Miten Ostia Anticaan ei kannata mennä

Jos Ostia Antica sijaitsisi missään muualla kuin puolen tunnin junamatkan päässä Rooman keskustasta, siellä kävisi noin ziljoona turistia vuodessa. 
Ja sinne pitäisi jokaisen mennä. 
Useammankin kerran. 

Muttei välttämättä niin kuin me sen teimme.

Ostia Antica perustettiin Rooman satamakaupungiksi 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua. 
Nykyään sinne johtaa kaikkea muuta kuin antiikkinen tie, kuten saimme tuta.

Miten Ostia Anticaan ei kannata mennä

Rauniot ovat niin lähellä Rooman keskustaa, että jäävät siellä sijaitsevien kohteiden varjoon.
Aivan suotta.

Lido di Ostiassa asuva ystävämme on kehoittanut minua jo yli vuosikymmenen verran käymään Ostia Anticassa, mutta jostakin syystä aikaa ei ikinä tuntunut löytyvän. 
Kun sitten taas olemme hänen luonaan yökylässä Ismon kanssa, päätämme, että vihdoin olisi aika käydä tutustumassa tuohonkin kivikylään. 

Kun matkaakin on vain parisen kilometriä, niin tottahan me kävelemme. 

Kuljemme ensin modernin Ostian läpi. Sen jälkeen astelemme suuren kaupunginpuiston läpi. 
On kuuma kesäpäivä.
Ruskeaksi palaneen heinikon, kuuman hiekan ja havupuiden ihana tuoksu muistuttaa Australiasta.
Puistossa olemme jo puolimatkassa. 
Ainakin teoriassa.

Harhailemme hiukan poluilla ja matka pitenee. Ei kuitenkaan liikaa. 
Kilometri sinne tai tänne. 

Puiston kulmalla siirrymme kävelemään tienlaitaa. Ajatuksenamme on päästä ylittämään kätevästi Rooman kehätie, joka on Ostia Antican ja Fiumicinon lentokentän välillä moottoritie. 

Via Ostiensen ja SR296:n risteykseen saavuttuamme toteamme tyrmistykseksemme, ettei siinä ole ylityspaikkaa jalankulkijoille. 
Ei siitäkään huolimatta, että Via Ostiensen varrella on jalkakäytävä aivan viimeisille metreille asti. 

Ostia Antican lounaispuolella, eli moottoritien laidalla, on kuitenkin pari sisäänkäyntiä. Päättelemme fiksuina puhelimen kartasta, että jossakin niillä tietymin on oltava alikulkukäytävä.

Kengät tukevasti savessa talsimme peltoa pitkin ensimmäisen sisäänkäynnin kohdalle.
Ei ole alikulkua, ei siltaa. 
Arvomme, josko voisimme vain nopeasti juosta tien yli. 
Pakkohan meidän on jotenkin päästävä tien toiselle puolelle. 

Liittymä on niin puskainen, että näkyvys on olematon ja italialaiseen tyyliin autot painavat talla pohjassa.
Tien ylittäminen olisi itsemurha.

Eteenpän vaan! Viimeistään Tiberin ylittävän sillan luona moottoritiehen yhdistyy pienempiä teitä ja joen satama-alueella näyttäisi menevän pieni tie sillan ali. 
Sieltä kun kiertäisi, pääsisi oikealle puolelle moottoritietä ja lähelle seuraavaa Ostia Antican sisäänmenotietä. 

Arvaatte. 
Satamassa on korkeat verkkoaidat suojelemassa veneitä. 
Ei näy ketään keneltä pyytää läpikulkulupaa. 
Muutaman metrin korkuisen aidan yli ei tule mieleenkään yrittää kiipeämistä.
Varsinkin kun alueella on taatusti valvontakamerat.
Siinä olisikin hauska selittää joillekin garabiniereille, että ihan vain tuonne Parco Archeologicoon ollaan menossa. 

Marssimatka paluusuuntaan 

Parhaimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa palata ihan himpun matkaa taaksepäin ja kipittää lujaa vauhtia edellisen liittymän yli. 
Sillalle johtaa aavistuksen pienempi tie, eikä tien vartta tarvisi kipittää kuin satakunta metriä. 
Sieltä voisimme kipaista tien yli sen kapeimmasta kohdasta, jossa liikenne hidastaa sillalle. 

Suunnitelmamme onnistuu, vihdoinkin. 
Eikä aikaakaan ole kulunut niin paljoa, ettemmekö vielä ehtisi nähdä ne Ostia Antican rauniotkin. 
Pientareelta alas pellolle ja pian olisimme portilla.

Niin olemmekin.
Kirjaimellisesti.
Suljetulla sellaisella. 

Nyt alkaa hymy jo hyytyä.
Mitä me nyt sitten teemme? 
Niin että nytkö me kävelemme uudelleen muutaman kilometrin tien laitaa takaisin?

Ei kai siinä muukaan auta. 
Mutta hei, olemme sentään oikealla puolella tietä!
Nyt vain vauhdilla eteenpäin. 

Ostia Antica näkyy vasemmalla puolella ja yritän kurkkia siihen suuntaan huonolla kaukonäölläni.
Että jotain edes nähtiin, jos ei ehditä perille ennen sulkemisaikaa. 

Tällä puolella ei olekaan enää mitään kynnöspeltoa. 
Penger alkaa kaveta ikävästi moottoritien leventyessä. 
Olemme antiikin ja modernin ajan puristuksessa. 

Ismo siirtyy kaiteen yli tien puolelle. Minä jään vielä taistelemaan piikkikasvien kanssa ja yritän mahtua aidan autoilta turvallisemmalle puolelle. 
Lopulta on pakko luovuttaa ja siirtyä tien puolelle. 
Vastaantulevat autot soittavat torviaan.
Tiedetään, tiedetään.

Kunhan ei tulisi poliiseja, tästä voi saada aika isot sakot. 
Yritämme juosta sen mitä helteessä pystyy. 

Ylöspäin ja ympäri näin

Vihdoin olemme taas sen toisen risteyksen kohdalla. 
Nyt pitäisi kiertää sitä nollanäkyvyydellä olevaa ramppia ylös. 
Tässä kohtaa on taas aidan toisella puolella pusikkoa ja kiipeän kaiteen yli turvaan. 

En pääse paria metriä pidemmälle, kun jään pahasti kiinni piikkikasveihin.
Joudun repimään hiuksiani ja vaatteitani irti niistä.
Paljaista käsivarsista ja sääristä vuotaa verta.
Takaisin tielle. 

Samassa vastaan tulee poliisiauto. Onneksi näkyvyyttä on niin heikosti, että poliisi ei oletettavasti halua riskeerata ketjukolaria pysähtymällä. 
Ei ainakaan pysähtynyt.

Tiedämme jo, että ainoa mahdollisen sisäänkäynti on koillispuolen pääportti.
Päästyämme itäpuolella taas lähemmäksi raunioita, alkaa jo herätä pieni riemu. 
Liikennekin rauhoittuu vähän SR296:n jakautuessa kahdeksi tieksi. 

Vastaan polkee mies fillarilla ja innostun, että emme olekaan ainoita hulluja, viva!
Samassa hänen takaansa tuleva auto meinaa osua pyöräilijään. 
Otan jalat alleni ja huudan Ismolle, että nyt juostaan, vaikka henki menisi tai se ainakin menee!

Rautatieaseman kohdalle päästyämme mielessä käy, että se olisi ollut viitisen minuuttia tuolla lähijunalla Ostiasta. 

Älä tee kuten me teimme, vaan kuten sanon

Junalla Rooman keskustasta Ostia Anticaan kestää siis tulla puolisen tuntia.
Maksaakin kokonaiset 1,50 €.

Tulet sitten kaupungin suunnasta tai Ostian rannalta, niin ota se juna. 
Tai vaikka tulisit suoraan lentokentältä, ihan siitä vierestä, niin ota silti se juna!

Mene ensin keskustaan, tai jos olet jo siellä, hankkiudu Piramiden metroasemalle (B-linjalla).
Eli Roma Ostiensen rautatieasemalle. 
– Kyllä, ne ovat käytännössä sama asema. 

Sieltä sitten paikallisjuna Ostia Antican asemalle. 
Ihan on sama nimikin asemalla kuin paikalla, jonne olet menossa. 
Kestää siis sen puoli tuntia.
Sen jälkeen on käveltävä vielä tasaista tietä noin kymmenen minuuttia. 
Ajatelkaa, kymmenen minuuttia!

Tai sitten voi tehdä kuten me, että menee sinne Lido di Ostiaan ja päättää kävellä sieltä vaikkapa rantapäivän päätteeksi katselemaan vähän vanhoja raunioita. 
Juu en suosittele. 

Mutta hei, me ehdittiin nähdä ne rauniot. 
Ensi kerralla varaamme koko päivän. 

P.S. Palasimme Lido di Ostiaan junalla.

Lue seuraavaksi mikä mesta tuo Ostia Antica on, jonka vuoksi uhmasimme henkeämme ja terveyttämme.

Ostia Antica – Rooman joensuu

Tilaa tästä tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi: