on 55,27 % Helsinkiä heikompi.
– Ja se nettopalkkataso Belgradissa tosiaan 78,10 % Helsinkiä alempi.

Serbiassa vuoden 2021 inflaatio oli 3,1 %, tammi-maaliskuun 2022 välillä jo 7,8 %.

*Lähde: Cost of living comparison between Helsinki and Belgrade; Numbeo 03/2022

Asumisen kustannuksiin Belgradissa voit tutustua tästä artikkelistani.

Ulkosuomalaisten ostoskorivertailuja eri maista

• My life in GC -blogin Miia vertaili ostoskorin hintoja Kanarian saarilla.
• Tahdon asiat -blogin Muusa taas teki ruokaostoksia Yhdysvalloissa.
• Itse kirjoitin vuoden 2017 kuluistamme Belgradissa Minimaattori-blogissani

Oletko kirjoittanut vastaavaa postausta omasta asuinmaastasi? Vinkkaa kommenteissa!