Matka Mostarista Kotoriin

*Sisältää Booking.comin kumppanilinkin Dubrovnikin majoitukseen

Mostarista Kotoriin ei päästykään päivässä.
Piti poiketa myös Dubrovnikissa.
Maata pitkin -matkamme Balkanilla jatkui siis Bosniasta Montenegron Kotoriin.

Maitse matkustaminen Balkanilla on usein hidasta puuhaa ja yllätyksiä voi tulla vastaan.

Oletimme aivan oikein, että Mostarista Kotoriin tuskin on suoria yhteyksiä, mutta ajattelimme silti ehtivämme sinne saman päivän aikana.
Tutkiessamme bussiaikatauluja ymmärsimme, että se ei onnistu, vaan meidän pitää yöpyä Kroatian Dubrovnikissa.
Hintaa bussilipulle sinne asti tulisi noin neljätoista euroa.

Olimme käyneet Dubrovnikin kuuluisassa vanhassakaupungissa risteilyllä viisi vuotta aikaisemmin. Saimme ystävällistä palvelua, mutta hintataso oli jo silloin korkeahko Balkanin mittapuulla ja kadut tulvillaan turisteja.
Emme halunneet mennä sinne enää uudelleen, vaan majoittua johonkin bussiaseman lähistölle ja pysytellä siellä.

Matkalla Mostarista Kotoriin jokinäkymät vaihtuvat merimaisemiin

Bussi on samanlainen kuin aikaisemmillakin etapeilla, eli parhaat päivänsä nähnyt.
Kuski laittaa liikkeelle lähdettäessä Balkan-popit soimaan, tupakan palamaan, sivuikkunansa auki ja sitten mennään.

Jo Mostarissa maisemat alkavat muuttua välimerellisiksi.
Vuoret ovat karumpia ja mänty- ja kuusimetsät vaihtuvat sypresseiksi.

Rannikkoa kohti mentäessä vihreä metsävyöhyke kertoo missä Neretva kulkee.
Välillä joki houkuttelee tien kulkemaan vierellään ja silloin saattaa nähdä, kuinka veden väri vaihtuu smaragdinvihreästä ruskeaan ja siniseen.
Matkaa on 138 kilometriä ja alkupuolen maisemat ovat tylsiä, mutta ne komistuvat lähellä rannikkoa.

Dubrovnikin linja-autoasema on pari kilometriä vanhastakaupungista, sataman vieressä.

Olimme varanneet reilulla parillakympillä huoneen *Pupo Roomsista, joka sijaitsee parin sadan metrin päässä asemalta – tosin noin 260 porrasaskelmaa ylämäkeen.

Paikka on siisti ja rauhallinen ja meillä on naapurihuoneen kanssa jaettu parveke, josta on näkymät merenlahdelle.

Käymme syömässä linja-autoaseman vieressä olevassa pikkuravintolassa ja ottamassa juomat viereisessä baarissa.
Lähellä on iso supermarket, josta ostamme viinipullon, mutta emme löydä minkäänlaisia laseja sen enempää marketista kuin huoneestammekaan.

Kun palaamme parvekkeellemme, naapuriasunnon hollantilaispariskunta tulee tervehtimään ja ojentaa meille kertakäyttömukit.

Rantatie tarjoaa jännitystä ja merinäköaloja

Aamulla raahaudumme bussiasemalle.
Olemme katsoneet aikataulun valmiiksi, joten ei muuta kuin viidentoista euron liput kassalta kouraan ja laiturille Kotorin-bussia odottamaan.
Ja odottamaan.
Ja odottamaan.
Kulkupelimme vaikuttaa olevan reippaasti myöhässä.

Lopulta laiturillemme kaartaa linja-auto ja kuski hyppää ulos.
Yksi odottajista menee toiveikkaana tiedustelemaan, onko tämä oikea bussi.
Vastaukseksi kuski alkaa karjua onnettomalle kyselijälle.

Ei selvästikään ollut oikea, mutta asian olisi voinut ilmaista nätimminkin.
Missään muualla Balkanin-kiertueellamme emme nähneet moista asiakaspalvelua.
Odotus siis jatkuu.

Parin tunnin kuluttua oikea vuoro lopulta saapuu ja kapuamme sisään.
Kestää vielä puoli tuntia, ennen kuin kaikki matkustajat ja matkatavarat ovat sisällä ja matka Mostarista Kotoriin voi jatkua.

Maisemat vajaan sadan kilometrin reitillä ovat vertaansa vailla. Tie kulkee korkealla vuorten ja meren välissä ja välillä ohi vilahtaa pikku kyliä.

Kuski yrittää pitää vauhtia saadakseen aikataulua kiinni, mutta onneksi tämäkin bussi on niin vanhaa sorttia, että sillä ei pääse mutkaisilla vuoristoteillä kovaa, vaikka haluaisi. Iskunvaimentimien kunto tosin hieman mietityttää.
Bussin alkuperästä antaa vihjeen paikkamme kohdalla ikkunassa oleva tarra, jossa lukee ”nödutgång” eli hätäuloskäynti.

Rajamuodollisuudet sujuvat sangen sukkelasti ja bussi lähtee kaartelemaan Kotorinlahden ympäri.
Maisemat sen kuin paranevat, jos mahdollista.

Bussimatka on lopulta ohi.
Asema sijaitsee Kotorinlahden pohjukassa lähellä vanhaakaupunkia.
Siellä mummot tarjoavat kotimajoitusta kympillä.
Me lähdemme kuitenkin kävelemään lahden toiselle puolelle kohti ennalta varaamaamme majapaikkaa.

*Apartmani Marković löytyy pienen hakemisen jälkeen.

Itse isäntäpari Marković ottaa meidät vastaan ja tarjoilee uupuneille matkustajille kotitekoista limunadaa, sitruunamehua.
Herra Marković on ilahtunut suomalaisista vieraista, sillä hän on eläkkeellä oleva koneinsinööri ja tehnyt elämäntyönsä ahvenanmaalaisella varustamolla.

Saamme upouuden huoneen ja kissan.
Parvekkeelta näkyy Kotorinlahti ja sen takana vanhakaupunki.
Ensivaikutelma Kotorista on lupaava.