Onko Rion faveloissa turvallista?

Elettiin vuotta 1897 kun Brasilian pahimman sisällissodan, Canudosin sodan parikymmentätuhatta veteraania palasivat Rio de Janeiroon rahattomina ja kodittomina.

He kapusivat kaupungin kukkuloille ja rakensivat asuntonsa sinne laittomasti, aivan kuten tämänkin päivän riolaiset.
Sana favela tarkoittaakin juuri laitonta asuinaluetta, mutta sitä käytetään laajemmin slummin synonyyminä.

Nykyään Riossa on satoja, jopa tuhatkunta favelaa, joissa asuu puolisentoista miljoonaa ihmistä, noin neljäsosa koko kaupungin asukkaista.

Onko Rion faveloissa turvallista, uskaltaako sinne mennä?

Tätä kysyi useampikin lukijani, kun kirjoitin viiden viikon mittaisesta Rio de Janeiron työmatkastani.

Päätin nostaa esiin favelamatkailun todellisia uhkia vielä näin erillisessä postauksessa.
En halua pelotella, mutta korostan, että jokaisen kannattaa vakavasti pohtia ennen matkaansa kuinka paljon on valmis ottamaan riskejä.

Kaikkein vähiten haluan kenenkään vahingoittuvan siksi, että on lähtenyt seikkailemaan faveloihin postaukseni innoittamana.
Lähes sadassa maassa työmatkanneena journalistina osaan todennäköisesti myös arvioida ja tunnistaa uhkia lomamatkalaista paremmin.

Eli älä tee kuten minä teen, vaan ainakin lue ensin tämä juttu loppuun, ennen kuin varaat sen jännän Airbnb-asunnon kuuluilta kukkuloilta.

Favelaturismi on kasvattanut suosiotaan ja yhä useampi reppureissaaja haluaa päästä pällistelemään näitä erikoisia talorykelmiä sokkeloisine kujineen.
Riskitöntä se ei kuitenkaan ole.

Romahtamisvaarassa olevat talot, joiden päälle kyhätään yhä uusia kerroksia, maanvyörymät, kujilla virtaavat viemärivedet ja homeiset hökkelit ovat riskeistä pienimpiä.

Kukkuloilla asuu paitsi köyhempää väkeä, niin myös huumekauppiaita ja rikollisia.
Toisaalta paikalliset jengit suojelevat omia kortteleitaan, mutta yhteenotoiltakaan ei vältytä.
Useimmiten aseellisia selkkauksia käydään jengien ja poliisin välillä.

Rion poliisi ei ole ystävä

Suomalaisen matkailijan on hyvä muistaa, että Riossa poliisiin ei voi luottaa kuten kotimaassa.
Poliisien koulutus on heikkoa ja palkkaus ehkä vieläkin heikompaa.
Hyvinkin aikein ammattinsa valinneet poliisit korruptoituvat nopeasti, kun huomaavat kuinka helppoa pienen palkanlisän hankkiminen on.

Faveloissa ammuskelu on eräänlainen voimankäytön näytös ja paikallisten mukaan poliisien ilmoitus siitä, että olisi taas aika maksaa vähän suojelurahaa.
Riodejaneirolaisen poliisin liipaisinsormi on herkkä ja sivullisia on kuollut harhaluoteihin.
Myös lapsia ja turisteja.

Kuten edellisessä jutussani kirjoitin, näitä ampumavälikohtauksia mekin todistimme työparini kanssa Pavão-Pavãozinhon favelassa.
Slummissa, joka kuitenkin on yksi Rion turvallisimmista ja myös vauraimmista. Tämän Copacabanan alueella sijaitsevan favelan työttömyysastekin on vain viitisen prosenttia.

Kerroin aiemmin myös, että faveloihin kannattaa mennä vain paikallisoppaan kanssa, joka tietää millä kulmilla on turvallista liikkua, missä saa kuvata jne.

Olimme Riossa jo kuusi vuotta sitten ja tilanne on sen jälkeen vain pahentunut.

Rauhaton rauhoittamisprojekti

Faveloiden asukkaat ovat harvemmin maksaneet kunnallisveroja, sähkölaskuja tai muita yhteiskunnallisia velvoitteitaan. Sen sijaan he maksavat jengipomoille. Usein kiristettyinä.

Luonnollisesti kunta halusi ottaa omansa.
Poliisin erikoisyksikkö UPP (Unidade de Polícia Pacificadora) perustettiin ottamaan jengien hallitsemat alueet takaisin kaupungin haltuun.

Ensimmäinen pasifioitu favela oli Dona Marta/Botafogo vuonna 2008.
Meidän matkamme aikaan vuonna 2014 poliisin hallinnassa oli lähes neljäkymmentä favelaa.
Hetken näytti jokseenkin hyvältä já rikostilastot kaunistuivat.
Sittemmin on menty pahasti alamäkeen.

Pasifioinnin tarkoitus on ehkä ollut hyvä: saada kunnantalous kuntoon kerätyillä verorahoilla ja vähentää jengisotia, murhia ja muita väkivaltaisuuksia.
Maailmalle piti myös näyttää, että Rio de Janeiro pystyy järjestämään hulppeat ja ennen kaikkea turvalliset jalkapallon maailmanmestaruuskisat 2014 ja olympialaiset vuonna 2016.

Taloudellisen ja poliittisen kriisin keskellä painiskeleva Brasilia upotti kisajärjestelyihin toistakymmentä miljardia euroa.

Brasilia on vahvasti luokkayhteiskunta. Faveloista on erittäin harvinaista ponnistaa ylempiin sosiaaliluokkiin.
Korkeakouluopinnot ovat lottovoitto, eikä peruskoulun käyminenkään ole itsestäänselvyys.

Faveloiden surkeissa olosuhteissa elävät ihmiset eivät erityisesti innostuneet hienojen kisapytinkien rakentamisesta. Varsinkin kun ne ovat jätetty sittemmin rapistumaan hylättyinä.
Näitä ihmisiä myös ärsytti se, että turvallista imagoa rakennettiin ulkomaalaisia kisaturisteja já kansainvälistä mediaa varten viis veisaten heidän elinolosuhteistaan.

Korruptio lisääntyi entisestään. Kisat olivat kätevä tapa hankkia lahjuksia, siis jo ennestään vauraammille. Samaan aikaan monien palkat oli jäädytetty rahapulan vuoksi.
Kansa lähti kaduille, ryöstöt lisääntyivät.

Rauhoitettujen faveloiden rakennusprojektitkaan eivät ole innostaneet siellä pitkään asuneita.
Keskiluokka haluaa kauniille maisemapaikoille kukkuloille, jolloin monet entiset asukkaat joutuvat poistumaan kodeistaan.
Heille pasifiointi näyttäytyy laillistettuna ryöstönä.

Rio de Janeiro on vaarallinen

Todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on Riossa samaa luokkaa kuin monissa sotaa käyvissä maissa.

Vaikka vuonna 2019 osavaltion alueella kuoli henkirikoksen uhreina vähemmän ihmisiä kuin kertaakaan sitten vuoden 1991, oli uhriluku silti 3995.
Ammutuksi ei tulla välttämättä vain rikollisen uhrina.

Rion poliisi tappoi 45 % kaikista uhreista, 1810 henkeä, eli keskimäärin viisi ihmistä joka ikinen päivä.
Tämä luku taas on korkein sitten vuoden 1998, jolloin poliisien luoteihin kuolleita alettiin tilastoida. Lievätkö kaikki tilastoissa vieläkään, onkin sitten toinen juttu.

Tilannetta ei varsinaisesti helpota nykyisen presidentti Jair Bolsonaron hekumoinnit rikoksista epäiltyjen tappamisesta oikeudenkäyntien sijaan.
Viis siitä ovatko epäillyt edes syyllisiä.
Suurimmalla todennäköisyydellä he kuitenkin ovat faveloista kotoisin olevia mustia, nuoria miehiä, ellei nyt joku muu satu osumaan väliin.

Toisilla linjoilla oli poliittinen ja yhteiskunnallinen aktivisti Marielle Franco, jota Amnestyn artikkeli siteeraa: “Faveloiden levottomuutta käsittelevissä kannanotoissaan Marielle on painottanut, ettei turvallisuus lisäänny voimakeinoin, vaan edistämällä ihmisoikeuksien toteutumista niissä.”
Franco murhattiin 14.3.2018. Artikkelissa todetaan, että neljä Francon päähän osunutta luotia näyttävät kuuluneen liittovaltion poliisille.

Vaikka faveloiden rauhoittamisprojektit ovat vähentäneet aseellisia selkkauksia ainakin rikollisten kesken ja ampumistapaukset kohdistuvat yleensä tiettyihin henkilöihin, on sivullisia kuollut välikohtauksissa paljon.

Turistejakin muutama vuosittain. Enemmän tai vähemmän vahingossa.
Osa harhaluoteihin jengien ja poliisien välisissä yhteenotoissa, toiset koska eivät ole totelleet poliisien pysäytys- tai poistumiskomentoja.
Ainakin jos poliisiraportteihin on uskominen.
Rion poliisi ei paljon kysele ennen kuin ampuu.

Yleisesti ottaen turisti on harvoin väkivallan kohteena tarkoituksella.
Faveloiden rikollisjengitkin ymmärtävät turistien taloudellisen merkityksen.
Siis ihan noin kuluttajina, eikä kidnapattuina.

Jos kaikesta huolimatta valitset matkata johonkin Rion lukuisista faveloista, varaa opastettu kierros paikalliselta toimijalta. Näin rahasi päätyvät siellä asuvien hyväksi ja auttaa kenties jotakin paikallista lasta saamaan koulutuksen.

Lisää vinkkejä turvalliseen favelakierrokseen voit lukea englanniksi vaikkapa tästä Telegraphin artikkelista Is Brazil safe? British woman shot after straying into favela.

Poliisien siviileihin kohdistuneita ampumisia on käsitelty esimerkiksi BBC:n artikkelissa Rio violence: Police killings reach record high in 2019.