Manaman lintunaisten talo

On kesäkuinen hellepäivä Bahrainin pääkaupungissa Manamassa. Ja ramadan.
Alkoholittomuus on sivuseikka, mutta neljänkympin helteessä syömättömyys ja etenkin juomattomuus tekevät tiukkaa tottumattomille taivaltajille.
Manaman lintunaisten talo pelastaa matkailijat paahteesta.

Kesäkuussa 2016 olimme lähdössä Balkanin kierrokselle, kun huomasin KLM:n tarjoavan lentoja Kuwaitiin ja Bahrainiin pisteillä + muutamilla kymmenillä euroilla.
Mikseipä sitä voisi koukata Balkanille Lähi-Idänkin kautta.
Sekä Kuwait että Bahrain oli meiltä vielä kokematta, joten päätimme lähteä matkaan, ramadanista ja tolkuttomista helteistä viis.

Bahrainissa ramadanin säännöt koskevat myös ulkomaisia turisteja.
Jopa vedenjuomisesta voi rapsahtaa sakot, pahimmillaan häkki heilahtaa. Vankilassa sitä vettä ei ainakaan saisi, valistaa meitä paikallinen.
Ei ihme, että lentoja saa tuohon aikaan pilkkahintaan.

Saavumme Bahrainiin 47-asteisesta Kuwaitista, joten miltei kymmenen astetta viileämpi Manama tuntuu Kuwait Cityyn verrattuna kävelyyn sopivalta päiväaikaankin.
Manaman vanhaankaupunkiin saapuessamme takana on kuitenkin jo tutustuminen linnoitukseen, tietenkin kävellen, sekä koko päivä paahteessa ilman ruokaa ja juomaa.

Manaman lintunaisten talo tarjoilee teetä ja sympatiaa

Näännyttävästä kuumuudesta ja janosta huolimatta vaeltelemme päämäärättömästi pitkin Manaman vanhaakaupunkia.
Haahuilemme ympäriinsä, ihastelemme rakennuksia ja etenkin niiden kauniita ovia.

Olemme keskellä hiljaista asuinaluetta, kun erästä taloa kuvatessani paikalle kävelee nainen ja kysyy millä asialla liikumme.
Soperramme epämääräisesti vain katselevamme ympärillemme ja kehaisemme kuvaamaani rakennusta.

Nainen kysyy hymyillen, että haluaisimmeko kenties kurkistaa sisälle.
Talo on hänen kotinsa.

Samassa jo istumme isossa olohuoneessa montaa sukupolvea edustavan naisjoukon keskellä.
Emäntämme toteaa, että teille mahtaa olla vaikeata kestää tätä kuumuutta juomatta. Hän kutsuu nuorimman naisista tarjoilemaan meille käsintehtyjä marmeladeja ja teetä.

Huoneeseen kiidätetään myös talon vanhaemäntä, yhdeksänkymppinen nainen.
Arabiankielentaitomme on käytännössä olematon, mutta emäntämme puhuu onneksi jonkin verran englantia.
Selviää, että vanhaemäntä on talon omistaja, emäntämme ja toinen keski-ikäinen nainen hänen tyttäriään. Tarjoilun hoitava, naisista nuorin, on emäntämme tytär.

Vanha rouva on lähes sokea, mutta erittäin kiinnostunut kaukaa tulevista vieraista.
Hän tunnustelee kasvojemme piirteitä käsillään, hymyilee sitten hyväksyvästi ja lausuu kenties ainoat osaamansa englanninkielen sanat: ”Bahrain good? Finland good!”

Naisten lisäksi talossa asuu myös papukaija ja undulaatteja.
Papukaija päästetään vapaaksi tutustumaan meihin.
Se lentelee ympäri olohuonetta, ottaa välillä vastaan paijauksia ja pajattaa taukoamatta.

Monen kerroksen väkeä

Talo, kuin myös sen alla – ja keskellä kaupunkia – sijaitseva tontti, ovat aina olleet naisten omistamia, nyt jo kolmannessa sukupolvessa tässä perheessä.

Eikä pytinki ole ihan mikä tahansa talonrohjake.
Monikerroksisessa rakennuksessa on kahden olohuoneen, viiden makuuhuoneen ja kahden keittiön lisäksi jopa seitsemän kylpyhuonetta.
Kaikki tälle yhdelle perheelle.

Naiset suhtautuvat vaatimattomasti asuinsijaansa ja ovat uteliaita kuulemaan, kuinka vauraassa Suomessa eletään.
Kerro siinä sitten yksiöstämme.
No, kerrottiin kyllä, mutta ei olla täysin varmoja uskottiinko meitä.
Tunnemme kuitenkin olevamme nokkimisjärjestyksessä samalla tasolla ystävällisten emäntiemme kanssa.

Kun lopulta jatkamme matkaamme, mukaamme pakataan pieni punottu kori, messinkinen teeastiasto, sekä kilo taateleita.
Ei vieraita ilman lahjoja tien päälle lähetetä!

Luitko jo muut Bahrain-artikkelimme?
Tutustu tästä:

Pistelennoilla Bahrainiin – paahdetta ja persialaista ruokaa

Bahrainin linnoitus seisoo tuhatvuotisen historian päällä