Maailman aikaisin auringonnousu

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkin

Uuden-Seelannin Gisborne on paikka, jossa voi nähdä koko maailman aikaisimman auringonnousun. Kaupunki on myös hyvän viinialueen keskus ja täällä kapteeni Cook nousi ensimmäistä kertaa maihin Uudessa-Seelannissa.

Olemme pitäneet Rotoruan kaupunkia tukikohtanamme tutustuessamme ympäristön nähtävyyksiin ja viihtyneet erinomaisesti.
Lopulta matkaa on jatkettava, kun hostellissamme ei enää ole tilaa.
On helmikuu 2018 ja odotamme, että Tongariro Alpine Crossingin vaellusreitti avattaisiin sateiden jäljiltä.
Odotusaikana kiertelemme Pohjoissaarta. Päätämme suunnata aluksi itärannikon Gisborneen.
Täällä voi Uuden-Seelannin kesäaikana nähdä päivänkoiton ensimmäisenä maapallolla.

Bussimatka Rotoruasta Gisborneen kulkee pitkän matkaa pitkin rannikkoa ja maisemat vuorilta merelle ovat paikoin tyrmistyttävän komeat. Bussikuski kertoo tuon tuosta tienvarren paikoista, mutta hänen kiwi-aksenttinsa on niin vahva, että minulta menee suurin osa tarinoista ohi. Tanja ymmärtää vähän enemmän.

Välillä pidetään kahvitauko. Rupattelemme hetken kuskin kanssa.
Vaihdamme myös muutaman sanan Kalifornian Salinasista, Tanjan vanhasta kotikaupungista kotoisin olevan tytön kanssa, joka asui Rotoruan dormissamme yläpuolellani. Hän on matkalla Gisborneen veljensä kanssa.

Hotelli onkin siisti leirintäalue

Bussi jättää meidät Gisbornen keskustan laitamille. Harva näkemämme uusiseelantilainen kaupunki on ydinkeskustansa ulkopuolella kovin viehättävä, jos edes siellä, eikä Gisborne tee poikkeusta. Joka valittaa Suomessa laatikkoarkkitehtuurista, menköön katsomaan Uuden-Seelannin asutuskeskuksia.

Lähdemme kävelemään kohti rantaa, jossa kohtuuhintainen hotellimme *Waikanae Beach TOP 10 Holiday Beach odottaa.
Hotelliketjun lenkki osoittautuu pikemminkin leirintäalueeksi tai motelliksi, hyvin varustelluksi sellaiseksi.

Nimensä mukaan se sijaitsee rannalla, mutta alueella on myös uima-allas. Keskellä on iso ruohikkopiha, jonka molemmilla laidoilla on pitkä rivi huoneita. Yksi niistä on meidän. Se on pieni, mutta sisällä on kaikki tarpeellinen: kaksi sänkyä, pöytä, vähän säilytystilaa.

Matkailuautolla tai asuntovaunulla saapuville on ympärillä tietysti omat majoitusalueet. Suurin osa vieraista saapunee niillä tai henkilöautoilla.

Pihalla seisoo grillikatos ja toisessa päädyssä Holiday Beachin keittiörakennus, jonka edustalla on puupöytiä ja -penkkejä.
Siistit vessat ja suihkut ovat erillisessä rakennuksessa. Tiloissa soi yötäpäivää jytä, kuin paremmissakin bileissä.

Pihagrilli toimii kaasulla ja testaamme sitä heti ensimmäisenä iltana. Paikan wifi toimii yleisissä tiloissa yllättävän hyvin ja katsomme kännykän kartasta lähimmän kaupan sijainnin. Kävelymatkaa tähän hypermarkettiin edestakaisin on melkoisesti, mutta ostamme valtavasta peltihallista illallisen lisäksi aamiaistarpeet koko ajalle. Tuleepahan kuntoiltua.

Keittiö on, mutta millä kokata?

Toisena iltana, kun alamme kokata keittiössä, törmäämme outoon ongelmaan. Kyllähän vieraat varastavat uusiseelantilaisista hostelleista ruokailuvälineitä sumeilematta, mutta täällä ei ole oikeastaan mitään, millä valmistaa tai syödä ruokaa. Ei luulisi, että tällaisessa melko keskiluokkaisessa, lapsiperheiden suosimassa paikassa tapahtuisi samaa. Vaikka mistä sitä tietää.
Eikä tapahdukaan, oikeastaan päinvastoin. Älyämme, että täällä on tarkoitus vierailijoiden tuoda omat ruokailu- ja keittiövälineensä mukanaan. Tämä tosiaan on leirintäalue, eikä hostelli, saati hotelli.

Jotkut aiemmat vieraat ovat kuitenkin nähtävästi ottaneet kotoa mukaansa ruokailuvälineitä, jotka ovat muutenkin ajatelleet heittää pois ja hylänneet ne tänne muiden käytettäviksi. Lausumme heille kiitokset ääneen. Lisäksi saamme lainata ystävällisen kanssamajoittujan paistinpannua. Pannussa voi tosiaan hätätapauksessa valmistaa lähes kaiken ruuan, vaikka keittää pastan.

Tasting room vaihtuu maisteluksi terassilla

Gisborne ympäristöineen on myös yksi Uuden-Seelannin viinialueista. Lähdemme matjoittumista seuraavana iltapäivänä niitä maistelemaan. Sataman ja jokisuiston toisella puolella on gisbornelaisia viinejä esittelevä tasting room, jonne matkamme käy.

Gisborne on perustettu kohtaan, jossa yhtyvät Waimata-, Taruheru- ja Turanganui -joet. Turanganui on koko Uuden-Seelannin lyhyin joki, vaivaiset 1200 metriä. Niiden suisto muodostaa melko leveän satama-altaan, joka on täynnä purjeveneitä. Eikä ihme, sillä Uudessa-Seelannissa on eniten veneitä asukasta kohden maailmassa.

Ylitämme Turanganuin Uuden-Seelannin vanhinta teräsbetonisiltaa pitkin ja kävelemme toista puolta vähän matkaa joen suuta kohti. Maisteluhuone löytyy helposti, mutta pettymys on kova: se on mennyt kiinni tuntia aikaisemmin, kuin netissä ilmoitettiin.

Ei auta mikään, pakko lähteä maistelemaan viinejä muualle. Olimme tietysti ajatelleet saavamme täällä jonkinlaisen läpileikkauksen alueen tuotteista, mutta kun aukioloaikoja on kerran leikattu, niin palaamme jälkiämme takaisin.
Lähes sillan kupeessa seisoo Lone Star Cafe & Bar. Sen viihtyisältä terassilta on hienot näköalat satamaan ja juomalista tarjoaa hyvän valikoiman paikallisia viinejä ja oluita.

Ajoituksemme on sikäli täydellinen, että hetken päästä baari pamahtaa täyteen iloista, hassuihin hattuihin sonnustautunutta, mutta hyvin pukeutunutta väkeä. Vuotuinen Gisbornen laukkakilpailu on käyty tänään ja osa yleisöstä valuu tänne perinteiselle after horselle.

Paljon puhuvia tilastoja

Emme jää istumaan koko iltaa, vaan lähdemme jo tutun hypermarketin kautta kotiin. Kävelemme kauppaan hiljaisen keskustan halki.

Vastaan ei kaduilla tule yhtään maoria, vaikka 35 asukkaan Gisbornessa heitä pitäisi oleman. Vuoden 2018 väestönlaskennassa 51,6% väestöstä ilmoitti olevansa maoreja. Kun muualla syntyneitä on Uuden-Seelannin asukkaista keskimäärin neljännes, Gisbornessa heitä on alle kymmenen prosenttia.

Alkuperäiskansan sosiaalinen ahdinko näkyy tilastoissa. Gisbornen työttömyysprosentti on 9,4, kun se koko maassa on 7,8. Mediaanitulo on 24 400 NZD (n. 17 000 €), koko maassa 28 500 (n. 20 000 €). Yli 50 000 NZD vuodessa tienaa alle kaksikymmentä prosenttia asukkaista (koko maa 26,7 %), alle 20 000 NZD 41,9 % (38,2).

Gisbornen köyhät nuoret ja rikkaat keski-ikäiset

Kapteeni Cook nimesi Gisbornen edustalta alkavan lahden Poverty Bayksi, koska hänen miehistönsä ei löytänyt alueelta yrttejä lukuun ottamatta tarpeeksi syötävää. Nimi on valitettavasti edelleen ajankohtainen.

Tietysti Gisbornessakin on rikkaat ja köyhät alueensa. Ensin mainituilla asukkaiden keski-ikä on korkea ja lapsiluku alhainen, jälkimmäisissä päinvastoin. Väestö on ylipäätään nuorta: Lähes neljännes on iältään alle 15 vuotta ja 44 prosenttia on korkeintaan 29-vuotiaita.

Köyhin ja keski-iältään nuorin kaupunginosa, Outer Kaiti, on vain puolen kilometrin verran itään satamasta, jossa nautiskelimme hevoskilpailuvieraiden kanssa juomia. Siitä saman verran edelleen itään merenrannalla sijaitsee Wainui-Okitu, kaupunginosista vaurain. Siellä mediaanitulo henkeä kohti on lähes 24 000 NZD korkeampi kuin Outer Kaitissa.

Maailman aikaisin aurinko nousee

Viinien maistelusta huolimatta kiskomme aamulla itsemme ylös varhain ja lähdemme rannalle katsomaan ja kuvaamaan maapallon aikaisinta auringonnousua. Jännittävää!

Mikään massatapahtuma ei ainakaan tänä aamuna ole kyseessä. Saamme olla rannalla kaksistaan. Aamuhämärä alkaa väistyä, taivaanranta muuttuu vähitellen punertavaksi ja sitten – ensimmäinen auringonnousu maapallolla helmikuun 19. päivänä vuonna 2018 ilmestyy silmiemme eteen Tyynenmeren horisontin takaa. Kello on 6.58.
Siinä se, maailman aikaisin auringonnousu.

Ihailtuamme noussutta möllykkää aikamme ja Tanjan saatua riittävästi kuvia siirrymme rantaa eteenpäin, kohti eiliseltä tuttua jokisuistoa.

Ennen suistoa rannalla on kuitenkin nähtävää. Ensimmäisenä meitä vastaan tulee Nuoren Nickin patsas.
Nick Young oli kapteeni Cookin Endeavour-aluksen 12-vuotias laivapoika, joka ensimmäisenä näki Uuden-Seelannin rannikon 6. lokakuuta 1769. Palkkioksi hän sai paitsi nimensä historiaan, myös kaksi gallonaa eli reilut yhdeksän litraa rommia.

Samalla laivalla oli mukana myös turkulainen Herman Spöring nuorempi, kasvitieteilijä ja kelloseppä. Spöring ei saanut palkkiokseen rommia, mutta hänelle on nimetty oma saari Uuteen-Seelantiin, sekä katu Canberraan. Hän kun sattui olemaan ensimmäinen Australiaan matkannut suomalainen.

Muistomerkkejä ja muisto rautatiestä

Kävelemme rantaa vielä viisikymmentä metriä ja siinä seisoo patsaaseen ikuistettuna itse kapteeni Cook. Hän miehineen rantautui kuitenkin ensimmäisinä eurooppalaisina jokisuiston toiselle puolen, kohtaan, joka on siitä lähtien tunnettu eurooppalaisten keskuudessa nimellä Young Nick’s Head. Maoreille sen nimi on Te Kuri o Paoa ja sinne myös saapuivat ensimmäiset maorit yli neljäsataa vuotta ennen Cookia. Suosittu rantautumiskohta lännestä päin tullessa siis.

Valitettavasti Cookin ja alkuperäisasukkaiden ensikohtaaminen ei mennyt ollenkaan hyvin. Syntyi sekaannus ja kahakka, joiden seurauksena britit tappoivat yhdeksän maoria seuraavan neljän päivän aikana. Te Marolle, yhdelle ensimmäisistä uhreista, on pystytetty kaupunkiin muistomerkki.

Cookin patsaalta noin kolmekymmentä metriä Taruheru-joen vartta, ison tien toisella puolen, on vielä museorautatien lähtöasema. Gisborne City Vintage Railwaysin höyryjunat ovat ainoa muisto rautatieliikenteestä, joka loppui Gisborneen todennäköisesti lopullisesti vuonna 2012.

Uimaan Uuden-Seelannin kesässä – ei kiitos!

Palaamme patsaita ihmeteltyämme takaisin majapaikkaamme syömään aamiaista. Merivesi on kylmää, sen totesimme aamulla, mutta päätämme käydä iltapäivällä testaamassa uima-altaan.

Olemme edellisvuodesta asti ihmetelleet aussien ja kiwien kylmänkestävyyttä ja ihmettely jatkuu. Altaalla on paljon lapsiperheitä ja perheen pienimmäiset polskivat vedessä iloisesti vanhempien (äitien) tiukassa valvonnassa.

Kokeilen vettä jalallani ja totean, että uikkarit tuli vaihdettua päälle turhaan. En ole koskaan harrastanut avantouintia, enkä totisesti aio aloittaa sitä kesällä uusiseelantilaisessa uima-altaassa. Gisbornessa on kesäisin kyllä aurinkoista, kuten paikan imagoon sopii, mutta yöt ovat kylmiä, joten uimavedet eivät ehdi kunnolla lämmetä missään vaiheessa. Pakenemme huoneeseemme laittamaan vaatteet päälle.

Kolmen Gisbornessa vietetyn yön ja kahden aurinkoisen päivän jälkeen on aika jatkaa matkaa. Majoitusvalinnassamme ei ole moittimista, kaikki toimi, oli siistiä ja sijainti olisi loistava, jos tarkenisi viettää rantaelämää.

Tongariro ei sateiden jälkeen ole vieläkään kuivunut kiipeilykuntoon, joten meillä on tilaisuus vierailla hieman etelämpänä Napierissa, Hawkes Bayn tunnetun viinialueen keskuksessa.

Olemme varanneet netissä hostellin, ostaneet bussiliput ja saaneet ne tulostettua majapaikkamme vastaanotossa, joten nyt tarvitsee vain raahustaa tutulle kaukoliikenteen bussipysäkille. Matka Poverty Baysta kohti Hawkes Bayta alkaa.