Mostar on Bosnia-Hertsegovinan helmi

*Sisältää Booking.comin kumppanilinkkejä majoituksiin

Maan länsiosassa Hertsegovinassa sijaitseva Mostar on Bosnia-Hertsegovinan helmi ja suosituin turistikohde, pääkaupunki Sarajevon lisäksi.
Monet saapuvat kaupunkiin päiväseltään ihastelemaan 1566 rakennettua maailmankuulua siltaa, mutta siellä kannattaa viettää ainakin yksi yö.
Silloin näkee Mostarin lumouksen iltasella, kun turistilaumat ovat lähteneet.

Lähdimme Mostariin Sarajevosta iltapäivällä.
Ystävämme Jukka oli majoittanut meidät kotiinsa ja olimme istuneet siellä iltaa viinilasillisten ääressä myöhään yöhön.

Jukka saattoi meidät Sarajevon päälinja-autoasemalle, josta Mostarin-bussit lähtevät.
Jouduimme turvautumaan linja-autokyytiin, sillä junayhteys oli tilapäisesti pois käytöstä.

Maantie ja rautatie kulkevat koko matkan lähes rinnakkain kuvauksellisen kauniissa vuoristomaisemissa, joita kannattaa käydä ihailemassa joko auton tai junan ikkunasta.

Olimme perillä illansuussa, joten ohjelmassa oli ainoastaan majoittuminen ja illallispaikan etsiminen. Olimme varanneet *pienestä hotellista vanhankaupungin ulkopuolelta parillakympillä huoneen, jossa oli parveke Mostarin läpi virtaavalle Neretva-joelle.

Paikallista ruokaa ja epärehellisiä suomalaisia

Kun pääsimme hotellillemme, vastaanottovirkailija vaikutti hieman yllättyneeltä, vaikka olimme ilmoittaneet tuloaikammekin, kuten usein on toiveena.
Hän osoitti meille huoneen joelta pois päin, ilman parveketta.

Kerroimme, että meillä oli varaus parvekkeelliseen huoneeseen, mutta lopulta ymmärsimme, että se oli jo annettu jollekin toiselle.
Ihmettelimme, mistä oli kyse, mutta pelkäsimme jäävämme ilman illallista, joten piti jättää asian setviminen kesken ja lähteä etsimään ravintolaa.

Pienen vaeltelun jälkeen löytyikin mukavan oloinen sisäpihan terassi.
Pyysimme pääruuan lisäksi alkuun jotain salaattia. Saimme eteemme leikkele- ja juustolautasen, jossa oli kyllä myös pari kurkun- ja paprikansiivua, sekä muutama oliivi.

Pääruokamme olivat peribalkanilaisia.
Minä söin ćevapeja, eli pieniä jauhelihapötkylöitä, Tanja pljeskavicaa, eli jauhelihapihviä.
Annoksiin tuli lisukkeiksi vähän turhankin tyypilliset ranskanperunat, sekä paprikatahna ajvaria.

Illallinen oli taatusti täyttävä ja palvelu ystävällistä.
Ruuat ja litra talon viiniä maksoivat yhteensä 35 euroa. Sillan pielen ravintoloissa pääruuat maksoivat yleisesti vitosen luokkaa.

Takaisin hotellilla huoneasiat alkoivat selvitä.
Hieman ennen meitä sinne oli ilmestynyt suomalaispariskunta ja koska he saapuivat suunnilleen meidän ilmoittamaamme aikaan, respa oli kysynyt naiselta ”oletko Tanja?”
Tulija oli vastannut olevansa ja napannut röyhkeästi huoneemme, vaikka heillä ei ollut minkäänlaista varausta.

Se siitä suomalaisten kuuluisasta rehellisyydestä.
Me saimme korvaukseksi alennuksen ja henkilökunta lupasi antaa kurjille valepukeille kunnon ripityksen näiden lähtiessä.

Talo tarjosi meille myös kahvit, eikä niitä juodessamme näkynyt edelleenkään vilaustakaan maanmiehestä ja -naisesta, vaikka huoneenluovutusaika oli jo mennyt.

Valitettavasti majatalossa ei ollut sijaa seuraavaksi yöksi, joten me jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa. Parvekenäkymät joelle jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Mostar on Bosnia-Hertsegovinan helmi ja sen vanhakaupunki erityisen viehättävä

Kävelimme Mostarin kauniin vanhan kaupungin läpi, joka jatkuu sillan molemmin puolin. Varsinkin länsipuolella sen kujat ovat sokkeloisia.
Itäpuolella katu laskee jyrkästi sillalle tultaessa, joten kesäkelilläkin on liukkailla mukulakivillä hyvä olla pitäväpohjaiset jalkineet jalassa.

Sillan ympäristö kuhisee päivisin turisteja. Iso osa on päiväretkellä Dubrovnikiin saapuneilta risteilyaluksilta ja monet läpikulkumatkalla muihin Balkanin turistikohteisiin.
Ihmiset pysähtyvät mielellään katselemaan Mostarin sillalta hyppiviä nuorukaisia, joista Tanja kirjoitti edellisessä postauksessa.

Ihmismassojen läpi tunkeminen on vaikeaa, mutta myöhään iltapäivällä tunnelma muuttuu täysin.
Väkijoukot hajaantuvat, on sopivan rauhallista ja sillalta pystyy ihailemaan maisemia.
Pimeyden laskiessa katulyhdyt valaisevat keskiaikaista kaupunkia ja Neretvan pinnasta heijastuu kuu.

Joen rantamilla ja katujen sokkeloissa on paljon kahviloita ja ravintoloita, joista ihailla Neretvan virtaamista tai ikivanhoja rakennuksia.

Sota vaikuttaa Mostarissa yhä

Bosnian sodan päätyttyä 1995 monet vanhankaupungin rakennuksista olivat kärsineet pahoin, tunnetuimpana tapauksena vanhan sillan tuhoaminen kroaattien tykkitulella, mutta ne korjattiin lähinnä EU-rahoituksella entistä ehompaan kuntoon.

Mostar oli yksi sodan surullisenkuuluisimmista taistelupaikoista, jossa kroaatit ja bosniakit taistelivat keskenään.
Siviiliväestö molemmin puolin oli tietysti tässäkin tapauksessa suurin kärsijä ja vanhoja kirkkoja, moskeijoita ja ortodoksiluostareita tuhottiin surutta ideologisista syistä.

Sodasta on neljännesvuosisata, mutta kaupunki on yhä pahoin jakautunut.
Bosniakit asuttavat Neretvan itäpuolta, kroaatit länsirantaa, eivätkä paikalliset enää juurikaan ylitä siltaa.

Vaikka vanhakaupunki korjattiin, näkyvät sodan arvet muualla Mostarissa yhä selvästi.
Yhdessä itäpuolen kerrostalossa on tykistökranaattien osumia ja länsipuolella kadunkulmauksessa kyltti, jossa muistellaain sille paikalle kaatunutta sotilaskomentajaa.

Kaupungin ympärillä on hienoja vuoria, mutta Bosniassa pitää muistaa maastossa yhä väijyvät jalkaväkimiinat ja kävellä vain turvallisia reittejä.

Kroaattipuolella kohoaa vuori, jonka huipulla seisoo iso risti.
Sinne johtavalta polulta varoitettiin ehdottomasti poikkeamasta, ettei käy kalpaten.

Mukavia majapaikkoja ja vieraanvaraisia majoittajia

Majoitusratkaisumme osoittautuivat onnistuneiksi, vaikka pieniä takaiskuja olikin.
Etenimme Balkanin-kierroksellamme päivä kerrallaan ja päätimme usein vasta edellisenä iltana, jäämmekö kaupunkiin vielä seuraavaksikin yöksi.

Mostarissa majoituspaikat olivat sesonkiaikana täynnä. Tämän vuoksi meidänkin piti vaihtaa majapaikkaa päivittäin.
Kolmen yön aikana vyövyimme siis kolmessa eri majatalossa.

Ensimmäistä yötä lukuun ottamatta majapaikkamme osuivat kaikki länsirannalle.
Olimme löytäneet toiseksi yöksi apartmentin, joka oli hiukan etäällä vanhastakaupungista, mutta houkutteli helleaikana uima-altaalla.
Se ei edullisissa apartmenteissa ja hostelleissa ole Balkanilla kovin yleistä.

Tarvottuamme perille meitä odotti pettymys.
Alueella oli ollut kovia sateita, joihin oli sekoittunut Saharan hiekkamyrskyjen hiekkaa.
Hiekkainen sadevesi oli pilannut *muuten kivalta vaikuttavan majapaikan altaan niin, että se piti maalata uudelleen ja kunnostaa.

Ylen ystävällinen omistaja ymmärsi hyvin, että halusimme perua varauksen, vaikka tarjosikin asukkailleen ilmaisen kyydin läheiseen kylpylään joka ilta.
Saimme wifin käyttöömme uuden majoituksen löytämistä varten ja kun sellainen löytyi, omistaja halusi ehdottomasti tilata meille taksin ja vieläpä maksaa sen!
Sitä ennen hän juotti meille kotitekoista mehua.

Jutellessamme omistajan kanssa hän mainitsi asuneensa ennen joen itäpuolella, mutta joutuneensa muuttamaan länsipuolelle.
Syytä ei tarvinnut erikseen kysyä.

Taksi palautti meidät lähtöpisteeseen eli aivan vanhankaupungin ytimeen.
Majoituimme *mainioon majataloon ja kun emme malttaneet vieläkään lähteä Mostarista, varasimme vielä kolmanneksikin yöksi huoneen.
Emme olleet ainoita, jotka täällä viihtyivät, joten jälleen piti vaihtaa uuden katon alle. *Sellainen löytyi onneksi aivan kulman takaa.

Molemmissa oli runsas ja maittava aamiainen ja sijainti paras mahdollinen.
Kun viimeisenä aamuna lähdimme kohti bussiasemaa ja Dubrovnikia, tilasi Emenin respa meille taksin.
Tällä kerralla sentään maksoimme sen itse.

*Olemme maksaneet majoituksemme itse, eivätkä hotellit ole tietoisia arvioistamme.
Varaamalla majoituksesi linkkiemme kautta tuet blogimme ylläpitämistä, mutta et maksa yhtään lisähintaa.
Myös omat mahdolliset alennuksesi on käytettävissä normaalisti.