*Sisältää Flixbusin affiliatelinkin
Slovakialainen ruoka ei ole ihan maailman parhaimmaksi rankattua.
Kun kerromme belgradilaisessa korttelibaarissamme Kvartissa ystävällemme olevamme lähdössä työmatkalle Bratislavaan, hän parahtaa: Siellä on ihan kauheaa ruokaa!
Bratislava ei ole erityisesti ruokamatkailijan unelmakohde, onko Slovakia muutenkaan?
Ainakaan slovakialainen ruoka ei ole järin tunnettua edes eurooppalaisten yhteisössä.
Paikalliset erikoisuudet ovat silti, noh, riittävän erikoisia uutuudennälkäisille, ja ainakin sen vuoksi kokeilemisen arvoisia.
3 x B-kaupunki – Beirutista Budapestin kautta Bratislavaan
Matkasin Libanoniin vuoden 2005 lopulla tarkoituksenani viettää siellä vähän pidemmänkin aikaa.
Joitakin kuukausia, mutten varautunut sentään vuosiin.
Alkavan sotatilan vuoksi jouduin lopulta tekemään päätöksen jäädäkö kenties jopa vuosiksi vai palatako Eurooppaan.
Sattumoisin Beirutissa yksi kämppiksistäni oli libanonilainen, Saksassa syntynyt nuori nainen, jonka vanhemmat jäivät edellisen sodan syttyessä häämatkalleen muassaan vain yksi matkalaukku.
He päätyivät asumaan Saksaan loppuiäkseen ja kasvattivat siellä lapsensa.
Valitsin toisin kuin kämppikseni Medihan vanhemmat. Eli lähdin satunnaisesta reissumaastani.
Jääminen houkutteli, mutta laskin nopeasti henkilökohtaiset taloudelliset riskini ja vastasin nyt jo edesmenneen Malév-lentoyhtiön soittoon:
– Kyllä, lähtisin Libanonista viimeisellä lennolla.
Pyysin mahdollisuutta jäädä edes Budapestiin matkan varrella ja palata sieltä Helsinkiin alkuperäisen aikataulun mukaan. Tämä onnistui.
Malévin viimeinen lento Beirutista keväällä 2006 nousi salamoiden välkkyessä taivaalla.
Minä sen mukana.
Hyvästi Libanon!
Malévin kaikkiaan viimeinen lentokin on laskeutunut jo aikoja sitten. Yhtiö lopetti toimintansa vuonna 2012.
Harmi, unkarilaisyhtiöllä oli monia sellaisia reittejä, joita muut eivät operoineet ainakaan Suomesta saapuviin yhteyksiin sopivasti.
Oma viimeinen lentoni tällä operoijalla laskeutui siis Beirutista Budapestiin keväällä 2006.
Mahatautimuistoja Bratislavasta
Lähdin kiertämään Budapest-Wien-Bratislava -kolmiota.
Ensimmäinen kosketukseni Bratislavaan oli kun matkasin sinne junalla Wienistä ruokamyrkytyksen kourissa.
En kyennyt istumaan lyhyttä matkaa lipuntarkastusta odotellen, joten ojensin matkalippuni vessanoven raosta konnarille. Ovelle koputtaneen virkailijan tehtävänä oli tietysti tarkistaa, ettei vessoissa piileskellyt jäniksiä.
Kokemusta vatsatautisesta junamatkailusta on tullut kerättyä jo aiemminkin, mutta tämä laji ei helpotu kokemuksen karttuessaaan.
Piipahdin Slovakiassa varsin pikaisesti ja kulinaristiset elämykset jäivät sattuneesta syystä vähäisiksi.
Alku ei ollut lupaava ja herkuttelut jäivät tällöin sivuosaan.
Yhteen Bratislavan vanhassakaupungissa sijaitsevaan pubiin säntäsin tilaamaan oluen lähinnä siksi, että pääsisin vessaan.
Muistan vieläkin miltä pubi näyttää, mutta sen nimestä ja sijainnista ei ole hajuakaan.
Tilasin pienen oluen, koska en kehdannut kysyä vessaan pääsyä heti alkuun.
Vatsa möyryten kittasin kaljani mahdollisimman nopeasti.
Sitten säntäsin tiskille kysymään WC:n sijaintia. Sain käteeni valtavan metallirenkaan, jossa roikkui avain.
Sekä selityksen astua ulos takaovesta, kävellä ulkona kujaa pitkin ja astua sisään noin kolmannesta ovesta oikealla.
Ei muuten ole hauska juttu kun on kiire.
Palaan Bratislavaan vasta toistakymmentä vuotta myöhemmin.
Martin odottaa meitä, mutta missä kaupungissa?
Siperian reissullamme Olkhonin saarella tapaamamme slovakialainen Martin auttaa meitä löytämään haastateltavia Bratislavasta.
Iloitsemme jo ennalta jälleennäkemisestämme, mutta elämä heittää jälleen hassun sattumuksen kehiin: Samana päivänä kun me lennämme Bratislavaan, käy Martinille kutsu lähteä työkeikalle kotikaupunkiimme Belgradiin.
Onneksemme Martin on Belgradissa vielä kotiin palattuamme, joten pääsemme tapaamaan hänet uudelleen.
Martin varoittaa meitä viestissään, ettei Bratislava ole enää sama kaupunki kuin viimeksi käydessämme.
Eipä totisesti ole.
Tälläkin kerralla saavun Bratislavaan Wienin kautta, viimeksi yksin, nyt Ismon kanssa.
Valitsemme junaa *kätevämmän, nopeamman ja edullisemman bussin.
Matka Wienin lentokentältä ei kestä kuin kolme varttia ja maksaa noin kahdeksan euroa.
Martin oli oikeassa: Perille päästyämme en juurikaan tunnista aiemmin käymiäni paikkoja, niin paljon uutta on kaupunkiin rakennettu.
Nyt ei mennä fiilistelemään ”sinne tuttuun pubiin”, jossa kävin vuosia sitten.
Tällä kerralla sentään on ruokahalu tallessa ja mahdollisuus testata paikallisia sapuskoita.
6 x maista – Slovakialainen ruoka
- Bryndzové halušky
- Bryndzové pirohy s kôprom
- Zemiakové knedle plnené mäsom s kyslou kapustou
- Cesnačka v bochníku
- Gulassi
- Pečená baranina s kapustovými haluškami
Makumuistoja Bratislavasta
1. pv
Ensikosketus slovakialaisiin makuelämyksiin
Slovakialainen ruoka ei kenties ole maailman tunnetuinta. Kai siihen on syynsäkin.
Me haluamme kokea paikallisia makuelämyksiä kaikkialla missä matkustamme.
Siispä pistetään tuulensuojaan nekin sapuskat, joita maailman Michelin-kokit eivät suosittele.
Koska toivottujen reissuruokien suhteen pitää pelata varman päälle, päätämme maistaa heti ensimmäisenä iltana Slovakian kansallisruoka bryndzové haluškya.
Ei siis siinä mielessä että ruoan pitäisi olla maukasta, vaan että saisi paikallisia elämyksiä.
Mitäs minä juuri tulin sanoneeksi? Että ruoan ei pitäisi olla maukasta?
No niin, siis todellakin pitää olla!
Yritetäänpä uudelleen: Kaikkea pitää kokeilla kerran.
Tai no. Mutta ymmärrätte.
Jos on maukasta, tulee maistettua toistamiseenkin.
Saavuttuamme perille myöhään illalla valinnanvara on vähissä.
Säntäämme lähimpään ravintolaan, joka mainostaa kokkaavansa paikallista sapuskaa.
Sellaista totisesti myös saamme.
Kermainen gnocchi-annos kuulostaa superhyvältä, mutta tätä ruokalajia on vaikea niellä.
Perunamykyt uivat runsaassa, vahvanmakuisessa hapanmaito-lampaanjuustoliemessä.
Gnocchien lisäksi annos sisältää lähinnä kourallisen läskikimpaleita, kauniimmin kutsuttuna pekoninpalasia.
Kokemattomalle liian tuhtia kamaa.
Slovakialainen ruoka on rasvaista ja raskasta.
Anteeksi vain slovakialaiset. Lupaan yrittää joskus uudelleen.
Reštaurácia Divný Jankossa (Jozefska 2991/2 ) on muuten aika hauska sisustus “roomalaispylväikköineen“.
Toilettiinkin mennään tiiliholvikellarin läpi.
2. pv
Toisena iltana pakenemme hampurilaisille
Hostellimme sijaitsee Namestie Slobodyn puiston lähistöllä ja toisena iltanamme sen laidalta löytyy tarpeemme täyttävä mesta. (Valitettavasti mukava majoituspaikka lopetti toimintansa pandemian aikana, muuten olisin suositellut sinulle sitäkin.)
Kipaisemme trendikkääseen hampurilaisravintola Savage Gardeniin (Namestie Slobody 811). Hampurilaisten lisäksi myös viini on täällä mainiota, emme tosin juo slovakialaista, vaan espanjalaista Tempranilloa.
Emme me sentään oikeasti paikallisia ruokia pakene.
Työpäivämme vain on venähtänyt niin pitkäksi, että meillä on tarve saada ruokaa nopeasti ja mahdollisimman läheltä.
3. pv
Kolmantena iltana pidot paranee
1. Slovak Pub eli 1. Slovenska krćma on vanhassakaupungissa sijaitseva ja maineeltaan turistinen ruokapaikka.
Tätä voisi verrata vaikkapa suomalaisten hyvin tuntemaan Tallinnan Olde Hansaan.
Sisustus on perinteisen oluttuvan tyyliä ja löytyypä yhdestä huoneesta takkakin.
Hyvä niin, joulukuisessa Bratislavassa on nimitttäin kylmä, paitsi ulkona, monin paikoin myös sisällä.
Turistinen tai ei, yllättäen nautimme Slovakkipubissa reissumme parhaat ateriat ja palaamme vielä uudelleenkin.
Jopa kahdesti.
Osin laiskuuttamme.
Täällä on helppo testata kaikki tyypillisimmät paikalliset erikoisuudet.
Hintatasokin on maltillinen.
Oma valintani on lampaanjuustolla täytetyt pelmenit, eli slovakialaisittain simppelisti Bryndzové pirohy s kôprom.
Tai oli ne täällä oikeastaan Domace bryndzové pirohy so slaninou kôprom, kun tässä sapuskassa oli pekoniakin mukana.
Ismon annos olisi yksinkertaistettuna Zemiakové knedle plnené mäsom s kyslou kapustou, eli hapankaalipelmenit.
1. Slovak Pubissa ne kulkevat nimellä Naše domáce zemiakové gulky plnené udenym mäsom na dusenej kapuste podavané s kyslou smotanou a cibulkou.
Tarkoittaen tässä tapauksessa savulihatäytteisiä pelmeneitä/ravioleita hapankaalilla smetanalla ja sipulilla.
Näistä annosten nimistä jää nyt tässä jutussani puuttumaan helposti muutamakin aksenttimerkki ja sen sellainen, koska slovakia ei varsinaisesti kuulu vahvimpiin kieliini.
Sori siitä.
Onneksi ilmailukieli on kansainvälisempi.
4. pv
Lennokas työpäivä Bratislavassa
Päivällä tustumme AeroMobilin lentoautoihin. Tämä on ehkä mielenkiintoisin työkeikkamme tällä Bratislavan reissullamme, erityisesti matkailusta kiinnostuneiden lukijoidemme kannalta.
Muutama kaupunki maailmassa on jo mukana hankkeissa, joiden tavoitteena on tehdä lentoautoilusta liikkumisen peruskauraa.
Vielä tämän vuoden pikkujoulujuhlien jälkeen on turha haikalla edullisen lentokyydin perään. Perinteinen taksi tai Uber-kyyti lienee edelleen nopeampi vaihtoehto. Lompakon paksuudesta riippumatta.
Tulevaisuudessa voi olla toisin.
Bratislavan lisäksi muun muassa Los Angeles rakentaa kaupunki-infraansa siihen suuntaan, että lentotaksien olisi helppo operoida kaupunkialueella ruuhkia vältellen.
”Virtuaalista kehittelyä on nyt takana 200 000 tuntia.
Turvallisuus on lentämisessä aina etusijalla, Vadocz huomauttaa.”
Lue koko työelämäjuttumme Slovakiasta Telma-lehdestä:
Saamme todistaa historiallista hetkeä taksimatkalla takaisin Bratislavan keskustaan.
Jaamme taksin yhtiön viestintäjohtaja Stefan Vadoczin kanssa.
Matkalla hänen puhelimensa soi ja uutiset ovat juhlimisen arvoisia: Euroopan ilmailuviranomainen on hyväksynyt yhtiön kehittämän lentoauton virallisesti lentokelpoiseksi.
Perille päästyämme erkanemme eri teille. Stefanilla on kiire omiin menoihinsa ja me lähdemme katselemaan vanhaakaupunkia, työpäivämme on jo purkissa.
Pällistelemme joulutoria, jonka laidalle taksi on meidät jättänyt. Jäätävä keli ei houkuttele ruokailemaan torilla, vaikka ruokien tuoksut vetävätkin puoleensa.
Viimaisena päivänä nautitaan takkatulista
Pyörimme vielä hetken vanhassa kaupungissa ja pakenemme kylmää viimaa tunnelmalliselta näyttävään irkkupubiin.
Istahdamme tiskille ja tilaan selvällä serbialla lasillisen punaviiniä. Ja myös saan sellaisen, ennen kuin ehdin tajuta virheeni.
Slovakian ja serbian kielet ovat riittävän lähellä toisiaan.
Mutta joku serbi was here.
Kun menen poikkeamaan ”naistenhuoneessa” näen seinällä serbialaista futisjoukkuetta kannustavan tussauksen.
Hämmästelen hetken ainoastaan sitä, että naisetkin ovat näin fanaattisia faneja, että maalailevat seinälle fanituksiaan.
Kopista ulos astuessani havainnoin käyneeni miesten WC:ssä.
Lämmittelemme pubin takan ääressä kunnes on aika jatkaa matkaa illalliselle.
Päädymme jälleen samaan paikkaan, 1. Slovak Pubiin, kun muutakaan kiinnostavaa ei toiveistamme huolimatta tule vastaan kävelymatkallamme kohti hostelliamme.
Istahdamme jälleen takan ääreen.
Tämä pub tuntuu oikein rakastavan turistien kielitaidon testaamista.
Cesnačka v bochníku ei tietenkään ole täällä vain cesnačka v bochníku, vaan se on Cesnaková polievka krémová v bochníku posypaná syrom
Oikeasti ravintola haluaa vain selittää ruokien sisällön perusteellisesti.
Tämä yksi Slovakian kansallisruokiin laskettavista ruokalajeista on valkosipulikeittoa leivän sisällä tarjoiltuna.
1. Slovak Pubissa kermaisena ja juustolla höystettynä.
Tämä oli Ismon valinta kylmän päivän lämmikkeeksi.
Minä maistelin Pečená baranina s kapustovými haluškamia, jonka voisi yksinkertaistaen kääntää lammaskaaliksi. Mutta ei patana kuten me sen tunnemme.
Lammas paistetaan erikseen ja nautitaan hapankaalin ja gnocchien kanssa.
5. pv
Viimeisenä päivänä nautimme lounaaksi mainiota gulassia
Viidennen päivän työkeikalta palatessamme alan tuntea oloni todella flunssaiseksi ja kuumeiseksi. Onnistun hankkimaan flunssan lähes kaikkialla, missä on talvisin kylmää.
(Arvatkaapa miksi asun mieluiten Etelä-Euroopassa.)
Kuvaan kaupunkikuvia lehtijuttuihimme. Luihin ja ytimiin ulottuva kylmyys, sekä jatkuva aivasteluni saa kaipaamaan sisätiloihin.
Heti kun tarvittavat kuvat ovat purkissa kiepsahdamme ensimmäisenä vastaan tulevan ravintolan ovesta sisään ja tilaamme lounas-gulassit.
Gulassi ei esittelyjä kaipaa.
Sen verran tarkennan, että Slovakiassa gulassi tarjoillaan nimenomaan keittona, ei patana.
Šturovan ja Dobrovičovan risteyksessä sijaitseva ravintola ei ilmeisesti selvinnyt hengissä koronakurimuksesta tai sitten he eivät vain ole maksaneet Google-sijainnistaan.
Ainakaan en enää löydä sitä kartalta linkatakseni kyseistä ravintolaa tähän juttuun.
Niin tai näin, paikka oli ihan hieno ja mukava hetken lämmittelyyn, mutta ei niin erikoinen, että sinne välttämättä varta vasten lähtisi.
Illallista nautimme jälleen jo melkoisen tutuksi käyneessä 1. Slovak Pubissa.
Tilaamme vieläpä sen saman lammaskaalin (Pečená baranina s kapustovými haluškami) kuin edellisenäkin iltana.
Kuudentena päivänä matkustamme ja seitsemäntenä päivänä matkalaiset lepäävät jo kotona Belgradissa.
Slovakialainen ruoka ei innostanut tällä ensimmäisellä – tai oikeastaan toisella – Bratislavan kerralla.
Paikalliset ruuat eroavat kuitenkin siinä määrin nykymatkailijoiden kaikkialla kohtaamista ”pihvi ja ranskikset” tai ”mitä tahansa ja ranskikset” -annoksista, että täytynee antaa Bratislavalle ja slovakialaisille ruuille vielä kolmaskin mahdollisuus.
Ainakin täällä pidetään kiinni perinteistä, mikä on iso plussa autenttisia elämyksiä etsivien matkailijoiden keskuudessa.
Paluuviite: Siperialaiset nauttivat teensä ja saunansa tulikuumana - Please Be Seated for Takeoff
Bratislavassa itsellä ruokailut ovat jääneet yhteen, kun teimme sinne päiväretken Wienistä. Junalla tulimme ja Tonavaa pitkin risteilimme takaisin.
Näistä sinun postauksista välittyy rakkaus ruokamatkailuun ja näitä lukiessa tulee nälkä. Hienosti osin päiväkirjamaisesti saimme olla makumatkalla kanssasi tällä kertaa Bratislavassa.
Kiitos paljon, Rami! Ruoka on kyllä itselle rakas aihe ja muutenkin sen ympärille kietoutuvat tarinat. Mä en muuten ole ikinä ollut Tonavan jokiristeilyllä, vaikka täältä Belgradin keskustastakin voisi hypätä sellaisen kyytiin!
Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta – oli kiva kuulla, miltä tuntui palata monien vuosien jälkeen samaan matkakohteeseen. Olen ollut huomaavinani, että ihmiset tuppaavat rakentamaan kohteita liikaa, jolloin ne eivät ole enää niin viehättäviä kuin ensi kerralla. Näin esim. Intiassa. Tuo leipäänkietaistu valkosipulikeitto voisi muuten olla mukava maistaa.
Kiitos Noora! Näinhän se on, pikkuhiljaa koko maailma muuttuu jotenkin persoonattomaksi samanlaisine uudisrakennuksineen. Tuo valkosipulikeitto on kyllä tosi herkkua!
Tuota leipäkuoressa tarjoiltua keittoa on tullut syötyä Helsingin Vltavassa. Keitto taisi olla kermainen poro-juustokeitto ja leipäkin taivaallista. Valitettavasti vatsa turposi siitä nautinnosta palloksi. Ei ollut hauskat seuraavat tunnit konsertissa vatsaa pidellen.
Vatsataudissa junassa kuulostaa niin kamalalta. 😔
Noi keitot on kyllä superhyviä, varsinkin jos niissä on paljon kermaa ja valkosipulia! Mutta joo, mulla kans tuo leipäosa tuottaa harmillisesti ongelmia. Kuulostaa taivaalliselta, mutta ei kivaa tuo vatsanpitely. Hassua muuten että mainitsit Vltavan. Mulla tuli just eilen Fb:ssä vastaan ikivanha arvioni Vltavasta, kun joku oli kommentoinut siihen. Se on kiva ravintola.
Jossain määrin varovaiselle matkailijalle Libanon(kin) on ollut haastava kohde. Pitkään se oli vähän niinkuin offlimits, sitten hetken aikaa suunnilleen ok – ja nyt taas ilmeisesti pahasti romahtaneessa tilassa. Onneksi saimme sovitettua lyhyen vierailun tuohon “suunnilleen ok” -väliin, mutta sekin on taas yksi osoitus siitä, että syystä tai toisesta tässä maailmassa asiat, jotka voi tehdä nyt, kannattaa tehdä nyt, sillä huomisesta ei tiedä!
Bratislavassa kävimme päiväseltään Budapestissa – ruoka ei niinkään jäänyt mieleen, mutta se kirkkaan sininen kirkko! Niitä on maailmassa harvemmassa.
Se on kyllä juuri näin. Maailma voi muuttua, elämä on muutenkin arvaamatonta. Olen iloinen, että lähdin tuolloin Libanoniin, oli kyllä varsin viimetippainen ajoitus mullakin. Onneksi kävin sieltä myös Syyriassa, joskin vain Damaskoksessa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän viitsii enää ottaa riskejä. Mulla on Etelä-Amerikka sellainen, että halusin nuorena kovasti kiertää sen kokonaan, mutta silloin ei ollut rahaa matkustaa vuosikausiin. Nyt sitten tuntuu, ettei enää jaksa miettiä jatkuvasti turvallisuuskysymyksiä.
Voi olla etten tule koskaan käymään kaikissa maissa, mutta en pidä sitä enää edes niin tärkeänä, kunhan vain nautiskelen tästä maailmasta.
Bratislavassa vietin aikoinaan yhden yön hostellissa, kävin illalla joulumarkkinoilla ja eksyin varmaan tuohon samaan irkkupubiin torin laidalla. Se on jäänyt mulla niin hyvin mieleen, ku muistan kuinka hyvä fiilis itellä sillä hetkellä oli. Ensivaikutelmana tykästyin silloin Bratislavaan ja haluaisin joskus sinne vielä palata.
Hyvin suurella todennäköisyydellä se on sama! Mä kans tykkäsin Bratislavasta jo ekalla kerralla, mutta toistakymmentä vuotta siinä sitten vierähti ennen kuin palasin.
Olisi ollut mukava käydä siinä ekan kerran pubissakin, mutta ei ollut enää mitään hajua sen sijainnista ja Bratislava oli ehtinyt muuttua jo niin paljon, että tuskin sitä pubia enää on olemassakaan. Mutta nykyään tilalla on monia uusia kivoja paikkoja.
Bratislava taitaa olla yksi niistä ainoista paikoista, joissa ei parin-kolmen yön visiittimme aikaan juurikaan paikallisia murkinoita syöneet. Yleensä nuo ruokakokemukset kun tuppaavat olemaan meillä ykkösprioriteetti kaupunkilomilla ollessamme. No, seuraavalla Bratislavan käynnillä täytyy tuokin puoli ottaa haltuun, voihan se olla, että hyvällä tuurilla saa maistuvaakin syötävää!
Sama sama, ruoka edellä. Meillä on vielä tuo tapa, että perinteiset paikalliset edellä ja sitten vasta muuta jos on aikaa tai entuudestaan tuttu paikka. Kyllä nuo slovakialaiset maistaa kannattaa, mutta itse tarvin vielä aika paljon treeniä, että väittäisin kaikkia herkullisiksi. 😄
Bratislava on ihan pikku kiva kaupunki. Pari kertaa käynyt, viimeksi talvella 2020 eli pari vuotta sitten. Suosikiksi muodostui Bratislavsky Mestiansky pivovar olutpanimoravintola. Kävimme myös syömässä linnalle johtavalla kujalla olevassa Modra Hviezda ravintolassa, joka on hieman paremman tasoinen paikka. Osa vanhan kaupungin ravintoloista oli aika turre-paikkoja.
Se on ihan mainio. Täytyypä tsekata nuo vastaisuuden varalle, varsinkin tuo panimoravintola kiinnostelee.
Tuo turistisuus on silmiinpistävää. Tuolloin joulutorien aikaan itävaltalaisia oli valtavasti, mikä ei sinänsä yllätä kun naapurusten hintatasossa on edelleen aika iso ero.