Lankalauantaina virvotaan ja hankitaan naimalupa

Serbian ortodoksikirkko on tärkeä perinteiden vaalija ja sillä on myös merkittävä yhteiskunnallinen asema.
Silti serbialaisissa riiteissä sekoittuvat ortodoksiuskonto ja vanhat pakanalliset perinteet.

Serbialaisia juhlapyhiä vietetään juliaanisen kalenterin mukaan, joten joulut ja pääsiäiset ajoittuvat hiukan eri aikaan kuin yleisesti Euroopassa.

Tänä vuonna pääsiäistä vietetään viikkoa myöhemmin kuin vaikkapa Suomessa.
Palmusunnuntaita ja sitä edeltävää lankalauantaita vietetään siis tänä viikonloppuna.

Me otammekin ilon irti viettämällä juhlapyhät usein kahdesti.
Toisaalta joudumme olemaan suomalaisten tavoitettavissa Serbian pyhinä ja serbien ulottuvilla suomalaisina juhlapäivinä.
Kaksi puolittaista vapaata kuitenkin!

Tämä meikäläinen pääsiäinen meinasi jäädä meiltä kokonaan huomaamatta ja vasta maanmiehen ja -naisen vessapaperikakkulähetys herätti suklaamunaostoksille viime tipassa ennen viikonlopun täyttä ulkonaliikkumiskieltoa.
Normaalisti 24/7 auki olevat kaupat ovat nyt kiinni kolme päivää putkeen, aivan kuin ammoisina aikoina suomalaisten kirkollisten pyhien aikaan.

Pääsiäinen on Serbian ortodoksikirkolle, kuten tietysti kaikille ortodokseille, vuoden tärkein juhla.
Tänä vuonna monet perinteet jäävät väliin koronaviruksen aiheuttaman ulkonaliikkumiskiellon vuoksi.
Tänään siis pysyttiin kotona ja ainoa rituaali oli jokailtainen kello kahdeksan taputus hoitohenkilökunnalle ikkunoista ja parvekkeilta.

Serbian ortodoksikirkkoon kuuluvat ovat usein varsin uskonnollisia, vaikka eivätkään tuo uskonnollisuuttaan arjessa esiin. 
Tapoihin sekoittuu vanhoja luonnonuskontoja, eikä kaikkien riittien alkuperästä olekaan täyttä varmuutta. 
Aivan kuten Suomessa. 

Lazarice, serbialainen sekoitus meikäläistä pääsiäistä ja rippijuhlaa

Serbian lankalauantaina, Lazaricena, noin 16-vuotiaat tytöt, lazarkit, koristelevat hiuksensa värikkäillä kukilla ja seppeleillä.
He kiertävät ryhmissä talosta taloon laulaen ja tanssien ja saavat palkakseen pieniä lahjoja, usein ruokaa.
Samalla he siunaavat koteja, aivan kuten suomalaiset virpojat, ja heidän uskotaan tuovan taloon vaurautta, terveyttä ja onnea.

Lazarice-lauluja varten on aivan omia riimityksiä.
Talon eteen tullessa hoilotetaan esimerkiksi:

Talon sisällä lauletaan ensin isännälle, sitten muille perheenjäsenille, joten palkka ei irtoa ihan pelkällä lyhyellä virpomisloitsulla.

Vaikka serbit sosiaalista väkeä ovatkin, niin ei täälläkään ovet aina aukene lauleskelijoille.
Silloin isäntäväki saa kuulla kunniansa pihalla kailotetun laulun muodossa vaikkapa näin:

Ovaj kuća lipova,
u nju kućka drpova.
Ona rži, a mi beži!

Erittäin vapaalla käännöksellä suunnilleen näin:

Tämä talo on kamala,
koira katala.
Se haukkuu, juostaan pois!

Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on
Loisti pihlajan huntu, tuo alla auringon

Virpomista vastaava tapa ei kuitenkaan liity pelkästään pääsiäisperinteisiin, vaan on eräänlainen aikuistumisriitti.
Serbialaiset uskovat, että nuori neito pääsee naimisiin vasta osallistuttuaan Lazarice-riittiin.
Lazarka on ikäänkuin rippilapsi, naimaluvan saava nuori.

Kun palkka on kerätty laulamalla, kokoontuvat nuoret naiset joenrantaan ja laskevat seppeleensä virran vietäväksi.
Johtoon lipuvan seppeleen omistajan uskotaan olevan seuraavaksi avioituva.
– Eräänlainen morsiuskimpun heittoa vastaava rituaali siis.

Belgradissa sitä halkovien suurten jokien, Savan ja Tonavan, varsilla tällaista ei tietenkään enää näe, mutta perinne on voimissaan monissa maaseudun kylissä.
Ainakin niissä, joissa nuorisoa vielä asuu.

Perinne on tunnettu muuallakin Balkanilla ja kulkee esimerkiksi Bulgariassa nimellä Lazaruvane.

Sattuneesta syystä tämä juttu on kuvittamaton.
Toivottavasti jo ensi vuonna pääsisimme tallentamaan tätä riittiä livenä lukijoidemme iloksi.

Kirjoitimme serbialaisista pääsiäisenviettotavoista myös Ortodoksiviestiin
kolumnin Pääsiäisen riemua Serbiassa.
Juttu löytyy sivulta kahdeksan ja kuvakaappauksena tästä alta.

Muita Serbia-aiheisia artikkeleitamme löydät blogimme Serbia-kategoriasta.