Kesäinen Kuwait City elää iltaisin

Seisomme kuwaitilaisen hotellin parvekkeella ja katselemme öistä kaupunkia. Suoraan edessä vähän matkan päässä on Persianlahti, mutta sitä ei pimeyden keskeltä erota.

Vasemmalla taas Kuwait Cityn keskustan modernien pilvenpiirtäjien valomeri suorastaan häikäisee.
Oikealla on hotellin seinä.
Lämpöä on lähes kolmekymmentä astetta, eikä se sen alemmas laske.
On kesäkuun alku.

Kesälomani osui neljä vuotta sitten kesäkuulle ja päätimme lähteä koko loman ajaksi maihin, joissa lämpöä varmasti riittäisi.

KLM:llä oli erinomaisia pistetarjouksia Euroopasta Persianlahdelle ja takaisin.
Päätimme aloittaa lomamatkamme Kuwaitista ja Bahrainista.

Naimattomuus askarruttaa

Kuwait ei ollut meidän kummankaan kohdelistan kärkipäässä tai edes keskivaiheilla, mutta koska sinne pääsi nyt edullisesti, niin pitihän paikka käydä katsastamassa. Lomanaloitusmaljat joimme Helsingin lentokentällä, Kuwaitissa kun alkoholi on täysin pannassa.

Kuwaitin vanhoillisuus on aika uutta perua. Maa alkoi kallistua kohti islamismia vasta 1980-luvulla, kun se vielä 60-70 -luvuilla oli vapaamielinen keidas Persianlahden valtioiden keskellä.

Kuwaitin yliopistolla kerrotaan nähdyn minihameita enemmän kuin huntuja ja maa veti puoleensa liberaalia arabiälymystöä koko alueelta.

Lentokoneen laskeutuessa katselimme alapuolellamme Kuwaitin varauden lähteitä, hyvin valaistuja öljykenttiä.
Maahan pääsimme helposti ja hotellin autonkuljettaja oli vastassa lentokentällä. Joskus pitää kokeilla sellaistakin luksusta!

Kuwaitissa tuntui olevan arvostelujen perusteella tarjolla joko hyviä ja kalliita, tai halpoja ja huonoja hotelleja.
Olimme valinneet kalliin neljän tähden version, jossa oli myös uima-allas.

Naimattomien pariskuntien majoittuminen samaan hotellihuoneeseen on pannassa. Koska olemme “vain” kihloissa, asia mietitytti.

Miten kävisi, jos sormuksiamme ei tulkittaisi vihkisormuksiksi?
Laitettaisiinko meidät eri huoneisiin?
Budjetti ei antaisi periksi ottaa kahta huonetta siitä hotellista.
Entä jos meidät käännytetään jo rajalta?

Jännitys tiivistyi hotellin vastaanotossa, mutta helpotukseksemme vastaanottovirkailija ei kysellyt parisuhteestamme mitään, vaan kirjasi meidät muitta mutkitta sisään.
Sitten hänen virkaveljensä ilmestyi paikalle ja kysyi epäluuloisena:
”Ovatko he naimisissa?”
”Se asia on selvitetty”, vastasi respamme ykskantaan.
Olimme selvillä vesillä.

Muslimien paastokuukausi ramadan oli juuri alkanut ja pääsimme kirjaimellisesti nauttimaan sen antimista hotellin illallisbuffetissa.

Kun uskovaiset ovat ramadanin aikaan paastonneet koko päivän, syödään auringonlaskun jälkeen niin hyvin kuin suinkin ja hotellikin otti tämän tarjoiluissaan huomioon.

Buffet ei ollut aivan halpa, mutta tarjosi suorastaan läkähdyttävän herkullisen runsaudensarven Lähi-Idän ja Arabian keittiöistä.

Tulimme nopeasti huomaamaan, että ramadanilla oli silti muitakin vaikutuksia turistien elämään, mikä selitti halvat lennot.

Allas vaihtui kahvihetkeen

Seuraavana aamuna menimme parvekkeelle katsomaan kaupunkia päivänvalossa. Huoneemme oli ilmastoitu, mutta kun parvekkeen ovea lähestyi, luulin jonkun laittaneen lämpöpatterin päälle, niin kuumaa ilmaa ovelta päin hohkasi.

Vaan ulkoilmahan se tietenkin teki itseään tykö suljetun oven läpi.
Lämpöä oli 47 astetta. Ymmärsimme, miksi kaduilla oli hiljaista; Kuwait City on kesäisin yksi maailman kuumimmista pääkaupungeista.

Päätimme mennä uima-altaalle, siellä ainakin tarkenisi varmasti.
Niin, miksi Persianlahdelle oli tarjouslentoja?

Uima-altaalla selvisi ensimmäinen syy. Ymmärsimme toki, että sinne ei ramadanin aikaan sovi mennä, mutta vastaanotosta meille annettiin erityislupa pulahtaa.
Altaalla auringossa oli aika lämmin ja vedessä pulskiminen vilvoitti mukavasti.

Lysti loppui kuitenkin lyhyeen, kun hotellin työntekijä tuli ilmoittamaan tiukasti, että allasta ei saa käyttää.
Kerroimme saaneemme luvan, mutta mies pysyi lujana: Jostakin ikkunasta meidät voitaisiin nähdä ja se voisi loukata muita vieraita.
Ei siis uitu enempää.

Pitäisikö lähteä sitten kävelylle katsastamaan ympäristöä?
Kadulla talsiminen helteessä ei houkutellut. Päätimme ottaa leivoskahvit hotellin tyylikkäässä aulakahvilassa ja lopun ajan lueskella huoneessamme.
Alkoi tuntua siltä, että kolme yötä Kuwaitissa on vähän liikaa.

Omar opasti pilvenpiirtäjiltä soukiin

Ennen lähtöä olimme katsastaneet, löytyisikö maasta Couchsurfing -yhteisön kautta joku, joka majoittaisi meidät sohvalleen.
Ei löytynyt, mutta nuori mies nimeltä Omar tarjoutui meille kaupunkioppaaksi.

Omar on jordanialainen, mutta asui Kuwaitissa.
Omar ottikin yhteyttä ja lupasi kaverinsa kanssa tulla hakemaan meidät hotellilta viimeisenä iltana.

Koska kesäisin on päivällä kuumaa kuin pätsissä, kukaan ei liiku silloin ulkona ilman pätevää syytä. Ihmiset elävät vampyyrielämää ja lähtevät liikkeelle vasta auringonlaskun jälkeen, oli ramadan tai ei, ja kaikki ulkotyöt tehdään valonheitinten loisteessa öisin.

Liikkuminen tarkoittaa Kuwaitissa autolla ajamista ja Omar ystävineen ajelutti meitäkin ympäri kaupunkia esitellen nähtävyyksiä, kuten suurikokoisen, varta vasten matkailukohteeksi kuivalle maalle rakennetun purjelaivan.
Se epäilemättä muistuttaa menneistä ajoista, jolloin Kuwait oli Persianlahden johtava laivanrakentajavaltio.

Öljymaa Kuwaitissa polttoaine on maailman halvimpia, jollei halvinta, joten sitä ei erityisesti säästellä.

Omar varoitti, että auringonlaskun aikaan tiellä liikkuminen on kuitenkin vaarallista. Nälän ja janon riivaamaat ihmiset ajavat silloin kuulemma kuin hullut päästäkseen töistä ruokapöytään ja saattavat toisaalta pysähtyä varoittamatta tien sivuun ottaakseen kulauksen vettä.

Kyllä Kuwait Cityssä silti kävelläänkin.
Keskustassa on pieni, mutta viihtyisä souk, josta löytyy kauppakojujen lisäksi kohtuuhintaisia ravintoloita, kahviloita ja museoita.

Vanhat miehet istuvat aukion kahvilan ulkopöydissä turisemassa kahvi- ja teekuppiensa ääressä niin kuin missä tahansa Lähi-Idässä ja Arabiassa aina ja ian kaiken.

Söimme pienessä ruokapaikassa kanaa ja palanpainikkeeksi teetä.
Terassilla tarkeni hyvin.

Kun hyvästelimme Omarin mietimme, missä tapaisimme hänet seuraavan kerran, jos koskaan.
Se kerta tuli yllättäen kolme vuotta myöhemmin, kun hän saapui tapaamaan meitä Belgradiin.

Nyt olimme kuitenkin jatkamassa viikon mittaista Persianlahden kierrostamme Bahrainiin.
Tiesimme Bahrainin olevan Kuwaitia rennompi maa ja odotimme tämän näkyvän ramadanin aikaankin.
Ainahan sitä voi toivoa.

Me emme siis pahemmin Kuwaitin turistikohteita kierrelleet, mutta esimerkiksi kameran kanssa harrastuksekseen ahkerasti maailmaa kiertävän Sakarin eli SNmatkakuvaajan blogista löytyy vinkkejä paikallisiin museoihin ja nähtävyyksiin, luonnollisesti kuvien kera.
Lähi-Idässä asuvan Heidin Kuwait-postaus taas sai vinon hymyn huulille, niin tutuilta kokemukset kuulostivat.