Wanakan pikkupatikan jälkeen on taas aika astua tien varteen, jotta ehtisimme tänään edes johonkin asti. Mieluiten Christchurchiin.
Olemme todenneet, että liftaus Uuden-Seelannin Eteläsaarella on helppoa. Ainakin jos tiellä on yhtään liikennettä.
Wanaka on upea ja kaikkea sen sellaista, mutta jos kirjoitan tästäkin paikasta kaikki yksityiskohdat, menee vielä toisetkin viisi vuotta ennen kuin tämä tarina etenee.
Joten menkää itse katsomaan, hieno on.
Nyt jatketaan etiäpäin!
Kävelemme jälleen ulosmenotien varrelle. Pian meidät poimii kyytiinsä tyyppi, joka on matkalla etelään.
Meidän suuntamme on pohjoiseen, tarkemmin itärannikon Christchurchiin.
Mies haluaa kuitenkin edistää matkaamme viemällä meidät kasitien risteykseen Tarrasiin. Sieltä saisimme todennäköisemmin kyydin muilta pohjoiseen suuntaavilta.
Toivossa on hyvä elää.
Kuskimme nimi on häipynyt jo unholaan ja hän itse häipyy perävalot vilkkuen kohti Dunedinia.
Me astelemme risteyksen yli meidän näkökulmastamme sen oikealle puolelle, ja kävelemme sen verran eteenpäin, ettemme suotta nostelisi peukkua etelään meneville.
Odottavan aika on pitkä
Liftaus Uuden-Seelannin Eteläsaarella on teoriassa helppoa. Mutta.
Siinä missä Tasmaniassa liftatessamme aloimme huolestua kyydin saamisesta, kun ohitsemme viiletti vain moottoripyöriä, on täällä vieläkin hiljaisempaa.
Kuluu vartti ja toinenkin.
Vierähtää kokonainen tunti.
Yhtä ainoaa autoa ei tule.
Ajaako tätä tietä kukaan koskaan?
Entä jos ajaakin, ottavatko kuskit kyytiin?
Risteävällä tiellä on liikennettä etelään. Pitäiskö meidän pyrkiä sittenkin siihen suuntaan?
Kuluu toinenkin tunti.
Pääsisikö täältä kävellen johonkin? Takaisin Wanakaan ei olisi kuin kymmenisen kilometriä. Queenstownista menisi yksi bussivuoro päivässä Christchurchiin.
Ei vain huvittaisi palata lähtöruutuun. Ei tämä mikään lautapeli ole.
Kaksi ja puolia tuntia tien vieressä seisottuamme toista tietä lähestyvä auto laittaa vilkun vasemmalle.
Se tulee tänne! Nyt peukut pitkälle ja hymy korviin!
Please älä aja ohi!
Eikä Mary aja.
Hän poimii meidät kyytiinsä ja ihmettelee liftauspaikkaamme: – Eihän tätä tietä aja kukaan koskaan!
Huomattu on.
Kiitos kun tulit.
Nainen on matkalla kotiinsa Geraldineen. Päättelemme, että kovasti kehuttu Tekapo-järvi voisi olla sopiva yöpymispaikka.
Christchurchiin asti olisi turha yrittää vielä tänäänkään.
Tekapon huomioi myös UNESCO Dark Sky Reserve -listallaan, mainiten sen tähtien katseluun sopivana paikkana.
Huokailen matkalla upeita maisemia. Aina kun nostan kameran kuvatakseni niitä, Mary kysyy haluanko, että pysähdymme ottamaan kuvia.
Jos jarruttaisimme kaikkiin ihailemiini paikkoihin, emme olisi perillä seuraavalla viikollakaan. Kehotan siis painamaan kaasua.
Kerran pysähdymme ja loikin ulos autosta kuvaamaan vuoria.
Kauniiksi kehuttu Tekapo on puolimatkassa Queenstownista Christchurchiin.
Perillä Mary ajaa meidät erään majatalon eteen ja sanoo odottavansa, että saamme varmasti huoneen.
Emme saa. Majatalo on täynnä.
Mary haluaa esitellä meille järven rannalla sijaitsevan pienen, söpön kivikirkon, Church of the Good Shepherdin.
Sen jälkeen kyselisimme tilaa muista majoitusliikkeistä.
Seuraavassakin myydään ei oota. Omistaja kertoo voivansa katsoa varausjärjestelmästä koko kylän tilanteen.
Missään ei ole huonetta tarjolla.
Palaamme Maryn luo autolle ja kerromme tilanteen.
Kysymme voisimmeko jatkaa hänen kanssaan vielä eteenpäin. Kyselisimme sitten seuraavista kylistä majoitusta. Tämä sopii naiselle oikein hyvin.
Hän jopa valitsee normaalista poikkeavan reitin, jotta näkisimme hienompia maisemia!
Uuden-Seelannin vaihtelevat sääolot on syytä ottaa tosissaan
Mount Cook näyttää vähän etäämmältäkin huikealta. Voisipa pysähtyä kuvaamaan. Nyt siihen ei ole enää mahdollisuutta.
Mary katselee huolestuneena taivaanrantaan.
Myrsky on tulossa. Se voi tuoda tullessaan myös lunta, vaikka kesä onkin. Tie muuttuisi sen myötä vaaralliseksi ajaa, joten meidän on syytä pitää kiirettä.
Uuden-Seelannin sää on todella arvaamaton. Varoituksista huolimatta ulkomaalaiset matkailijat eivät meinaa tätä aina uskoa, vaan lähtevät valloittamaan vuoria heikoin varustuksin ja säävaroituksista piittaamatta.
Maryn puoliso lentää työkseen pelastushelikopteria. Marya sapettaa, kuinka hänen miehensä työkavereineen joutuu riskeeraamaan oman henkensä omapäisten seikkailijoiden vuoksi. Hänen työnsä on lentää vaarallisissa keliolosuhteissa noutamaan vuorille lumimyrskyjen armoille jääneitä patikoitsijoita.
Me ehdimme myrskyn alta turvallisemmille vesille. Pohdiskelen missäköhän matkan varrella mahtaisi olla majoitusta.
Mary ajaa eteenpäin.
Pian tienvarren kyltit kertovat meidän saapuneen Geraldineen.
Mary toteaa: – Well, nyt kun olemme jo täällä asti, niin miksipä ette tulisi minun luokseni yöksi? Eihän teidän nyt kannata mihinkään majataloon mennä, minulla on vierashuone vapaana.
Vierashuone osoittautuu omakotitalon päädyssä sijaitsevaksi supersiistiksi yksiöksi.
Normaalisti siinä asuu osa-aikaisesti Christchurchissa työskentelevä sairaanhoitaja, mutta hän on nyt matkoilla.
Hetken kuluttua meidät kutsutaan jo illalliselle perheen asunnon puolelle.
Emme lakkaa vieläkään hämmästelemästä kiwien vieraanvaraisuutta. Onhan tämä nyt.
Mary kertoo poikansakin olevan ammattikuvaaja, jälleen yksi kollega.
Lentäjäpuoliso on työmatkalla ja Mary on hakemassa tämän aamulla Christchurchin lentokentältä.
– Jos teitä ei haittaa nousta aikaisin, niin voisin tarjoilla aamiaisen seitsemältä ja sitten pääsisitte kyydilläni Christchurchin risteykseen.
Hej, tosi ihana lukea tiedän reissukokemuksia, Minä olin juuri kuukauden UZ:ssa rakastuin maahan. Kävin samoja kaupunkeja esim Napier, mutta en tavannut puukkomiehiä. Matkustin bussilla sekä pohjois, että eteläsaaren.
Kiitos Anna Maija, mukava kuulla! Me oltiin ensin Eteläsaarella ja heti seuraavana vuonna piti palata kiertämään Pohjoissaari. On se vaan niin upea maa!
Eikä tuo sattumus reissua mitenkään pilannut, erikoinen sattumus vaan kokemuksien joukossa.
Paluuviite: Couchsurfing – kokemuksia kotisohvilta - Please Be Seated for Takeoff
Ihana Mary <3 Kyllä teillä oli onni kohdata hänet!
Eikö! Ja tavattiin muitakin mukavia ja erikoisiakin kyydin antajia. Heistä sitten lisää seuraavissa postauksissa 😊
Olipa symppis kirjoitus – ja symppista porukkaa! Uusi-Seelanti on itseltä kokematta, mutta viimeistään nyt teki mieli lähteä reissuun 😀
Ps. Ihailen kyllä sun/teidän hermoja liftauksen suhteen! Itse en olisi jaksanut 😀
Kiitos Eveliina! Hahaa, tuolloin nomadielämän alkuaikoina teki hyvää opetella hidastamista. Ja toisaalta, bussia olisi pitänyt odottaa vielä pidempään.
Suosittelen kyllä Uutta-Seelantia lämpimästi, erityisesti luonnon ja ihmisten takia!
Christchurch jäikin meiltä lyhyellä Uuden Seelannin vierailullamme näkemättä ja kieltämättä olen sitä joskus myöhemmin vähän harmitellut, sillä onhan tuokin kaupunki monella tapaa tunnettu.
Aika kärsivällistä liftaamista kyllä – mutta pitkällä matkallahan on aikaa … 🙂
Olin ns. aina halunnut käydä Christchurcissa, jotenkin siinä on eksotiikkaa, mutta totta puhuen se oli vähän pettymys.
Näin on, tuolloin sitä aikaa oli erityisesti ja tuntui hyvältä, ettei ollut kiire, niin ei haitannut odotella. Normaalisti mun kärsivällisyys ei kyllä riittäisi, mutta sähköjänikselle tekee hyvää opetella tätä hidastamista.
Ihana tarina, ja wau, mitkä maisemat! Tuollainen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on kyllä sitten ihanaa.
Kiitos Teija! Uudessa-Seelannissa on kyllä upeita sekä maisemat että ihmiset. Jotenkin noloakin kun ihmiset ovat niin vieraanvaraisia kun tuntuu, ettei pysty mitenkään korvaamaan sitä kun kukaan ei huoli mitään maksua tms. Toisaalta hyvä on helppo laittaa kiertämään majoittamalla itse muita – ainakin silloin kun itsellä on jonkinlainen koti, haha.
En tunne ketään uusiseelantilaista, mutta nyt haluan. Käsittämättömät maisemat. Olisko hyvä suunnitelma, että sitten kun mieheni kanssa joskus jäädään eläkkeelle, niin 3 kk reissu tänne (+ Australiaan ja ehkä paratiisisaarille sinne suuntaan)
Kyllä varmasti on hyvä suunnitelma! Me oltiin Ausseissa 2 kk, sitten Fidzin, Vanuatun ja Uuden-Kaledonian risteily 13 pv ja Uuteen-Seelantiin jäi vain joku 10 pv ja se oli aivan liian vähän. Seuraavana talvena palattiinkin sitten, vaikkei silloinkaan tuon kauempaa oltu. Varsinkin jos tykkää patikoida, kannattaa varata ainakin kuukausi Uuteen-Seelantiin.
Ihana lukea tarinoitasi! En ole käynyt Uudessa-Seelannissa, mutta mieli tekee!
Kiitos Anu! Uusi-Seelanti on ihana, toivottavasti pääset pian sinne! ❤️
Maisemat tosiaan ovat upeita, mutta osittain näissä kuvissa on saatu hienosti taltioitua sellaisia maisemia, jotka ei ehkä yleensä tule ensimmäisenä Uudesta-Seelannista mieleen. Niinä kertoina, kun maailmalla on Uusi-Seelantilaisiin tullut törmättyä, esim. näiden iästä riippumatta, on nämä kohtaamiset jääneet todella positiivisina mieleen. Todella mukavaa porukkaa!
Kiitos Mikko! Uuden-Seelannin maisemat ovat yllättävänkin vaihtelevia. Seuraavassa postauksessa tulee taas ihan erilaisia maisemia, kunhan ehdin kirjoitella. 😊
Uusiseelantilaiset ovat kyllä todella sydämellisiä ihmisiä! ❤️
Upeita maisemia ja aivan mahtavaa vieraanvaraisuutta 🙂
Kiteytit just sen mitä Uusi-Seelanti on! 💙