Milanon murkinat

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkin hotelliin

Yhtä asiaa en milanolaisessa ruokakulttuurissa tajua; miten pohjoisen polentonet (anteeksi) ovat tehneet maailmankuuluiksi juuri kauheimmat ruokansa?

Milano voi olla Italian rikas talouskeskittymä, mutta sen ruokakulttuuri ei sitä ole, ainakaan omaan makuuni.
Niin paljon kuin Italiaa ja italialaista ruokaa rakastankin, Milanon murkinat eivät vain maita.

Kyllä Milanosta hyvääkin sapuskaa löytää, mutta ei ihan helposti.

Tunnetuimmista suunnilleen ainoa suosikkini on gorgonzola, joka sekin on vain laveasti ajatellen milanolainen tuote. Gorgonzolan kylä kuuluu Suur-Milanoon, joten menköön.

Rakastuin Italiaan jo muksuna ja perheeni suunnitellessa Milanoon muuttoa ollessani teini-ikäinen, olisin ollut valmis pakkaamaan laukkuni heti.

Muutto ei toteutunut, mutta olen ravannut aikuisiällä Italiassa kuin Ferrarin logon musta hepo. 
Pohjoisen kaupunki ei silti ole kolahtanut, lukuisista yrityksistä huolimatta. 
Milano voi olla muodin mekka, mutta shoppailua inhoavaa minimalistia se ei järin lohduta.
Kulinaristia taas ei lohduta Milanon murkinat. 

Viime talvena tuli yritettyä taas kerran uudelleen. 
Niitä Milanon sapuskoita, sekä itse kaupunkia.
Tällä kerralla kokemus oli jo kohtuullisen positiivinen, mutta vieläkään ei tehnyt mieli asettua aloilleen.

Mikromustekala alla Milanese

Olimme työmatkalla, joten kuten yleensäkin, vapaa-ajan näyttämönä toimivat lähinnä illallisravintolat.
Aikaisemmat kokemukset ovat olleet kohtuullisesta katastrofaaliseen.

Kärkeä on edustanut antipasto-mesta, joka pelasti meidät nälkäkuolemalta. 
Meillä kun oli lähtö lennolle kello seitsemän illalla, joten ruokailu piti hoitaa tuota ennen. 
Kuten Italiantuntijat tietävät, se on lähes mahdoton rasti. 

Superhyvä antipastopaikka kuitenkin syötti napamme täyteen viinilasillisten hinnalla. 
Tilasimme kyllä toisetkin viinit kompensoimaan nauttimamme ruuan määrää. 

Valitettavasti en muista kyseisen paikan nimeä, enkä edes tarkkaa sijaintia.
Enkä muista sen kauheimmankaan, mutta tuskin sitä kukaan haluaakaan tietää, ellei sitten varoituksena.

Tuo hyvä antipastomesta oli jossakin Corso Comolla lähellä Porta Garibaldin asemaa, jos haluat käydä katselemassa olisiko joku kadun useammastakin antipastoravintolasta mieleesi. 

Epäonnisella kerralla taas olimme tulleet lennolta sen verran myöhään, ettei ruokapaikkoja ollut juurikaan auki. 
Onnistuimme löytämään yhden, jonka terassilla väki istui lähinnä drinkkejä siemaillen.
Kellokin kyllä lähenteli puoltayötä. 
Kuullessani mikroaaltouunin kilahduksen keittiöstä aloin pelätä pahinta, mutta kyllä se pakasteesta lautaselle heitetty kumimainen mustekalapasta oli silti pelkojanikin kauheampaa.

Ainoan kerran koskaan Italiassa vaihtorahatkin meinasivat jäädä tuolla palauttamatta. 
Erikseen pyytämällä saimme ne lopulta takaisin. 
Tarjoilija tuskin tosissaan uskoi meidän jättävän laiskasta palvelusta ja kelvottomasta ruuasta paria kymppiä tippiä. 
Kunhan toivoi turistien lopulta kyllästyvän odottelemaan. 

Tippaamme kyllä aina, mutta ei nyt sentään järjettömiä summia, varsinkaan surkean palvelun paikassa. 

Mitä tahansa alla Milanese

Tuoreimmalla reissullamme onnistuimme ruokien suhteen huonosti, keskinkertaisesti ja myös erinomaisesti.

Työkiireisiä kun olimme, pyörimme lähinnä *hotellimme nurkilla, lähellä Milanon päärautatieasemaa, Lazzaretton ja Zona Buenos Airesin kaupunginosissa.

Osteria del Lazzaretto

Via Lazzaretto, 15

Aloitimme ensimmäisenä iltana hotellimme vieressä sijaitsevasta kehutusta Osteria del Lazzarettosta. 
Mikä voisikaan mennä pieleen syödessä kiinalaisten omistamassa ravintolassa, sairaala-nimisessä kaupunginosassa Pohjois-Italiassa koronaepidemian alkaessa?

Oikeastihan ei ole hajuakaan mistä virukseni tuli (paitsi että se tuli Italiasta), eikä tuolloin ollut vielä testejä, eikä edes tietoa siitä, että korona oli jo Euroopassa. Sairaalassa todettiin vain influenssa. 

Osteria del Lazzaretton ruoka sinänsä oli milanolaisittain hyvää, eikä paikkaa tarvitse missään nimessä vältellä. 
Minua vain on jälkeenpäin vähän vinosti hymyilyttänyt, sattuneesta syystä.  
Mainittakoon nyt vielä, että tuo italiankiinalainen perhe on asunut Italiassa jo pari sukupolvea.

Eteläisessä Italiassa (ja kotona) olemme tottuneet syömään illallisemme varsin myöhään, joten ehdimme aina unohtaa pohjoisen ravintoloiden varhaiset sulkemisajat. 
Jälleen kerran pyörimme työpäivien jälkeen etsimässä aukiolevaa ravintolaa. 

Eräänä iltana kiersimme kortteleita eri kaupunginosissakin löytämättä mitään kiinnostavaa harvojen aukiolevien joukosta.

Baldassare Café

Via Boscovich, 22

Lopulta menimme pitkin hampain jo kerran ohikävelemäämme Baldassareen, joka sekin oli kivenheiton päässä hotellistamme.
Valitettavasti ennakkoluulomme osoittautui todeksi ja 1967 perustetun ravintolan touhu oli väsähtänyttä. 
Palvelu oli ystävällistä ja ripeää, mutta vahvasti epäilen, ettei tätäkään ravintolaa pyöritä kukaan alkuperäinen italialaisnonna. 

Tyypillisimmät milanolaissapuskat täältä kyllä löytyy, mutta maussa ei ollut kehumista. 
Minä söin jotakin ossobucon tapaista risotto alla Milanese lisukkeena ja Ismo järsi cotoletta alla Milanesen. 
Annokseni oli vetinen ja kiinalaisten osteriassa syömäni sahramirisotto päihitti tämän vellin mennen tullen.
Ismon kotletti sen sijaan oli kuiva.
Kai se oli sitten keskimäärin hyvä.

Alkuruuaksi nauttimamme kurpitsakeitto tosin oli mainiota ja talo tarjosi italialaiseen tapaan jälkkäri-limoncellot.

Lombardialaista 

Jos haluat maistella – tai vältellä – milanolaisia ruokia, on se varsin helppoa. 
Lähes kaikkien nimissä on ylpeästi ”alla Milanesa”, kuten siis esimerkiksi siinä cotoletta alla Milanesessa,
joka kylläkin on oikeastaan sama ruoka kuin wieninleike. 

En tosiaankaan ole milanolaisruokien fani ja inhosin jo kouluaikoina minestronekeittoa. 
Kuulemma myös italialaislapset vihaavat sydänjuuriaan myöten minestrone alla Milanesea, mutta jostakin syystä aikuisena kaikki pohjoisitalialaiset haluavat pakkosyöttää sitä omille lapsilleen. 
Väittävät, että nostalgiasyistä, mutta minä uskon, että kostoksi omista lapsuuden kärsimyksistään.

Onneksi on Lombardia. Valitsemalla laajemmalla skaalalla lombardialaista ruokaa, tutustuu mielenkiintoisempiin ja maukkaampiin makuelämyksiin.

…tai miksei saman tien ligurialaista

Trattoria Sabbioneda Da Romolo

Via Alessandro Tadino, 32

Löysimme Zona Buenos Airesin alueelta paikallisten suosiman, vuodesta 1946 pystyssä olleen Trattoria Sabbioneda Da Romolon. Ravintola mainostaa olevansa ”cucina casalinga” eli kotirouvan keittiö ja sitä se todella onkin.
Pieteetillä kokattu perinneruoka on herkullista ja hintatasokin on kulmakuppilan, eli erittäin edullinen.

Pieni trattoria on niin suosittu, että sinne jonotetaan.
Meidätkin käännytettiin ovelta ensimmäisellä kerralla.
Palattuamme tunnin muuta paikkaa etsiskeltyämme, saimme jälleen pahoittelevat eioot. 

Seuraavana iltana palasimme jonottamaan ennen aukeamisaikaa. 
Täyttä oli jälleen, mutta omistajatar kertoi, että yhdessä pöydässä olisi tilaa tunniksi.
Hyväksyimme tarjouksen ja lupasimme syödä nopeasti.
Kovin pitkän kaavan mukaista illallista tästä ei siis tullut, mutta pääsimmepähän testailemaan edes vähän paikan herkkuja.

Erityisesti tortelli di zucca kiinnosti.
Jostakin syystä tätä lombardialaisen keittiön kulmakiviin kuuluvaa erikoisuutta on varsin vaikea löytää ravintoloiden listoilta. 
Ehkäpä Mantovassa (Mantua), josta ruoka tarkalleen ottaen on kotoisin, onnistaisi paremmin. 
Trattoria Sabbioneda Da Romolossa ruoka muuten löytyy ravioli di zucca mantovanin nimellä. 

En ole lainkaan makean ystävä, eikä tämän täytetyn pastan makean ja suolaisen sinfonia oikein sytyttänyt minua.
Elämys oli kuitenkin niin uniikki, että suosittelen ehdottomasti kokeilemaan antipastona.
Tortelli di zucca sisältää nimensä mukaisesti kurpitsaa, sekä karamellisoituja hedelmiä, mausteita ja macaron-leivosten tapaisia amaretti-keksejä. 

Jos tarkkoja ollaan, on väärin kutsua amaretteja macaronien tapaisiksi, sillä ranskalaiset kopioivat mantelijauheesta tehtyjen kakkaroidensa reseptin italialaisilta.
Kyse on siis nimenomaan mantelijauheesta tehdyt keksit, eivät mantelikeksi cantuccinit, jotka mainitsin Firenzen ruokapostauksessani.  

Pääruokana nautimme coniglio alla ligurea, kania ligurialaisittain. 
Pääraaka-aineena on – yllätys, yllätys – kani, jota haudutetaan muun muassa rosmariinilla, valkosipulilla, pinjansiemenillä ja oliiveilla höystetyssä punaviiniliemessä.

Oli muuten järjettömän hyvää ja aivan ehdottomasti paras koskaan Milanossa syömäni pääruoka.
Mutta eihän tuo olekaan milanolaista, eikä edes lombardialaista.
Parhaimmat Milanon murkinat tulevat muualta.

Jos haluat kokkailla Ligurian kania kotona, olen mukaillut reseptin kanasta tehtävälle versiolle.

Presso kuin presso – kahvia ja pienpanimo-oluita

Vaikka työmatkalla olimmekin, ehdimme myös maistella muutamia oluita ja viinejä.

Birra Di Quartiere

Via Felice Casati, 24

Ensimmäisenä iltana kävimme jälkiruokajuomilla Pavé Milano -kahvilaketjun Birra Di Quartieressä, jossa oli varsin kattavasti käsityöläisoluita, sekä kiintoisa valikoima skottiviskejä.
Saatavilla on myös pikkupurtavaa.

Orsonero Coffee

Via Giuseppe Broggi, 15

Tapasimme olutasiantuntijaystävämme Silvanan haastattelun merkeissä. 
Silvana valitsi paikaksi Orsonero Coffeen, koska halusi esitellä meille Milanon parhaan baristan. 

Jos kahvihammasta kolottaa, tänne kannattaa suunnata.
Palanpainikkeeksi löytyy croissant tai kenties kakunpala, mutta tänne tullaan nimenomaan pelkän kahvin vuoksi. 

Magutt

Via Lambro, 11

Kun työmme Milanossa oli tehty pääsimme maistelemaan useampiakin juomia. 
Silvanan Porta Veneziassa sijaitseva työpaikka oli tähän paras valinta. 
Oikeastaan päätöksemme lähteä maistelemaan oluita ja viinejä johtui siitä, että tiesimme Maguttin jo ennalta mainioksi.

Intohimoisesti työhönsä suhtautuva Silvana on vaihtanut Milanon trendiyökerhoissa työskentelyn pieneen baariin kyllästyttyään asiakkaisiin, joita kiinnostaa enemmän näyttäytyminen ja rahan käyttäminen, kuin se mitä lasissa on. 

Maguttissa väki käy laadukkaiden juomien vuoksi, eikä suotta: Hanasta löytyy kaksitoista pienpanimo-olutta.
Viinin ystäville on tarjolla barbarescon ja nebbiolon tyylisiä laatutuotteita ällistyttävään seitsemän euron lasihintaan.

Joskin hinta saattaa muuttua, mikäli se Silvanasta kiinni on. 
Hän motkottaa säännöllisesti pomolleen kuinka tuo ajaa firmansa konkurssiin liian halvoilla hinnoilla. 
Viininjuoja (minä) on kiitollinen ja pyytää lasillisen joka laatua.

Silvana nauraa ja kiittää. 
Näin hän saa vihdoin osoitettua pomolleen, miten käy, jos jokaista kolmea lajia laatuviiniä menee lasillinen edulliseen hintaan ja loppu jää happanemaan. 

Peiton alla Milanese

Törsättyämme edullisen hotellihuoneemme hinnan verran rahaa olut- ja viinimaisteluihimme, kallistamme päämme sen onneksi halvan huoneemme pehmoisiin tyynyihin.

Jos törsäät rahasi mieluummin ruokaan ja juomaan kuin yöpymiseen, niin lampsi Lazzarettoon.
*Siis tähän halpishotelliin. 

Buona notte!

P.S. Jos haluat kokkailla Ligurian kania kotona, resepti kanasta tehtävälle versiolle löytyy täältä.